Terapiaa!!!

Tuoreessa Me naiset -lehdessä radiopersoona Kimmo Vehviläinen ja hänen Johanna-puolisonsa kertaavat parisuhteensa käänteitä, johon on liittynyt niin terapiakäyntejä kuin erojakin. Me emme ole T:n kanssa käyneet parisuhdeterapiassa – VIELÄ!

Isäni sairastui akuuttiin leukemiaan toukokuussa 1995 ja vietti kuolemaan johtaneen, kolme kuukautta kestäneen, sairautensa aikana kotona vaivaiset kolme päivää. Nuo kolme päivää olivat minulle, 23-vuotiaalle nuorelle naiselle, äärimmäisen merkitykselliset. 59-vuotias isäni kertoi noiden päivien aikana mm. vaikeasta  suhteestaan oman isäänsä, sodan käyneeseen evakkoon, joka ei ajan hengen mukaisesti säästellyt väkivaltaa kasvatustyössään, varsinkaan esikoisen eli isäni suhteen. Isäni kertoi myös olevansa kiitollinen onnellisesta ja rakkaudentäyteisestä avioliitostaan äitini kanssa ja meistä, kolmesta lapsestaan. Isäni totesi eläneensä hyvän elämän. Siinä vaiheessa olimme vielä toiveikkaita hoitojen suhteen ja olimme varmoja että isä selättää syövän. Päätin silloin, että tulee kuolema missä tahansa vaiheessa elämääni, haluan että pystyn sanomaan samoin (jos ennätän).

Isäni kertoi myös miten hän haki apua 1960-luvun lopulla psykologilta stressiinsä ja unettomuuteensa. Muistan miten  jo silloin ajattelin, että onpa isäni ollut aikanaan fiksu. Isäni jätti noiden päivien aikana monta henkistä perintöä ja yksi niistä oli se, että avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää.  Oli kysymys sitten henkisestä tai fyysisestä ongelmasta. Erottuani lasteni isästä kävin epäsäännöllisen säännollisesti perheterapiassa tilanteiden mukaan. Kävin sittemmin myös hahmoterapiassa, vyöhyketerapiassa  ja hypnoosisssa. Olen kokeillut myös reiki- ja energiahoitoja. Jos lasten kanssa on ollut haasteita, emme ole epäröineet hakea ammattiauttajien apua. Kun tapasimme T:n kanssa hän lopetteli masennuslääkitystään, joten ammattiauttajan apua oli haettu myös siellä.

Samuli Edelmann sanoi  jossakin Vain elämää -jaksossa, että tosiystävät pysyvät rinnalla myös silloin kun itsellä menee hyvin! Olemme harkinneet terapiaan menoa kerran, suhteemme alkuvaiheessa. Olimme niin onnellisia, että meinasimme pakahtua tunteeseen. Halusimme puhua kaikille rakkaudestamme ja tunteistamme. Yllättävää kyllä kaikki eivät halunneet kuunnella. Harkitsimme puolivakavissamme menevämme terapeutin pakeille, jotta saamme vapaasti puhua onnen tunteistamme! Onneksi kuitenkin  kuuntelijoita löytyi myös lähipiiristämme.  Kiitos heille! Tosiystävät mitataan siis silloin kun itse on umpirakastunut ja sekaisin onnesta!

Mutta terapiasta vielä. Jos havaitsisimme parissuhteessamme jotakin ikävää oireilua, emme epäröisi hetkeäkään, vaan hakisimme ammattiauttajan apua pikimmiten!

”Terapia = lat. therapīa, kreik. θεραπεία, sananmukaisesti ”parantaminen”. (lähde: wikipedia)

F

Flunssan kourissa

Kun puhetyöläiseltä menevät sekä ääni että voimat, niin silloin pitää hidastaa. Tai oikeastaan täytyy painaa jarrua. Vaikka kuinka tekisi mieli heilua pakkasessa kameran kanssa tai riemastuttaa nuorisoa aarioita muistuttavilla epistoloilla kielestä, kirjoittamisesta, vuorovaikutustaidoista, kirjallisuudesta, elämästä ja ihmisiksi olemisesta.

