Kammottava kanssamatkustaja, lapsellista käyttäytymistä, surkea hotellihuone, märät sukat ja ulosajo

Teimme Pekan bändin keikan vuoksi viikonloppuna pienen tripin Helsinkiin. Hyppäsimme lauantaina Turusta junaan, missä samaan vaunuun kanssamme osui henkilö, joka onnistui aiheuttamaan hämmentävän huonolla käytöksellään tilanteen, missä huomasimme taputtavamme kun kyseinen rouva ohjattiin ulos junasta Karjaalla.

Vaikka yritin varautua verensokerieni todennäköiseen laskuun kantamalla mukanani hedelmiä, niin löysin itseni junamatkan jälkeen nälkäisenä harhailemasta Pasilan Lidlissä tilassa, missä 45-vuotias nainen käyttyäytyi pikemminkin kuin viisivuotias. Onneksi aviomies otti tilanteen haltuun: otti vaimoa kädestä kiinni, kuljetti ohi houkutusten ja keräsi ostoskoriin järkevää syömistä ja minä sentään ymmärsin olla heittäytymättä kaupan lattialle itkupotkuraivoamaan, vaikka mieli teki. Litimärkä sohjo ja vesirapakot olivat vallaneet Pasilan kadut ja saavuimme hotelliin rouvan kengät ja sukat märkinä ja vatsa kurnien. Hotellihuone oli hieman Ruotsinlaivan hyttiä isompi ja sen estetiikka oli suoraan 1990-luvulta. Olin täysin varma, että sänky ei ollut 120 senttiä leveämpi. En tiennyt mitä olin odottanut, mutta huoneen nähtyäni en tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Pekka keskittyi kaivamaan minulle repusta välipalaa, vakuutteli sängyn olevan ainakin 140-senttinen ja mietti miten kenkäni saadaan kuiviksi ennen illan rientoja. Välipala ja pieni lepohetki auttoivat ja hetken päästä olimmekin jo hotellin viihtyisässä aulabaarissa ja minä riemuitsin sieltä löytämästäni kimppakutimesta, johon neuloin hymyssä suin pari kierrosta. Mikä ihana idea!

Illan tilauskeikka oli yksityistilaisuudessa ja illasta muodostuikin todella hauska: tapaaminen bändiperheen kesken pitkästä aikaa oli ihana ja juhlaohjelmasta nauttiminen yllätti minut todella iloisesti. Aamulla en vielä tiennyt jammaavani letkassa Palefacen tahdissa ventovieraiden ihmisten keskellä. Ja miten ylpeä olinkaan Transkaakosta, joka veti taas kerran hienon setin. Kävelimme puolen yön aikaan lähellä olevaan hotelliin ja meillä oli tosi kiva fiilis. Ihanat ihmiset ja musiikki ovat ihmeellisiä asioita.

Aamulla totesimme nukkuneemme hyvin ja myönsin että sänky oli oikein mukava ja riittävän leveä. Hotellin aamiainen oli mainio ja minua nauratti edellisiltapäivän surkeuteni. Seuraavaksi suuntasimme Ateneumiin, missä näimme rakkaan ystävämme ja ihastelimme Suomen taiteen tarina -näyttelyn upeaa ja erilaista esillepanoa. Klassikkoteokset olivat saaneet rinnalleen tuntemattomampia teoksia ja ne oli pantu näytille uudella ja inspiroivalla tavalla. Olimme kaikki kolme todella vaikuttuneita.

Juuri kun olimme saaneet kierroksemme tehtyä Ateneumiin tuli palohälytys ja meidät johdatettiin ilman ulkovaatteita ulos kadulle. Emme kuitenkaan jääneet kärvistelemään sinne ja odottamaan tilanteen kehittymistä, vaan suuntasimme viereiseen kahvilaan, missä seuraamme liittyi nuori taiteilijaystävämme, jonka kanssa inspiroivat keskustelut jatkuivat vielä herkullisen brunssin äärellä Sandrossa.

