Siirappista ja imelää

Otsikon adjektiivit voisivat liittyä tietysti myös jouluruokiin, mutta ajattelin kyllä kirjoittaa siitä että intohimoisen parisuhteen kuuluukin olla siirappista ja imelää.

Kysyimme eräältä ystävältä, jonka tiesimme kuunneelleen THE radio-ohjelman että miltä se oli hänen mielestään kuulostanut. Herra vastasi positiivisen rakentavasti ja analyyttisesti, mutta totesi loppuun että olihan se vähän siirappista.

Ja hän oli täysin oikeassa. Meidän parisuhteemme on siirappista, mikä kuului myös radio-ohjelmasta, missä olimme haastateltavana. Joululomammekin oli varsinainen rakkausloma. Kyhnytimme toistemme kainalossa kuin kyyhkyset ikään ja suutelimme tuntitolkulla. Olemme todenneet että elämästämme tehtyä elokuvaa ei pystyisi kukaan katsomaan, niin sokerinen se olisi.

Mutta sellaista intohimoinen parisuhde on: siinä kosketetaan toista hellästi, himokkaasti ja kauniisti, ei ilkeillä, vaan kohdellaan toista kannustavasti, kunnioittavasti ja ihaillen. Yhdessäolo on intensiivistä ja mutkatonta, mutta inspiroivaa! Tämän kaltainen yhdessäolo vaatii mielestäni myös selkeää erillään oloa. Meillä se onnistuu helposti sen vuoksi että elämme arjen eri osoitteissa, mutta huomasimme ottavamme toisistamme etäisyyttä aina välillä myös loman aikana. Syventyminen kirjaan, tv-sarjaan tai valokuvaamiseen antoi vaadittavan erillisyyden tunteen, minkä jälkeen toisen kohtaaminen intohimoisesti taas onnistui.

Intohimon ruokkimiseen on myös muita konsteja kuin erillään olo. Kokeilimme loman aikana myös miniselibaattia. Sovimme siis yhdessä että pariin päivään intiimi yhdessäolomme ei mene loppuun asti. Tämä ihmiskoe ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta se oli kuin olisi kaatanut bensaa liekkeihin. Kannattaa kokeilla. Ihmisen mieli on merkillinen.

Ei yhdessäolomme tietenkään koko ajan ole intohimoa pursuavaa. Se on usein myös ihan tavallista. Me istumme ruokapöydässä ja syömme ja samalla päivittelemme maailmanmenoa tai tarkkailemme pihapuussa keikkuvaa mustarastasta. Joskus toinen puhuu jostakin asiasta, ja toinen ei kuuntele yhtään. Joskus äidymme myös valittamaan. Nalkuttamisen ja riitelyn olemme kuitenkin saaneet kitkettyä tästä ihmissuhteesta oikeastaan täysin pois, mutta välillä kyllä naljailemme toisillemme.

Pääsääntöisesti parisuhteemme on kuitenkin täynnä rakkautta ja intohimoa. Ja se ei todellakaan vaadi älyttömästi työtä ja vaivaa, mutta tiedostamista ja tietyllä tavalla toimimista kylläkin. Kun on elänyt näin jo kohta kymmenen vuotta, niin sitä on tullut ahneeksi. En todellakaan halua luopua saavutetuista eduista, vaan haluan nauttia makeasta elämästämme niin kauan kuin hengitän ja sydämeni lyö.

F

Parisuhde ulkonäkökulmasta

Meidän kaikkien keho näyttää juuri sellaiselta kuin se  on sillä hetkellä. Vaatteilla pystyy vaikutelmaa muuttamaan pahempaan tai parempaan suuntaan. Parisuhteessa väistämättä näkee kumppaniaan alasti,  ja harvemmalla meistä on klassisessa mielessä mikään täydellinen vartalo. Parisuhteen kuuluisikin olla ulkonäköpaineeton alue, jossa kummallakaan ei ole kumppanin eikä myöskään oman vartalon suhteen mitään ulkonäöllisiä vaatimuksia. Tarkoitan siis alastonta vartaloa. Itselläni on melkoisen vähän näkyviä lihaksia ja F:llä reilusti ylipainoa. Koska kummankaan keholle juuri tässä hetkessä ei voi tehdä mitään, hyväksymme ne sellaisena kuin ne ovat, mikä ei suinkaan tarkoita että niitä ei voisi muuttaa. Mutta muutoksen pitää tapahtua ilman paineita.