Inkiväärisilppua kattilaan keittymään. Mukin pohjalle sitruunaa ja hunajaa. Joku käski tujauttaa sekaan vielä kurkumaa. Toinen vannoi vihreän teen ja mustan melassin nimiin. Valkosipulia sisäisesti tai villasukkien sisään. Hyvä kirja käteen, nippu aikakauslehtiä ja välillä mobiililaite. Niin ja tuoreita kukkia pitää olla. Sehän on selvä!

Pääasia että lepää ja on vaiti. Kyllä tämä tästä.
F

Flunssa_8

Flunssa_9

Flunssa_4

Flunssa_5

Flunssa_6

Flunssa_7

Flunssa_11

Flunssa_3

Flunssa_1

Flunssa_2

Flunssa

Vuoden bonusisäpalkinto

Eilen aamulla toinen kotona olevista teinipojistamme meinasi tuupertua aamiaispöydän ääreen muutaman päivän jatkuneen selkäkivun vuoksi. T:n oli määrä lähteä aamiaisen jälkeen Turkuun remppaamaan tuoretta treenikämppää ja aloittelemaan arkeaan, mutta se että bonuspojalta menivät jalat alta, laittoi kuviot uusiksi.

Olin kuusi vuotta yh-äitinä ja pyöritin poikieni kanssa arjen enemmän tai vähemmän yksin. Itsekseen pärjääminen on jäänyt näköjään päälle. Kun aamullinen episodi käynnistyi,  soitin nopeasti päivystykseen ja saimme kehoituksen tulla näytille. Pidin itsestään selvänä, että T pitää omista suunnitelmistaan kiinni ja lähtee Turkuun ja minä pojan kanssa sairaalaan. Mutta mitä teki mieheni?

T ilmoitti topakasti, että hän ei päästä meitä kahdestaan liikenteeseen vaan tulee mukaan sairaalaan. Hän viestitteli suunnitelmiin tulleista muutoksista bändikavereilleen ja istui odottamassa kanssamme päivystyksen odotussalissa useita tunteja. Yritimme jopa poikani kanssa saada häntä lähtemään kesken kaiken, koska tilanne näytti kohtuullisen hyvältä ja mitään akuuttia hätää ei ollut. T ei kuitenkaan hievahtanutkaan viereltämme.

Selkäkivun syy selvisi, saimme lääkkeet ja päästyämme kotiin ilmoitin, että T ansaitsisi Vuoden bonusisäpalkinnon. Poikani olivat kanssani yhtä mieltä. Paitsi että poikani sanoi, että T ei tunnu bonusisältä. Luulen että hän tarkoitti sitä, että olemme niin hitsautuneet yhteen näiden miltei kahdeksan vuoden aikana, että ruotsista lainattu bonusisä-termi tuntuu vähän turhan kliiniseltä.

Uusioperhekuvio ei varmastikaan ole perhemuodoista helpoimmasta päästä, mutta käsi sydämellä voin sanoa että meidän perheemme toimii ja se on ihanaa! Poikani luottavat T:hen täysin. Ja niin minäkin. En usko että arvostaisin miestäni näin paljon ilman kokemustani yksinhuoltajana. Se että rinnalla on ihminen, johon luottaa täysin  on jotain niin hienoa, että en oikein tiedä miten sen edes pukisi sanoiksi…

Kiitos, mieheni, että olet! Rakastan sua!

F

 

Luonto kutsui

Löysin yhden syyn lokakuun notkahdukseeni ja se oli raittiin ilman puutos. Jos on koko kevään, kesän ja alkusyksyn imenyt sisäänsä raitista meri-ilmaa ja ollut alttiina auringon, mäntyjen, kukkien ja muun luonnon positiiviselle vaikutukselle, niin onko se nyt ihme kun koteloituu kuukaudeksi seinien sisään niin töissä kuin vapaallakin, että rupeaa viiraamaan?

Lauantaina päätimme lähteä pienelle kävelylle luontoon. Kullaan Joutsjärven ympäri kiertää 27 kilometriä pitkä retkeilyreitti, jonka olen aikoinaan reippaana partiolaisena patikoinut ystävieni kanssa. Emme suinkaan lähtenyt ihan tälle tielle, vaan suuntasimme samoissa maisemissa kiertävälle luontopolulle. T laittoi hapankaalipadan uuniin, hyppäsimme autoon ja pienen hortoilun jälkeen lähdimme kävelylle merkitylle luontopolulle. Joutsjärvi sijaitsee n. 30 kilometriä Porista Tampereen suuntaan. Joutsjärvi on eräämaajärvi, jonka valttina on luonnon monimuotoisuuden lisäksi maaginen hiljaisuus. Hetken koki samankaltaista fiilistä kuin Lapissa.

