Kun melkein lakkasin uskomasta rakkauteen

Muistan vieläkin sen tunteen, kun ensimmäisen avioliittoni mentyä nurin aloin epäillä ettei sellaista asiaa kuin rakkaus ole olemassakaan.

Minulla oli kuitenkin plakkarissa kokemus, joka kannatteli uskoani ja pani minut epäilemään tunnettani. Olen nimittäin kasvanut rakkauden keskellä. Vanhempieni avioliitto kesti melkein 30 vuotta ja se oli ns. rakkausavioliitto. Heidän suhteensa päättyi isäni kuolemaan, mutta rakkaus ei ole kadonnut edelleenkään mihinkään.

Silloin kun meinasin menettää uskoni rakkauteen, aloin etsiä sitä monista muistakin paikoista kuin omasta kokemuksestani: kirjoista, musiikista, elokuvista, muista ihmisistä jne. Nyt puhun nimenomaan kahden aikuisen ihmisen välisestä, intohimoon perustuvasta parisuhderakkaudesta, sillä rakkauteni lapsiini ei ole koskaan ollut epäilyksen alla. Etsintäni ei ollut turha, vaan rakkautta löytyi monista paikoista. Erityisesti koin tärkeäksi kohdata ihmisiä, joilla oli parisuhteessaan hyvä olla. He valoivat uskoa rakkauteen ja mahdollistivat sen, että pystyin olemaan avoinna, kun se sitten osui kohdalle ja rakastuin Trubaduuriin.

Tänään Yle Fem Teemalla alkoi kolmiosainen sarja Sinun, ikuisesti, missä käydään läpi kuuden tanskalaispariskunnan rakkaustarinoita. Heidän parisuhteensa ovat kestäneet ikuisuuden. Ensimmäinen jakso oli todella koskettavaa katseltavaa ja sulattaa paatuneemmankin katsojan sydämen. Lämmin suositus kaikille nille jotka uskovat rakkauteen ja nille, jotka meinaavat välillä olla uskomatta.

F

Kuva: http://www.dr.dk

Myötä- ja vastoinkäymisissä

On helppoa olla rakastava kumppani ihmiselle, joka on hyväntuulinen, energinen, hellä ja huomioiva.

Mutta entä jos puoliso kiukuttelee, on kärsimätön, useimmiten omissa ajatuksissaan ja silminnähden tuskainen? Niinpä. Olen ollut viime aikoina enemmän jälkimmäistä sorttia. Ajatukseni pyörivät muutosprosessissani, flunssassani, syömisessäni, liikkumisessa (tai juuri nyt liikkumattomuudessani), rutiineissani ja psykologikäynneissäni. Minussa.

Olen juuri nyt erittäin iloinen, että T asuu viikot poissa kotoa ja saa pitää arkisin lomaa minun elämästäni. Toki keskustelemme joka päivä puhelimessa, mutta yleensä olen suhteellisen hyvällä päällä jutellessamme. Yritän myös viikonloppuisin olla sälyttämättä muutosvastarintaani, kärsimättömyyttäni ja epäonnistumisen pelkoani ja kaikkea muuta kuonaa aviomieheni päälle. Hän on nimittäin täysin syytön olemassaoleviin haasteisiini.

Onneksi olen tajunnut näiden kohta kymmenen yhteisen vuotemme aikana, että rakkautemme on kestävää sorttia ja se ei ihan pienistä hetkahda. Ja sitä paitsi. Olemme luvanneet todistajien läsnäollessa rakastaa toisiamme myötä- ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan saakka. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö joskus ottaisi päähän toisen luonteenpiirteet, heikkoudet, ärsyttävät tavat tai se, että toinen tuntuu lyövän päätään seinään kerta toisensa jälkeen.

Olen kiitollinen aviomieheni pitkämielisyydestä paino-ongelmani suhteen ja kaikesta siitä järjen äänestä, minkä hän kaivaa itsestään, kun minulta on viimeisetkin järjen hivenet kadonneet päästä.

