Eriparia

En jaksa lakata hämmästelemästä meidän erilaisuuttamme. Meidän tapauksessa erilaisuutemme on jo ulkoisestikin niin silmiinpistävää, että se ei jää kenellekään epäselväksi. Trubaduuri on miltei 190-senttinen ja tumma kuin mikä, minä piirun verran yli 165 senttiä ja vaalea. Vaikka blondius tuleekin nykyään purkista, niin ihon kelmeys on aitoa. Minun nahkani ei päivety kauniin ruskeaksi kevään ensimmäisten auringon säteiden jälkeen, kuten puolisollani. Mieheni olemus on suora, rasvaton, kevyt ja hoikka, kun taas minun kehoni koostuu kurveista, ulokkeista, pyöreydestä, rasvasta ja isosta massasta.

Mutta erilaisuutemme ei todellakaan jää näihin ulkoisiin asioihin. Se on tullut todistetuksi moneen kertaan myös lähiaikoina. Viime viikon vastoinkäymisten jälkeen asiat ovat edenneet ihan mukavasti ja tuntuu että olen saanut jostain uudesta kiinni. Yritän saada otetta vuosikymmeniä minua riivanneista addiktioista ja nujertaa ne. Tiedostaminen ei ole ongelma, mutta epäonnistumisen pelko ja kärsimättömyys ovat. Erityisesti kärsimättömyys. Vaikka tiedän asioiden tapahtuvan hitaasti ja ymmärrän pysyvän muutoksen syntyvän vain maltilla, niin minun on jumalattoman vaikeaa hyväksyä tilanne. Sorrun niin helposti kohtuuttomiin vaatimuksiin ja mopo meinaa karata käsistä suuntaan jos toiseen.

Trubaduurin psyyke on täysin toisenlainen. Hän tekee harvoin (lue: ei koskaan) ylilyöntejä oikeastaan minkään asian suhteen, hän on kärsivällinen, maltillinen ja pitkäjänteinen. Se mikä on minulle ihan helvetin vaikeaa, on hänelle luontaista ja helppoa. Minulla on siis vieressäni opettaja ja guru vailla vertaa.

Aivan kuten T:lläkin on minussa. Mieheni katoaisi rutiineihinsa, askeettisuutensa ja tasapaksuun elämään ilman minua. Hänestä katoaisivat elämänilo, spontaanisuus, sosiaalisuus, nauru, hulluttelu ja kauneus.

Onhan se ihan mieletöntä että olemme löytäneet toisistamme vastavoiman itsellemme. Minä annan ja saan. Hän antaa ja saa. Ja tämä ei vaadi mitään erityistä, olemme vaan omia itsejämme ja annamme palaa!

F

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siirappista ja imelää

Otsikon adjektiivit voisivat liittyä tietysti myös jouluruokiin, mutta ajattelin kyllä kirjoittaa siitä että intohimoisen parisuhteen kuuluukin olla siirappista ja imelää.

Kysyimme eräältä ystävältä, jonka tiesimme kuunneelleen THE radio-ohjelman että miltä se oli hänen mielestään kuulostanut. Herra vastasi positiivisen rakentavasti ja analyyttisesti, mutta totesi loppuun että olihan se vähän siirappista.

Ja hän oli täysin oikeassa. Meidän parisuhteemme on siirappista, mikä kuului myös radio-ohjelmasta, missä olimme haastateltavana. Joululomammekin oli varsinainen rakkausloma. Kyhnytimme toistemme kainalossa kuin kyyhkyset ikään ja suutelimme tuntitolkulla. Olemme todenneet että elämästämme tehtyä elokuvaa ei pystyisi kukaan katsomaan, niin sokerinen se olisi.

