Märkäpuvuissa

Me olemme Pekan kanssa aloittelemassa uutta harrastusta: avovesiuintia. Olemme iloisesti polskineet uimahallissa syksystä lähtien ja voi sanoa että olemme hurahtaneet uintiharrastukseen. Olemme käyneet pääsääntöisesti kiskomassa kilometrin verran kaksi kertaa viikossa ja kunto on noussut kohisten. Jossain vaiheessa havahduimme tosiasiaan,  että uimahallit sulkeutuvat juhannukseen mennessä ja me katoamme saaristoon. Perinteisesti meriveden lämpötila on ollut sen kaltainen että olemme pulahtaneet siellä pikimmiten ja urheileminen ylipäätään on ollut minimissä mökkikauden aikana. Nyt tilanne on muuttumassa, sillä olemme hankkineet täysvarustuksen avovesiuntiin.

Uuden harrastuksen aloitteleminen: varusteiden hankinta ja uimamatkojen suunnittelu on ollut sekä hauskaa että henkisesti kivuliasta. Naisten xl-kokoinen märkäpuku on nimittäin kokoa 42 ja ei ole mitään toivoa, että mahtuisin kyseiseen kokoon tällä hetkellä. Paitsi että kävimme kuitenkin varmuuden vuoksi kokeilemassa eräässä liikkeessä, missä myyjän  naama pysyi peruslukemilla yrittäessäni sonnustautua pukuun Pekan avustuksella kuumassa sovituskopissa.  Loppujen lopuksi meitä kyllä nauratti koko episodi. Toisaalta minua kyllä ottaa koko asia päähän: oletus tuntuu olevan että plus size -kokoiset naiset eivät harrasta vesiurheilulajeja.  Olin jo menettämässä toivoni märkäpuvun suhteen kunnes löysimme brittiläisestä verkkokaupasta kohtuuhintaisen puvun minulle. Nyt meillä kummallakin on märkäpuku, huppu, hanskat ja sukat sekä tietysti uimalasit.

Parasta koko jutussa on ollut se, että olemme molemmat innostuneet jostakin uudesta  jutusta ja on ollut tosi hauskaa ottaa kuviota yhdessä haltuun. Se on tehnyt parisuhteellemme hyvää. Ystävä- ja tuttavapiirissämme on useita vastaavia esimerkkejä. Usein yhteinen harrastus on löytynyt liikunnan parista: sulkapalloa, keilaamista, pyöräilyä, tanssia jne. Yhdessä tekeminen on vaan ihan sikakivaa.

Eilen me sitten pääsimme tositoimiin. Kiskoimme yllemme märkäpuvut ja muut tykotarpeet ja menimme mereen. Märkäpuvun kanssa uiminen oli meille molemmille aivan uusi ja erilainen kokemus. Minä tunsin itseni hieman kahlituksi, kun taas Pekka nautti tavattomasti märkäpuvun kelluttavasta ominaisuudesta. Itse asiassa hän kellui elämänsä ensimmäisen kerran ja oli siitä aivan fiiliksissä. Uimaliikkeet ovat jonkin verran erilaiset kuin ilman märkäpukua ja ympäröivä luonto ja aivan uudenlainen näkövinkkeli tekevät uimisesta aivan uudenlaisen kokemuksen. Tykkäsimme hommasta ihan älyttömästi. Ensi viikonloppuna jatketaan.

Marjaana

 

Vuosien suunnittelun jälkeen unelma toteutui: yö saaressa keskitalvella

Olen puhunut koko yhdessäolomme ajan siitä, miten me sitten joskus hiihdetään saareen ja ollaan mökillä  yötä. Ensin lapset olivat liian pieniä, sitten liian isoja mukaan otettavaksi, sitten ei ole ollut kunnon jäitä tai muuten vaan unelma hautautui muiden tekemisten alle. Mutta eilen se sitten tapahtui. Minullahan on ollut koko viikko hiihtolomaa ja Pekkakin otti perjantain vapaaksi, joten pääsimme matkaan jo aamulla.