Nyt lupaankin sinulle, rakas ja ihana aviomieheni, että vastoinkäymisten jälkeen tulee myötäkäymisen vuoro ja tulet saamaan itsellesi rakastavan, hellän, energisen, hyväntuulisen ja huomattavasti terveemmän ja hoikemman vaimon. Sellaisen sinä olet totisesti ansainnut.

F

Jos pahin tapahtuu

Teimme keskinäisen testamentin jo vuosia sitten. Kävimme läpi eri vaihtoehtoja, mitä voisi seurata siitä jos pahin tapahtuisi parisuhteellemme ja toinen meistä menehtyisi ennen aikojaan. Yritimme myös miettiä mikä on oikein ja kohtuullista meidän näkökumastamme suhteessa lapsiimme. Prosessi jäi kuitenkin hieman kesken ja jatkoimme asioiden sulattelua ja reilu vuosi sitten otimme myös henkivakuutukset. Viimeisimpinä papereina laadimme viikko sitten edunvalvontavaltuutukset, joissa yritimme varautua tilanteeseen, missä toinen ei kuole, mutta ei ole enää myöskään kykenevä päättämään yhteisistä asioistamme.

Uusioperheen perintöasiat voivat olla jonkin verran mutkikkaammat kuin ydinperheessä, mutta jokaisella perheellä on asioita joiden hoitamisesta kannattaa keskustella. Kannatamme molemmat esimerkiksi lasten puolisoiden sulkemista pois perinnöstä, mikä onnistuu kätevästi keskinäisellä testamentilla. Järkemme mukaan näin pitäisi olla lähtökohtaisestikin, mutta laki määrää toisin.

Se, että olemme yrittäneet hoitaa tämänkaltaiset asiat kuntoon, ei tarkoita sitä että pelkäämme pahinta, vaan olemme halunneet luoda selkeät linjat yhteiselämäämme varautumalla myös ikäviin asioihin. Testamentti on vähän niin kuin vakuutus. Se, että asiat ovat kunnossa ja selkeitä, luo myös turvallisuuden tunnetta. Olemme yrittäneet puhua asioista myös lapsille, jotta he ymmärtävät mksi asiat ovat tietyllä tavalla.

Perintöasioista riiteleminen on yhtä turhaa kuin kaikista muistakin asioista. Usein onni olisi tässäkin asiassa keskustelun ja sopimisen päässä. Väärinkäsitykset, tulkintavirheet, tunteet ja luulot aiheuttavat ristiriitoja, jotka voivat synnyttää syviäkin railoja ihmisten välille.

Meillä on tekemättä vielä hoitotahto, mutta senkin aiomme hoitaa pikimmiten pois päiväjärjestyksestä. Ja sitten voimmekin unohtaa koko asian ja keskittyä nauttimaan yhteisestä elämästämme tässä ja nyt.

F&T

Siirappista ja imelää

Otsikon adjektiivit voisivat liittyä tietysti myös jouluruokiin, mutta ajattelin kyllä kirjoittaa siitä että intohimoisen parisuhteen kuuluukin olla siirappista ja imelää.

Kysyimme eräältä ystävältä, jonka tiesimme kuunneelleen THE radio-ohjelman että miltä se oli hänen mielestään kuulostanut. Herra vastasi positiivisen rakentavasti ja analyyttisesti, mutta totesi loppuun että olihan se vähän siirappista.

Ja hän oli täysin oikeassa. Meidän parisuhteemme on siirappista, mikä kuului myös radio-ohjelmasta, missä olimme haastateltavana. Joululomammekin oli varsinainen rakkausloma. Kyhnytimme toistemme kainalossa kuin kyyhkyset ikään ja suutelimme tuntitolkulla. Olemme todenneet että elämästämme tehtyä elokuvaa ei pystyisi kukaan katsomaan, niin sokerinen se olisi.