Käyskentelimme polulla ja minä nappailin muutaman kuvan. Kuusissa roikkuvat naavat tekivät vaikutuksen. Samoin meitä ympäröivä tunnelma. Raitis ilma teki hyvää.

Kotiin palattuamme uunissa hautunut hapankaalipata maistui ihanalta. T katosi syödessään lapsuuteensa ja inkeriläisen isänsä tekemän hapankaalikeiton tuomiin muistoihin.

Sain hapankaalipadan ohjeen kollegaltani. Ohje löytyy kreivitär Eva Mannerheim-Sparren kirjasta Eva Mannerheim-Sparren keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille. T muokkasi ohjetta jonkin verran eli suoristi aika monta  mutkaa, mutta lopputulos oli herkullinen jopa minun mielestäni, vaikka hapankaali ei kuulukaan herkkuihini, kuten T:llä. Tämän ruuan arvot ovat myös muualla kuin esteettisyydessä ja sitä paitsi nälkä oli kova reippailun jäljiltä. Kuva jäi siis ottamatta.

Kreivittären ohje kuuluu näin:

Elsassin hapankaali

I kg hapankaalia

500 g laihaa, vähänsuolaista kylkisilavaa

50 g ihraa

10 g katajanmarjaa

1 dl valkoviiniä

1 dl lihalientä

6-8 prinssinmakkaraa

7 1/2 dl vettä

Valmista hapankaali samaan tapaan kuin ohjeessa ”fasaania ja hapankaalia” s. 206. Pane vesi ja sianliha pataan ja anna kiehua 3/4 tuntia. Pane joukkoon hapankaali, katajanmarjat ja ihra. Anna kiehua, hiljaisella tasaisella tulella noin 3 tuntia pata kannella peitettynä. Kaada sekaan silloin tällöin valkoviiniä ja lihalientä. Keittoajan lopussa pannaan makkarat ja kaali pataan. Leikkele sianliha tasaisiin palasiin. Aseta hapankaali syvälle vadille ja sianliha kaalille. Koristele makkaroilla ja tarjoile perunoiden kanssa.

T iski valmiin hapankaalin, missä oli valkoviiniä, itse keitetyn lihaliemen, veden, pienen hyppysellisen suolaa ja siankylkiviipaleet Römertopf-savipataan. Noin parin ja puolen tunnin hautumiseen jälkeen sekaan heitettin vielä bratwurstit ja annettiin hautua vielä puolisen tuntia. Syötiin sellaisenaan valkoviinin kanssa.

F

Luontopolulla

Luontopolulla_2 Luontopolulla_3

Luontopolulla_4

Luontopolulla_5

Luontopolulla_6

Luontopolulla_7

Luontopolulla_8

Luontopolulla_9

Luontopolulla_10

Luontopolulla_11

Stressi on pyllystä

Stressin selättäminen on pirullista hommaa ja onnellisen ja tasapainoisen elämän kannalta täysin välttämätöntä. Huomasin oireilevani pahemman kerran viime viikkoina: muisti pätki, olin ärtynyt ja vetämätön, seksi ei kiinnostanut ja sohva veti puoleensa. Jotain oli siis tehtävä. Sanotaan, että pieni määrä stressiä on hyväksi ja se pitää ihmisen viriilinä ja liikkeessä. Allekirjoitan tämän, mutta jos huomaa olevansa stressaantunut viikkotolkulla ilman että saa kuviota katkaistua, niin tilanne on kaikkea muuta kuin positiivinen.

