Ensemblea kuumassa ja kauniissa Roomassa

Tiedättehän mitä tarkoittaa termi ensemble? Yleensä se liitetään teatterin tekemiseen, mutta koen sen koskettavan mitä tahansa luovaa työskentelyä, mikä tehdään porukalla pienessä hurmoksessa.

Viisihenkinen ryhmämme koki Roomassa pienimuotoisen ensemblen. Teknisesti ryhmämme koostui kahdesta valokuvauksen opettajasta, kahdesta ammattitutkintoa suorittavasta valokuvaaja-aikuisopiskelijasta ja minusta. Asuimme yhdessä, söimme yhdessä, teimme töitä yhdessä – koko ajan taustalla oli tieto siitä, että olemme tekemässä jotain ainutlaatuista aivan erityisessä ympäristössä. Lopputuloksen tulette näkemään jonain päivänä valokuvapainotteisessa kirjassa, jonka Suomen Rooma-instituutti tekee yhdessä Sataedun valokuvauskoulutuksen kanssa. Tekemämme valokuvausmatka oli jo kolmas ja samalla myös viimeinen. Kuvat ovat nyt otettu ja prosessi etenee askel askeleelta kohti julkaisua.

Idea visuaalispainotteisesta julkaisusta syntyi minun ollessani valokuvaajaharjottelijana Villa Lantessa viime vuoden keväänä, ja on uskomattoman upea kokemus päästä osalliseksi seuraamaan koko prosessia. Tuskin maltan odottaa lopputulosta.

Tämä oli kolmas kertani Roomassa ja tunteeni tätä eriskummallista kaupunkia kohtaan vain syvenevät kerta toisensa jälkeen. Pysyttelimme ryhmämme kanssa  koko reissun ajan Trasteveressä, missä sijaitsi Airbnb-kämppämme ja Gianicolo-kukkulan laella Villa Lantessa. Vaikka koimme maantieteellisesti vain pienen osan Roomaan, niin kokemus oli kuitenkin valtava.  Roomalla on sellainen vaikutus, ainakin minuun, mutta olin aistivinani että se koski koko ryhmäämme.

Istun ranta-aitassamme, kirjoitan tätä tekstiä ja yritän jäsennellä viiden päivän matkaamme. Sillä aikaa kun minä olen prosessoinut kokemaani T on rukkailut vesiputkia,  trimmeröinyt mökin heinikkoja juhannusta varten ja laittanut ruokaa – pääasia että hän on antanut vaimonsa olla pöllämystynyt matkastaan. Niin tekee ihminen, joka ymmärtää kumppaninsa sielunelämää.

F

PS Dinnerikuvien takana: Frida by Visualaddict.

 

 

 

Hemmoteltuna matkaan

Mieheni ei todellakaan ole yllätysten järjestäjä tai lahjojen antaja, mutta hemmottelun taidon hän osaa.

Puhelimen herätys pärähti tänään aamuyöllä 2.30. Trubaduuri ponkaisi ylös ensin suukoteltuaan tokkuraista vaimoaan. Sitten hän keitti matkaan lähtijälle kahvit ja paahtoi leivät.  Minä sain keskittyä aamutoimiini ja varmistamaan että kaikki olennainen oli mukana. T piti seuraa aamiaisen ajan ja ihasteli kiharoitani. 

T kantoi matkalaukun autoon ja kiikutti rouvan linja-autoasemalle. Odotteli siellä kanssani kunnes bussi saapui.  Ja mikä parasta? T oli silminnähden onnellinen puolestani, että pääsen rakastamaani Roomaan. 

Minä lähdin rauhallisena ja onnellisena reissuun. Matkastressistä ei ollut tietoakaan.

F

Kesän aloitus

Ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti ja säät suorastaan suosivat meitä.  Juhlaväki istuskeli pitkään meidän hipahtavalla lounge-alueellamme ulkosalla ja puheensorina ei meinannut katketa edes T:n laulujen ajaksi. Ylioppilas nautti päivästään ja me muut hänen mukanaan. Yksi etappi nuoren miehen matkalla on takana ja on jännittävää seurata mihin kaikkialle hänen retkensä jatkuvat – todennäköisesti syksyllä ainakin Irlantiin.