Lainasimme veljeltäni ahkion johon saimme kätevästi kaikki varusteet yöllistä seikkailuamme varten: untuvapeitot, lämmintä vaatetta ja syötävää&juotavaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kaikki tuttu oli kietoututunut valkoiseen lumipukuun saapuessamme meren rantaan. Hihkuimme riemusta noustessamme suksien päälle ja asetellessamme aurinkolasit silmillemme. Meren jää kestäisi tällä hetkellä mainiosti myös autoilun, mutta unelmaamme kuului ehdottomasti nimenomaan jään yli hiihtäminen. Hiihtomatkamme ei ollut pitkä ja sää oli aivan täydellinen, joten olimme aivan tohkeissamme saavuttuamme mökille. Ensitöiksemme yritimme saada lämpöä mökkiin: päätimme selviytyä sähköpattereilla, koska kylmän ja vanhan savupiipun kuumentaminen tuntui hieman uskaliaalta.

Kiertelimme tutut paikat mökillä ja teimme pienen kävelylenkin jäällä. Näimme muuten merikotkan lähempää kuin koskaan aikaisemmin ja nautimme saariston talven karusta kauneudesta. Kuuma glühwein ja bouillabaisse maistuivat pakkasen ja reippailun jälkeen taivaalliselta. Mökki ei vain tuntunut lämpenevän. Onneksi ranta-aitasta löytyi irtopatteri, jonka Pekka raahasi makuukamariimme tuomaan lisälämpöä. Virittelimme ikkunaan viltin ja pidimme oviverhon visusti kiinni. Illan suussa laitoimme ulos vielä nuotion ja paistoimme bratwurstit, jotka maistuivat niin hyviltä sämpylöiden välissä sinapilla höystettynä. Illalla joimme vielä kuumat rommikaakaot ja sujahdimme vilpoisaan petiin. Meitä nauratti kun halailimme ja yritimme lämmittää toisiamme kylmähkössä yösijassamme. Tässähän on ihan loistava parisuhdevinkki: jos läheisyyttä ei ole tarpeeksi, niin painukaa yhdessä jonnekin paikkaan, missä on ihan helvetin kylmä ja pitäkää sitten toisenne lämpimänä! Se ei nimittäin onnistu ilman läheisyyttä ja fyysistä kontaktia.

Toiset lähtivät hiihtolomaksi etelän lämpöön, toiset luksushotelleihin ja jotkut alpeille harrastamaan oikeaa extremeurheilua. Meidän pikainen wannabe-extrememökkireissumme toimi ihan samalla tavalla kuin kunnon irtiotot. Teimme yhdessä jotakin epätavallista, mistä pidimme kumpikin ja mitä on hauska muistella jälkikäteen…

Mutta  seuraavaksi on kyllä jonkin luksuksen vuoro!

Marjaana

Nähdään taas!

Tänään jätimme hyvästit saaristolaiselämälle tältä vuodelta. Jostain syystä mieli ei ollut haikeana tällä kertaa… Ehkä se johtui  siitä, että olemme olleet saaressa niin paljon. Tuntuu hyvältä touhuta välillä muutakin ja kaikkea kivaa onkin luvassa loppusyksyyn…

Eilisen harmauden ja sateen jälkeen auringon kultaama sunnuntai oli erityisen kaunis. Ehkä myös sää vaikutti siihen, että olimme kovin iloisia ja reippaita vaikka hyvästelimmekin mansikkapaikkamme moneksi kuukaudeksi.

Ensi keväänä nähdään taas, rakas mökkimme ja saaristolaiselämä!

F&T

 

Lomalla parisuhteessa

Taas on ehtinyt kulua melkoinen tovi kun viimeksi kirjoitin mitään (F on sentään postaillut ahkerasti). Tiedoksi kuitenkin että suhteessamme ei ole edelleenkään tapahtunut mitään dramaattista, vaikka laiska kirjoittaja olen ollutkin. Mutta, koska meillä F:n kanssa menee aina vaan loistavasti, on suoranainen velvollisuuteni välillä yrittää pohtia mistä se johtuu. Jos vaikka yksikin lukija saa näistä mietteistäni apua, niin tämä kannattaa.

Kesäloma on takana ilman yhtään riitaa. Olimme mökillä käytännössä yhdessä lähes viisi viikkoa yhteen menoon, yöt ja päivät. Tottakai kumpikin meistä teki välillä omia juttujaan, mutta välimatkaa oli enimmillään muutama metri. Loman aikana rupesin huvikseni bongaamaan tilanteita jotka olisivat voineet äityä riidaksi. Sellaisia sattui itse asiassa melkeinpä päivittäin. Saatoin kuvitella mielessäni miten riita olisi alkanut ja jatkunut. Välillä harrastimme tätä kuvitteluleikkiä yhdessäkin.

