Parisuhde ulkonäkökulmasta

Meidän kaikkien keho näyttää juuri sellaiselta kuin se  on sillä hetkellä. Vaatteilla pystyy vaikutelmaa muuttamaan pahempaan tai parempaan suuntaan. Parisuhteessa väistämättä näkee kumppaniaan alasti,  ja harvemmalla meistä on klassisessa mielessä mikään täydellinen vartalo. Parisuhteen kuuluisikin olla ulkonäköpaineeton alue, jossa kummallakaan ei ole kumppanin eikä myöskään oman vartalon suhteen mitään ulkonäöllisiä vaatimuksia. Tarkoitan siis alastonta vartaloa. Itselläni on melkoisen vähän näkyviä lihaksia ja F:llä reilusti ylipainoa. Koska kummankaan keholle juuri tässä hetkessä ei voi tehdä mitään, hyväksymme ne sellaisena kuin ne ovat, mikä ei suinkaan tarkoita että niitä ei voisi muuttaa. Mutta muutoksen pitää tapahtua ilman paineita.

Mielestäni osuva rakkauden määritelmä on se että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Se tarkoittaa myös ulkonäköä. Silti myös se, että miettii miten oman alastoman vartalonsa pukee on rakkauden teko kumppaniaan kohtaan. Tämä koskee siis kumpaakin osapuolta. Tietenkään koko ajan ei tarvitse pitää niitä kivoimman näköisiä, mutta ei välttämättä mukavimpia vaatteita. Mutta jos edes silloin tällöin ja vähän useammin kuin pelkästään juhliin mentäessä, niin se saattaa johtaa mukaviin seurauksiin… Ja jos ei itse tiedä miten sen tehdä, voi kysyä kumppaniltaan mikä häntä  miellyttäisi. F haluaisikin lanseerata Anna kumppanisi pukea sinut -kamppanjan.

Itse olin aivan hulluna F:ään koko viikonlopun ajan kun hänellä oli tiukka kietaisumekko ja huulipunaa perjantaina. Itsekin yritin miettiä päälleni jotain F:n mielestä kivaa, ja ilmeisesti onnistuinkin (hänen avustuksellaan) siinä. Ainakin tunsin oloni komeaksi 🙂 Perjantain illanvietto ulkona ystävien kanssa olikin siten samalla pitkä esileikki ennen loppuviikonloppua. Kannattaa siis luopua välillä mukavuudenhalusta omien vaatteiden suhteen jos haluaa pitää intohimon yllä.

T

Kollaasi

Loving Vincent ja haikailua Amsterdamiin

Syksy on elokuvien ja kirjojen kulta-aikaa. Eilinen leffa vedeltiin kotisohvalta, mutta tänään pukeuduin Amsterdamista ostamaani Van Gogh -hameeseen ja suuntasimme elokuviin katsomaan Loving Vincent oikein valkokankaalta. Tätä edelsi aamukahvit elokuvan soundtrackin soidessa.

Elokuvan visuaalisuus ja musiikki olivat kaunista ja hyvin rentouttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa (niin rentouttavaa että rouvalta lurpsahtivat silmät kiinni muutaman kerran).  Ja onhan se ihan mieletöntä millaista työtä sadat ihmiset ovat tehneet tämän filmin eteen! Pelkästään piirtämässä/maalaamassa oli noin 100 taiteiljaa. Vahva suositus siis leffalle meiltä molemmilta.

Van Goghin elämäntarina oli  minulle melko tuttu, joten juoni oli oikeastaan sivuseikka. Pidän valtavasti Vincent Van Goghin maalauksista ja vierailu Van Gogh -museossa Amsterdamissa oli yksi muutaman vuoden takaisen reissuni kohokohdista. Amsterdamiin haluan ehdottomasti mennä uudelleen, mutta seuraavalla kerralla haluan kokea sen T:n kanssa.  Kaupungin ilmapiiri oli kertakaikkiaan ihastuttava.

F

Loving Vincent_5

Seksikkään yöpaidan metsästys

Minulla on tarkat kriiteerit yöasun suhteen. En todellakaan halua sonnistautua nilkkoihin asti ulottuvaan raitayöpaitaan, missä kaula-aukko on niin tiukka että henki salpautuu. En myöskään ole flanellipyjamanaisia. Jotenkin tuntuu että öisen asun pitää joustaa. Mummomaiset erotiikan tappaja-asut ovat myös poissa laskuista. 