Mielestäni osuva rakkauden määritelmä on se että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Se tarkoittaa myös ulkonäköä. Silti myös se, että miettii miten oman alastoman vartalonsa pukee on rakkauden teko kumppaniaan kohtaan. Tämä koskee siis kumpaakin osapuolta. Tietenkään koko ajan ei tarvitse pitää niitä kivoimman näköisiä, mutta ei välttämättä mukavimpia vaatteita. Mutta jos edes silloin tällöin ja vähän useammin kuin pelkästään juhliin mentäessä, niin se saattaa johtaa mukaviin seurauksiin… Ja jos ei itse tiedä miten sen tehdä, voi kysyä kumppaniltaan mikä häntä  miellyttäisi. F haluaisikin lanseerata Anna kumppanisi pukea sinut -kamppanjan.

Itse olin aivan hulluna F:ään koko viikonlopun ajan kun hänellä oli tiukka kietaisumekko ja huulipunaa perjantaina. Itsekin yritin miettiä päälleni jotain F:n mielestä kivaa, ja ilmeisesti onnistuinkin (hänen avustuksellaan) siinä. Ainakin tunsin oloni komeaksi 🙂 Perjantain illanvietto ulkona ystävien kanssa olikin siten samalla pitkä esileikki ennen loppuviikonloppua. Kannattaa siis luopua välillä mukavuudenhalusta omien vaatteiden suhteen jos haluaa pitää intohimon yllä.

T

Kollaasi

Mies ei osaa soittaa naistaan

Törmäsimme vasta nyt tähän Jari Sarasvuon monologiin Yle Areenassa rakastelemisesta. Se kannattaa ehdottomasti kuunnella vaikka ei Sarasvuon persoonasta olisikaan erityisen viehättynyt. Sarasvuo puhuu nimittäin erittäin suoraan seksistä ja heteroparisuhteesta. Sarasvuon puheen voi kuunnella vaikka yhdessä kumppanin kanssa pohjaksi ennen kuin alkaa keskustella oman parisuhteensa tilasta.

Emme allekirjoita ihan kaikkea sitä, mitä Sarasvuo sanoo, mutta hänen viestinsä on ylimaallisen tärkeä. Se, että mies osaa soittaa naistaan ja toisinpäin on aivan järjettömän olennainen osa onnellista ja intohimoista parisuhdetta.

F&T

Aina ei stondaa

Ehkä on olemassa miehiä, joilla ei ole koskaan ollut mitään erektiovaikeuksia kenenkään kanssa. Mutta varmasti on paljon miehiä, jotka eivät ihan aina kiihotu kumppanista. Tai vaikka kiihottuvatkin niin koko keho ei ole täysin mukana hommassa. Itselläni ainakin voi välillä käydä niin eri syistä, esim. huolien,  hiprakan tai huonon asennon takia, enkä nyt usko että olisin jotenkin todella poikkeuksellinen miesyksilö.

Kuitenkin tuntuu siltä että edelleen ylläpidetään tarinaa aina valmiista miehistä. Tämä aiheuttaa sekä paineita että väärinkäsityksiä parisuhteessa. Nainen saattaa luulla että miehen rakkaus ja intohimo on hiipunut kun ei stondaa, vaikka syynä voi olla moni muu asia. Jos silloin asiasta ei puhuta kunnolla ja neutraalisti, siitä voi tulla suhteettoman suuri ongelma josta pahimmassa tapauksessa tulee vielä noidankehä jotenkin tähän malliin:

  • Kumpikaan ei ota asiaa puheeksi, mutta nainen ajattelee ettei mies enää halua häntä.
  • Mies arvaa tämän ja yrittää saada homman onnistumaan paremmin seuraavalla kerralla, mutta ei onnistu tai ei ainakaan nauti, koska on kerännyt itselleen liikaa paineita.
  • Mies pettyy itseensä eikä halua kohta enää pahemmin yrittääkään. Seksi alkaa tuntua suorittamiselta eikä niistä saa oikeastaan tyydytystä. Mies alkaa epäillä tunteeko enää vetoa kumppaniinsa.
  • Nainen on yhä varmempi siitä että miehen halut häntä kohtaan ovat loppuneet ja alkaa jopa epäillä uskottomuutta. Hän alkaa miettiä suhteen lopettamista.
  • ja niin edelleen…

Kannattaa siis puhua, ennen kuin on myöhäistä. Ja onneksi rakastella voi vaikka ei stondaisikaan.  Ja niinhän se menee lähes poikkeuksetta asian kuin asian kanssa, että onni on keskustelun päässä.

T

 

Luksusta mökkielämään

Me olemme nauttineet nyt reilun viikon ajan käsittämättömästä luksuksesta. Meillä on nimittäin ulkosuihku, josta tulee lämmintä vettä.