Illan suussa hyvästeltyämme ystävämme hyppäsimme Turun junaan ja totesimme reissun olleen oikein onnistunut ja monella tavalla hauska ja mukava: musiikkia, taidetta, ystäviä, ihania keskusteluja, viiniä, herkullista ruokaa ja rakkautta&huolenpitoa.

Marjaana

Syyssonaatti

”Syyssonaatti (ruots. Höstsonaten) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1978. Se on pienimuotoinen kamarielokuva, joka kertoo kuuluisan pianistin (Ingrid Bergman) ja hänen laiminlyömänsä, nyt jo aikuisen tyttären (Liv Ullmann) kohtaamisesta. Syyssonaatti oli Ingmar ja Ingrid Bergmanin ainoa elokuvayhteistyö, ja Ingmar Bergman kirjoitti sen varta vasten Ingrid Bergmanin ja Liv Ullmannin näyteltäväksi.” (Lähde: Wikipedia)

Katsoin Syyssonaatin viime viikolla. Monella tapaa sykähdyttävä elokuva. Bergmanit ja Liv Ullmann loistavat – jälleen kerran. Ja miten upea Ingrid Bergman onkaan punaisessa puvussaan!

” Syyssonaatti Ooppera. Syksyllä 2017 sai ensi-iltansa Sebastian Fagerlundin säveltämä ooppera Höstsonaten, jonka libretto perustuu Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen. Kantaesityksessä Suomen Kansallisoopperassa lauloivat Anne Sofie von Otter ja Erika Sunnegårdh.” (Lähde: Wikipedia)

Katso ja kuuntele ooppera täältä. Niin mekin aiomme tehdä.

”Sonaatti (< lat. sonare ’soida’) on eräs taidemusiikin teostyyppi. Se on alun perin tanssi, joka on vähitellen muokkaantunut soitinmusiikiksi ja lopulta moniosaiseksi teokseksi. Sonaatteja on sävelletty pääosin pianolle, viululle, sellolle sekä muutamille puhaltimille. Näistä soittimista piano on ainoa, jolle yleensä ei ole säestystä, mutta on olemassa myös kahdelle pianolle sävellettyjä sonaatteja. Orkesterille sävellettyjä sonaatteja kutsutaan sinfonioiksi, ja orkesterille ja solistisoittimelle sävellettyjä sonaatteja konsertoiksi. Klassisen kauden konserttojen ensimmäinen osa poikkeaa hiukan sonaattimuodosta. Sonaatteja on sävelletty lisäksi pienille yhtyeille, kuten pianotrioille ja jousikvarteteille.”  (Lähde: Wikipedia)

Meidän viikonlopun syyssonaatti:  oleilua takkatulen äärellä, kävelyä metsässä, kauden ensimmäiset suppikset, mööbleeramista, sisustamista, tukkintuneen viemärin aiheuttama härdelli, aamu-uinti uimahallissa, stressin purkaantumista, itkua, halailua, pussailua, iltapäiväkahvit ulkona ja syksyn värien ihastelemista.

 

F

Viva la Musica!

”Joo… Se on Viva la Musicasta.”, vastasi Trubaduuri minulle monasti, kun hän oli ensin laulanut minulle entuudestaan tuntemattoman tai tutun laulun näppäilen ikivanhaa kitaraansa ja kysynyt sitten lempeästi ruskeilla silmillään, että pidinkö hänen laulustaan… Ja minähän pidin.

Viva La Musica on hänen lukioaikainen musiikin oppikirjansa, jonka selkämys on repaleinen ja jonka ensimmäiselle sivulle on laskettu lyijykynällä muutama kiperä kertolasku allekkain. T on kertonut miten hän nuorena miehenä opetteli kitaran kanssa siitä monta kappaletta ja siihen hänen repertuaarinsa pohjautuu tänäkin päivänä. Nappasin kirjan mukaani Turusta ja selailin kirjaa, joka on todella kattava teos musiikista. Vastaavanlaista tietopakettia on turha etsiä nykylukiolaisen repusta. Ja miten monta ihanaa laulua nuotteineen sen sivuilta löytyy! Esimerkiksi Tekeekö mielesi Annan kanssa.