Trubaduuri tykkää yöasuista, joissa on pitsiä ja tissivako näkyy.  Minä taas haluan että yöpykuni on paitsi seksikäs, myös mukava. Koska minulle on siunaantunut isot tissit, mitkään olemattomat babydoll-viritykset eivät käy.

Aina silloin tällöin olen onnistunut löytämään suhteellisen kivoja yöpukuja, mutta yhtään ihan täydellistä tapausta ei ole silmiini osunut. Mistä siis löytyy seksikkäitä ja mukavia yöpaitoja xl-kokoiselle naiselle? Otan vinkkejä todella mielelläni vastaan.

F

Kumpparit

Piipahdettiin taannoin alennusmyynneissä. Mitä jäi rouvalle käteen? No, punaiset kumpparit tietysti. Sienestys- ja marjastuskausi alkaa ihan kohta. Käytiin jo katsastamassa yksi kantarellipaikka, mutta mitään ei vielä näkynyt. Onneksi. Mustikatkin ovat kypsiä ihan kohta. Nyt pitää otta kaikki irti tästä ihanasta joutilaisuudesta.

F

Uudet kumisaappaat

Uudet kumisaappaat_1

Uudet kumisaappaat_2

Uudet kumisaappaat_3

Uudet kumisaappaat_4

Uudet kumisaappaat_5

Käsilaukun sisältö

Tämän aamun olen ottanut todella rennosti ja hitaasti. Parvekkeen ovi on raollaan ja Via Gregorio VII:n  äänet kuuluvat selvästi korviini… Juuri äsken kaadoin itselleni lasin proseccoa, koska… voin.

Olen lukenut muotiblogeista, että on eeppistä kirjoittaa postaus oman käsilaukun sisällöstä. Muotiblogihan tämä varsinaisesti ei ole, mutta kaikki eeppinen on kiinnostavaa ja sisällön suhteen tuo lifestyle antaa mahdollisuudet mihin vain…

Tähän asti olen raahannut selässäni reppua käsilaukun ohella, mutta tänään olen lähdössä uusien työkavereideni kanssa Trastevereen iltaa istumaan ja suunnittelin lähteväni reissuun pelkän käsilaukun kanssa…

Eilen tapasin Villa Lantessa erään Suomen suurlähetystön työntekijän, joka huokaisi että turistikausi on selvästi alkanut ja voi kunpa ihmiset eivät kantaisi passejaan mukanaan. Seisoskelin seurueessa passi käsilaukussani ja tiedustelin syytä. Hän totesi että kaikki on vaan niin hankalaa kun passi varastetaan, tai se katoaa. Samalla tajusin etten ollut ottanut edes passistani kopiota. Nyt asia on hoidossa. Tästä lähtien kannan käsilaukussani kopiota ja passi pysyy varmassa tallessa Rooman kodissa.

Hankin eilen myös kuukauden bussi/metrokortin. 38:llä eurolla (kortti maksaa 3 euroa ja lataus 35 euroa) saan ajella Rooman julkisilla sydämeni kyllyydestä koko täällä oloni ajan. Kohtuullinen hinta mielestäni. Ostin korttini tupakkakaupasta, missä nuori mies kehotti minua pitämään kuitin tallessa, jotta pystyn todistamaan että olen ostanut kortin. En olisi yhtään tajunnut. Kun kysyin että ostaako hän sitten kuukauden kuluttua minulta kortin takaisin, niin hän totesi että hän kulkee vain omalla autollaan! Italialaiset!

Mutta nyt pääasiaan eli käsilaukkuuni ja sen sisältöön. Päädyin ottamaan käsilaukukseni nahkaisen olkalaukun, jonka äitini on tuonut joltakin Espanjan matkaltaan kymmeniä vuosia sitten. Laukku on parhaat päivänsä nähnyt ja sen solkikin on rikki, mutta se on sopivan kokoinen, kivan kulunut ja jos löydän uuden käsilaukun, niin vanhaa joutaa mennä. Osa sisäkankaistakin on hiipunut miltei puhki.

Käsilaukun sisältö on kyllä jotenkin korostunut nyt,  kun liikkuu paljon julkisilla ja kävellen. Normaalisti kannan valtavassa säkkimäisessä laukussani puolta maailmaa ja se sisältö on usein vähintäänkin arveluttava. Mutta nyt siis mennään harkiten. Käsilaukustani löytyy aivan uusi Ivana Helsingin meikkipussi. Sen sai kylkiäisenä kun tilasi Voi hyvin -lehden. T nauraa aina miten heikkona olen kylkiäisiin. Olen aivan myyty niiden äärellä. Miten musta tuntuu, että lehtimyyjät tietää sen?