Vesiosuuskunnan myötä saimme veden tontille viime kesänä ja sähköt mökillämme on ollut jo pitkään. F esitti veden tulon myötä toiveen, jonka T sitten toteutti. Ensitöikseen T laittoi nettitilauksen menemään: lämmin vesi vaatii lämmittimen ja sellaiseksi T valitsi Lexxa pikavedenlämmittimen.  Sen jälkeen T kävi läpi kaiken mökiltämme löytyvän puutavaran ja rakensi niistä saunan portaiden viereen ”suihkukopin”. Näiden asioiden lisäksi piti tietysti hommata myös oikeanlaiset letkut, hanat ja liittimet, joista F on autuaan tietämätön.

Mutta nyt meillä on siis mitä trendikkäin ulkosuihku, joka tuntuu edelleenkin pieneltä ihmeeltä. Onko mitään parempaa, kun voi kipaista rakastelun jälkeen lämpöiseen suihkuun ja sieltä sitten untuvapeiton alle kullan kainaloon?

F&T

Ulkosuihku

Ulkosuihku_1

   

Ulkosuihku_2

Ulkosuihku_3

Ulkosuihku_4

Ulkosuihku_5

 

Kirja-arvostelu: Venuksen vuosi – second opinion

F antoi luettavakseni Heli Heinon Venuksen vuosi -kirjan, josta hän olikin jo tehnyt postauksen blogiimme. Ja hyvä kun antoi, sillä nautin kirjan lukemisesta todella paljon. Yhtäältä se on yhden (tai itse asiassa kahden) ihmisen matka omaan seksuaalisuutensa, mutta se kertoo myös oppimisesta tuntemaan sekä oma itsensä että kumppaninsa. Ja miten vähitellen voi muuttua arasta, varautuneesta ja alistuvasta ihmisestä siksi ihmiseksi joka todellisuudessa on. Heino pyrkii järkähtämättä totuudellisuuten ja saavuttaa sen myös vakuuttavasti, arjen huumoria unohtamatta.

Pidin erityisesti Heinon tavasta kirjoittaa samalla realismilla rakastelusta, omista tunteistaan, tuoreen parisuhteen kipuiluista, kuukautisista, hiivatulehduksista, keski-ikäisen ihmisen aamujäykkyydestä (en tarkoita aamuerektiota…), auton vaihtamisesta jne. Kaikille asioille annetaan juuri sen verran huomiota, mitä ne saavat todellisessakin elämässä. Varsinkin kirjan alussa päähuomio on seksuaalisessa heräämisessä, mikä on todella ymmärrettävää, itsekin olisin varsinkin suhteemme alussa halunnut kertoa koko maailmalle, kuinka ihanaa seksi voikaan olla. Tai itse asiassa siksihän me F:n kanssa tätä blogia pidetään… Emme ole kuitenkaan uskaltaneet mennä niin intiimiin kuvaukseen kuin Heino ja hänen miehensä. Iso hatunnosto heille rohkeudesta!

Varsinkin kirjan alussa minua nauratti ääneen kohdat, joissa päähenkilö on epävarma itsestään, mollaa itseään ja on varma, että kohta hänen kumppaninsa kyllästyy ja heivaa hänet. Vaimoni ihmetteli nauramistani ja aloin itsekin pohtia sitä. Tulin siihen tulokseen että jollakin tasolla päähenkilö muistutti epävarmuudessaan entistä minääni, jolle voin välillä nauraa hyväntahtoisesti.

Seksin kuvaaminen onnistuu Heinolta hämmästyttävän luontevasti, ainakin omasta mielestäni. F kertoi postauksessaan kirjallisuuspiirissä esiin tulleesta myötähäpeän ja vaivaantuneisuuden tunteesta. Itse en tunnistanut tuota tunnetta, ihmettelin vain miten joku saattoi onnistua kirjoittamaan seksistä kauniisti ja samalla realistisesti. Oli myös yllättävää huomata miten tutulta monikin asia tuntui. Tietysti eroavaisuuksiakin löytyi, mutta minusta homman juju onkin siinä että jokaisen pariskunnan kuuluukin rakentaa juuri heille sopiva tapa harrastaa seksiä. Olikin hauska lukea myös hiukan epäonnistuneista kokeiluista. Sekin tuntui tutulta. Miehenä minua myös ilahdutti kuinka moninaisena miehen seksuaalisuutta kuvataan kirjassa. Välillä puhisen kiukusta kun luen karkeasti yleistäviä kuvauksia miehen seksuaalisuudesta eri medioista.