Meille kesäkuun alku on aina eloa vähän eri sfääreissä. Trubaduuri jatkaa töitään juhannukseen saakka ja minun työni päättyvät koulujen myötä, paitsi että tänä vuonna teen työreissun Roomaan vielä ennen kesäkuun puoliväliä. Työmatkan sisältö kuitenkin poikkeaa sen verran isosti omasta opetustyöstä, ja koska kohteena on Rooma, niin lähinnä hihkun onnesta. Työryhmämme yöpyy Trasteveressä ja kipuaa päivittäin Gionicolo-kukkulan laelle Villa Lanteen. Luvassa on kuvaamista, kirjoittamista, materiaalien suunnittelua ja hankkeen eteenpäin viemistä. Ja kun kerran Italiassa ollaan – ”La dolce vita” on aina läsnä.

Toisaalta ihana elämä on myös täällä Satakunnan sydämessä. Kurkistelen päivittäin kaikkea mitä pihalla tapahtuu: kielot ovat aloittaneet kukinnan, samoin alppiruusut. Rastas on tehnyt halkopinon päälle pesän ja kaikkialla on ihan huikean vihreää. Kaadan itselleni lasin kylmää valkoviiniä, luen sanan sieltä, toisen täältä, mietin pakkaamista ja etenen asioissa kaikin puolin hitaasti. Eilinen sadepäivä meni yöpaidassa. Kesä on totisesti täällä!

 

F

 

Mitä irtiotosta jäi käteen?

Rooman kevät. Kokonainen kuukausi lämpöisessä ja kauniissa ikuisessa kaupungissa. Matkastani on kulunut neljä kuukautta ja välillä tuntuu, että kaikki on ollutkin unta, mutta ei. Vietin kuukauden ihmeellisen kauniissa ja erityisessa paikassa. Rooman visuaalisuus, italialainen kulttuuri ja mentaliteetti, suurkaupungin käsittämättömän vanha historia, kevään huikea kauneus ja oma vapauteni totutuista rutiineista ja rooleista tekivät irtiotostani hienon kokemuksen. Merkityksellisimmäksi asiaksi muodostui kuitenkin kaikki ne ihmiset, joita kohtasin ja joihin tutustuin reissuni aikana. Villa Lante, Gionicolo-kukkulan päällä, on maaginen paikka, mutta talon silloiset asukkaat ja kaikki pienetkin kohtaamiset niin paikallisten kuin turistienkin kanssa piirtyivät kuitenkin merkityksellisimpinä asioina mieliini. Tarinoita on monia.

Olin  menossa eräänä sunnuntaina Galleria Borgheseen, jonne oli pitänyt varata aika etukäteen. Olin katsonut tarkkaan bussien reitit ja ajat –  ja olin ajoissa liikkeellä. Tarvitsemani bussi ei koskaan ilmaantunut (sellaista Roomassa on), mutta huomasin bussipysäkillä ranskalaisperheen, joka oli samassa tilanteessa kuin minä. Juteltuamme hetken päädyimme hyppäämään perheen kanssa taksiin ja ehdimme ajoissa upeaan museoon. Perheen isä ei huolinut minulta maksua, toivottelivat vain kaikki iloisesti hyvää museoreissua ja Roomaa.

Erityisen mieleenpainuva oli viimeinen bussimatkani asunnostani Villa Lanteen. Ahtauduin täpötäyteen bussiin valtavan matkalaukkuni ja muhkean reppuni kanssa. Linja-autossa oli kuuma ja ihmiset tikkitakeissaan vähintäänkin tuskaisia. Eräs vanhempi mies ryhtyi sättimään minua tilaa vievän matkalaukkuni vuoksi. Kaikki tämä tietenkin tapahtui italiaksi, mutta ymmärsin kuitenkin hyvin mistä oli kysymys. Yritin selittää tilannetta englanniksi ja kerroin lähteväni kotiin Suomeen ja en voi sille mitään, että matkalukkuni on niin iso. Ympärillämme olevat muut ihmiset alkoivat puolustaa minua ukon poistuessa bussista jä päädyin juttelemaan erään ihastuttavan roomalaisrouvan kanssa, jonka veli oli naimisissa tanskalaisen naisen kanssa. Pohjoismaat olivat hänelle siis tutut. Tuntui kuin olisimme tunteneet toisemme.

