Taidetta ja kukkaenergiaa

Pitkä viikonloppu Turussa on puolivälissä ja olemme ottaneet rauhallisesti. Pekka varsinkin. Flunssan tyrkkäsi. Eilen kävimme vihdoin katsomassa Wamissa Hannu Väisäsen Anna Ahmatovan nejä huonetta -näyttelyn. Hannu Väisänen marsittaa Anna Ahmatovan tarinaa mielenkiintoisella tavalla näyttelyvieraille ja muistuttaa muistamisen tärkeydestä. Pidimme molemmat erityisesti Väisäsen valokuvista ja tila- ja esineinstallaatioista. Näyttely on avoinna vielä muutaman viikon. Kannattaa ehdottomasti mennä jos osuu Turun puoleen. Iltapäiväkahvit kävimme hörppimässä Turun kaupunginteatterin kahvilassa. Uudesta kaupunkikodista on ihanan lyhyt matka kaikkialle.

Sunnuntaina suuntasimme Ruissaloon ja piipahdimme imaisemassa kukkaenergiaa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Kevään tulo tuntuu aina tuskallisen hitaalta, mutta onneksi on tällaisia paikkoja missä voi kokea luonnon vehreyttä ja kukkien kauneutta. Kasvihuoneelta jatkoimme Ruissalon kylpylään, missä kävin heittämässä allasuinnin ja porealtaan jälkeen talviturkin meressä. Pekka lueskeli kirjaa ja paranteli flunssaansa kylpylän aulassa kun rouva plutasi sydämensä kyllyydestä.

Huomenna onkin sitten vapun aatto ja meidät on kutsuttu viettämään iltaa laulun ja yhdessäolon merkeissä Kaarinaan. Toivottavasti trubaduurini ääni kirkastuu huomiseksi, jotta pääsemme ottamaan osaa yhteislauluun. Porukan tuntien siellä lauletaan korkealta ja kovaa. Minä taidan osallistua lahjojeni mukaan: kuunnella muita ja aukoa suutani.

Marjaana

Kesän aloitus

Ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti ja säät suorastaan suosivat meitä.  Juhlaväki istuskeli pitkään meidän hipahtavalla lounge-alueellamme ulkosalla ja puheensorina ei meinannut katketa edes T:n laulujen ajaksi. Ylioppilas nautti päivästään ja me muut hänen mukanaan. Yksi etappi nuoren miehen matkalla on takana ja on jännittävää seurata mihin kaikkialle hänen retkensä jatkuvat – todennäköisesti syksyllä ainakin Irlantiin.

Meille kesäkuun alku on aina eloa vähän eri sfääreissä. Trubaduuri jatkaa töitään juhannukseen saakka ja minun työni päättyvät koulujen myötä, paitsi että tänä vuonna teen työreissun Roomaan vielä ennen kesäkuun puoliväliä. Työmatkan sisältö kuitenkin poikkeaa sen verran isosti omasta opetustyöstä, ja koska kohteena on Rooma, niin lähinnä hihkun onnesta. Työryhmämme yöpyy Trasteveressä ja kipuaa päivittäin Gionicolo-kukkulan laelle Villa Lanteen. Luvassa on kuvaamista, kirjoittamista, materiaalien suunnittelua ja hankkeen eteenpäin viemistä. Ja kun kerran Italiassa ollaan – ”La dolce vita” on aina läsnä.

Toisaalta ihana elämä on myös täällä Satakunnan sydämessä. Kurkistelen päivittäin kaikkea mitä pihalla tapahtuu: kielot ovat aloittaneet kukinnan, samoin alppiruusut. Rastas on tehnyt halkopinon päälle pesän ja kaikkialla on ihan huikean vihreää. Kaadan itselleni lasin kylmää valkoviiniä, luen sanan sieltä, toisen täältä, mietin pakkaamista ja etenen asioissa kaikin puolin hitaasti. Eilinen sadepäivä meni yöpaidassa. Kesä on totisesti täällä!

 

F

 

Katkaise arki!