Kahden ihmisen rakkaussuhteen kehittyminen kuvataan myös todella koskettavasti ja uskottavasti. Välillä tuli kyllä mieleen, että Liinan ja Leon (tai Helin ja Alin) olisi pitänyt lukea Tony Dunderfeltin Vetovoima ja rakkaus. Tai edes tämä meidän postaus (sitä ei tainnut kyllä silloin vielä olla…). Ehkä olisi muutama turha riita jäänyt silloin väliin. Mutta yksi riita oli kuin suoraan suhteemme alkuajoista. Se käsitteli vaatimusta pystyä tulkitsemaan toisen tunteita ilman sanoja ja ymmärtää hyvitellä omaa käyttäytymistään, vaikka ei ole voinut sille mitään. Kirjassa kylläkin vaatimuksen esittää mies.

Heli Heino on ollut paljon esillä kirjansa myötä. Hyvä niin, sillä kirjalle tulee huomattavasti enemmän painoarvoa: kirjoittaja tietää mistä puhuu. Vaatii kyllä aikamoista rohkeutta astua julkisuuteen, hatunnosto siitäkin. Toivottavasti vain ihmiset eivät takerru kirjan rakastelukohtauksiin ja unohda että kirja kertoo tosielämästä. Seksi näyttelee tärkeää ja isoa roolia elämässä. Harvemmin vain se saa niin ison osan tosielämän kuvauksissa mitä se tässä ansaitusti saa.

 

T

 

 

 

 

 

 

 

Kirja-arvostelu: Venuksen vuosi

Saimme blogiyhteistyönä luettavaksemme kirjan Venuksen vuosi.  Venuksen vuosi on fiktiivinen tarina Liinasta ja Leosta, keski-ikäisestä pariskunnasta, joka kohtaa toisensa sokkotreffeillä. Kirjailija Heli Heino ja hänen miesystävänsä Ali Helin ovat julkisuudessa kertoneet kirjan perustuvan vahvasti heidän omiin kokemuksiinsa.

Kirjan ytimenä on vaihdevuosiaan elävän keski-ikäisen naisen seksuaalinen herääminen. Venuksen vuosi oli myös F:n kirjallisuuspiirissä kuuden naisen ruodittavana.

Venuksen vuosi puhuu seksistä hyvin suoraan ja kiertelemättä. Rivo se ei kuitenkaan ole, mutta haastaa lukijansa jo alkumetreillä. Kirjallisuuspiirin kaikki lukijat myönsivät joutuneensa ensi alkuun kokemaan  jonkinlaista myötähäpeää ja vaivaantumisen tunnetta. Minä mukaan lukien. Jo Heinon käyttämä sanasto: pimppa, pimppu, pimpsukka, pimppi, pimparella jne. aiheutti lukupiiriläisissämme halun jättää kirja kesken. Mutta koska teos oli valittu kirjallisuuspiirimme käsiteltäväksi, jokainen jatkoi eteen päin. Ja hyvä niin.

Venuksen vuosi haastaa ajattelemaan omaa seksuaalisuuttaan ja itse koin kirjan hyvin inspiroivana. En niinkään kiihottavana, vaan nimenomaan innoittavana. Kirjaa voi  siis ehdottomasti lukea myös jonkinlaisena oppaana naisen (ja miehen) seksuaalisuuteen.

Koin myös samaistuvani kirjan henkilöihin vahvasti. Olenhan itsekin rakastunut tulisesti ja kokenut hyvin voimakkaan seksuaalisen yhteyden löytämisen riemun mieheni kanssa. Tarinan edetessä ilo kirjan päähenkilöiden puolesta valtaa mielen. Ihan mahtavaa, että he ovat löytäneet toisensa ja että heillä on niin hauskaa petipuuhissa. Tämä ei tarkoita sitä, että kirja olisi epärealistinen ylistyslaulu, vaan parisuhteen mutkia käsitellään myös. Mutta päällimäiseksi kirjasta jää mielikuva kahden aikuisen ihmisen halusta ja kyvystä nauttia seksistä ja toisistaan täysin siemauksin. Sitä eivät latista voimakkaat vaihdevuosioireet, erilaiset elämäntilanteet ja temperamentit, ikä, aikaisemmat ikävät kokemukset seksin saralla, jälkikasvu tai väärinkäsitykset.