Trubaduurin ollessa pikavisiitillä Roomassa  kävimme vierailulla vakiokahvilassamme, missä olimme käyneet muutaman kerran  edellisellä vierailullamme, kaksi vuotta aikaisemmin. Kulmakuppilan ihastuttava tarjoilija muisti meidät ja menimme kohtaamisesta sen verran sekaisin, että unohdimme maksaa espressomme. Palasimme kuitenkin takaisin asian huomattuamme ja  siitäpä vasta riemu syntyi.

Kohtasin kuukauden aikana upeita ihmisiä, joista sain ehkä elinikäisiä ystäviä. Hyppäsin pois omasta arjestani, hyvästelin perinteisen äidin roolini ( lopullisesti) ja löysin itsestäni pienen taiteilijan. Parisuhteellemme matkani ei oikeastaan tehnyt mitään, paitsi tunne siitä, että minulla on mahtava puoliso, joka tukee minua ratkaisuissani vain vahvistui.  T on luonteeltaan tasainen ja hän on varsin tyytyväinen elämäämme Suomessa. Minä olen luonteeltani levottomampi ja vaihtelunhaluisempi. Nämä kaksi täysin vastakkaista elämäntapaa on mahdollista yhdistää. Välillä mennään toisen ehdoilla, välillä toisen. Seuraava reissumme on kuukauden kuluttua ja määränpäämme on Pariisi. Olemme viemässä kolmannen poikamme Euroopan kaupunkiin ja hänen ehdoton valintansa oli siis Pariisi. Tuskin maltan odottaa…

F

PS Sain läksiäislahjaksi keraamisen taulun, missä etruskirakastavaiset syleilevät toisiaan. Jokaisessa kodissa kuulemma pitää olla jotain etruskia (jäljennöskin riittää) …

”Etruskikulttuuri kukoisti noin 800-100 eKr. Etruskit olivat muinaisitalialainen kansa, joka eli Keski-Italian alueella. Etruskien sivilisaatio muodostui hajanaisesta joukosta kaupunkivaltioita, joita yhdistivät mm. kieli ja uskonto. Etruskien alkuperästä ei ole varmuutta, mutta heidän on arveltu tulleen Vähä-Aasiasta noin 1000 eKr. ja sekoittuneen Italian alueen alkuperäiskansaan. Toisaalta etruskien on myös arveltu olevan Italian alkuperäisväetöä.Etruskeista on säilynyt suhteellisen vähän tietoa. Näkyvin säilynyt todiste etruskeista ovat heidän hautausmaansa. On löydetty sarkofageja, piirtokirjoituksia ja seinämaalauksia. Lisäksi on löydetty muuta arkeologista aineistoa. Ensimmäiset arkeologiset jäänteet etruskeista ovat 900–700 eKr.” (http://www.peda.net/verkkolehti/kuopio/10/klassikanhistoria?m=content&a_id=26)

Etruskirakastavaiset.jpg

 

 

Kahvihetki

Toin Italian tuliaisina meille mutteripannun, jonka kanssa aamu kuin aamu saa pirtsakan alun, ja iltapäivä kuin iltapäivä täydellisen breikin. Kuljin bussilla kymmeniä kertoja erään liikkeen ohi lähellä Vatikaania, jonka näyteikkuna oli täynnä erivärisiä mutteripannuja ja päätin että siinä olisi loistava tuliainen. Trubaduurin ollessa luonani Roomassa vietimme yhden aamupäivän ensin jonottamassa Vatikaanimuseoon ja sitten sen taideaarteiden äärellä. Lopuksi piipahdimme vielä Pietarin kirkossa. Tullessamme ulos Vatikaanista pölähdimme  aivan tuon liikkeen eteen ja kiskoin mieheni mutteripannuostoksille. Monet vannovat alkuperäisen Bialettin pannujen nimiin, mutta minulle riitti että TopMoka-merkkinen pannumme on valmistettu Italiassa ja että se on punainen! Kahvinkeitto mutteripannulla on muuten yksi taiteenlaji ja tapoja taitaa olla yhtä monta kuin keittäjääkin – täällä mainio blogiteksti aiheesta.

Kahvi maistuu punaisella mutteripannulla keitettynä vielä pikkasen paremmalta kuin muuten, ja melkein yhtä hyvältä kuin Roomassa.