Viva La Musican tekijät (Seija Järvinen, Tuula Kotilainen ja Marja-Riitta Väkevä) ovat onnistuneet kaikin puolin sisällön suhteen ja jäin ahmimaan kirjan artikkeleita, kuvia ja kuvatekstejä. Miettikääpä! ”Pari, toisiaan täydentävät osat kokonaisuudessa.” Ja havainnollistavana kuvana suutelevat hiihtäjät. Ihanaa!

Vivalamusica_3

Ehkä rakkain laulu minulle on Armaan läheisyys, jonka T nauhoitti minulle aivan suhteemme alussa kämisellä puhelimellaan ja lähetti minulle sen sähköpostin liitetiedostona ja jota kuuntelin sydän väpättäen. T on laulanut sen minulle kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Hän lauloi sitä minulle puhelimessa, kun ikävöimme toisiamme, kun asuin pohjoisessa. Hän lauloi sen meidän hääjuhlassamme ja omissa 50-vuotisjuhlissaan.

Armaan läheisyydessä on Goethen sanat,  jotka on suomentanut Uuno Kailas ja sen on säveltänyt Toni Edelmann. En pysty kuuntelemaan kenenkään muun kuin mieheni tulkintaa kappaleesta.

Vivalamusica_6

Trubaduuri on luvannut laulaa minulle aina kun pyydän ja minä pyydän aika usein ja silloin me muistelemme, mitä lauluja Viva La Musicassa olikaan…

 

F

Vivalamusica_4

Vivalamusica_5 Vivalamusica_7 Vivalamusica_1 Vivalamusica_9 Vivalamusica

 

 

 

Rokkia ja rosvopaistia

Elokuun ensimmäisen viikonlopun vietimme ystäviemme kanssa saaressa. Tapaamisemme keskeisenä sisältöinä olivat rokki ja rosvopaisti. Vettä satoi välillä kaatamalla, mutta se ei tahtia haitannut. Onneksi lauantaina taivas piti sen verran taukoa vetistelystä että me rouvat saimme privaatin minikeikan miehiltämme ranta-aitan terassilla.

Vesisateesta huolimatta rosvopaistin valmistus onnistui myös ja maan povessa pitkään hautunut herkku maistui taivaalliselta sateen rummuttaessa peltikattoon. Vaivannäkö tällä herkulla on melkoinen, mutta se kannattaa kyllä nähdä. Kaveriksi lihoille teimme hiilloksessa kypsytettyjä juureksia ja sipulia.

Yhteiseloon kuuluivat ruuanlaiton ja musiikin lisäksi myös vilkas keskustelu, hyvät juomat ja riemu ystävyydestä. Ihanaa, sanon minä.

F

Ystävät_saaressa

Ystävät_saaressa_1

Ystävät_saaressa_2

Ystävät_saaressa_3

Ystävät_saaressa_4

Ystävät_saaressa_5

Ystävät_saaressa_6

Ystävät_saaressa_7

Ystävät_saaressa_12

Ystävät_saaressa_8

Ystävät_saaressa_9

Ystävät_saaressa_10

Ystävät_saaressa_11

Ystävät_saaressa_13

 

Pour un flirt

Syntymäajankohta on mitä ilmeisimmin enne. Synnyin  päivälleen 45 vuotta sitten ja Suomen listahittiykkösenä soi silloin Michel Delpechin kappale Pour un flirt. Eikä siinä kaikki, vaan listan nelosena keikkui Daven versio samaisesta biisistä nimellä Flirtaten.

Suomenkielisessä  versiossa punastellaan flirttailun lomassa, mutta ymmärtääkseni ranskalaisessa versiossa ei samalla tavalla  olla häveliäitä, vaan suorastaan ehdotellaan peittojen heilutustalkoita.

Jos on nähnyt päivänvalon flirttibiisien soidessa, niin sitä saattaa löytää itsensä vuosikymmenien päästä kirjoittamasta seksistä, parisuhteesta ja flirttailemisen iloista. Niin se menee. Tsekkaa itse hittibiisit syntymäsi ajoilta: klik.

