Doisneaun Minun Pariisini

Tiedettehän se mustavalkoisen valokuvan suutelevasta pariskunnasta Pariisissa? Sen on ottanut Robert Doisneau vuonna 1950. Kuvahan on lavastettu ja sen tiimoilta on käyty oikeuttakin, mistä voi lukea täältä. Kuva on ikoninen ja siihen ei voi olla törmäämättä Pariisin matkamuistomyymälöissä.  Minusta kuva on mahtava. Turun Taidemuseossa on Doisneaun Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä –valokuvan lisäksi näytillä monta herkullista otosta vielä vajaa kaksi viikkoa 27.8 asti. Menkää ihmeessä katsomaan.

Pidin näyttelystä aivan valtavasti ja olisin voinut tuijottaa Doisneaun tyttärentyttären ohjaaman dokumentin (kesto 77 minuuttia) isoisästään kokonaan ellei meillä olisi ollut Trubaduurin kanssa lounastreffit.

Doisneaun kuvissa on huumoria, rakkautta,   arkea, lapsia, elämää ja tietenkin nykykatsojan näkökulmasta roima annos menneisyyttä.  Kuten näyttelyn nimikin Minun Pariisini kertoo, kaikkien noiden teemojen näyttämönä on Pariisi.

Työni on jakaantunut syyslomaan saakka siten, ettei minulla ole opetusta tiistaisin. Olen päättänyt käyttää nuo ihmeelliset päivät  tekemällä kaikkea mahdollista kaunista ja hyvää niin itselleni kuin muillekin, esimerkiksi käymällä taidemuseossa ja lounastreffeillä mieheni kanssa. Elokuinen tiistai Turussa oli kaunis, kävelin hipahtavassa mekossani korikasseineni ja hymyilin. Doisneaun tapa katsella maailmaa tarttui minuun. Elämä ei oikeasti ole niin kauhean vakavaa…

Muuten. Mamin lounas ei pettänyt tälläkään kertaa.

 

F

Doisneau_Turku

Doisneau_Turku_1

Doisneau_Turku_2

Doisneau_Turku_3

Doisneau_Turku_4

Doisneau_Turku_5

Doisneau_Turku_6

Doisneau_Turku_7

Doisneau_Turku_8

Doisneau_Turku_9

Doisneau_Turku_10

Doisneau_Turku_11

Doisneau_Turku_12

Doisneau_Turku_13

Doisneau_Turku_14

 

 

Mekin sanoimme:”Au revoir, Paris!”

Olemme tulleet siihen tulokseen, että kolme yötä ja neljä päivää on optimaalinen kaupunkiloman pituus. Siinä ehtii nähdä niin paljon kuin oikeastaan yhdellä kertaa jaksaa, mutta neljä päivää antavat myös tietynlaista väljyyttä olemiseen. Olemme siis ottaneet tavaksi näillä kaupunkireissuilla tilata  mennessä aamulento ja palatessa iltalento.

Tiistaina oli siis viimeinen päivämme Pariisissa. Koska emme voineet jättää matkatavaroitamme asuntoon seuraavien asukkaiden tielle, olimme pienen pulman edessä. Rautatieasemilta ovat tavarasäilytystilat kadonneet turvallisuusseikkojen vuoksi, mutta kapsäkkien raahaaminen ei tullut kuuloonkaan. T osoitti taas kerran loistavat tiedonhankintataitonsa ja löysi meille yksityisen matkanjärjestäfirman Blue Marble Travel, jonka palveluihin kuului myös tavaransäilytys kohtuuhinnalla.

Päätimme viettää viimeisen päivän viidennessä osassa, missä siis sijaitsi myös Airbnb-asuntomme. Ihastuimme nimittäin idylliseen kaupunginosaan melkoisesti. Mutta koska Pompidou-keskus sijaitsi matkan varrella, kävimme katsastamassa myös sen. Ruma kuin mikä, sanon minä. Sisältö jäi toiseen kertaan ja palasimme viidenteen kaupunginosaan.