 

F

Kahvihetki

Kahvihetki_1

Suuri kauneus

Olen ollut Suomessa nyt 11 päivää ja eilen Trubaduuri totesi, että nyt taidat olla kokonaan täällä. Se ei ole ihan koko totuus, mutta ymmärsin mitä hän tarkoitti. Edelleen ajatukset karkaavat Roomaan ja kaikkeen, mitä siellä neljän viikon aikana koin ja näin, mutta nyt rupean olemaan läsnä omassa elämässäni täällä. Elämäni poikkeaa opintovapaan takia normaalista arjestani, mutta olen  kuitenkin vahvasti täällä –  kaiken tutun keskellä.

Palattuani kotiin ensimmäisenä rupeamana oli laittaa tutkintoportfolioni valokuvaajan ammattitutkintoa varten kasaan. Tiesin etukäteen hyvissä ajoissa, että näin se menisi, mutta en ihan ymmärtänyt miten hankala olisi saada loppurutistus tehtyä: karsia kuvia, laittaa ne viimeisteltyyn kuntoon,  laatia kirjalliset osiot ja tehdä niistä kokonaisuus. Palautin portfolioni 1,5 tuntia ennen deadlineä ja olen henkisesti varautunut, että joudun sitä ehkä joltain osin vielä täydentämään. Sain kuin sainkin homman kuitenkin kasaan. Lopullinen arviointi on ensi keskiviikkona, jonka jälkeen on siis vielä aikaa tarvittaessa täydentää portfoliota. Jos kuitenkin kaikki sujuu hyvin, niin valmistun virallisesti kesäkuun alkupuoliskolla valokuvaajaksi.

Tutkintoportfoliohässäkän lisäksi hostasimme poikieni kanssa  viikon päivät myös saksalaista vaihto-opiskelijaa. Poikieni  yläkoulu ja lukio ovat todella aktiivisia kansainvälisyysasioissa ja viikon mittaisia vaihtoja on tapahtunut viime vuosina puolin ja toisin tiiviiseen tahtiin. Meillä on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana kuusi opiskelijaa Ranskasta, Espanjasta ja Saksasta. Upeita nuoria kaikki.

Suomi on ottanut minut kyllä käsittämättömän lempeästi vastaan. Kelit ovat olleet olleet aivan mahtavat ja luonto on  suorastaan räjähtänyt vihreäksi muutamassa päivässä. Ja kukat! Ihana toukokuu. Huhtikuu Roomassa oli lämmin ja aurinkoinen ja ei tämä Suomen toukokuun alkukaan tunnu tänä vuonna muuta tarjoavan kuin aurinkoa ja lämpöä.

Jätin vaihto-opiskelijamme poikien hostattavaksi keskiviikkona ja suuntasin helatorstaiksi Turkuun T:n luo. Suuntasimme aurinkoisena vapaapäivänä Ruissaloon kävelylle.  Kaikkialla oli niin kaunista.  Valko-, sinivuokot ja scillat saavat minut joka kevät aivan sekaisin. Ruissalo on ihana paikka!

Rooma kulkee minun mukanani vahvasti varmasti vielä pitkään. Eilen illalla katsoimme elokuvan Suuri kauneus muutaman vuoden takaa ja hihkuin elokuvan ensi sekunneista lähtien riemusta. Ensimmäinen kohtaus on kuvattu Cianicolo-kukkulalla, mistä tuli minulle tuttuakin tutumpi paikka, sijaitseehan Villa Lante siellä. Suosittelen elokuvaa myös muille kuin Rooman kävijöille. Elokuva on kaunis ja jollakin tavoin merkityksellinen tarina ihmisenä olemisen kummallisuudesta. Olen onnellinen että näin elokuvan vasta nyt – koettuani Rooman.

F

PS Hyvää äitienpäivää!