Mutta sellaista intohimoinen parisuhde on: siinä kosketetaan toista hellästi, himokkaasti ja kauniisti, ei ilkeillä, vaan kohdellaan toista kannustavasti, kunnioittavasti ja ihaillen. Yhdessäolo on intensiivistä ja mutkatonta, mutta inspiroivaa! Tämän kaltainen yhdessäolo vaatii mielestäni myös selkeää erillään oloa. Meillä se onnistuu helposti sen vuoksi että elämme arjen eri osoitteissa, mutta huomasimme ottavamme toisistamme etäisyyttä aina välillä myös loman aikana. Syventyminen kirjaan, tv-sarjaan tai valokuvaamiseen antoi vaadittavan erillisyyden tunteen, minkä jälkeen toisen kohtaaminen intohimoisesti taas onnistui.

Intohimon ruokkimiseen on myös muita konsteja kuin erillään olo. Kokeilimme loman aikana myös miniselibaattia. Sovimme siis yhdessä että pariin päivään intiimi yhdessäolomme ei mene loppuun asti. Tämä ihmiskoe ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta se oli kuin olisi kaatanut bensaa liekkeihin. Kannattaa kokeilla. Ihmisen mieli on merkillinen.

Ei yhdessäolomme tietenkään koko ajan ole intohimoa pursuavaa. Se on usein myös ihan tavallista. Me istumme ruokapöydässä ja syömme ja samalla päivittelemme maailmanmenoa tai tarkkailemme pihapuussa keikkuvaa mustarastasta. Joskus toinen puhuu jostakin asiasta, ja toinen ei kuuntele yhtään. Joskus äidymme myös valittamaan. Nalkuttamisen ja riitelyn olemme kuitenkin saaneet kitkettyä tästä ihmissuhteesta oikeastaan täysin pois, mutta välillä kyllä naljailemme toisillemme.

Pääsääntöisesti parisuhteemme on kuitenkin täynnä rakkautta ja intohimoa. Ja se ei todellakaan vaadi älyttömästi työtä ja vaivaa, mutta tiedostamista ja tietyllä tavalla toimimista kylläkin. Kun on elänyt näin jo kohta kymmenen vuotta, niin sitä on tullut ahneeksi. En todellakaan halua luopua saavutetuista eduista, vaan haluan nauttia makeasta elämästämme niin kauan kuin hengitän ja sydämeni lyö.

F

Radiossa

Meillä oli todella  hauska ja jännittävä päivä eilen. Saimme kutsun Radio Suomen Iltaan Ylen Mediataloon suoraan lähetykseen keskustelemaan parisuhteesta ja hehkun säilyttämisestä parisuhteessa. Tietysti tartuimme mahdollisuuteen päästä keskustelemaan lempiaiheestamme. Ohjelman juonsi Paula Jokimies, joka oli aivan mahtava työssään ja teki meidän olomme rennoksi ja mukavaksi. Onneksi emme olleet ison asian äärellä kahdestaan, vaan kanssamme aiheesta olivat keskustelemassa Gia ja Miika Matkakuume-blogista.

Keskustelumme voi käydä kuuntelemassa Yle Areenasta!

F&T

 

Mikä meni väärin?

Toukokuun alkupuolella tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä kun näimme toisemme ensimmäisen kerran – ja rakastuimme. Kokemus oli todella hurja ja kaksi ihmistä meni kertakaikkiaan sekaisin toisistaan. Emme nukkuneet kunnolla, emme halunneet lähteä toistemme luota ja naimme kuin kanit.

Ympärillä olevat ihmiset veikkailivat (hyvää hyvyyttään, tietenkin) rakastumisen tunteen kestoa: parissa vuodessa tunteet hiipuvat, ehkä viisi vuotta, 15 vuotta on ihan maksimi….

Tuo viisitoista vuotta taidettiin heittää hyvinkin sarkastisena arviona. Jokin meni kuitenkin vikaan, sillä rakastumisen tunne ei ole kadonnut näiden vuosien aikana. Alkuhuuma on tosin, luojan kiitos, hiipunut ja voimme nykyään nukkua toistemme läheisyydessä ja alkuaikojen kiivas rakastelutahtikin on tasoittunut. Mutta rakastumisen tunne ei ole kadonnut mihinkään. Sydänalassa läikähtää joka kerta kun näkee toisen muutaman päivän erossaolon jälkeen.

