Jos pahin tapahtuu

Teimme keskinäisen testamentin jo vuosia sitten. Kävimme läpi eri vaihtoehtoja, mitä voisi seurata siitä jos pahin tapahtuisi parisuhteellemme ja toinen meistä menehtyisi ennen aikojaan. Yritimme myös miettiä mikä on oikein ja kohtuullista meidän näkökumastamme suhteessa lapsiimme. Prosessi jäi kuitenkin hieman kesken ja jatkoimme asioiden sulattelua ja reilu vuosi sitten otimme myös henkivakuutukset. Viimeisimpinä papereina laadimme viikko sitten edunvalvontavaltuutukset, joissa yritimme varautua tilanteeseen, missä toinen ei kuole, mutta ei ole enää myöskään kykenevä päättämään yhteisistä asioistamme.

Uusioperheen perintöasiat voivat olla jonkin verran mutkikkaammat kuin ydinperheessä, mutta jokaisella perheellä on asioita joiden hoitamisesta kannattaa keskustella. Kannatamme molemmat esimerkiksi lasten puolisoiden sulkemista pois perinnöstä, mikä onnistuu kätevästi keskinäisellä testamentilla. Järkemme mukaan näin pitäisi olla lähtökohtaisestikin, mutta laki määrää toisin.

Se, että olemme yrittäneet hoitaa tämänkaltaiset asiat kuntoon, ei tarkoita sitä että pelkäämme pahinta, vaan olemme halunneet luoda selkeät linjat yhteiselämäämme varautumalla myös ikäviin asioihin. Testamentti on vähän niin kuin vakuutus. Se, että asiat ovat kunnossa ja selkeitä, luo myös turvallisuuden tunnetta. Olemme yrittäneet puhua asioista myös lapsille, jotta he ymmärtävät mksi asiat ovat tietyllä tavalla.

Perintöasioista riiteleminen on yhtä turhaa kuin kaikista muistakin asioista. Usein onni olisi tässäkin asiassa keskustelun ja sopimisen päässä. Väärinkäsitykset, tulkintavirheet, tunteet ja luulot aiheuttavat ristiriitoja, jotka voivat synnyttää syviäkin railoja ihmisten välille.

Meillä on tekemättä vielä hoitotahto, mutta senkin aiomme hoitaa pikimmiten pois päiväjärjestyksestä. Ja sitten voimmekin unohtaa koko asian ja keskittyä nauttimaan yhteisestä elämästämme tässä ja nyt.

F&T

Isäni jalanjäljissä hyvään elämään

Isäni menehtyi vuonna 1995. Hän oli silloin 59 vuotta vanha. Minä taas 23 vuotta nuori. Isäni sairaus, akuutti leukemia, todettiin toukokuun lopulla omenapuiden ollessa täydessä kukassa ja hän sulki silmänsä viimeisen kerran elokuun 8. päivänä kun omenat olivat jo miltei kypsiä.

Koko sairautensa aikana hän vietti vain muutaman päivän kotona, muuten hän taisteli sairauttaan vastaan kiihkeästi Tyks:issä osastolla 5. Aivan meidän nykyisen Turun kotimme lähellä.  Muistan hänen kotona viettämistä päivistään erityisesti sen, miten hän totesi minulle, että jos tässä käy huonosti niin hän ei ole katkera: hän voi sanoa eläneensä hyvän elämän. Isäni sanoi että hänellä on ollut rakkaudentäyteinen avioliitto, ihana perhe ja mielenkiintoinen työ. Todennäköisesti isäni ei käyttänyt sanoja rakkaudentäyteinen ja ihana, mutta niitä hän tarkoitti.

En enää muista milloin omassa päässäni vahvistui ajatus: milloin tahansa lähtö täältä tulee, haluan pystyväni sanomaan samoin – minulla on ollut hyvä elämä.