Hostimme oli suositellut kasvitieteellistä puutarhaa puistoineen ja sinne me suuntasimmekin. Tuntui ihastuttavalta sukeltaa syksyiseen puutarhaan ja rauhoittua hetkeksi.Trubaduurille oli iskenyt maanantaina kunnon nuha, mutta onneksi hän jaksoi ihan kivasti vielä viimeisenkin reissupäivän.

Olimme valinneet lounaspaikaksi La Table d`Orpheen, joka oli aivan loistava. Taisimme syödä elämämme parhaan jälkiruuan kyseisessä paikassa, eikä alku- ja pääruuassakaan ollut valittamista. Vahva suositus.

Kuvaaminenkin vähän hiipui viimeisenä päivänä ja muutenkin pieni väsymys painoi koko porukkaa. Tuntui hyvältä istahtaa illansuussa ensin junaan, sitten lentokoneeseen ja lopuksi vielä omaan autoon. Vuorokausi oli ennättänyt vaihtua keskiviikon puolelle kun saavuimme Turun kotiimme. ”Borta bra, men hemma bäst!” T meni keskiviikkona töihin, mutta minä jatkoin syysloman viettoa. Oli ihan mahtavaa keittää kahvit kotona Satakunnassa, lueskella Pariisista ostamiani lehtiä, antaa poikasille tuliaiset, laittaa takkaan tuli ja antaa ajatusten vaeltaa Pariisiin.

Olen lähes varma että me näemme vielä. Haluan nimittäin ainakin seuraaviin paikkoihin: Louis Vuitton -säätiön museoon, Abert Kahnin puutarhaan, päiväretkelle Monet´n puutarhaan ja tietysti Louvreen myös. Ylipäätään Pariisin kevät olisi ihana kokea. Siispä: ”Au revoir, Paris!”

 

F

pariisi_tiistai

pariisi_tiistai_1

pariisi_tiistai_2

pariisi_tiistai_3

pariisi_tiistai_4

pariisi_tiistai_5

pariisi_tiistai_6

pariisi_tiistai_7

pariisi_tiistai_8

pariisi_tiistai_9

pariisi_tiistai_10

pariisi_tiistai_11

pariisi_tiistai_12

pariisi_tiistai_13

pariisi_tiistai_14

pariisi_tiistai_15

pariisi_tiistai_16

pariisi_tiistai_17

pariisi_tiistai_18

pariisi_tiistai_19

pariisi_tiistai_20

pariisi_tiistai_21

pariisi_tiistai_22

pariisi_tiistai_23

pariisi_tiistai_24

pariisi_tiistai_25

pariisi_tiistai_26

pariisi_tiistai_27

pariisi_tiistai_28

pariisi_tiistai_29

pariisi_tiistai_30

Versailles’n palatsi, puutarha ja puistot- wau!

Hankimme liput Versailles’n palatsiin jo ennen matkaamme ja valmistauduimme sen kokemiseen katsomalla kolmistaan  Sofia Coppolan mainion  Marie Antoinetten. Taas kerran. Lähdimme sunnuntaiaamulla junalla Versailles’n kaupunkiin, joka sijaitsee noin 20 km Pariisista lounaaseen.

 

Versailles’n palatsi rakennettiin  alun perin kuningas Ludvig XIII:n metsästyslinnaksi. Tämän seuraajan, Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan aikana  palatsia laajennettiin valtavasti ja samalla barokki tyylisuuntana hioitui huippuunsa. Kuningas muokkasi Versailles’n linnastaan loisteliaan barokkipalatsin, jossa  barokkiarkkitehtuuri saavutti kliimaksinsa. Versailles’n arkkitehtia Louis Le Vauta pidetään Ranskan hovibarokin luojana. Erinäisten kuolemantapausten johdosta seuraavaksi kuninkaaksi tuli Ludvig XV (edeltäjänsä pojanpoika), joka oli syntynyt Versailles’n palatsissa. Ludvig XV oli alkujaan kansan rakastama hallitsija, joka niin ikään ei peitellyt tunteitaan naisia kohtaan. Kuuluisimpia hänen rakastajiaan lienee Madame de Pompadour, jolle kuningas rakennutti mm. pienen palatsin, Petit Trianonin. Ludvig XV jätti myös kruunun pojanpojalleen, Ludvig XVI:lle, joka myöhemmin avioitui  Itävallan arkkiherttuattaren Marie-Antoinetten kanssa.