Venuksen vuosi kuvaa yksinkertaisesti ihanaa seksiä. Kirja antaa myös osviittaa siihen että koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvä seksielämä. Kirjallisuuspiirimme jäsenet olivat yksimielisiä siitä, että Venuksen vuosi oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jokainen käsittelee seksuaalisuutta omalla tavallaan, mutta tiettyjä lainalaisuuksia on olemassa.  Venuksen vuosi on tietysti yhden naisen (ja yhden miehen) näkemys asioista ja se mikä toimii tai on totta toiselle, ei välttämättä ole niin jokaisella. En minäkään ole saanut kymmenittäin orgasmeja yhden seksisession aikana, vaikka koen harrastaneeni tässä suhteessa aivan tajuttoman hyvää seksiä. Mutta toisaalta tieto siitä että se on hyvinkin mahdollista, on kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Suosittelen siis oikein lämpimästi lukemaan Venuksen vuosi -kirjan ja heittäytymään sen innoittamana tutkimusmatkalle tai päivityskierrokselle omaan seksuaalisuuteensa. Trubaduuri on luvannut lukea kirjan myös, joten todennäköisesti saatte lukea myös hänen näkemyksistään.

Heli Heino on ollut paljon julkisuudessa kirjan myötä, tässä muutamia linkkejä, joihin kannattaa tutustua:

https://anna.fi/ihmiset/julkkikset/vaihdevuosi-iassa-seksuaalisen-heraamisen-kokenut-heli-heino-ensimmainen-orgasmini-suuren-hammastyksen-aihe

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/vaihdevuosiaan-elava-heli-vapautui-seksilukoista-jos-on-painostusta-aloitan-neliraajajarrutuksen-24313429/

http://www.hs.fi/elama/art-2000005109137.html

http://www.ruutu.fi/video/2921756

http://areena.yle.fi/1-3827249

 

F

Venuksenvuosi_2.jpg

Venuksenvuosi

Venuksenvuosi_1

Venuksenvuosi_3.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

Hekumavinkki osa 3 – kosketus

Hyvin usein. Oikeastaan melkein aina jos ei seksi sen perinteisessä mielessä syystä tai toisesta hotsita jompaakumpaa, niin lähes idioottivarma konsti muuttaa tilanne on lähteä koskettelemaan toista. Kosketus ei saa missään tapauksessa olla vaativa, vaan ainoastaan hellä ja rakastava. Tutkivakin voi olla. Hipaisu johonkin sellaiseen kohtaan ihoa, missä käsi ei usein käy voikin laukaista ihmeelliset väristykset ja tuntemukset. Ja sitten yhtäkkiä halut heräävätkin.

Trubaduuri on maailman laiskin hieroja, mutta tiedän että joillakin pariskunnilla hierominen on ihan parasta virittäytymistä toiseen. Jossain vaiheessa mekin kokeilimme joitakin shiatsu-tekniikoita opittuamme niitä  osallistumallamme hyvinvointileirillä, mutta ne ovat jääneet. Mutta koskettelu ei. Miten hiusten silittely, hipaisu sormen päällä niskaan tai kunnon puristus takapuolesta voivatkin saada pienen ihmeen aikaan apaattisessa ihmisessä?

Muita hekumavinkkejä voi lukea täältä klik ja täältä klik.

 

F

Seoikea – Kopio

Seksipetos

Sivusin tässä aiemmin orgasmin teeskentelyä, ja ajattelin käsitellä tätä hiukan lisää. Itse ajattelin ensin, että miehenä en ole koskaan teeskennellyt orgasmia, mutta kun tarkemmin ajattelen niin ehkä sittenkin on joskus monta vuotta sitten saattanut käydä niin. Olen vasta vanhempana tajunnut laukeamisen ja orgasmin eron. Niinpä on voinut käydä niin että joskus (varmaan pidätellessäni laukeamista huonolla menestyksellä) olen lauennut ilman orgasmia ja liioitellut reaktiotani kumppania miellyttääkseni.

Yksi orgasmin teeskentelyn syistä onkin varmaan juuri kumppanin miellyttämisen tarve. Se on siis periaatteessa hyvää tarkoittava teko, mutta todellisuudessa petos. Jos aina joutuu teeskentelemään, ei ole mikään ihme jos seksihalut katoavat. Eikä sellaisesta valheellisuudesta voi hyvää seksielämää rakentaakaan.

Ongelman ydin on seksin yhdyntä- ja orgasmikeskeisyydessä. Tämähän on jo lähtökohtaisesti ristiriitaista, sillä tutkimusten mukaan alle puolet naisista saa orgasmin yhdynnässä. Kun seksissä orgasmi ei ole päämäärä vaan enemmänkin sivutuote, vapaudutaan odotuksista ja pystytään keskittymään itse asiaan: hyvän tekemiseen toiselle ja itselle. Eikä tarvita mitään tantrarituaaleja, ihan vaan sänkyyn ja hommiin.

 

T

suihkulahde_rooma