Tänään vein kynttilän isäni haudalle ja ajattelin, miten onnellinen hän olisikaan puolestani, miten paljon hän arvostaisi miestäni ja miten ylpeä hän olisikaan pojistamme. Hän olisi niin iloinen kun hän näkisi tyttärensä saaneen itselleen hyvän elämän. Ei täydellisen, mutta hyvän.

Todennäköisesti hän pudistaisi päätään monen tyttärensä kotkotuksen suhteen, mutta olisi kuitenkin myös salaa ylpeä minusta. 

Minulla on tapana muistella isääni erityisesti kesämökillämme, missä hänen spirittinsä on erityisen vahva, mutta isäinpäivä sai minun ajatukseni tänään häneen.

Taidanpa kuunnella seuraavaksi yhden isäni lempikappaleen ja samalla kiittää mielessäni häntä siitä, miten hienon pohjan elämäni ensimmäinen mies antoi minulle, ainoalle tyttärelleen.

F

Muumihöpöt taivaassa

Poikani (19- ja 17-vuotiaat) ja minä päätimme pitää äiti&lapset -päivän syyslomallamme ja ehdotuksestani matkasimme Tampereelle. Ohjelmassamme oli Pelimuseo Vapriikissa, Tampereen parhaat burgerit ja tietysti Muumimuseo Tampere-talossa.

Älkää antako Tampere-talon kongressikompleksimaisen fiiliksen häiritä itseänne, sillä kunhan pääsette sisään Muumimuseoon, niin talon kliinisyys unohtuu hetkessä. Museossa kuvaaminen on kielletty, mikä on oikeastaan ihan helkutin hyvä asia. Sukeltaminen Tove Janssonin Muumien maailmaan onnistuu paremmin kun et koko ajan ole miettimässä kuvauskohdetta, valaistusta tai kuvakulmaa. Museo on sykähdyttävä. Sen tunnelma on erityislaatuinen ja kokonaisuus on todella hienosti rakennettu.

Molemmat poikani ovat kasvaneet Muumilaakson tarinoiden kyllästämänä. Muistan aina miten nuorimmaiseni kysyi silmät ymmyrkäisenä, kun pistin heidät skriinipaastolle: ” Eikö edes muumeja? Ne on niin terveellisiä.” Esikoinen nukkuu edelleen mieluiten muumilakanoissa ja hänellä on vino pino muumimukeja odottamassa pääsyä ensimmäiseen omaan kotiin. Kuka lohduttaisi Nyytiä? ja Kuinkas sitten kävikään? -lastenkirjat olen lukenut pojille  kymmeniä kertoja.

Trubaduuri toi poikien luettavaksi Tove Janssonin sarjakuvakokoelmat muutamia vuosia sitten ja kävimme tottakai koko perhe katsomassa Ateneumissa Tove Jansson -näyttelyn, mikä muuten kiertää parhaillaan Euroopan kaupunkeja.

Toven romaanit ovat meille vieraimmat, joten museo toimi senkin puolesta loistavasti. Pysyvä näyttely keskittyy nimenomaan Toven 12 muumiromaaniin.  Ehkä me nyt tartumme myös niihin?

Tuulikki Pietilän luomat ja rakentamat kuvaelmat, joiden tekemisessä avusti lääketieteen lisensiaatti Pentti Eistola ja hieman Tove itsekin, ovat aivan mahtavia ja ne on upotettu museoon todella hienosti. Tällä hetkellä vaihtuvana näyttelynä on Tove Jansson ja muumit, missä esitellään Janssonin muumihahmoja varhaisimmista 1930-luvun mustista muumeista ja Garm-lehden sota-aikaisista poliittisista satiirikuvituksista 1950-luvun ensimmäisiin muumituotteisiin ja 1990-luvun muumianimaatioihin. Vaihtuvan näyttelyn herkkuna on mielestäni villilänsi-kuvaelma, mistä löytyy myös kevytkenkäinen Hemakko pistisukkineen ja korkokenkineen.

En koskaan vienyt poikiani Naantalin Muumimaailmaan, kun he olivat pieniä. Mutta luulen,  että sain tekoni anteeksi sillä meillä oli eilen aivan mahtava matka Muumien maailmaan.