Ruissalossa

Ruissalossa_1

Ruissalossa_2

Ruissalossa_4

Ruissalossa_5

Ruissalossa_6

Ruissalossa_7

Ruissalossa_8

Ruissalossa_9

Ruissalossa_10

Ruissalossa_11

 

 

 

 

 

Pala sydäntä…

… jää Roomaan ja Italiaan. Se on aivan selvä. Eilen vietimme läksiäisiäni ja tuntui että Rooma itki kanssani, sillä eilen satoi ensimmäisen kerran koko sinä aikana kun olen ollut täällä. Tämä kuukausi on ollut ihmeellinen. Olen tutustunut käsittämättömän hienoihin ihmisiin, kuullut upeita tarinoita rakkudesta, taiteesta, historiasta ja  ylipäätään ihmisenä olemisesta. Olen nähnyt upeaa taidetta, arkkitehtuuria, maisemia, esineitä ja asioita. Lämpö ja aurinko ovat hyväilleet minua näiden neljän viikon ajan ja olen syönyt loistavia aterioita ja tuntenut ihania tuoksuja nenässäni.

Italia ei ole täydellinen. Ei todellakaan, mutta minä vietinkin Rooman kanssa vain kuherruskuukauden. Katselin Roomaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja kaavin kermat päältä. Suljin sumeilematta silmät epäkohdilta ja annoin itselleni luvan vain nauttia. Ja se onnistui täällä Roomassa todella helposti.

Ensi yö on vimeinen yöni Roomassa.

Minua ei harmita palata kylmään ja koleaan Suomeen. Päinvastoin. Siellä ovat kuitenkin ne rakkaimmat. Trubaduuri, pojat, äiti, veljet perheineen ja vanhat ystävät. Sitä paitsi tuntuu, että tarvitsen Satakunnan alavia peltomaisemia, harmautta, hiljaisuutta, merta ja mäntyjä, jotta saan tämän kaiken hektisyyden ja visuaalisen tykityksen sulateltua.

Tänne jää monta ihmistä, joita minun tulee ikävä, mutta onneksi meidän ei tarvitse hyvästellä lopullisesti. Tapaamme jos niin on tarkoitettu.

Alla kavalkadi Rooman kuviani. Suloisessa sekamelskassa kuten koko Rooman reissu päässäni ja sydämessäni. Tämä rouva katoaa kotimatkan, kotiinpaluun, kulttuurishokin ja tutkintoportfolion loppusilauksen tekemisen myötä loppukuuksi blogimaailmasta. Palaamme T:n kanssa rakkaudentäyteisen toukokuun kanssa sitten takaisin…

 

Rakkaudella Roomasta,

F

 

Rooma_16

Rooma_17

Rooma_18

Roomanpatsaita_2

Rooma!

Rooma!_1

Rooma!_3

Rooma!_4

Rooma!_5

Rooma!_6

Rooma!_9

Rooma!_10

Rooma!_11

Rooma!_14

Rooma!_15

Rooma!_17

Rooma!_19

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rooma_9

Rooma_11

Rooma_12

Roomanpatsaita_1

Katutaidetta_3

Konsertti 19.4.2016

Rooma!_7

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

VillaLante_8

VillaLante_9

 

Taidetta kadulla

Rooman visuaalisuus on huikeata ja ennen kaikkea se on käsittämättömän monimuotoista – ja  todella sykähdyttävää. Ikivanhat, antiikin  monumentit, barokki, rokokoo, renessanssi, kukat, puutarhat, puistot, asunnot, villat, veistokset, patsaat, ihmiset, ruoka, muoti, taide ja niin edelleen. Kaikki suloisessa sekamelskassa koko ajan helposti saatavilla. Rooma on totisesti esteetikon taivas.

Minuun on tehnyt vaikutuksen erityisesti katutaide. Ja etenkin Trasteveressä tällä hetkellä esillä oleva projekti nimeltä Mimi the  Clown.

Rakkaudella Roomasta,

F

Konsertti 19.4.2016_6

Katutaidetta

Katutaidetta_1

Konsertti 19.4.2016_1

Konsertti 19.4.2016_2

Konsertti 19.4.2016_3

Konsertti 19.4.2016_4

Konsertti 19.4.2016_5

”Sulle luvannut en ruusutarhaa..”

Eilen vietettiin Rooman syntymäpäivää. Täyteen tuli 2769 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi kaupungin moniin museoihin on ilmainen sisäänpääsy parin päivän ajan ja Circus Maximuksella on joitain näytelmällisiä kulkueita ja esityksiä viikonloppuna. Minua kiinnosti kuitenkin  Rooman ruusupuutarha, joka avattiin niinikään kaupungin syntymäpäivän kunniaksi. Puutarhassa on 1100 erilaista ruusulajiketta. Ruusujen joukosta olisi pitänyt löytyä myös Urho Kekkosen nimikkoruusu, mutta valitettavasti se ei osunut silmiimme.