Temperamenttimme ovat hyvin erilaisia, joten hermot voisi mennä kummalla vaan monessa tilanteessa kun ollaan pitkään yhdessä. Miksi näin ei kuitenkaan käynyt? Luulenpa että kyseessä on niin yksinkertainen asia kuin rakkaus. Yksi olennaisimpia asioita rakkaudessa on, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Rakastava ihminen ei ole kriittinen rakkautensa kohteelle vaan rakastaa hänen ”vikojaankin”. Arvosteleva suhtautuminen on taas myrkkyä parisuhteelle, vaikka se tapahtuisikin vain omassa mielessä.

Miten sitten ylläpitää rakkautta ja toisen arvostamista? Yksi meidän keinoista on ”vierihoito”: ollaan toisissamme kiinni ja pussaillaan monta kertaa päivässä. Ja rakastelu. Oksitosiinia erittyy ja kiintymys pysyy ja lujittuu. Kumpikin meistä myös sanoo päivittäin ääneen rakastavansa toisiaan. Ja vielä niin että joka kerta pysähdymme sanomaan sen. Ei siis mikään ”I love you”, vaan ”Rakastan Sua”. Näin varmuus toisen rakkaudesta pysyy. Muista keinoista voi lukea tämän blogin aiemmista postauksista: esim. klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik

Jopa niinä lomapäivinä kun F katsoi yhden Game of Thrones -tuotantokauden päivässä päästäkseen kanssani ajan tasalle, nautin siitä että pystyin mahdollistamaan hänelle moisen uppoutumisen. F oli aivan muissa maailmoissa mutta silloinkin ehdimme rakastella ja pitää kiintymystä yllä. Siksi minulle ei tuottanut mitään vaikeuksia keittää F:lle kahvia aamulla, tehdä ruokaa päivällä, keittää iltapäiväkahvit ja tehdä iltapalaa viitenä päivänä yhteen menoon. Tein sen silkasta rakkaudesta vaimooni.

 

T

 

 

 

Rokkia ja rosvopaistia

Elokuun ensimmäisen viikonlopun vietimme ystäviemme kanssa saaressa. Tapaamisemme keskeisenä sisältöinä olivat rokki ja rosvopaisti. Vettä satoi välillä kaatamalla, mutta se ei tahtia haitannut. Onneksi lauantaina taivas piti sen verran taukoa vetistelystä että me rouvat saimme privaatin minikeikan miehiltämme ranta-aitan terassilla.

Vesisateesta huolimatta rosvopaistin valmistus onnistui myös ja maan povessa pitkään hautunut herkku maistui taivaalliselta sateen rummuttaessa peltikattoon. Vaivannäkö tällä herkulla on melkoinen, mutta se kannattaa kyllä nähdä. Kaveriksi lihoille teimme hiilloksessa kypsytettyjä juureksia ja sipulia.

Yhteiseloon kuuluivat ruuanlaiton ja musiikin lisäksi myös vilkas keskustelu, hyvät juomat ja riemu ystävyydestä. Ihanaa, sanon minä.

F

Ystävät_saaressa

Ystävät_saaressa_1

Ystävät_saaressa_2

Ystävät_saaressa_3

Ystävät_saaressa_4

Ystävät_saaressa_5

Ystävät_saaressa_6

Ystävät_saaressa_7

Ystävät_saaressa_12

Ystävät_saaressa_8

Ystävät_saaressa_9

Ystävät_saaressa_10

Ystävät_saaressa_11

Ystävät_saaressa_13

 

Luksusta mökkielämään

Me olemme nauttineet nyt reilun viikon ajan käsittämättömästä luksuksesta. Meillä on nimittäin ulkosuihku, josta tulee lämmintä vettä.

