Kypsä rakkaus

Kun keski-ikäiset ihmiset, ikäihmisistä puhumattakaan, rakastuvat palavasti ja näyttävät avoimesti tunteensa, niin siinä on jotain sykähdyttävää. Muistan nuoruudestani eläkkeellä olevan pariskunnan kävelemässä käsi kädessä kylän raitilla. He olivat aina pukeutuneet tyylikkäästi, molemmilla oli valkoiset hiukset ja heidän välinen rakkautensa suorastaan säkenöi heistä. Muistan miten katselin tätä pariskuntaa ihaillen.

SuomiLovessa on kerrottu monta koskettavaa rakkaustarinaa, mutta kaikkien eniten minua ovat koskettaneet tarinat, joissa ihmiset ovat löytäneet rakkauden kypsässä iässä. Johtuu tietysti siitä että itse kuulun tähän porukkaan. Niinhän me tätä maailmaa prosessoimme, omista lähtokohdistamme käsin…

Olin 36-vuotias ja T 42-vuotias kun me rakastuimme. Keski-ikäisiä siis. Kypsä rakkaus on monella tavalla samanlaista kuin nuoruudessakin koettu huuma, mutta siihen liittyy usein myös erityispiirteitä. Ainakin se on tosiasia, että elämänkokemusta on rutkasti enemmän. Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että löysin rakkauden vielä keski-ikäisenä. Kypsä rakkaus on antanut minulle kaikki ne puuttuvat palaset, jotka koin tarvitsevani.

Perjantain SuomiLovessa erityisen vaikutuksen minuun teki Leenan ja Hannun tarina. Ihana pariskunta. Musiikiksi he olivat toivoneet Anssi Tikanmäen kappaletta Aamu lakeuksilla, joka löytyy Maisemakuvia Suomesta -albumilta. Niin upeaa musiikkia! Vahva suositus niin SuomiLovesta kuin Anssi Tikanmäestäkin.

 

F

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vuoden bonusisäpalkinto

Eilen aamulla toinen kotona olevista teinipojistamme meinasi tuupertua aamiaispöydän ääreen muutaman päivän jatkuneen selkäkivun vuoksi. T:n oli määrä lähteä aamiaisen jälkeen Turkuun remppaamaan tuoretta treenikämppää ja aloittelemaan arkeaan, mutta se että bonuspojalta menivät jalat alta, laittoi kuviot uusiksi.

Olin kuusi vuotta yh-äitinä ja pyöritin poikieni kanssa arjen enemmän tai vähemmän yksin. Itsekseen pärjääminen on jäänyt näköjään päälle. Kun aamullinen episodi käynnistyi,  soitin nopeasti päivystykseen ja saimme kehoituksen tulla näytille. Pidin itsestään selvänä, että T pitää omista suunnitelmistaan kiinni ja lähtee Turkuun ja minä pojan kanssa sairaalaan. Mutta mitä teki mieheni?

T ilmoitti topakasti, että hän ei päästä meitä kahdestaan liikenteeseen vaan tulee mukaan sairaalaan. Hän viestitteli suunnitelmiin tulleista muutoksista bändikavereilleen ja istui odottamassa kanssamme päivystyksen odotussalissa useita tunteja. Yritimme jopa poikani kanssa saada häntä lähtemään kesken kaiken, koska tilanne näytti kohtuullisen hyvältä ja mitään akuuttia hätää ei ollut. T ei kuitenkaan hievahtanutkaan viereltämme.

Selkäkivun syy selvisi, saimme lääkkeet ja päästyämme kotiin ilmoitin, että T ansaitsisi Vuoden bonusisäpalkinnon. Poikani olivat kanssani yhtä mieltä. Paitsi että poikani sanoi, että T ei tunnu bonusisältä. Luulen että hän tarkoitti sitä, että olemme niin hitsautuneet yhteen näiden miltei kahdeksan vuoden aikana, että ruotsista lainattu bonusisä-termi tuntuu vähän turhan kliiniseltä.

Uusioperhekuvio ei varmastikaan ole perhemuodoista helpoimmasta päästä, mutta käsi sydämellä voin sanoa että meidän perheemme toimii ja se on ihanaa! Poikani luottavat T:hen täysin. Ja niin minäkin. En usko että arvostaisin miestäni näin paljon ilman kokemustani yksinhuoltajana. Se että rinnalla on ihminen, johon luottaa täysin  on jotain niin hienoa, että en oikein tiedä miten sen edes pukisi sanoiksi…

Kiitos, mieheni, että olet! Rakastan sua!

F

 

Rakkaus tekee vapaaksi

Olemme keskustelleet viime aikoina paljon tulevasta keväästä, sillä olen lähtemässä silloin pitemmäksi ajaksi pois. Tarkoitus on että T tulee käymään visiitillä, joten ihan koko kuukautta emme tule olemaan erossa, mutta usemman viikon kuitenkin. Mahdollisuus viettää ulkomailla kuukauden ajan valokuvausta opiskellen on jotain, joka ei tule toistumaan.

Viimeksi kun olimme erossa yhtä pitkän ajan, se tapahtui aivan suhteemme alussa. Asuin silloin poikieni kanssa viisi kuukautta Lapissa, Savukoskella.  Olemme tottuneet elämään viikot erillään, mutta on aivan eri asia olla erossa viisi päivää kuin monta viikkoa. Nyt jo hirvittää, vaikka vaakakupissa painaa mahdollisuus tehdä jotain hienoa, oppia ja nähdä uutta, saada katkos omaan työhön ja keskittyä vain itseensä, omiin kokemuksiin ja kehittymiseen.