Nyt on mennyt pari päivää rennoissa merkeissä ja päätin tietoisesti laittaa työasiat ja muut huolet sivuun kymmeneksi päiväksi ja keskittyä stressin laukaisemiseen – ja elämästä nauttimiseen. Tällä hetkellä istun autossa T:n vieressä nenä kohti Turkua. Luvassa on ystävien tapaamista, lounastreffejä, shoppailua ja kulttuuria. Aina välillä mieleen tuppaa huolia, mutta yritän olla jumittumatta niihin. Hengitän syvään ja olen vain tässä ja nyt. Kiireen keskellä läsnäolo unohtuu niin helposti ja ajatukset alkavat helposti kiertää huolien ympärillä, vaikka totuus on aivan toinen. Kaikki on hyvin. Haasteista selvitään, kiire on väliaikaista ja joulukin on ihan kohta.

F

Jos ja kun toinen ei olekaan täydellinen

Ei meistä kukaan ole täydellinen. Teemme virheitä, arvioimme väärin asioita ja tilanteita, meillä on paheita ja välillä yksinkertaisesti käyttäydymme huonosti. Näinhän se menee. Täydellistä ihmistä ei olekaan.  Mutta. Mikä on oikea tapa suhtautua kumppaniin, joka toistuvasti lyö päätään seinään asian kanssa, joka sinun omasta mielestäsi olisi suhteellisen helposti ratkaistavissa? 

Meidän parisuhteessamme F:n ylipaino hiertää suhdetta epäsäännöllisen säännöllisesti. Kiloja on tippunut, mutta nyt homma on junnanut paikoillaan ja muutama kilo on tullut takaisinkin. Mikä on paras tapa toimia tällaisessa tilanteessa? Koska F myöntää asian ja haluaa vilpittömästi muuttua tässä suhteessa paremmaksi ihmiseksi, niin aivan alusta ei tarvitse lähteä. Jos toinen vaikka vetää säännöllisesti kännit ja terrorisoi parisuhdetta juopottelullaan ja ei edes myönnä asiaa, niin tilanne on jokseenkin toivoton. 

F:llä on siis tahtoa muuttua, mutta fokus asiaan katoaa hänellä helposti. Hän on mestari siirtämään kaiken tarmonsa ja energiansa johonkin muuhun paitsi laihduttamiseen, joka on hänelle hankalaa. T:lle terveellisesti syöminen on taas helppoa kuin mikä.

Motiivit F:n  painon pudotukseen ovat monet. T:tä surettaa erityisesti terveyteen liittyvät asiat, F on ylipainon suhteen eritoten turhamainen, mutta jaksaminen ja sairaudet mietityttävät tottakai  myös.

Tämän asian kanssa meillä siis kriiseiltiin viikonloppuna. Ja keskiviikon sovintosessiossa päädyimme seuraavaan: F kantaa vastuun teoistaan ja lakkaa selittämästä, T ottaa haltuun viikonloppujen ruokien suunnittelun ja tekemisen. F huolehtii arkisyömisestään ja pitää painonpudotuksen fokuksessa. Kumpikaan ei lakaise asiaa maton alle. T sanoo mielipiteensä, eikä liikaa mieti miten F reagoi.  

Katsotaan miten Äffän käy…?!?  

F&T 

 

Korjausliike

Olen kirjoittanut ylipainostani ja kamppailustani kiloja vastaan aikaisemminkin klik, klik ja klik. Myös T on kirjoittanut suhteestaan ylipainooni ja ulkonäkööni klik. Toukokuussa ja kesän mittaan rytmi ja tarkkaavaisuus ruuan suhteen herpaantuivat ja muutama kilo on tullut takaisin. Nyt on siis ryhtiliikkeen aika. T täyttää  50 vuotta ensi helmikuussa ja olen luvannut itselleni ja miehelleni  näyttää silloin tyrmäävältä.

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta suunnitelmallisuudella ja vaivannäöllä se onnistuu. Nopeat hiilarit pois, viini minimiin ja tilalle paljon kasviksia ja proteiinia! Niin ja vettä. Liikunta on näpsäkkä lisä hommaan! Toivotan siis tervetulleeksi terveellisen ja tasapainoisen syksyn, joka pitää sisällään uintia, zumbaa ja ehkä myös kahvakuulaa. Päivittäiset neljä ateriaa, joissa on rutkasti kasviksia ja vaihtelevasti lihaa, kalaa, kanaa ja kasvisproteiinia olkoot myös elämässäni vastedes.