Mutta sellaista intohimoinen parisuhde on: siinä kosketetaan toista hellästi, himokkaasti ja kauniisti, ei ilkeillä, vaan kohdellaan toista kannustavasti, kunnioittavasti ja ihaillen. Yhdessäolo on intensiivistä ja mutkatonta, mutta inspiroivaa! Tämän kaltainen yhdessäolo vaatii mielestäni myös selkeää erillään oloa. Meillä se onnistuu helposti sen vuoksi että elämme arjen eri osoitteissa, mutta huomasimme ottavamme toisistamme etäisyyttä aina välillä myös loman aikana. Syventyminen kirjaan, tv-sarjaan tai valokuvaamiseen antoi vaadittavan erillisyyden tunteen, minkä jälkeen toisen kohtaaminen intohimoisesti taas onnistui.

Intohimon ruokkimiseen on myös muita konsteja kuin erillään olo. Kokeilimme loman aikana myös miniselibaattia. Sovimme siis yhdessä että pariin päivään intiimi yhdessäolomme ei mene loppuun asti. Tämä ihmiskoe ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta se oli kuin olisi kaatanut bensaa liekkeihin. Kannattaa kokeilla. Ihmisen mieli on merkillinen.

Ei yhdessäolomme tietenkään koko ajan ole intohimoa pursuavaa. Se on usein myös ihan tavallista. Me istumme ruokapöydässä ja syömme ja samalla päivittelemme maailmanmenoa tai tarkkailemme pihapuussa keikkuvaa mustarastasta. Joskus toinen puhuu jostakin asiasta, ja toinen ei kuuntele yhtään. Joskus äidymme myös valittamaan. Nalkuttamisen ja riitelyn olemme kuitenkin saaneet kitkettyä tästä ihmissuhteesta oikeastaan täysin pois, mutta välillä kyllä naljailemme toisillemme.

Pääsääntöisesti parisuhteemme on kuitenkin täynnä rakkautta ja intohimoa. Ja se ei todellakaan vaadi älyttömästi työtä ja vaivaa, mutta tiedostamista ja tietyllä tavalla toimimista kylläkin. Kun on elänyt näin jo kohta kymmenen vuotta, niin sitä on tullut ahneeksi. En todellakaan halua luopua saavutetuista eduista, vaan haluan nauttia makeasta elämästämme niin kauan kuin hengitän ja sydämeni lyö.

F

Mitä olemme oppineet suutelemisesta?

Tällä viikolla vietetään parisuhdeviikkoa ja kannamme näin lauantain kunniaksi kortemme kekoon ja käsittelemme yhtä parisuhteemme kulmakiveä, mikä ei suinkaan ole yhteinen asuntolaina tai avioliittotodistus, vaan suuteleminen.

Olemme kertoneet olevamme kovia pussailemaan ja suutelemaan. Mikä siinä touhussa sitten on niin erityisen kivaa ja miten me sen teemme? Ja mitä me ylipäätään ajattelemme suutelemisesta? Tässäkin asiassa olemme niitä ns. kokemusasiantuntijoita eli kaikki tässä kertomamme perustuu puhtaasti siihen miten me asian koemme.

1. Suuteleminen on liima välillämme. Se ei ole lupaus seksistä, mutta se voi johtaa siihen. Kumpikin meistä on sitoutunut tähän ennakko-oletukseen.

2. Emme suutele muiden kanssa, koska suuteleminen on keskeinen osa meidän keskinäistä rakkaussuhdettamme. Se on suhteemme erityispiirre. Pussailu on asia erikseen. F jakelee auliisti pusuja ja suukkoja sinne ja tänne. T ei sitä tee, mutta ymmärtää että se on F:n tapa olla – ihminen.

3. Emme niinkään mieti tekniikoita kun suutelemme, vaan annamme fiiliksen viedä, mutta olemme huomanneet että suutelun lisäksi saman ilman hengittäminen huulten ollessa hyvin lähekkäin on yleensä aika kiihottavaa.