En lähde arvailemaan,  leffamaailman ykkösenä olleen Kummisedän merkitystä elämälleni, mutta merkityksetön tuo huikea elokuva ei totisesti ole ollut. Katsopa  itsekin syntymähetkesi The elokuva: klik.

 

F

 

Pillit pussiin

Meri kuohui myrskyn jäljiltä kun saavuimme lauantaina saareen, mutta taas kerran totesimme mökkimme sijaitsevan varsinaisessa suojasatamassa. Tuuli ei osunut rantaamme ja huokailimme tyytyväisinä. Kuukausi oli hurahtanut edellisestä kerrasta ja molemmilla oli ollut ikävä mansikkapaikkaamme. Syksy oli kääräissyt tutut rannat ruskan sävyihin ja pudonneita lehtiä oli kaikkialla. Tyytyväisyyden lisäksi haikeus hiipi sisimpään.

Illan pimetessä ja tähtitaivaan syttyessä kääriydyimme untuvapeittojen sisään ja istuimme nenänpäät kylminä ulkosalla ja kinastelimme siitä, missä tähtikuvio pikkukarhu sijaitsee. Kummallakaan ei ollut asiasta sen paremmin  tietoa kuin  ymmärrystäkään.  Annoimme Googlen olla.

Sunnuntai valkeni uskomattoman tyynenä, kauniina ja aurinkoisena. Pistimme aamupalan jälkeen hiljalleen mökin talvikuntoon ja jätimme jäähyväiset saaristolaiselämälle haikeina ja kiitollisina. Ensi keväänä palaamme!

 

F&T

mokkikauden-lopetus

mokkikauden-lopetus_1

mokkikauden-lopetus_2

mokkikauden-lopetus_3

mokkikauden-lopetus_4

mokkikauden-lopetus_5

mokkikauden-lopetus_6

mokkikauden-lopetus_7

mokkikauden-lopetus_8

mokkikauden-lopetus_9

mokkikauden-lopetus_10

mokkikauden-lopetus_11

mokkikauden-lopetus_12

mokkikauden-lopetus_13

mokkikauden-lopetus_14

mokkikauden-lopetus_15

mokkikauden-lopetus_16

Saari soi

Saaristossa ollaan ja merellä tuulee vähintäänkin navakasti. Mutta meitä se ei haittaa sillä tuuli ei osu meidän rantaan, mutta sen verran puhaltaa, että hyttyset pysyvät poissa. Saavuimme saareen eilen kun olimme ensin saatelleet yhden pojista popjazzleirille. Toinen on riparilla ja kaksi opiskelee elämää kotitanhuvilla. Ihan mahtavaa että poikakvartettimme on kasvanut siihen ikään, että voimme jättää nuorison oleilemaan vaihtelevin kokoonpanoin eri osoitteeseeen, kuin missä me itse olemme. Ihanat nuoret miehet.

Olipa niin kiva rantautua saareen ja tajuta taas kerran, että tämä on kyllä ihan maailman paras paikka. Minullehan tämä on jo 41. kesä ja parastahan tässä kaikessa on se, että T jakaa tunteen kanssani. Hänelle tästä pikkuisesta mökistä on tullut lähes yhtä rakas kuin minulle.

Tulevana sunnuntaina juhlimme neljännen pojan rippijuhlia Turussa ja T:llä on ollut tapana laulaa jokaisen pojan juhlissa ”Nuoruus on seikkailu”. Niinpä T kaivoi eilen illalla kitaran ja vähän treenaili. Lauloipa hän siinä pari muutakin laulua.  Jostain syystä minulle oli mennyt Katri Helenan versio kyseisestä biisistä ohi aikanaan kun taas Jari Sillanpään versio ensimmäiseltä Vain elämää -tuotantokaudelta kolahti. Itken lähes joka kerta kun T laulaa kyseisen biisin. Hassu nainen.