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen, mutta inspiroiva ja innostava. Moni asia on loksahtanut kohdilleen ja nautin tällä hetkellä työstäni ihan tavattoman paljon.  Ja silloin kun tapahtuu paljon kaikkea kivaa, niin alan käydä ylikierroksilla. Olemme monesti puhuneet T:n kanssa että rouvan päässä käy välillä sellainen surina, että sen voi melkein vieressä olija kuulla. Ajatuksia ja ideoita sinkoilee sinne tänne ja on vaikea rauhoittua olemaan tässä ja nyt.

Seksi, läheisyys, uni ja liikunta ovat loistavia keinoja rauhoittaa ja rentouttaa itsensä ja vaimentaa päässä alati poukkoilevaa mieltä. Niin ja viini&hyvä ruoka. Meidän viikonloppuun on kuulunut näitä kaikkia ja sunnuntain kääntyessä kohti iltaa, voin todeta että surina päässä on vaimentunut ja tunnen itseni tyyneksi ja levolliseksi. Vielä perjantai-illalla tilanne oli täysin toinen.

Juuri ennen kuin nukahdimme perjantaina sanoin T:lle että haluan huomenna skumppa-aamiaisen. Tämä ei suinkaan ole meillä tapana kuin korkeintaan joskus kesälomilla, mutta nyt piti jotenkin katkaista arki.

Ja kuohuviiniaamiaisen minä myös sain. Autuaan tietämättömänä kilpailumenestyksestä olin ottanut Alkosta pullon Lindauer Cuvee Bruta, joka oli pokannut itselleeen edullisten kuohuviinien sarjassa Vuoden viinit -kilpailun voiton jo neljännen kerran. Eikä suotta. Se on yksi ehdoton suosikkiskumppamme.

Kylmä kuohuva kera runsaan aamiaisen oli loistava aloitus lauantaille. Otimme koko päivän muutenkin kaikin puolin rennosti. Emme pistäneet nenäämme ulos koko päivänä, ja söimme hyvin. Nukuimme jopa päikkärit. Tuijotimme jonkin verran ruutua, lueskelimme, juttelimme ja nautiskelimme toisistamme. Parhautta, sanon minä.

Tänään aamulla  aamiainen oli jo huomattavasti  ”terveellisempi” ja lähdettyämme liikkeelle kävimme ensin yhdessä kaupassa, sitten uimassa  ja laitoimme  vielä yhdessä lounaankin. Ruuan jälkeen Trubaduuri tarttui kirjaan ja minä näppäimistöön. Vielä on luvassa ainakin yhteinen kahvihetki ja soittoa ja laulua by Trubaduuri.

Minusta tuntuu että alan olla valmis huomenna alkavaan arkeen.

Helmikuu on meidän perheessä monella tavalla jännittävä ja tapahtumarikas. Yhdellä pojista on penkkarit, toisella vanhojen päivän tanssit kolmonen ja nelonen saavuttavat 16 vuoden iän. Ja Trubaduurillekin kilahtaa mittariin 51 vuotta. Viides hääpäivämme osuu helmikuun puoliväliin  ja talvilomallekin on jo paljon kaikkea kivaa luvassa.

 

F

PS Helmikuun kalenterikuvassa suutelevat Eila Pehkonen ja Matti Oravisto elokuvassa ”Ihmiset suviyössä”. Paras seinäkalenteri ikinä.

helmikuinen-viikonloppu

helmikuinen-viikonloppu_1

helmikuinen-viikonloppu_2

helmikuinen-viikonloppu_4

helmikuinen-viikonloppu_5

helmikuinen-viikonloppu_6

helmikuinen-viikonloppu_7

helmikuinen-viikonloppu_9

helmikuinen-viikonloppu_10

helmikuinen-viikonloppu_3

Helmikuinen viikonloppu_11.jpg

Versailles’n palatsi, puutarha ja puistot- wau!

Hankimme liput Versailles’n palatsiin jo ennen matkaamme ja valmistauduimme sen kokemiseen katsomalla kolmistaan  Sofia Coppolan mainion  Marie Antoinetten. Taas kerran. Lähdimme sunnuntaiaamulla junalla Versailles’n kaupunkiin, joka sijaitsee noin 20 km Pariisista lounaaseen.