Olemme käsitelleet blogissamme yli kaksi vuotta erilaisia syitä siihen, miksi lähipiirimme virhearvioinnit eivät ole toteutuneet ja emme olekaan kyllästyneet toisiimme ja alkaneet vilkuilla ”sillä silmällä” muualle tai uppoutuneet töihimme ja harrastuksiimme. Syitä on siis lukuisia, mutta ei tämä kuulkaa mitään avaruustiedettä ole. Emme myöskään ole varustettu millään erityisillä ominaisuuksilla tai luonteenpiirteillä. Parisuhteemme ei myöskään ole muuttunut ystävyyssuhteeksi, vaikka olemmekin toistemme parhaat ystävät.   Onnellinen, intohimoinen ja pitkä parisuhde ovat mahdollisia!

Blogimaailman suuret rakkaustarinat ovat päätyneet eroon toinen toisensa jälkeen. Brad ja Joliekin erosivat. Ihmisen valtaa mediaa seuratessa kyyninen asenne rakkautta ja parisuhdetta kohtaan. Valhetta, valhetta kaikki on vaan ja jokainen rakkaustarina päättyy kuitenkin eroon ja riitoihin ennemmin tai myöhemmin. ”Höpöhöpö”, sanomme me ja käännämme katseemme toisiimme. Meillä alkoi juhlavuosi: kymmenes vuosi yhdessä ja viides avioliittovuosi. Niin siistiä.

Jokainen pariskunta tekee oman rakkaustarinansa sellaiseksi kuin haluaa. Konstit ovat monet, mutta rakkaus ja intohimo eivät kuole itsestään, ellei niitä tapa.

F&T

Seksikkään yöpaidan metsästys

Minulla on tarkat kriiteerit yöasun suhteen. En todellakaan halua sonnistautua nilkkoihin asti ulottuvaan raitayöpaitaan, missä kaula-aukko on niin tiukka että henki salpautuu. En myöskään ole flanellipyjamanaisia. Jotenkin tuntuu että öisen asun pitää joustaa. Mummomaiset erotiikan tappaja-asut ovat myös poissa laskuista. 

Trubaduuri tykkää yöasuista, joissa on pitsiä ja tissivako näkyy.  Minä taas haluan että yöpykuni on paitsi seksikäs, myös mukava. Koska minulle on siunaantunut isot tissit, mitkään olemattomat babydoll-viritykset eivät käy.

Aina silloin tällöin olen onnistunut löytämään suhteellisen kivoja yöpukuja, mutta yhtään ihan täydellistä tapausta ei ole silmiini osunut. Mistä siis löytyy seksikkäitä ja mukavia yöpaitoja xl-kokoiselle naiselle? Otan vinkkejä todella mielelläni vastaan.

F

Erossa

Hassu tunne. On perjantai ja minä olen Satakunnassa ja T Turussa. Tämä on melkoisen erikoinen tilanne, mutta joskus tulee asioita eteen, jolloin on pakko joustaa mevietämmekaikkiviikonloputyhdessä -periaatteestamme. 

Takana on ollut monella tavalla kinkkinen työviikko ja olisi ollut mukava saada jutella kaikki viikon tapahtumat tänään T:lle kasvotusten. Halauksesta puhumattakaan. Ikävä on melkoinen.

Huomenna aamulla kuitenkin suihkaisen Varsinais-Suomeen ja luvassa on monta tuntia aikaa jutella ja paljon kaikkea mukavaa tekemistä yhdessä. Vitsi miten paljon mä rakastan mun miestäni!

F

Hekumavinkki osa 3 – kosketus

Hyvin usein. Oikeastaan melkein aina jos ei seksi sen perinteisessä mielessä syystä tai toisesta hotsita jompaakumpaa, niin lähes idioottivarma konsti muuttaa tilanne on lähteä koskettelemaan toista. Kosketus ei saa missään tapauksessa olla vaativa, vaan ainoastaan hellä ja rakastava. Tutkivakin voi olla. Hipaisu johonkin sellaiseen kohtaan ihoa, missä käsi ei usein käy voikin laukaista ihmeelliset väristykset ja tuntemukset. Ja sitten yhtäkkiä halut heräävätkin.