Puutarha on auki parin kuukauden ajan, sillä keskikesällä ruusut nuupahtavat kuumuudessa ja puutarha suljetaan. Lajikkeet kukkivat hyvin eri aikoina ja osa ruusuista oli eilen vielä nupuillaan, mutta puutarhasta löytyi useita huikean kauniita yksilöitä täydessä kukassa, osan kukinto oli taas jo lopuillaan.

Puutarha sijaistee Aventinus-kukkulan lähellä ja nelihenkinen seurueemme kiipesi myös sen laelle ihastelemaan Roomaa muustakin näkökulmasta kuin siitä, mikä levttäytyy Villa Lanten terassilta. Luonnollisesti kävimme myös kurkkimassa Maltan ritarikunnan päämajan portissa olevan avaimenreiästä löytyvän näkymän… Ehdottomasti kurkkaamisen arvoinen. Appelsiinipuutarha oli poikkeuksellisesti suljettu, mutta ehkä palaan sinne vielä ennen kuin lähden  – tai ehkä jätän sen seuraavaan kertaan…

Kukaan ei todellakaan ole luvannut minulle ruusutarhaa, mutta tämän kuukauden aikana olen saanut niin paljon, sen ruusutarhankin. Edessä on vielä neljä päivää tässä huikeassa kaupungissa. Olo on hieman sekava. Toisaalta olen aivan valmis lähtemään kotiin rakkaiden luo, ja toisaalta tuntuu että täällä on vielä niin paljon kaikkea koettavaa ja nähtävää.

Minulla on vahva tunne että tämä Rooman matkani ei ollut viimeinen.

Rakkaudella Roomasta,

F

Ruusupuutarha

Ruusupuutarha_1

Ruusupuutarha_2

Ruusupuutarha2_1

Ruusupuutarha2_2

Ruusupuutarha2_3

Ruusupuutarha2_4

Ruusupuutarha2_5

Ruusupuutarha2_6

Ruusupuutarha_3

Ruusupuutarha_5

Ruusupuutarha_6

Ruusupuutarha_7

Ruusupuutarha_8

Ruusupuutarha_9

Ruusupuutarha_10

Ruusupuutarha_12

Ruusupuutarha_13

 

 

 

Retki Castel Gandolfoon

Kun olimme joten kuten selvinneet taskuvarkaudesta ja saaneet asian hoidettua siihen pisteeseen kuin se oikeastaan oli mahdollista,  niin suuntasimme reippain mielin kohti Terminiä ja hyppäsimme junaan, joka vei meidät 30 kilometrin päähän Roomasta, kylään nimeltä Castel Gandolfo. Kylä on kuuluisa siitä, että siellä on Albano-niminen järvi ja paavin kesäasunto.

Emme todellakaan ole mitään reppureissaajia, mutta teemme mielellämme päiväretkiä reput selässä. Viime Rooman matkallamme kävimme Tivolin kaupungissa Villa d`Esten upeassa suihkupuutarhassa. Suosittelemme lämpimästi molempia kohteita Roomaan tulijoille.

Kävelimme pitkin rantabulevardia tuulen tuivertaessa hiuksissamme. Kävimme syömässä ja jätskillä. Ei mitään ihmeellistä. Oli vaan niin kivaa olla yhdessä ja nauttia upeista maisemista ja raikkaasta vuoristoilmasta.

Rakkaudella Roomasta,

F&T

ViikonloppuRoomassa_48

ViikonloppuRoomassa_47

ViikonloppuRoomassa_46

ViikonloppuRoomassa_45

ViikonloppuRoomassa_44
ViikonloppuRoomassa_41

ViikonloppuRoomassa_40

ViikonloppuRoomassa_39

ViikonloppuRoomassa_37

ViikonloppuRoomassa_36

ViikonloppuRoomassa_35

ViikonloppuRoomassa_30

ViikonloppuRoomassa_31

ViikonloppuRoomassa_32

ViikonloppuRoomassa_38