 

Versailles’n palatsi rakennettiin  alun perin kuningas Ludvig XIII:n metsästyslinnaksi. Tämän seuraajan, Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan aikana  palatsia laajennettiin valtavasti ja samalla barokki tyylisuuntana hioitui huippuunsa. Kuningas muokkasi Versailles’n linnastaan loisteliaan barokkipalatsin, jossa  barokkiarkkitehtuuri saavutti kliimaksinsa. Versailles’n arkkitehtia Louis Le Vauta pidetään Ranskan hovibarokin luojana. Erinäisten kuolemantapausten johdosta seuraavaksi kuninkaaksi tuli Ludvig XV (edeltäjänsä pojanpoika), joka oli syntynyt Versailles’n palatsissa. Ludvig XV oli alkujaan kansan rakastama hallitsija, joka niin ikään ei peitellyt tunteitaan naisia kohtaan. Kuuluisimpia hänen rakastajiaan lienee Madame de Pompadour, jolle kuningas rakennutti mm. pienen palatsin, Petit Trianonin. Ludvig XV jätti myös kruunun pojanpojalleen, Ludvig XVI:lle, joka myöhemmin avioitui  Itävallan arkkiherttuattaren Marie-Antoinetten kanssa.

Kierrellessämme  palatsissa, puutarhassa ja puistossa yritin keskittyä nimenomaan Marie Antoinetten tarinaan – olihan se Coppolan elokuvan myötä tuoreimmin muistissa. Itse palatsi on aivan käsittämättömän upea. Yritin saalistaa kameran kanssa mielenkiintoisia yksityiskohtia, sillä kokonaiskuvan ymmärtäminen vaatii paikan päälle tulemista ja kaiken näkemistä. Linnan puutarha ei ollut enää kesäisessä loistossaan, mikä ei todellakaan haitannut. Päinvastoin. Syksyn värit tekivät puutarhasta ja puistosta ehkä helpommin lähestyttävän. Koko alue on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979. Itse olen saanut ensikosketuksen Versailles’n palatsiin Googlen Art Projectin kautta, mikä ei tietenkään korvaa livekokemusta, mutta antaa eväitä alueen hahmottamiseen. Myös näin jälkikäteen.

Puutarhan pensaiden sisään upotettujen kymmenien kaiuttimen kautta puutarhassa soi todella kaunis musiikki, joka teki puutarhan katselemisesta todella erityisen kokemuksen. Söimme eväät palatsin sivuportailla ja ihmettelimme kaikkea näkemäämme. Kävelimme palatsilta Petit Trianoniin, joka oli Marie Antoinettelle erityisen tärkeä paikka ja mielestäni koko kokonaisuuden yksi viehättävimmistä kohteista. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, mutta katsoimme sen minkä jaksoimme. Puistossa voi myös pyöräillä tai vuokrata  vaikkapa golf-kärryt. Pieni juna kiertää myös puistossa, jonka kyytiin mekin hyppäsimme kierroksemme loppumetreillä.

Kokemuksena vertaisin Versailles’n palatsia Villa d´Èsten puutarhaan, Italiassa. Kaunista, suurta, mahtipontista, pakahduttavaa  – ja ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoista!

 

F

pariisi_versailles_75

pariisi_versailles

pariisi_versailles_1

pariisi_versailles_2

pariisi_versailles_3

pariisi_versailles_4

pariisi_versailles_5

pariisi_versailles_6

pariisi_versailles_7

pariisi_versailles_8

pariisi_versailles_9

pariisi_versailles_11

pariisi_versailles_12

pariisi_versailles_13

pariisi_versailles_17

pariisi_versailles_18

pariisi_versailles_19

 