Nukkuminen ja stressi eivät niinkään ole minun ongelmiani, mutta tärkeitä juttuja painonpudotuksessa nekin. En koe stressaavani helposti, mutta reagoin moniin asioihin melko voimakkaasti. Erityisherkäksi en tunnistaudu, mutta epäoikeudenmukaisuus on asia, joka saa vereni kiehumaan. Ja sitähän tässä maailmassa riittää, joten meditaatio täytynee ottaa jossakin muodossa mukaan kuvioon. Varsinkin sitten kun meren meditatiiviset vaikutukset kaikkoavat syksyn tullen. Pyrimme jatkamaan mökkeilyä myöhään syksyyn tänä vuonna, mutta jossain vaiheessa saaristolaiselämä on auttamatta ohi ja tilalle tulee muita juttuja.

Mielikuvaharjoittelu ja tavoitteen terävöinti ovat välttämättömiä homman etenemisen kannalta. Visio on kirkastettava eli kaivettava vuosia sitten tehty unelmakartta vahvasti näkyville. Projekti on pahasti kesken!

Olkoon siis voima kanssani – ja kaikkien niiden kanssa, jotka saman asian kanssa kamppailevat!

F

  

Intohimon tappajat – Osa IV

Tämän postauksen kirjoittaa itseoikeutetusti Flirttimaisteri. Sarjamme Intohimon tappajat jatkuu ja  tällä kertaa hyökkään syömisen ja juomisen kimppuun. Kun tapasimme T:n kanssa oli tämän naisen elintavat vähintäänkin ryöstäytyneet käsistä. Viini ja siideri virtasivat ja ruoka oli sitä, mitä helposti sai käsiinsä eli eineksiä ja nopeita hiilareita. Juhlatupakoinnin olin sentään lopettanut. Ei ihme että ylipainoa oli kertynyt rutkasti.

Syöpöttely ja juopottelu ovat asioita, jotka eivät kertakaikkiaan edistä intohimoa ja onnellisuutta parisuhteessa, tapahtuu ne sitten yksin tai yhdessä. Matkani terveellisempiin elämäntapoihin on ollut pitkä ja täynnä epäonnistumisia. Hitaasti olen kuitenkin edennyt oikeaan suuntaan. Puolisoni kannustamana.

Kuuntelimme useita vuosia sitten Terveyden tukipilarit -nimistä radio-ohjelmaa ja muunmuassa täysjyvätuotteet siirtyivät Paula Heinosen innoittamana kotiruokaamme. Innostuimme molemmat ylipäätään terveellisemmästä ravinnosta ja hyvän ruuan valmistamisesta. Koko perheemme on syönyt  lisäravinteena D-vitamiinia jo vuosikaudet ja olemme täysin vakuuttuneita, että se kannattaa napsia purkista näillä leveysasteilla.

Painoni ei kuitenkaan näistä muutoksista huolimatta tippunut.  Yritin myös karppaamista ja sainkin muutamia kiloja tippumaan, kunnes pikkuhiljaa  ruokavalioon palasivat leipä, peruna ja pasta – ja taas tiputetut kilot hiipivät takaisin. Viinin juominen ei myöskään ihan helposti ole jäänyt meikäläisellä vain muutamaan lasilliseen, vaan tilanteet ovat muka aina vaatineet reippaamman annostelun.

Viime kesänä sitten sain hommasta kiinni ja kohtuullisuus on tullut osaksi ruokailu- ja juomatottumuksiani. T:llähän nämä kuviot olivat entuudestaan hallussa. Olen aivan varma, että jos olisin jatkanut epäterveellisiä elämäntapojani, olisi parisuhteemme siitä kärsinyt. Olen kiitollinen miehelleni, että hän on ollut  niin kärsivällinen ja pitkämielinen kanssani. Juon viiniä edelleen ja syön satunnaisesti pitsaa ja muita herkkuja. Ne ovat kuitenkin kadonneet jokapäiväisestä ruokavaliostani tyystin. Syön monipuolisesti kasviksia, juureksia, kotimaisia marjoja, sieniä, kalaa, lihaa, kanaa, äyriäisiä ja papuja. Arkiruuasta ovat kadonneet mm. juustot, peruna, riisi, pasta ja leipä. Myös hedelmät ovat vähissä lukuunottamatta banaania.