Esikoiseni on lähdössä muutaman päivän päästä viideksi viikoksi Carlowiin työharjoitteluun ja  ostimme Irlannin viemisiksi parit Muumi-keittiöliinat Tampere-talon museokaupasta ja minun oli pakko saada itselleni kortti, missä Muumimamma maalaa muraalia majakan seinään ja katoaa ruusujensa luo. Sellainen vaikutus taiteen tekemisellä on.

Jos jotakin kehitysideaa Muumimuseolle haluaisin antaa, niin Muumimuseon Lukukirjasto on sisustettu aivan väärin. Ottakaapa mallia Tuulikin ja Toven muumitalon sisustuksesta, niin sitten olemme  täydellisessä kirjastotunnelmassa. Toisaalta siinä olisi sellainen vaara, että ihmiset eivät haluaisi lähteä sieltä koskaan pois. Sellainen olo nimittäin voisi hyvinkin tulla.

F

PS Pelimuseo ja mediamuseo Rupriikki olivat myös oikein kivat ja Ohana Grillen burgilaiset herkulliset. Jos meillä olisi ollut enemmän aikaa ja paukkuja, niin olisimme käyneet myös Sara Hildénin taidemuseossa katsastamassa Robert Longon taidetta,

 

Illalla pelataan Afrikan tähteä

Pääsiäisloma on vasta puolivälissä ja päiviin on mahtunut jo vaikka mitä. Kiirastorstain hauskat yllätysjuhlat Turun Rantakertun hulppeissa saunatiloissa, pitkäperjantain lötköttely ja Mustamaalattu-maratoni ovat olleet mahtavia, mutta pääsiäisloman kohokohta on tänään illalla.

Me saamme nimittäin viisivuotiaan kummityttömme yökylään. Ja mikä parasta aloite yökyläreissusta tuli häneltä itseltään. Toki hän on viettänyt kanssamme aikaa aikaisemminkin, mutta tänään vedetään pitkän kaavan mukaan. Suunnitelmissa on ainakin pelata Afrikan tähteä ja muistipeliä, leipoa pitsaa ja jutella maailman menosta. Ehkä kummisetä kaivaa kitarankin ja luikauttaa Lounatuulen.

Otsikkomme on varastettu Merete Mazzarella samannimisestä romaanista, missä keskiössä on isovanhempien ja lastenlasten suhde.  Koemme olevamme etuoikeutettuja kun pääsemme isovanhemmoimaan vähän näin niin kuin  etukäteen kummityttömme kanssa. Ikämme puolesta voisimme jo hyvin ollakin isovanhempia, mutta näinhän asia ei ole. Mummoilu ja vaareilu  tuntuu joka tapauksessa ihan mahtavalta näin kummilapsenkin kanssa. Ja toivottavasti kummityttömme vanhemmat saavat itselleen tässä samalla laadukasta parisuhdeaikaa. 

Puhuimme aamulla että vanhempien rakkauselämän tukeminen pitäisikin olla kummien ja isovanhempien tärkein tehtävä – mahdollistaa lasten vanhemmille ihanaa parisuhdeaikaa mahdollisimman paljon. Yhdessä onnelliset ja toisiaan rakastavat vanhemmat ovat nimittäin paras lahja, minkä lapselle voi antaa.

F&T

PS Kuvassa kummityttömme ja hänen serkkunsa pajunkissavitsat viime viikon palmusunnuntailta.

Arki

Meille arki on aina aikaa erossa toistamme. Kismittääkö? Ei. Onko ikävä? Joskus torstaisin.

Arki on meille ennen kaikkea omaa aikaa. Ja se on aikaa myös nuorisolle.  Äiti ja poika -hetkiä ja isä ja poika -hetkiä.

Niin ja sitten se on ihan vaan arkea: tiskaamista, astianpesukoneen lataamista ja tyhjentämistä, pyykinpesua, pölyn päivittelyä, joskus jopa pyyhkimistä, lukemista, suunnitelmien laatimista, zumbaa, kävelylenkkejä, somettamista, kuvaamista, soittotreenejä ja dokkareiden katsomista. Meidän perheemme arkea.