pariisi_versailles_20

pariisi_versailles_21

pariisi_versailles_24
pariisi_versailles_25

pariisi_versailles_26

pariisi_versailles_28

pariisi_versailles_29

pariisi_versailles_30

pariisi_versailles_31

pariisi_versailles_32

pariisi_versailles_33

pariisi_versailles_34

pariisi_versailles_36

pariisi_versailles_37

pariisi_versailles_38

pariisi_versailles_39

pariisi_versailles_40

pariisi_versailles_41

pariisi_versailles_42

pariisi_versailles_43

pariisi_versailles_44

pariisi_versailles_45

pariisi_versailles_46

pariisi_versailles_47

pariisi_versailles_48

pariisi_versailles_49

pariisi_versailles_50

pariisi_versailles_51

pariisi_versailles_52

pariisi_versailles_53

pariisi_versailles_54

pariisi_versailles_55

pariisi_versailles_56

pariisi_versailles_57

pariisi_versailles_58

pariisi_versailles_59

pariisi_versailles_60

pariisi_versailles_73

pariisi_versailles_61

pariisi_versailles_62

pariisi_versailles_63

pariisi_versailles_64

pariisi_versailles_65

pariisi_versailles_66

pariisi_versailles_67

pariisi_versailles_68

pariisi_versailles_69

pariisi_versailles_70

pariisi_versailles_71

pariisi_versailles_72

 

 

 

Kukkavoimaa

Kukkia ja ilta-aurinko. Sisällä ja ulkona. Ihanaa valoa ja ihanaa vihreyttä, joiden äärellä sitä on vain hiljaa ja tyytyväinen. Yhden pienen pilvikirsikan kanssa ei ehkä ihan hanamia saada aikaiseksi, mutta sykähdyttävä se on valkoisine kukkineen – herkkänä ja kauniina – näiden korkeutta hipovien, huojuvien mäntyjen keskellä.

Isälläni oli tapana kiertää lapsuudenkotini piha ja puutarha joka ilta keväisin ja kesäisin. Hän käveli verkkaisesti isolla pihamaallamme ja pysähteli puiden ja kukkien luo. Ihana tapa, jota toteutan satunnaisesti. 

F

Kasveja ilta-auringossa

Kasveja ilta-auringossa_1

Kasveja ilta-auringossa_2

Kasveja ilta-auringossa_3

Kasveja ilta-auringossa_4

Kasveja ilta-auringossa_5

Kasveja ilta-auringossa_6

Kasveja ilta-auringossa_7

Kasveja ilta-auringossa_8

Kasveja ilta-auringossa_9

”Sulle luvannut en ruusutarhaa..”

Eilen vietettiin Rooman syntymäpäivää. Täyteen tuli 2769 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi kaupungin moniin museoihin on ilmainen sisäänpääsy parin päivän ajan ja Circus Maximuksella on joitain näytelmällisiä kulkueita ja esityksiä viikonloppuna. Minua kiinnosti kuitenkin  Rooman ruusupuutarha, joka avattiin niinikään kaupungin syntymäpäivän kunniaksi. Puutarhassa on 1100 erilaista ruusulajiketta. Ruusujen joukosta olisi pitänyt löytyä myös Urho Kekkosen nimikkoruusu, mutta valitettavasti se ei osunut silmiimme.

Puutarha on auki parin kuukauden ajan, sillä keskikesällä ruusut nuupahtavat kuumuudessa ja puutarha suljetaan. Lajikkeet kukkivat hyvin eri aikoina ja osa ruusuista oli eilen vielä nupuillaan, mutta puutarhasta löytyi useita huikean kauniita yksilöitä täydessä kukassa, osan kukinto oli taas jo lopuillaan.

Puutarha sijaistee Aventinus-kukkulan lähellä ja nelihenkinen seurueemme kiipesi myös sen laelle ihastelemaan Roomaa muustakin näkökulmasta kuin siitä, mikä levttäytyy Villa Lanten terassilta. Luonnollisesti kävimme myös kurkkimassa Maltan ritarikunnan päämajan portissa olevan avaimenreiästä löytyvän näkymän… Ehdottomasti kurkkaamisen arvoinen. Appelsiinipuutarha oli poikkeuksellisesti suljettu, mutta ehkä palaan sinne vielä ennen kuin lähden  – tai ehkä jätän sen seuraavaan kertaan…

Kukaan ei todellakaan ole luvannut minulle ruusutarhaa, mutta tämän kuukauden aikana olen saanut niin paljon, sen ruusutarhankin. Edessä on vielä neljä päivää tässä huikeassa kaupungissa. Olo on hieman sekava. Toisaalta olen aivan valmis lähtemään kotiin rakkaiden luo, ja toisaalta tuntuu että täällä on vielä niin paljon kaikkea koettavaa ja nähtävää.