Trubaduuri on maailman laiskin hieroja, mutta tiedän että joillakin pariskunnilla hierominen on ihan parasta virittäytymistä toiseen. Jossain vaiheessa mekin kokeilimme joitakin shiatsu-tekniikoita opittuamme niitä  osallistumallamme hyvinvointileirillä, mutta ne ovat jääneet. Mutta koskettelu ei. Miten hiusten silittely, hipaisu sormen päällä niskaan tai kunnon puristus takapuolesta voivatkin saada pienen ihmeen aikaan apaattisessa ihmisessä?

Muita hekumavinkkejä voi lukea täältä klik ja täältä klik.

 

F

Seoikea – Kopio

Se ainoa oikea?

Onko vaimoni minulle se ainoa oikea maailmassa? No ei varmasti, olisihan se nyt kaikkien todennäköisyyksien vastaista että me, jotka olisimme toisillemme ainoat oikeat, sattuisimme syntymään samassa maassa ja vielä alle 150 km:n välimatkan päässä, ja vielä olisimme osuneet match. com -palveluun samaan aikaan. Eurojackpotin päävoitto on huomattavasti todennäköisempää…

Silti tuntuu että moni uskoo kuin lapsi joulupukkiin myyttiin siitä, että vaellamme täällä puolikkaina kunnes löydämme toisen puoliskomme ja tulemme kokonaisiksi. Onhan se toisaalta kaunis tarina, kuten joulupukkikin on lapselle mieluinen. Mutta lapsikin kasvaa jossain vaiheessa siihen ikään että ymmärtää joulupukin olevan satua. Samoin meidän aikuistenkin pitäisi tehdä, jos haluamme parisuhteemme olevan onnellinen ja intohimoinen loppuun saakka.

Kun päästää irti ajatuksista että olemmeko toisillemme yhteensopivat, mitä jos se oikea onkin joku muu kuin kumppanini jne. voi alkaa keskittyä itse olemiseen ja rakastamiseen. Se että saa toisen tuntemaan että on ainoa oikea, ei vaadi muuta kuin että rakastaa toista juuri sellaisena kuin hän on. Jos toinen ei pysty samaan, voi alkaa miettiä onko suhteessa mitään mieltä.

Kukaan meistä ei ole täydellinen ja suurin osa ihmisistä kaipaa sitä että häntä rakastetaan ehdoitta. Kun tajusin että F rakastaa minua ja minä häntä juuri siten, koin jotain samaa kuin mitä kuvittelisin uskoon tulemisen tuntuvan. Silloinkin ihmistä rakastetaan juuri sellaisena kuin hän on. Vaatii kuitenkin minulta liikaa mielikuvitusta, että voisin uskoa jumaliin ja jutella niille, puhumattakaan seksin harrastamisesta. Vaimoni rakkaus ja intohimo minua kohtaan ja minun häntä kohtaan on minulle paljon todellisempaa.

F ja minä emme siis ole toistemme puolikkaita ja varmasti meille molemmille voisi löytyä vähintään yhtä hyvä vaihtoehto. Mutta emme tarvitse muuta koska me teemme teoillamme  toisistamme sen ainoan oikean.

 

T

 

Entä jos rakkaus loppuu?

Laitoin eilen monta kuvaa meistä someen. Minä ja hän. Me.  Suutelemassa. Hymyssä suin. Kuvallista todistusaineistoa rakkaudestamme. Miten uskallan? Jos kuitenkin rakkaus välillämme loppuu?  Niin on tapahtunut ennenkin. Niin minulle kuin muillekin.

Mitään erityisiä takeita rakkautemme kestämiselle ei ole. Paitsi lupauksemme ja tahtotilamme. Mutta on sitä luvattu ja tahdottu ennenkin.