Kierrellessämme  palatsissa, puutarhassa ja puistossa yritin keskittyä nimenomaan Marie Antoinetten tarinaan – olihan se Coppolan elokuvan myötä tuoreimmin muistissa. Itse palatsi on aivan käsittämättömän upea. Yritin saalistaa kameran kanssa mielenkiintoisia yksityiskohtia, sillä kokonaiskuvan ymmärtäminen vaatii paikan päälle tulemista ja kaiken näkemistä. Linnan puutarha ei ollut enää kesäisessä loistossaan, mikä ei todellakaan haitannut. Päinvastoin. Syksyn värit tekivät puutarhasta ja puistosta ehkä helpommin lähestyttävän. Koko alue on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979. Itse olen saanut ensikosketuksen Versailles’n palatsiin Googlen Art Projectin kautta, mikä ei tietenkään korvaa livekokemusta, mutta antaa eväitä alueen hahmottamiseen. Myös näin jälkikäteen.

Puutarhan pensaiden sisään upotettujen kymmenien kaiuttimen kautta puutarhassa soi todella kaunis musiikki, joka teki puutarhan katselemisesta todella erityisen kokemuksen. Söimme eväät palatsin sivuportailla ja ihmettelimme kaikkea näkemäämme. Kävelimme palatsilta Petit Trianoniin, joka oli Marie Antoinettelle erityisen tärkeä paikka ja mielestäni koko kokonaisuuden yksi viehättävimmistä kohteista. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, mutta katsoimme sen minkä jaksoimme. Puistossa voi myös pyöräillä tai vuokrata  vaikkapa golf-kärryt. Pieni juna kiertää myös puistossa, jonka kyytiin mekin hyppäsimme kierroksemme loppumetreillä.

Kokemuksena vertaisin Versailles’n palatsia Villa d´Èsten puutarhaan, Italiassa. Kaunista, suurta, mahtipontista, pakahduttavaa  – ja ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoista!

 

F

pariisi_versailles_75

pariisi_versailles

pariisi_versailles_1

pariisi_versailles_2

pariisi_versailles_3

pariisi_versailles_4

pariisi_versailles_5

pariisi_versailles_6

pariisi_versailles_7

pariisi_versailles_8

pariisi_versailles_9

pariisi_versailles_11

pariisi_versailles_12

pariisi_versailles_13

pariisi_versailles_17

pariisi_versailles_18

pariisi_versailles_19

 

pariisi_versailles_20

pariisi_versailles_21

pariisi_versailles_24
pariisi_versailles_25

pariisi_versailles_26

pariisi_versailles_28

pariisi_versailles_29

pariisi_versailles_30

pariisi_versailles_31

pariisi_versailles_32

pariisi_versailles_33

pariisi_versailles_34

pariisi_versailles_36

pariisi_versailles_37

pariisi_versailles_38

pariisi_versailles_39

pariisi_versailles_40

pariisi_versailles_41

pariisi_versailles_42

pariisi_versailles_43

pariisi_versailles_44

pariisi_versailles_45

pariisi_versailles_46

pariisi_versailles_47

pariisi_versailles_48

pariisi_versailles_49

pariisi_versailles_50

pariisi_versailles_51

pariisi_versailles_52

pariisi_versailles_53

pariisi_versailles_54

pariisi_versailles_55

pariisi_versailles_56

pariisi_versailles_57

pariisi_versailles_58

pariisi_versailles_59

pariisi_versailles_60

pariisi_versailles_73

pariisi_versailles_61

pariisi_versailles_62

pariisi_versailles_63

pariisi_versailles_64

pariisi_versailles_65

pariisi_versailles_66

pariisi_versailles_67

pariisi_versailles_68

pariisi_versailles_69

pariisi_versailles_70

pariisi_versailles_71

pariisi_versailles_72

 

 

 

Ensimmäinen päivä Pariisin taivaan alla

Syysloma alkoi mahtavissa merkeissä. Työpäivän päätteeksi pörhälsin matkalaukkuineni Turkuun, missä teimme viimeiset matkavalmistelut ja aamuyöstä jatkoimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, mistä lensimme Pariisiin. Projektimme Jälkikasvu vuoronperään Euroopan kaupunkiin oli edennyt sen kolmanteen osaan  ja lauantaiaamuna löysimme itsemme ihmeellisestä Pariisiista. Trubaduurille kaupunki oli tuttu kolmenkymmenen vuoden takaa hänen InterRail-matkaltaan, mutta meille kahdelle muulle visiitti oli ensimmäinen.