”Mitä silloin tapahtuukaan ensisuudelma kun ohi on
Epätoivo, eikä muukaan oli onni niin vaatimaton
Näin kun sanotaan mä miettiä saan

Nuoruus on seikkailu suunnaton
Kokeile vain, hämmästy vain sä maailmaa
Nuoruus on nousussa auringon
Uinailevan, salatuimman se paljastaa

Missä onkaan henkes siteet, missä voimasi todellinen
Mistä saatkaan mielipiteet, mistä tiedon ja kokemuksen
Näin kun kysytään mä miettimään jään

Nuoruus on seikkailu suunnaton
Kokeile vain, hämmästy vain sä maailmaa
Nuoruus on nousussa auringon
Uinailevan, salatuimman se paljastaa

Nuoruus on sadussa Tuhkimon
Peloista sen, toiveista sen se voimaa saa
Nuoruus on vaikeaa.”

F

Saari soi

Saari soi_1

Saari soi_2

Saari soi_3

Saari soi_4

Saari soi_5

Saari soi_7

Saari soi_8

Hekumavinkki osa 2 – kutumusiikkia

Muistatteko miten John Cage Ally McBeal -sarjassa inspiroitui  poikkeuksetta  Barry Whitestä oli sitten kysymys työkuvioista tai sänkypuuhista?  Kuohuvasta ja kiharoista alkanut hekumavinkkisarjamme jatkuu ja tällä kertaa lähdetään pohtimaan musiikin merkitystä osana eroottista virittäytymistä. Silloinhan on tietysti kysymys kutumusiikista eli ”hempeästä taustamusiikista, lemmiskelymusiikista tai seksimusiikista”. Ja kuten urbaanin sanakirjan esimerkkilauseista voi päätellä kutumusiikin valinta ja käyttö eivät muuten ole ihan helppo juttu.

”Jos minä valitsen kutumusiikin, äijää ei paneta. Jos se valitsee minä juoksen kirkuen ulos huoneesta. Me harrastetaan kyllä seksiä ihan ilman musiikkia. Mites teillä? Nimimerkki: Ei mee putkeen.” (Lähde:https://www.urbaanisanakirja.com/word/kutumusiikki/)

Ihan parasta kutumusiikkia F:n mielestä on se kun T kaivaa kitaran esiin ja laulaa omasta vaatimattomasta repertuaaristaan biisin tai pari. Rouvan hengitys tasaantuu ja karkailevat ajatukset lakkaavat pomppimasta ja tilalle tulee vain keskittyminen käsillä olevaan hetkeen. Trubaduurin tuttu, matala ja pehmeä ääni imaisevat ja vievät mukanaan. Meillä onkin aivan loistava sopimus: T laulaa aina kun F pyytää. Ja aika usein se tapahtuukin.

Muiden esittämän musiikin kanssa onkin stten hankalampaa… F voisi kuunnella musiikkia rakastellessakin, mutta T ei siihen  pysty. Musiikki kuuluu meille nimenomaan siihen hetkeen kun ollaan yhdessä ja virittäydytään toiseen, yleensä siis perjantai-iltoihin. Tai sitten F kuuntelee itsekseen hänelle mieluisaa musiikkia ennen kuin T on kotona ja on musiikin innoittamana rento ja hyväntuulinen Trubaduurin kotiutuessa. T:n suhde musiikkiin on huomattavasti kompleksisempi kuin F:n. Flirttimaisteria eivät pienet epäpuhtaudet, vireongelmat tai tuotannolliset asiat haittaa – fiilis on tärkeintä. T on taas krantumpi ja parisuhteemme harvoista riidoista monet ovatkin liittyneet musiikkiin.

Meille parhaiten kutumusiikiksi on tuntunut toimivan  mm.  Buena Vista Social Club, jota kävimme viime kesänä hurmioituneina kuuntelemassa Pori Jazzeilla.  Mites muilla? Onko teillä Spotifyssä rakkaudella ja harkiten valittu kutumusiikkilista? Meillä ei ole – vielä.

 

F&T

PS Barry White ei kyllä toimisi meillä yhtään….