Minulla on mukana kaksi järjestelmäkameraa Canon 6D ja Olympuksen PEN Lite, jota on kätevä kantaa käsilaukussa. Canon vaatii objektiiveineen repun. Sitten minulla on tietysti muistikirja ja kynä. Ostin muistikirjani Ateneumin museokaupasta  käydessäni Japonomonia-näyttelyssä Helsingin reissullani.   Muistikirjan kuva on naisen haorista eli kimonotyyppisestä jakusta 1920-luvulta. Alkuperäinen haori löytyy Amsterdamin kansallismuseosta. Lompakkokin löytyy – sen ostin viime Rooman reissultamme.  Niin ja Iphone. Lukulasit ja aurinkolasit tietysti myös. Minulla on mukana neljät lukulasit ja kahdet aurinkolasit. Satsaan määrään  – en laatuun. Hukkaan laseja yhtenään, niin halpoja kuin kalliitakin ja olemme sopineet T:n kanssa, että keskityn niiden halpojen hukkaamisen. Tämä on hieman ärsyttävää, mutta en esimerkiksi löytänyt parhaita aurinkolasejani mistään ennen reissuani. Ja paremmat lukulasitkin hävitin syksyllä. Näillä mennään…

Ottaisinkohan pienet päiväunet ennen vai jälkeen lounaan…?!?

 

Rakkaudella Roomasta,

F

Käsilaukkuni

Käsilaukkuni_1

Käsilaukkuni_2

Käsilaukkuni_3

Rupattelua cappuccinon äärellä

Ensimmäinen yö Roomassa takana ja uni ei tullut ihan totuttuun tapaan, mutta sain nukuttua kuitenkin suhteellisen hyvin. Maalaistytöksi minulle on siunaantunut poikkeuksellisen hyvä sietokyky kaupunkien ääniä kohtaan, mikä on oikein hyvä asia sillä kotikatuni Via Gregrio VII on vilkkaasti liikennöity isohko katu Aurelian kaupunginosassa.

Päädyin viettämään ensimmäisen yöni Bed a San Pietrossa samalla kadulla kuin Air BnB -kotini, mikä osoittautuikin loistavaksi valinnaksi. Paikan emäntä Tiziana laittoi minulle äskettäin cappuccinot ja höpöttelimme aamukahvin ääreellä kaikenlaista. Tiziana on ikäiseni nainen, jonka kolme lasta ovat vielä  pieniä. He pitävät majapaikkaa yhdessä miehensä kanssa ja asuvat kauempana keskustasta. Tiziana on puhelias, mukava ja ystävällinen emäntä, joka lupasi laittaa minulle capuccinot muinakin aamuina, vaikka en yövykään heillä muuta kuin tämän yhden yön. Italialaiset! Ja sitä paitsi miten ihmeessä italialaiset naiset onnistuvatkin näyttämään niin kauniilta ja tyylikkäiltä, MUTTA samalla niin rennoilta. Tizianalla oli yllään harmaa hupparimainen neule, farkut, maihinnousukengät, huivi ja hiukset rennosti ponnarilla. Yksinkertaista ja aah, niin tyylikästä! Yritän imeä täältä itseeni kaiken mahdollisen hyvän ja kauniin. Myös pukeutumiseeni.

Tiziana opasti minulle myös miten pääsen näppärästi Terminiin, Rooman päärautatieasemalle ja sieltä sitten Euriin. Vakaa aikomukseni on tehdä tänään retki Euriin katsastamaan, mikä on kirsikkapuiden kukkien tilanne…. Mutta sitä ennen muutan uuteen kotiini.

Alla olevat kuvat ovat Bed a San Pietrosta, jonka romanttinen tyyli syreenin värisine seinineen tuntui juuri nyt ihan täydelliseltä. Nukahdinhan minä sentään vatsa täynnä tuoreita mansikoita… Ja muutama lasillinen kylmää italialaista valkoviiniä.