Charles de Gaullen lentokentältä siirryimme junaan, sieltä vaihdoimme metroon ja astuimme hetken kuluttua maan alta ulos keskelle auringonpaistetta ja mitä viehättävintä seutua. Sydänalassa muljahti. Pariisi on ihana!

Olimme varanneet Airbnb-asunnon viidennestä kaupunginosasta, mikä osoittautui nappivalinnaksi. Hostimme Elie oli ystävällinen ja joustava ja asunto kaikin puolin mainio. Saimme ensimmäiseksi vinkin hyvästä ravintolasta hostiltamme ja jätettyämme tavaramme asuntoon suuntasimme lounaalle Cave La Bourgogneen. Etanoita, ankanrintaa ja hyvää kahvia. Niillä oli hyvä aloittaa Pariisin vierailumme.

Vatsat täynnä lähdimme viilettämään pitkin Rue Mouffetardia, joka on ihastuttava pieni kauppakatu somine kojuineen ja jonne palasimme lähipäivien aikana useampaan kertaan. Ensimmäisen päivän kohteena oli kuitenkin Eiffel-torni, minne seurueen nuori mies ehdottomasti halusi päästä. Pariisin metroverkosto on kattava ja T osaa lukea sitä todella sujuvasti. Tästä huolimatta kävelykilometrejä tuli, niin kuin kaupunkilomalla kuuluukin. Metro vei meidät lähemmäs Eiffeliä, mutta päädyimme kuitenkin käydä katsastamassa ensin Champs-Elyséesin Riemukaarineen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pienestä matkaväsymyksestä huolimatta jaksoimme nauttia näkemästämme ja kokemastamme. Pariisi ei turhaan ole saanut liikanimeä, cité d’amour, rakkauden kaupunki. Se on edelleen suosittu häämatkakohde ja rakkautta oli selvästikin ilmassa. Me noudatimme Pariisin toivetta olla lisäämättä siltojen painoa rakkauslukolla. Kaikki eivät tätä toivetta olleet noudattaneet ja sillan kaiteissa roikkui lukko jos toinenkin.

Auringon laskiessa seurueemme miesväki siirtyi jonottamaan Eiffeliin ja minä kuljin ensin kameran kanssa tornin lähituntumassa ja sitten siirryin ravintolaan juomaan loistavaa, ranskalaista, punaviiniä ja syömään hieman iltapalaa.

Trubaduuri kiipesi poikansa kanssa Eiffelin toiselle tasanteelle ja koki Pariisin hämärtyvässä illassa myös lintuperspektiivistä. Palasimme väsyneinä ja tyytyväisinä ”kotiin” ja menimme ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaina suuntasimme Versailles’n palatsiin.

F

pariis_ekapaiva

pariis_ekapaiva_1

pariis_ekapaiva_2

pariis_ekapaiva_3

pariis_ekapaiva_4

pariis_ekapaiva_5

pariis_ekapaiva_6

pariis_ekapaiva_7

pariis_ekapaiva_8

pariis_ekapaiva_9

pariis_ekapaiva_10

pariis_ekapaiva_11

pariis_ekapaiva_12

pariis_ekapaiva_13

pariis_ekapaiva_14

pariis_ekapaiva_15

pariis_ekapaiva_16

pariis_ekapaiva_17

pariis_ekapaiva_18

pariis_ekapaiva_19

pariis_ekapaiva_20

pariis_ekapaiva_21

pariis_ekapaiva_22

pariis_ekapaiva_23

pariis_ekapaiva_24

pariis_ekapaiva_25

pariis_ekapaiva_26

pariis_ekapaiva_27

pariis_ekapaiva_29

pariis_ekapaiva_31

pariis_ekapaiva_32

pariis_ekapaiva_33