Vesiosuuskunnan myötä saimme veden tontille viime kesänä ja sähköt mökillämme on ollut jo pitkään. F esitti veden tulon myötä toiveen, jonka T sitten toteutti. Ensitöikseen T laittoi nettitilauksen menemään: lämmin vesi vaatii lämmittimen ja sellaiseksi T valitsi Lexxa pikavedenlämmittimen.  Sen jälkeen T kävi läpi kaiken mökiltämme löytyvän puutavaran ja rakensi niistä saunan portaiden viereen ”suihkukopin”. Näiden asioiden lisäksi piti tietysti hommata myös oikeanlaiset letkut, hanat ja liittimet, joista F on autuaan tietämätön.

Mutta nyt meillä on siis mitä trendikkäin ulkosuihku, joka tuntuu edelleenkin pieneltä ihmeeltä. Onko mitään parempaa, kun voi kipaista rakastelun jälkeen lämpöiseen suihkuun ja sieltä sitten untuvapeiton alle kullan kainaloon?

F&T

Ulkosuihku

Ulkosuihku_1

   

Ulkosuihku_2

Ulkosuihku_3

Ulkosuihku_4

Ulkosuihku_5

 

Rakkaita vieraita

Sunnuntaina saimme vieraita. Maanantaina vaihdettiin vauhdissa. Toiset lähtivät, toiset tulivat. Saunottiin, höpöteltiin ja muisteltiin menneitä. Istuttiin meren äärellä ja katseltiin lintuja. Ensin paikalla oli sisko ja sen veli. Ja puolisomme tietenkin. Sitten rakkaat ystävät. T:n pojatkin piipahtivat. Grilli kuumeni ja valkoviini viilentyi. Punaviini ja viltit lämmittivät illalla. Hauskoja tarinoita kerrottiin ja välillä mentiin syvällisempiin. Ihmeteltiin omaa vanhenemista ja vertailtiin nuoruuttamme omien lastemme nuoruuteen. Pieni veneretkikin tehtiin veljeni kipparoimana ja ystäviemme kanssa illan pimetessä yöksi T tarttui kitaraan. Me muut kuuntelimme ja katselimme merta. Viini, meri ja laulu tuudittavat lopuksi syvään uneen. Täydellistä.

Nyt olemme jo toista päivää kahden ja on ihan mahtavaa käydä läpi ajatuksissaan yhteisiä hetkiä erityisten ihmisten seurassa…

F

Mökkiestetiikkaa_4

Mökkiestetiikkaa

Mökkiestetiikkaa_1

Mökkiestetiikkaa_2

Mökkiestetiikkaa_3

Mökkiestetiikkaa_5

Mökkiestetiikkaa_6

Soutelemassa ja suutelemassa

Tänään aamulla meri oli aivan tyyni ja aurinko paistoi ihanasti. Päätimme toteuttaa suunnittelemamme souturetken kotisaaremme ympäri. Mökkimme sijaitsee Luvian saariston isoimmassa saaressa ja matkan pituudeksi tuli noin 10 kilometriä. Pidimme pienen tankkaustauon löytämällämme kalliolla. Saaristo oli niin kaunis ja oli mahtavaa katsella omaa lähiympäristöään vähän eri vinkkelistä.

Soudimme kaiken kaikkiaan kolmisen tuntia vuoronperään.  Ja kyllä me kalliolla vähän suudeltiinkin…

F&T

img_0616

Souturetkellä

Souturetkellä_1

Souturetkellä_2

Souturetkellä_2_1

Souturetkellä_2_2

Souturetkellä_2_3

Souturetkellä_2_4

Souturetkellä_2_5

Souturetkellä_2_6

Souturetkellä_2_7

Souturetkellä_2_8

Souturetkellä_2_9

Souturetkellä_2_10

Souturetkellä_2_11

Souturetkellä_2_12

Souturetkellä_2_13

Souturetkellä_2_18

Souturetkellä_2_15

Souturetkellä_2_16

Souturetkellä_2_17

Sisustuskuvaukset

Olipa mainio päivä eilen! Saimme saareen vieraaksemme valokuvaaja Frida Steinerin, joka on monelle tuttu upeasta Visualaddict-blogistaan ja monista sisustuslehdistä. Tutustuimme toisiimme Rooman matkalla alkukesästä ja silloin syntyi idea, että Frida voisi tulla stailaamaan ja kuvaamaan ranta-aittamme. Frida on Porista kotoisin ja olemme 70-luvun alussa syntyneitä kumpikin: yhteisiä tuttuja löytyi vaikka millä mitalla ja hauska yhteensattuma oli myös se, että edesmennyt isäni oli tuttu Fridan isälle.