4. F rakastaa kun T suutelee häntä yllättäen niskaan. Sitä ei tapahdu usein, mutta se vie yleensä jalat alta.

5. Jos suudelmat keskittyvät vain huuliin tai kasvoihin, niin paljon jää kokematta. Koko keho on tehty suudeltavaksi. Eri kohdat ihossa tuntuvat myös huulissa eri tavoin ja saavat aikaan monenlaisia ihania tuntemuksia. Sanotaanhan, että iho on ihmisen tärkein sukupuolielin. T:llä korvat ovat erityisen herkät suudelmille.

6. Suuteleminen on ihan keskeinen osa yhdessäoloamme. Voiko sanoa harrastavansa suutelemista?

7. Suukottelemme toisiamme myös muiden ihmisten nähden. Välillä tuntuu että Suomessa se koetaan jotenkin huonona käytöksenä tai ainakin jotenkin alleviivaavana. Italiassa ja muualla Euroopassa suutelevia pareja näkee joka puolella – ja mielestämme siinä ei ole mitään itsensä tykö tekemisen meininkiäkään. Rakastuneet ihmiset suutelevat toisiaan, koska heistä nyt sattuu tuntumaan siltä. Suomessa suuteleva pari on yleensä joko nuori tai humalainen. Mitähän tämä kertoo kansakunnastamme?

8. Suudelmat aloittavat ja lopettavat päivämme. Ja niitä viljellään pitkin yhdessäolomme hetkiä. Jos joskus suuteleminen jää jostain syystä esimerkiksi aamulla vähiin, havahdumme puutokseen aika nopeasti. Suutelemisen terveysvaikutukset ovat myös mielestämme kiistattomat.

9. Teinit kestävät suutelevat aikuiset oikein hyvin, varsinkin jos he ovat kasvaneet pienestä pitäen heidän keskellään.

10. Emme halua lopettaa suutelemista ikinä! Se on vaan niin järjettömän ihanaa.

F&T

Kyltymättömät

Olemme molemmat ihan kyltymättömiä. Laskeskelimme viime viikonloppuna että varsinaiseen seksiin meiltä kului aikaa ehkä n. 30 minuuttia viikonlopun aikana. Seksillä tarkoitamme tilaa missä toisen tai molempien mieli on selvästi kiihottunut. Joskus nämä kiihottumisen tilat johtavat jommankumman tai molempien orgasmiin. Toistemme paijaamiseen, suukotteluun, halailuun ja hyvänä pitämiseen meiltä kului arviolta 3-4 tuntia. Hellittelemme toisiamme erityisesti viikonloppuaamuisin, mutta myös tietysti iltaisin ja ruokalevon yhteydessä.  

Perjantai-illat kyhnytämme  näin syksyn tullen sohvalla takkatulen ääressä, keskustelemme viikon tapahtumista ja silittelemme toisiamme. Suutelemme aina toisiamme illalla viimeiseksi, aamulla ensimmäiseiseksi, erotessamme ja kohdatessamme. Suukkoja ja hyväilyjä jaellaan puolin ja toisin myös vaikka kesken ruuan laiton. Emme myöskään kursaile hellyydenosoituksissa muiden ihmisten nähden.

Hellyys on niin olennainen osa suhdettamme, ettei sitä oikein osaa edes erotella. Itsestäänselvyytenä sitä emme kuitenkaan pidä. Emme tosiaan. Hellyyden osoittaminen rakkaalle on yksi niistä tietoisista päätöksistä, jotka teimme kun aloitimme tämän suhteen. Meillä ei siis paijaamisen kanssa nuukailla. Välillä meitä suorastaan naurattaa miten iso kummankin hellyyden tarve on… eli vielä ei ole  mitta tullut täyteen. Olemme hellyyden suhteen ihan kyltymättömiä.