Tänään koin poikieni kanssa monta hyvää hetkeä ja sydänalassa muljahteli. Aikuisuus ja kotoa muutto ovat molemmilla jo aika lähellä. Mutta onneksi ei ihan vielä – nyt nautitaan esikoisen tekemästä supperhyvästä makaroonilaatikosta, muistellaan astianpesukoneen tyhjentämisvuoroja ja kerrotaan tärkeitä ja tyhjänpäiväisiä asioita toisillemme. Elellään vaan ihan rauhassa tätä arkea, sillä oikeasti meillä on vain tämä hetki. 

F

Tasa-arvoinen parisuhde

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää rakkaat lukijat! Me elämme tasa-arvoisessa parisuhteessa – tai ainakin me itse koemme niin. Mutta mitä se tarkoittaa käytännön tasolla?

Lähtökohdat tasa-arvon toteutumiselle suhteessamme ovat suorastaan loistavat ja poikkeksellisetkin. Kannamme talouteemme miltei tismälleen samansuuruiset tilipussit ja meillä molemmilla on akateemiset loppututkinnot. Siinä vaiheessa kun me aloitimme suhteemme lapsemme eivät olleet enää ihan pieniä, joten emme ole tässä suhteessa käyneet kamppailua lasten hoitamiseen liittyvissä asioissa.

Kotitöiden jakaminen on jakaantunut erillään asumisen myötä jokseenkin tasaisesti. Emme ole koskaan riidelleet aiheesta. Joskus yksittäisen työn tekemisestä tai aikatauluttamisesta ollaan keskusteltu, mutta riidaksi asti kuviot eivät ole päätyneet.

Mitkähän muut asiat ovat vaikuttamassa tasa-arvoon parisuhteessa? Lienee sanomattakin selvää että väkivalta missään sen muodoissa ei toteudu suhteessamme. Meillä ei alisteta, eikä alistuta.

Meillä molemmilla on vapaus toteuttaa omia tarpeitamme ja kiinnostuksen kohteitamme, mihin ei yhteisen sopimuksemme mukaisesti kuulu muut seksisuhteet. 

Tasa-arvoinen parisuhde on siis täysin mahdollinen, mutta tietyissä olosuhteissa asiat mutkistuvat. Emme siis pidä tasa-arvoisuuttamme itsestään selvyytenä. Iso osa asioista on tullut omien valintojemme seurauksena, mutta ei  todellakaan kaikki. Merkittävin asia lienee kuitenkin tosiasia, että olemme syntyneet 1960-70-luvun Suomeen ja perheisiin, missä on arvostettu koulutusta ja itsensä kehittämistä.

Yhteiskunnassamme on edelleen paljon kehitettävää ja tasa-arvoisuus  ei todellakaan toteudu kaikkialla. Perhe ja parisuhde ovat aina myös osa yhteiskuntaa. Tasa-arvon toteuttaminen kannattaa aloittaa siis sieltä. Miten on?  Toteutuuko tasa-arvo teillä?

F&T

Missä olit kun Rachel kuoli?

On televisiosarjoja ja sitten on Televisiosarjoja. Tällä hetkellä Maikkarilla pyörii brittiläisen Rimakauhua ja rakkautta (Cold Feet) -sarjan uudet jaksot ja me hykertelemme tyytyväisyydestä. Sarjan viisi ensimmäistä tuotantokautta lähetettiin Suomessa vuosina 2000-2003 ja noihin vuosiin osuivat meidän molempien pahimmat ruuhkavuodet. Kaikki lapsemme olivat silloin alle viisivuotiaita, Trubaduuri väänsi  väitöskirjaa, kaksoset valvottivat, Flirttimaisteri aloitteli ensimmäisen aviomiehensä kanssa talonrakennusprojektia ja viimeisteli opintojaan. Elämä oli yhtä hullunmyllyä, arki selviytymistaistelua ja rentoutumisen hetket kortilla.