Haimme Fridan aamupäivällä rannasta ja siellä hän odotti meitä kameroineen ja kukkapuskineen. Aamuvirkku kun on, hän oli jo ehtinyt kuvailla vaikka mitä. Matka saareen taittui kovassa aallokkossa ja tuulessa, mutta vieraamme tuntui vain nauttivan pienestä höykytyksestä ja merituulesta.

Olin kerännyt mökiltämme kaikenlaista tavaraa, joita voisi käyttää kuvauksissa ja nauroinkin Fridalle että stailaaminen on kuin nukkekotileikkiä, mutta vähän isommassa koossa. Oli hauska seurata Fridan työskentelyä ja auttaa häntä parhaani mukaan. Olen itsekin yrittänyt kuvata aittaamme, mutta ammattitaitoni ei aivan ole riittänyt, sillä sisustuskuvaaminen on ihan oma taiteenlajinsa – stailaamisesta puhumattakaan.

Trubaduuri vetäytyi touhuamaan omiaan kun me kaksi mietimme esineiden ja kukkien sijoittelua ja kuvakulmia. Frida työskentelee freelance-kuvaajana joten kuvien ja jutun julkaisupaikkaa ei tiedä vielä, mutta kerron sen heti kunhan asia selviää…

Trubaduuri ja minä pääsimme myös loppumetreillä kuviin, kun Frida otti vielä meistä mahdollisesti juttuun liitettävät henkilökuvat. Yllättäen T:llä on kitara kädessään ja norjalainen villapaita yllään ja minä posetan mustissani.

Kiitos Frida vielä kerran vierailusta! Tuskin maltan odottaa lopullista juttua kuvineen. Fridan blogista voi lukea hänen ajatuksiaan visiitistään meille: klik.

F

 

 

Unelmaelämää saaristossa

Tämä pikkuruinen mökki on ollut perheellämme  yli 40 vuotta, mutta koskaan ennen  en ole varsinaisesti asunut kesää täällä. Tänne on tultu niin usein kuin mahdollista muutamaksi päiväksi kerrallaan, mutta sitten onkin palattu syystä tai toisesta kotiin. Päätimme T:n kanssa alkuvuodesta, että tänä kesänä muuttaisimme oikeasti saareen. Olemme nukkuneet yhden yön kotona, mutta muuten olemme olleet saaressa jo kohta kaksi viikkoa. Mökkimme on mielestäni varusteltu kohtuullisen hyvin: onhan meillä sähköt ja tontille tulee kunnan vesi. Mikään luksushuvila tämä ei kuitenkaan ole ja emme sitä myöskään halua. Mökkiaskareet ikään kuin kuuluvat tähän touhuun, mihin olemme ihan hurahtaneita.

Teemme yksinkertaista ruokaa, aloitamme aamun pulahduksella meressä ja tarkkailemme luontoa. Tiesittekö että joutsenäiti voi ottaa poikasen reppuselkään?  T on nikkaroinut jo vaikka mitä ja minä olen vähän heilutellut maalisutia. Olemme lukeneet myös aika paljon ja vain olleet. Viihdymme käsittämättömän hyvin kaksistaan, mutta on myös ihana saada vieraita. Ehkä kun kelit tästä lämpenevät niin vieraiden määrä lisääntyy…

Katselin vähän aikaa sitten Yle Areenasta dokkarit  Lammholmin edesmenneestä Dorasta. Ymmärrän täysin Doran kaipuun saarelleen. Saaristolaiselämässä on jotakin maagista. Me emme todellakaan kuvittele olevamme oikeita saaristolaisia, mutta se että saamme kokea edes pienen siivun tätä elämäntapaa on jo ihan mieletön onni ja etuoikeus. Tämä ei todellakaan ole viimeinen kesämme saaressa. Tämä kesä on alku uudelle elämänvaiheelle.

 

F

PS Instagramiamme kannatta seurata. Siellä paljon kaikkea lisää saaristolaiselämästämme,

Saaristossa2017_12.jpg


Saaristossa2017_3

Saaristossa2017_4

Saaristossa2017_5

Saaristossa2017_6

Saaristossa2017_7

Saaristossa2017_8

Saaristossa2017_9

Saaristossa2017_10

Saaristossa2017_11