 

Rakkaudella Roomasta,

F

Bed a San Pietro_1

Bed a San Pietro_2

Bed a San Pietro_3

Bed a San Pietro_4

Bed a San Pietro_5

Bed a San Pietro_6

Hekumavinkki osa I – kuohuvaa ja kiharoita

Eräs ystäväni laittoi minulle viikolla viestiä ja kertoi, että oli laittanut rullat hiuksiinsa ihan vaan omaksi ilokseen. Ihan mahtavaa. Mä vastasin, että se on hyvä merkki se. Pienestä pakastumisesta huolimatta kevättä on selvästi siis ilmassa…

Ja arvatkaa mitä?  Nyt mä istun tietokoneella rullat päässä ja skumppapullo jäähtyy terassilla. T ajelee kohtapuoliin kotiin ja häntä on vastaanottamassa ehtoinen emäntä kylmän kuohuvan ja pehmeiden kiharoiden kanssa. Nyt äkkiä kaikki höyryraudat, kihartimet ja piippausvekottimet esille! Vielä ehtii töräyttää tukkaan laineen tai pari. Itselle tulee hyvä fiilis ja yleensä se tuppaa näkymään myös yhdessäolossa ja makuukammarin puolella…

 

F

PS Tässä kohtaa jätän julkaisematta itsestäni kuvan paplarit päässä. Jättäkää tekin kuvittelematta.

PS2 Äitini on kertonut tarinaa, että 1950- ja 60-luvulla kun papiljottien käyttö oli yleisempää, niin eräskin rouva istui aina  wc:ssä pesukoneen päällä niin kauan, että kiharat olivat valmiit. Aviomies ei koskaan nähnyt rouvaa niin epäesteettisessä tilassa kuin papiljotit päässä. Tavallaan ymmärrän.

DIY – korutaulu

Nyt voi jo huokaista. Huomenna on vielä puurottelut ja sitten alkaa joululoma.  Innostuin eilen lomanalkamishuumassa hieman askartelemaan ja vaikka jouluihminen olenkin, niin en todellakaan väkertänyt tonttuparaatia tai olkihimmeliä. Tämä diy-idea on muhinut päässäni vuosia, itse asiassa  vuosikymmeniä ja jostain syystä en ole vaan saanut sitä toteutettua.

Muistan miten eräällä ystävälläni oli lukioaikana taulu, joka oli päällystetty mustalla sametilla ja hänen korunsa roikkuivat sametin päällä. Minusta se oli kaunis. Korut näyttivät upeilta mustaa samettia vasten ja ne olivat siinä näppärästi saatavilla. Muistan miten nerokkaana sitä pidin silloin.  Minun koruni ovat lojuneet kaikki nämä vuosikymmenet laatikoiden pohjilla epämääräisiisä pienissä pussukoissa ja laatikossa, mutta eivätpä loju enää.

Toissapäivänä kävin ostamassa palan kangasta ja eilen vielä yhden levyn viisi senttiä paksua styroksia rautakaupasta. Leikkasin mattopuukolla sopivan kokoisen palan styroksista ja kiinnitin kankaan siihen nuppineuloilla. Sitten asettelin koruni nuppineuloilla tauluun.

Kävin viime sunnuntaina Turku Design Now!-ryhmän perinteisissä joulumyyjäisissä ja ostin sieltä itselleni Coruu-silikonikorvikset. Coruun takaa löytyy rempseä ja hyväntuulinen yrittäjäkaksikko Maarit ja Sari, joiden kanssa oli ilo tehdä kauppaa. Innostuin heti näyttävistä ja uskomattoman kevyistä koruista ja ostinkin itselleni Sara Tuulin suunnittelemat Flowery-korvakorut.

Itse asiassa nuo uudet korvakorut taisivat olla sykäys askarteluvimmalleni. Uudet korvakoruni näyttävät niin makeilta punaista kangasta vasten uudessa korutaulussani. Ja ei sitä tiedä  jos vaikka T innostuisi ostamaan vaimolleen joskus jonkin korunkin, kun korut ovat nyt niin vahvasti esillä… Ehkei sittenkään… Mieheni tuntien. Tästähän aiheesta olenkin kirjoittanut.