Olemme keskustelleet useasti siitä,  miten Rimakauhua ja rakkautta tarjosi hengähdystauon ja lohdutusta oman kaaoksen keskellä. Sarjan henkilöt elivät omassa todellisuudessaan vastaavanlaisia asioita kuin me omassamme. Karenilla ja Davidilla oli kaksoset, Petellä ja Jennyllä avioliitto kriisissä, Adam ja Rachel olivat vasta purjehtimassa avioliitoon satamaan. Kaikki sarjan henkilöt olivat päälle kolmekymppisiä – aivan kuten mekin. Sarjan huumori oli osuvaa, arkista ja kertakaikkiaan ratkiriemukasta.

Ja nyt 13 vuotta myöhemmin sarjan päähenkilöt ovat viidenkympin molemmin puolin. Avioliittoja on mennyt nurin, uusioperheitä perustettu, lapset ovat teini-ikäisiä, masennus ei ole vieras asia, vanhemmat ovat ikääntyneet  ja polttarit ja pubi eivät vain enää toimi. Aivan kuten meilläkin. Mutta sarjan huumori toimii loistavasti edelleen, henkilöihin on helppo samaistua  ja sunnuntai-iltana on kertakaikkiaan liimauduttava ruudun ääreen, koska Rimis.

 
F&T

Makumatka Pohjois-Afrikkaan

Ulkona on ollut koko päivän kirpakka pakkaskeli ja satumaisen kaunista. Melkein koko perhe on ollut kasassa ja päätimme jo aamulla, että tänään tehdään jotain sellaista ruokaa, mitä ei olla koskaan ennen valmistettu.  Ajatuksissa oli jotain aasialaista, tai ainakin itämaista. Rakkaudella ja ajan kanssa valmistettua ruokaa koko porukalle. Aamukahvin jälkeen F kävi lehtipinojensa kimppuun ja kasoista löytyi Gloria ruoka&viini 1/2015 -lehti. Kannen otsikko Kylmän talven lämmin Aasia lupasi hyvää. Selailimme lehteä ja silmiimme osui kirsikkatomaattitaginen ja Tabil-karitsapullien ohjeet. Lähdimmekin makumatkalle Pohjois-Afrikkaan.

Lehti kainalossa ryntäsimme ruokaostoksille. Jouduimme vaihtamaan karitsan jauhelihan naudan sisäpaistiin, jonka pyöräytimme itse lihamyllyssä hienoksi kotona, mutta muuten pitäydyimme melko hyvin lehden ohjeissa.

Keittiöstämme löytyi F:n vanhemmilta kulkeutunut lähes käyttämätön Tagine-pata, jolla syntyi ihanan makuinen kirsikkatomaattitagine.

Taginen ainekset:

3 sipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl paprikajauhetta

200g kirsikkatomaatteja

1 prk valkoisia papuja

1 punainen chili

1,5 tl kardemummaa

2 dl kivettömiä oliiveja

1 dl appelsiinimehua (1 appelsiini puristettuna)

1 dl oliiviöljyä

400 g tomaattimurskaa

1,5 tl suolaa

4 dl turkkilaista jogurttia

1 ruukku korianteria

F hoiteli ruuan tämän osion: aivan ensimmäiseksi uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sipulista kuoret pois ja öljyn kuumennus paistinpannussa. Sekaan paprikajauhe ja sipulilohkot. Kuullotetaan hetki. Sipulit siirretään padan pohjalle ja päälle viskotaan huuhdellut  pavut ja kirsikkatomaatit. Lisäksi vielä pieniksi silputtu chili ja hienonnettu inkivääri.

Afrikan makuja_1.jpg

Lopuksi mausteet, tomaattimurska  oliivit, appelsiinimehu, öljy ja suola. Koko komeus sekoitetaan ja laitetaan puoleksi tunniksi uuniin. Kardemumma oli kokonaisena ja se hienonnettiin huhmaressa.