Minulla on vahva tunne että tämä Rooman matkani ei ollut viimeinen.

Rakkaudella Roomasta,

F

Ruusupuutarha

Ruusupuutarha_1

Ruusupuutarha_2

Ruusupuutarha2_1

Ruusupuutarha2_2

Ruusupuutarha2_3

Ruusupuutarha2_4

Ruusupuutarha2_5

Ruusupuutarha2_6

Ruusupuutarha_3

Ruusupuutarha_5

Ruusupuutarha_6

Ruusupuutarha_7

Ruusupuutarha_8

Ruusupuutarha_9

Ruusupuutarha_10

Ruusupuutarha_12

Ruusupuutarha_13

 

 

 

Unelmana lehtimaja

Tänään järjestimme pienen kuvaussession Villa Lanten puutarhassa olevassa lehtimajassa. Muutaman viikon aikana köynnökset olivat puhjenneet ihanaan vehreyteen ja piskuisesta majasta oli kuoriutunut maanpäällinen paratiisi. Tehostimme vaikutelmaa hakemalla kimpun upeita anemoneja ja pullon kuplivaa.

Villa Lantessa ja sen lehtimajassa voi jokainen turisti käydä vierailemassa. ”Suomen Rooman-instituutin rakennukseen Villa Lanteen voi käydä tutustumassa arkipäivisin klo 9–12 (portilla pyydetään soittamaan toimiston ovikelloa ”istituto”). Muista ajoista tai suurempien ryhmien vierailuista pyydetään ottamaan yhteyttä instituutin toimistoon tai intendenttiin.”  Valitettavasti tutustumiskäyntiin ei kuulu lasia kuohuvaa, mutta kuka estää kuljettamasta pullon kuplivaa mukanaan ja nauttimaan sen Gianicolon kukkulan huipulla lähes koko Rooman levittäytyessä eteen? Ei kukaan.

Kuvaustilanteessa kuvittelin itseni istuskelemassa lehtimajassa leveälierinen olkihattu päässäni, edessäni kiehtova kirja, lasi proseccoa tai vaihtoehtoisesti kuppi espressoa.

Mun on ehkä saatava lehtimaja kotiin.  Tai siis mun on pakko saada lehtimaja kotiin!!!!

 

Rakkaudella Roomasta,

F

VillaLante_Lehtimaja

VillaLante_Lehtimaja_3

VillaLante_Lehtimaja_9

VillaLante_Lehtimaja_4

VillaLante_Lehtimaja_9.jpg

VillaLante_Lehtimaja_5

VillaLante_Lehtimaja_7

VillaLante_Lehtimaja_8

 

 

 

 

Lago d’Eur – kukkia ja rakkautta

Aina siitä lähtien kun luin Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, niin olen tuntenut suurta kaipuuta kukkivien kirsikkapuiden luo. Japani olisi luonnollisesti se loogisin matkakohde tällä kaiholla, mutta olen ollut avoin myös muille vaihtoehdoille. Omasta pihastammekin löytyy yksi pilvikirsikka. Se on vielä kovin pieni – mutta parempi kuitenkin kuin ei mitään. Mutta kokea Hanami – se vasta olisi jotain! Silmiini osui muutama viikko sitten blogiteksti, missä puhuttiin Rooman Hanamista Eurissa.

Mussolinin suuruudenhuulluuden yksi ilmentymä on E.U.R -niminen (Esposizione Universale di Roma) kaupunginosa, jonka hulppeat rakennukset ovat fasismin hengessä maailmannäyttelyä varten pykätty. Sota keskeytti rakentamisen ja maailmannäyttelykin jäi siltä erää pitämättä, mutta Eur valmistui tekojärvineen ja jäi osaksi modernia Roomaa.