F

Korutaulu

Korutaulu_1

Korutaulu_2

Korutaulu_3

Korutaulu_4

Korutaulu_5

Hurmaavat häät – Inspiroidu menneistä vuosikymmenistä

Voi hyvä tavaton, miten kauniin ja inspiroivan hääkirjan ystäväni pukusuunnittelija Marjo Haapasalo joukkoineen on saanut aikaiseksi! Hurmaavat häät -kirja laittaa harmittamaan, että omat häät on tullut juhlittua ja seuraavan polven häitä joudutaan odottamaan vielä tovi. Rakastan juhlien järjestämistä, juhlimisesta puhumattakaan, joten kirjaan tartuin näistä realiteeteistä huolimatta innolla kun viikonloppuna sain sen vihdoin käsiini. Kirjan kuvat ovat ihastuttavaa katseltavaa. Vaikea uskoa, että kuvaustilanteet on luotu kirjaa varten, niin eläviltä ja hauskoilta kuvat näyttävät. Valokuvat kirjaan on ottanut Emilia Kallinen ja ne ovat todella vaikuttavia. Kuvien kautta välittyy upeasti eri vuosikymmenien henkeen luodut teemahäät, joissa vintagesta on tullut  osa humoristista, persoonallista ja kaunista tätä päivää. Ihan harmittaa, ettei meitä kutsuttu juhliin! Paitsi että Trubaduuuri olisi päässyt mukaan hippihäihin, jos kuvausaikataulut olisivat osuneet yksiin. Hurmaavat häät ovat inspiraation ja ihastuttavuuden lisäksi loistava opas häiden järjestämiseen. Toimittaja ja tietokirjailija Elina Teerijoki on kirjoittanut teemahäiden ympärille tekstit, joiden avulla järjestät häät kuin häät. Lisäksi kirjasta loytyy useita Marjon DIY-ohjeita, joita voi hyödyntää muissakin juhlissa kuin häissä.

Teatteri- ja tanssipukusuunnittelija Marjo Haapasalo on nainen myös minun hääpukuni takaa ja nyt kun seuraavaksi juhlimme T:n viisikymppisiä, niin oli selvää että käännyin taas Marjon puoleen. Siitä kuulette lisää myöhemmin… Hurmaavat häät -kirjan visuaalinen maailma kuvausjärjestelyineen ovat Marjon taikomia ja jokaisen esteetikon kannattaa vierailla hänen ateljeeompelimo-myymälä Boutique Minnessä Turun Kaskenmäessä. Itse pistäydyn Minnessä niin usein kuin vain mahdollista ja syöksähdän siellä aina rakastamani House of Eliott- sarjan fiiliksiin. Ihana paikka.

Hurmaavat häät löydät Facebookista ja kirjaa löytyy Minnen lisäksi ainakin kustantaja Schildts & Söderströmsin nettikaupasta.

F

Hurmaavat häät_5

Hurmaavat häät

Hurmaavat häät_1

Hurmaavat häät_2

Hurmaavat häät_3

Hurmaavat häät_4

Uudet popot ja ruskamekko

Syysloman alku Turussa teki hyvää. Kameran kanssa oli kivaa katsoa tuttuja paikkoja hieman uudesta näkökulmasta. Lounastreffit Tintåssa ja Mamissa ovat idioottivarma keino latautua. Mikä sen parempi tapa kerätä voimia kuin syödä hyvin rakkaan ihmisen kanssa?

Ehdin tapaamaan paria ystävääni ja se ilahduttaa aina. Maanantaiaamupäivä hujahti hyvän ystävän luona brunssin merkeissä maailmaa parantaen. Skönt!

Ja nyt ei voi olla myöntämättä, etteikö myös shoppailuterapia olisi toiminut. Kerroinkin jo että löysin kankaan pukuani varten, mutta löysin myös ihanat konjakin väriset bootsit ja kivan mekon syksyn väreissä. Mekon ostin heti sen nähtyäni, mutta saappaiden kanssa kävin pienen taistelun. Löysin saappaat maanantaina ja ne olivat somasti 40 % alennuksessa. Hintaa jäi silti vielä 100 euron verran, joten ostosta oli harkittava. Lupasinkin jo T:lle olla ostamatta niitä, mutta niin siinä sitten kävi kun palasin tiistaina rikospaikalle ystäväni ja hänen ystävänsä seurassa, että popot lähtivät mukaani. Tykkään niistä ihan sikana. Ja mekon aion laittaa ylleni bakkanaaleihin, joihin saimme kutsun. Olemmeko tosiaan kirjoittaneet teille lähiaikoina. että minulla oli stressiä ja alakuloa…?!? Loma on tehnyt tehtävänsä. 

F

Syysloma 2015_1

Syysloma 2015_2

Syysloma 2015