Eikö olisi vähän noloa, jos niin kävisi…? Ensin hehkuttaisi onneaan ja rakkauttaan, ja sitten kävisikin, niin että toinen ottaisi ja lähtisi. On sitä lähdetty ennenkin.

Aina välillä edellä mainitun kaltaiset ajatukset saattavat pulpahtaa mieleen. Ja hyvä niin. Se pistää ajattelemaan ja toimimaan. Pidän rakkauttamme kaikkea muuta kuin itsestäänselvyytenä. Hämmästelen miltei päivittäin käsittämätöntä tuuriani.  ”Mitä mä olen tehnyt oikein kun olen saanut tuollaisen ihmisen rinnalleni?”

Näin viidennen hääpäivän kynnyksellä voin todeta, että ainakin olen uskaltanut rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. En todellakaan ole pitänyt kynttilää vakan alla, vaan olen näyttänyt mitä tunnen ja mitä rakkautemme merkitsee minulle.

Jos meille jonakin päivänä tapahtuu jotain sellaista, että rakkautemme loppuu, niin silloin putoan korkealta. Mutta olen varma, että en tule koskaan katumaan sitä, että olen uskaltanut rakastaa. Näin täysillä ja kokonaan. 

F

Aikuisviihdettä

Rouva oli viikonloppuna semmoisessa mielentilassa, että piti päästä vähän tuulettumaan. Perjantain pimetessä rouva laittoi uutukaisen, melko antavan kaula-aukon omaavan mekkonsa ylleen ja herra päätti olla välittämättä vaikka euroja paloi turhuuteen ja hekumaan. Koska olimme Turussa, niin oli varsin helppo heittäytyä kevytkenkäisiksi. Kävelimme ensin Pinellan baariin (siis sinne missä on samanlaiset valaisimet kuin meidän talomme eteishallissa) ja tilasimme Irish coffeet. Miten olin voinut unohtaa Irish coffeen? Se oli äitini ja isäni lempidrinkki. Kiitos, Satu, että tarjosit minulle kyseisen drinkin Oulun reissullani! Ja siemailessamme  kuumia juomiamme äidyin muistelemaan vanhempieni tapaa nauttia alkoholia yhdessä, maltilla ja nautiskellen. Alkoholin (ja monen muunkin asian) suhteen olen kasvanut pumpulissa.

Pinellasta siirryimme joen toiselle puolelle Tiirikkalaan ja rouvan oli saatava oikean baarimestarin tekemä  negroni. Trubaduurin sekoitukset ovat olleet kyllä erinomaiset, mutta havaitsin pientä puutetta huushollimme varustetasossa. Kaapeistamme uupuu Old fashioned -lasit, joten semmoisethan on ehdottomasti saatava. Niin ja semmoinen alkoholimitta.

Tiirikkalassa esiintyi mainio BaBossa-kokoonpano ja kallistelimme vielä prosecco-lasitkin. Huomasin mieheni katselevan tyytyväisenä decolteetani  ja minä olin pakahtua ylpeydestä kun huomasin muutaman naisen vilkuilevan Trubaduurin suuntaan.  Muutama paikalla ollut moukka, jotka sivistymättömästi elämöivät aivan orkesterin vierssä saivat oloni tuntumaan vielä paremmaksi. Olin niin ylpeä, komeasta ja fiksusta aviomiehestäni, jonka ei tulisi mieleenkään häiritä esiintyviä taiteilijoita.

Ennen puolta yötä kävelimme käsikynkkää valaistun  tuomiokirkon ohi kaupunkikotiimme. Tuulettuminen teki hyvää. Joskus on hyvä nähdä toinen hieman ulkopuolisin silmin.

Olin onnesta sekaisin kun päädyin illan päätteeksi mieheni syleilyyn  ja mellastamaan lakanoiden väliin ahtaaseen sänkyymme. Semmoista aikuisviihdettä tällä kertaa.

F

tiirikkalassa

tiirikkalassa_6

tiirikkalassa_5

tiirikkalassa_4

tiirikkalassa_3

tiirikkalassa_2

tiirikkalassa_1

Tiirikkalassa_8.jpg