F&T

Radiossa

Meillä oli todella  hauska ja jännittävä päivä eilen. Saimme kutsun Radio Suomen Iltaan Ylen Mediataloon suoraan lähetykseen keskustelemaan parisuhteesta ja hehkun säilyttämisestä parisuhteessa. Tietysti tartuimme mahdollisuuteen päästä keskustelemaan lempiaiheestamme. Ohjelman juonsi Paula Jokimies, joka oli aivan mahtava työssään ja teki meidän olomme rennoksi ja mukavaksi. Onneksi emme olleet ison asian äärellä kahdestaan, vaan kanssamme aiheesta olivat keskustelemassa Gia ja Miika Matkakuume-blogista.

Keskustelumme voi käydä kuuntelemassa Yle Areenasta!

F&T

 

Roolien vankina seksissä

Arvoin tässä että kirjoitanko miehestä roolien vankina vai seksistä. Päädyin sitten kirjoittamaan miehestä roolien vankina seksissä. Miehelle kun on annettu hyvin ahtaat raamit seksin suhteen (ainakin heteroseksissä), mikä on harmillista myös naisen kannalta. Jatkuvasti törmää erilaisiin kirjoituksiin naisen seksuaalisuuden kompleksisuudesta kun taas miehistä sanotaan vain, että he ovat aina valmiina, naisivat ympäriinsä jos voisivat, miehillä orgasmi lähtee jalkojen välistä kun taas naisella kaikki tapahtuu pään sisällä jne.

Surullista on myös lukea Duodecimin terveyskirjastosta ennenaikaisen siemensyöksyn hoito-ohjeita, jotka lähtevät siitä että kyseessä on häiriötila. Ymmärrän toki, että se voi olla ongelma jos ehtii laueta ennen kuin on saanut housut pois jalasta, mutta ei vaikuta että tässä olisi siitä kysymys. Koko ennenaikaisen siemensyöksyn ajatus on oikeastaan absurdi, koska on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä että reippaasti yli puolet naisista ei saa orgasmia yhdynnässä. Eli silloinhan ainoa ”hoitokeino” on että nainen teeskentelee orgasmia! Jos ymmärrettäisiin että sääntö ”naiset ensin makuhuoneessa” on mieletön, mikä helpotus se olisi sekä miehelle että naiselle. Sillä eihän penis ole ainoa ruumiinosa, jota mies voi käyttää seksissä. Ja jos hirveästi keskittyy laukeamisen pidättelemiseen voi itse orgasmi mennä sivu suun ja tapahtuukin vain pelkkä siemensyöksy, eikä sillä sitten enää ole väliä oliko se ennenaikainen vai ei.

Ylipäänsä kaikenlaiset säännöt petipuuhissa on haitallisia, sillä silloin sekä miehelle että naiselle asetetaan ennakkopaineita siitä millaista seksin kuuluisi olla. Miehille ja naisille on toitotettu että miehellä pitää olla kestävyyttä eikä hän saa laueta liian aikaisin (mitähän sekin tarkoittaa?), naisen orgasmi on eri asia kuin miehen jne. Ja sitten yritetään toteuttaa näitä ennakko-oletuksia. Ei ihme että sekä miehelle että naiselle tulee paineita sängyssä.

Vähän vaikea kirjoittaa seksistä oman kullan kanssa mutta sen voin sanoa että en oikeastaan huomaa suurta eroa meidän orgasmien voimakkuudessa tai kestossa. Ja joskus toinen on panettuneempi toista ja toisinpäin, mutta yleensä toinenkin innostuu kun vähän lämmittelee. Välillä F saa ensin ja välillä minä. Ja joskus vain toinen saa. Välillä toisella orgasmi kestää pidempään, välillä toisella. Olemme heittäneet säännöt ja roolit romukoppaan ja muokanneet seksimme meidän näköiseksi. Se on äärimmäisen vapauttavaa. Suosittelen.

T