Turkkilainen jogurtti ja tuore korianteri lisätään padan joukkoon juuri ennen tarjoilua.

 

 Tabil-lihapullien ainekset:

400 g jauhelihaa

mausteseos:

3 valkosipulin kynttä

1 rkl korianterin siemeniä

1 tl jeeraa

1 tl chilijauhetta

1 tl suolaa

T aloitti lihapullien tekemisen pyöräyttämällä lihan myllystä läpi. Valkosipulit lohkotaan melko isoiksi paloiksi. Korianterinsiement rouhitaan niin ikään huhmaressa. Kaikki mausteet, valkosipuli mukaan lukien hierotaan huhmaressa ihanan tuoksuiseksi tahnaksi. Tahna sekoitetaan jauhelihan joukkoon tasaisesti ja sen jälkeen  massasta  pyöritellään lihapullia.

Afrikan makuja.jpg

Koska paikalla oli nälkäinen teinipoikalauma T teki lihapullataikinan kolminkertaisena. T paistoi lihapullat gheessa eli kirkastetussa voissa pannulla. Ghee on aivan loistava tuote paistamiseen, sillä lihapulliin tuli kaunis paistopinta nopeasti. Lihapullat olisi voinut kypsentää myös  taginen joukossa, jolloin ne olisi lisätty pataan noin 15 minuutin jälkeen.

Taginen ja lihapullien kaveriksi pojille keitettiin vielä basmatiriisiä. Pohjoisafrikkalaiset mausteet maistuivat aivan taivaallisilta ja ihanan erilaisilta. Taas kerran päätimme panostaa uusien reseptien kokeiluun.

Yksi pojista pyöräytti iltapäivän kahvihetkelle vielä mutakakun, mikä teki helmikuisesta lauantaista varsinaisen herkuttelupäivän

F&T

afrikan-makuja_2

afrikan-makuja_3

afrikan-makuja_4

afrikan-makuja_5

afrikan-makuja_6

afrikan-makuja_7

afrikan-makuja_8

afrikan-makuja_9

afrikan-makuja_10

afrikan-makuja_11

afrikan-makuja_12

afrikan-makuja_13

 

Jäähyväiset vuodelle 2016 – osa I

On aika jättää jäähyväiset vuodelle 2016. Olen istunut koko illan tietokoneella ja kahlannut vuoden aikana ottamiani kuvia ja muistellut kulunutta vuotta, joka on ollut meille molemmille vähintäänkin ikimuistoinen. Juhannukseen mennessä T oli ollut minikiertueella bändinsä kanssa ja olimme juhlineet isosti hänen 50-vuotissyntymäpäivänsä. Minä viimeistelin keväällä opintoni ja  vietin kuukauden Roomassa työssäoppimisjaksolla Villa Lantessa. Juhannuksen olimme Istanbulissa. Näiden suurten tapahtumien lisäksi vietimme monia hienoja hetkiä poikiemme, ystäviemme  ja sukulaistemme kanssa. Kevääseen ja kesään kuuluivat monet ihanat juhlat ja hetket.

No, onko meillä ollut murheita? On ja ei. Sosiaalisen median maailmaan ja varsinkin blogeihin kuuluvat tietynlainen asioiden kaunistelu. Siitä ei kuitenkaan ole tässä kysymys. Parisuhteemme voi hyvin ja poikien kasvettua monet asiat ovat muuttuneet helpommaksi. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni  kuukaudeksi Italiaan. Maamme taloudellisista haasteista huolimatta olemme molemmat säilyttäneet työpaikkamme ja rakkautemme ei ole monista ennusteista huolimatta hiipunut vuosien varrella. Ensi vuonna vietämme viisivuotishääpäiväämme ja yhteisiä vuosia kertyy jo yhdeksän.