Ja juurikin tämä tekojärvi kirsikkapuineen sai minut valitsemaan ensimmäiseksi kohteekseni Lago d´Eurin. Suunnittelin ensin tekeväni matkat metrolla, mutta tavattuani Air BnB -hostini Francescon, sain häneltä hyvät neuvot bussilla kulkeemiseen, joten hyppäsin heti puolen päivän jälkeen kamerani kanssa linja-autoon ja ajelin järvelle.

Lago d´Eur vaikuttaa ehkä pikemminkin isolta vesialtaalta kuin järveltä näin suomalaisesta näkökulmasta, mutta sitä ympäröi viehättävät viheralueet kirsikkapuineen. Puistossa oli paljon ihmisiä lounastamassa  ja fiilistelemässä kukkivia puita ja toisiaan. Osa puista oli jo tiputtanut suurimman osan kukista, mutta osa oli vielä täydessä kukassa. Lajikkeita on kymmeniä valkoisista syvän aniliineihin. Niin kauniita. En pettynyt, mutta ymmärsin että muutama päivä aiemmin kukinnot olisivat olleet huomattavasti vielä näyttävämmät.

Oli niin mahtavaa kuljeskella kameran kanssa järven ympärillä,  pysähtyä välillä katselemaan ja kuvaamaan puita ja kukkia –  ja vähän myös ihmisiä. Rakastavaisten määrä järven ympärillä ei ollut ihan pieni ja pysähdyin kuvaamaan ja juttelemaan muutaman pariskunnan kanssa. Hienoja kohtaamisia. Puhuimme Roomasta, rakkaudesta, kirsikanpuiden kukista ja minun seikkailustani. Eräs vanhempi pariskunta neuvoi minut hyppäämään metroon ja suuntaamaan meren rantaan Ostia Beachille. Ehkä sen teenkin tai sitten vastaan saamaani kutsuun ja lähden Trevignano Romanoon. Lounaskutsu Bracciano-järven rannalle kuulosti uskomattoman houkuttelevalta. Tämä on kuulkaa ihmeellistä, tämä elämä, täällä Italiassa. Niin kuin sekin, että puoli Italiaa pukeutuu visusti tikkitakkeihin, kun minä puuskutin ohuenohuessa kaftaanissani. Päivän lämpötila oli +23 astetta.

 

Rakkaudella Roomasta,

F

 

Lago d´Eur_18

Lago d´Eur_19

Lago d´Eur_20

Lago d´Eur_21

Lago d´Eur_23

Lago d´Eur_25

Lago d´Eur_27

Lago d´Eur_28

Lago d´Eur_29

Lago d´Eur_30

Lago d´Eur_31

Lago d´Eur_32

Lago d´Eur_33

Lago d´Eur_34

Lago d´Eur_35

 

 

Rooman hanami

Viikon päästä ollaan sitten Roomassa. Onneksi lähtöä edeltää neljä kokonaista lomapäivää, jolloin saamme olla koko perhe ihan rauhassa. Syömme hyvin ja nautiskelemme  yhdessäolosta.

Matkalaukku on pakkaamatta ja muutenkin matkajärjestelyt ovat kovin vaiheessa. Ehtiihän sitä vielä…

Kaiken matkahässäkän keskellä tätä romantikkoa kuitenkin huolettaa eräs asia…  Ja ei – se ei ole Euroopan turvallisuustilanne. Hullua tai ei, mutta minua mietityttää eniten tällä hetkellä, ehdinkö EUR:in kaupunginosaan kameroineni ihastelemaan kun 1500 kirsikkapuuta ovat täydessä kukassa. Roomassa on oma hanaminsa ja haluan ehdottomasti kokea sen!

Alla oleva kuva lainattu Eur:in Hanami -tapahtuman Facebook-sivuilta. Lisää kuvia löytyy täältä.

 

F

Hanami