Helppoa? Toisaalta kyllä – ja toisaalta ei. En koe että olisin luopunut mistään kokonaan, mutta muutoksen tekeminen on vaatinut aikaa ja energiaa. Luin jostain, että kun ihminen on tehnyt asiat toisin kolme kuukautta, niin siitä muodostuu tapa. Allekirjoitan tämän täysin. Ensimmäiset kolme kuukautta piti pinnistellä – sitten alkoi helpottaa.  Ruuat pitää kuitenkin miettiä ja suunnitella etukäteen. Eväät pitää olla aina mukana ja tilanteet on ennakoitava. Kauppaan ei todellakaan kannata mennä nälkäisenä ja vesipullo on pidettävä mukana. Nälkää ei tarvitse nähdä, mutta herkuista on kieltäydyttävä melko systemaattisesti. Mutta mitä sitä ei tekisi oman terveytensä, tulevaisuutensa ja parisuhteensa eteen?

F

RuokaremonttiKasvikset

RuokaremonttiKasvikset_3

RuokaremonttiKasvikset_4

RuokaremonttiKasvikset_1

RuokaremonttiKasvikset_2

Flirttailun jalo taito

Kävelin eilen työpaikan lähellä olevaan lounasravintolaan noutamaan tilaamaani salaattia ja samaan aikaan ravintolan eteen osui autollinen miehiä. Yksi miehistä läväytti heti ison hymyn ja voivotteli, että he taitavat nyt ehtiä ennen minua. Minä hymyilin takaisin ja totesin, ettei haittaa, sillä minua odottaa ruoka valmiina. Mies kuitenkin jäi odottelemaan minua ja avasi oven kohteliaasti, edelleen leveästi hymyillen. Flirttailua. Ihanaa!!!

Flirttailu on asia, jota kaipaan tässä maassa kroonisesti. Välillä sen unohtaa, mutta pieni visiitti muualle maailmaan, niin taas tuska nousee pintaan. Viime pääsiäisen Rooman reissumme yksi mukavimpia asioita oli  tunne, jonka sai aikaiseksi pieni hyväksyvä hymy charmikkaalta italialaisherralta. Tämän vastaanotin tyytytäväisenä mieheni käsipuolessa. Flirttailu ei ole iskemistä. Se on vuorovaikutusta, jossa sinut kohdataan seksuaalisena ja vitaalisena olentona. Flirttailu on viestintää, missä on sopimus siitä että elämän voi ottaa välillä myös kevyesti keimaillen. Flirttailu on hauskaa, piristävää ja virittää ihmisen olemaan seksuaalinen, puoleensavetävä ja viehettävä olento.

Olen kova flirttailemaan ja olen huomannut, että se otetaan vastaan pelkästään positiivisena asiana. Onneksi myös T suhtautuu asiaan myönteisesti. Olen yrittänyt itse asiassa saada myös hänet flirttailemaan. Se ei tule häneltä luonnostaan, mutta onnistuu kyllä –  kun vähän potkii. Flirttailu on taito, jota voi opetella!

Hymystä on hyvä aloittaa. Sitten viestintään voi lisätä pieniä kehuja, pilkettä omaan silmäkulmaan ja vaikka kevyen kosketuksen. Toki pitää aina varmistua siitä, että flirttailun kohde on myös perillä, mistä on kysymys. Hymy on turvallinen valinta, millä aloittaa. Jos hymyysi vastataan avoimesti, voi flirttailua jatkaa. Flirttailu ei ole koskaan tunkeilevaa, irstasta tai ahdistavaa.

Se että halusin ottaa nimekseni tässä blogissa Flirttimaisteri johtuu siitä, että akateeminen tutkintoni on FM – mutta tutkintoani tärkeämmäksi koen tavoitteeni luoda mukavan, positiivisen ja flirttailevan ilmapiirin ympärilleni niin työssäni kuin vapaa-ajallanikin.  Pyrin elämään flirttimaisterius edellä.  Minusta olisi ihanaa, että eilen kokemani flirtti tuntemattomalta mieheltä olisi arkipäivää myös näillä leveysasteilla.  Vai mitä mieltä olette? Kaipaatteko te muut flirttiä elämäänne?

F

PS Poseeraminen, kameran säätäminen ja kuvaaminen ovat yhdelle naiselle kova homma. Nostan hattua muotibloggaajille.

flirtti