Minä kamppailen ylipainoni kanssa edelleen ja kerron heti jos saan siihen liittyvän problematiikan ratkaistua. Asiasta en ole hirveästi  pitänyt ääntä, vaikka ongelma on kohdallani iso ja rassaa myös suhdettamme. Tai lähinnä aiheuttaa ylimääräistä huolta – varsinkin tulevia vuosia ajatellen. Yritän ratkoa asian ennen kuin on liian myöhäistä.

Neljä teini-ikäistä poikaa ovat oma lisänsä tässä kolmen huushollin ja kahden kaupungin uusperhekarusellissä. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin pärjänneet hormoni- ja aivomyrskyjen keskellä hyvin. Yhteys toisiimme on pysynyt hankalienkin asioiden keskellä.

Olemme monista asioista äärettömän kiitollisia. Ne asiat  näkyvät kuvissammekin. Tärkein ja suurin kiitollisuuden aiheuttaja ovat kuitenkin meille rakkaat ihmiset. He eivät aina kovin isosti näy kuvissa, joita julkaisen mutta he ovat kuitenkin ne tärkeimmät tässä maailmassa.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka teette tästä elämästä elämisen arvoista!

Video nro 1:sen  vuodestamme voit käydä katsomassa täällä: Vuosi 2016 – Osa I.

F

hullunapunaiseen_kollaasi

pekanjuhlat_kollaasi

rooma_kollaasi

Lötköttelyä, lempeä ja nordic noiria

Joulu oli ja meni. Ja ihanasti menikin. Hyvin perinteiseen tapaan etenimme aatonaatosta joulupäivään ja sitten Tapaninpäivään. Jouluaaton vietimme veljeni perheen luona. Aaton kohokohta oli ehdottomasti joulusauna avantouinteineen. Ennen avantoon laskeutumista totesimme T:n kanssa olevamme hulluja ja ensimmäisen kylmäkylvyn jälkeen totesimme kuin yhdestä suusta: ”Mennään toisenkin kerran!”

Meillä on tapana rakentaa aaton päivällinen yhdessä, joten ruokakuviot eivät pahemmin meitä rasittaneet ja koska päävastuu oli tänä vuonna toisessa osoitteessa, niin otimme varsin rennosti aatonaatosta lähtien. Emme harrasta joululahjoja, joten lahjastressiäkään ei päässyt syntymään. Pojat saavat joulurahan, jonka he sitten voivat käyttää haluamiinsa asioihin. Me emme T:n kanssa osta toisillemme lahjoja, mutta aatonaattoaamuna päätin että tarvitsemme uuden leivänpaahtimen ja sen me kävimme hakemassa ikään kuin lahjaksi koko perheelle.

Aloitimme viime kesänä lukemaan Håkan Nesserin Barbarotti-sarjan, jonka jäljellä olevat osat kävin lainaamassa meille kirjastosta lomalukemiseksi. Minä aloitin jo vähän etukäteen ja ahmaisin kolme romaania jo ennen Tapaninpäivää.  Se, että lukee samoja kirjoja aiheutti minulle pientä tuskaa, sillä en voinut puhua kirjan tapahtumista, koska tiesin,  että T on lukemassa samat tarinat heti minun jälkeeni. T joutui hieman tiivistämään lukutahtiaan, jotta sain pulauttaa ulos mieltäni vaivanneet asiat.

Kirjojen lisäksi ehdimme pelata muutaman erän suosikkipeliämme Scrabblea, liikuttua SuomiLoven äärellä ja jatkaa mainion Dickensian-sarjan katsomista. Lisäksi tapasimme joulunpyhien aikana ystäviämme ja paransimme maailmaa paikalla olevan nuorison kanssa. Parasta joulussa tietysti oli että saimme olla yhdessa normaalin viikonlopun sijasta neljä kokonaista päivää. Ja hyvät ruuat  – niin ja viini tietty.

 

F

joulu_2016_2

joulu_2016_4

joulu_2016_5

joulu_2016_6

joulu_2016_7

joulu_2016_8

joulu_2016_10

joulu_2016_11

joulu_2016_12

joulu_2016_13

joulu_2016_14

joulu_2016_15