Asuessani Lapissa, kirjoitimme T:n kanssa oikeita kirjeitä. Kirjeet ovat rakkaita aarteita punaisissa kirjekuorissa ja niihin on taltioitu suhteemme alkuvaiheet, ero ja ikävä, epävarmuus ja ennen kaikkea rakkaus, joka on tehnyt minut vapaaksi. Tässä parisuhteessa uskallan toteuttaa omia unelmiani, kipuilla, olla oma sekasortoinen itseni ja elää minun näköistä elämää.

Törmäsin sattumalta erääseen entiseen opiskelijaani viime viikolla. Bussimatkalla Helsinkiin ehdimme keskustella elämästä monelta kantilta. Kerroin hänelle myös kevään tulevasta erosta ja hän lähetti keskustellessamme minulle sanat ja linkin Johanna Kurkelan kappaleeseen Rakkaus tekee vapaaks. Luin sanat  ja ne osuivat ja upposivat. Pyyhin ensimmäiset kyyneleet tekstiä lukiessani. Kuuntelimme kappaleen T:n kanssa viikonloppuna ja sitten itkinkin jo vuolaasti. Ja minä siis olen lähdössä omasta vapaasta  tahdostani kuukaudeksi opiskelemaan Eurooppaan. Tämä maailma on  sentään täynnä tällä hetkellä aivan toisenlaisia eroja. Mutta nyt onkin kysymys minun elämästäni. Niin se vain on. Jokainen meistä elää omassa kuplassaan, mikä ei tarkoita etteikö voisi yrittää asettua toisen asemaan…

Rakkaus tekee vapaaks on laulu, jossa on koskettava teksti, hieno sävellys ja upea tulkinta. Biisi on Aku Rannilan ja Jurekin sävellys ja teksti on Saara Törmän.

F

  

Elämänvaihekumppani

Roman Schatz lanseerasi  2000-luvun alkupuoliskolla suomen kieleen uuden termin: elämänvaihekumppani, kirjassaan Rakasta minut (suomeksi) vuodelta 2006. F oli hieman aikaisemmin elänyt 19-vuotiaana aloittamansa suhteen loppumisen. Tässä suhteessa hän oli kasvanut aikuiseksi ja perustanut perheen. Sinkkuäidiksi hän jäi 30-vuotiaana. Termi elämänvaihekumppani kuulosti silloin lohdulliselta. T:n nuoruuden suhde kesti 10 vuotta. 34-vuotiaana hän meni naimisiin ja perusti perheen – avioliitto päättyi seitsemän vuoden jälkeen. Olemme siis toistemme elämänvaihekumppaneita.

Ihmisten elinikä on pidentynyt, perhemallit ovat vapautuneet ja varsinkin naisten taloudellinen riippumattomuus on aivan toista kuin viime vuosituhannen ensimmäisillä vuosikymmenillä ja sen jälkeenkin. Nämä ja monet muut asiat mahdollistavat elämänvaihekumppanuuden. Käytämme sanaa mahdollistavat, sillä jos olisimme eläneet toisenlaisessa todellisuussa vuonna 2008 me emme ehkä nyt olisi yhdessä.

Olemme puhuneet paljon myös siitä, mitä sitten jos toiselle tapahtuu jotain ennen aikojaan ja hän kuolee. Silloin toisella on vielä paljon elämätöntä elämää jäljellä. F on vannottanut T:tä lupamaan että jos jäljelle jäävä on T, niin hänen on ehdottomasti tehtävä vielä yksi nainen onnelliseksi. F on todennut että sellaisessa elämäntilanteessa hän  keskittyy mahdolliseen mummoiluun ja harkitsee ottavansa miespuolisen kulttuuri- ja matkustelukaverin itselleen, jos sellainen sattuu kohdalle tulemaan.

Me kuitenkin toivomme että tämä elämä, tämä vaihe ja erityisesti, että tämä kumppani kestävät, pysyvät ja ovat pitkään juuri näin.

F&T

  

Kannattaako tunnustaa jos pettää?

Olimme tavanneet T:n kanssa vain muutaman kerran ja tunsin heti ensimmäisestä kohtaamisesta alkaen todella voimakasta vetoa häntä kohtaa. Oliko se sitten ihastumista vai rakastumista – sitä on mahdotonta määritellä? Siitä huolimatta ajauduin tilanteesen aivan suhteemme alkumetreillä, että vietin intiimin illan erään toisen miehen kanssa.

Olemme molemmat kirjoittaneet täällä blogissa miten tärkeää on olla rehellinen parisuhteessa. Minä en sitä ole aina ollut ja jätin kertomatta illastani T:lle. Ei tullut sopivaa hetkeä. Sitten asia jo unohtuikin, mutta pulpahti aina välillä pintaan, kunnes vuosi sitten kerroin miehelleni kuuden yhteisen vuoden jälkeen suudelmistani  toisen miehen kanssa.

En oikeastaan siinä hetkessä ajatellut T:n reaktiota, vaan halusin päästä eroon salaisuudestani.  Se miten T kuitenkin suhtautui asiaan oli uskomaton. Hänen mielestään emme oikeastaan vielä seurustelleet silloin ja meillä oli ikään kuin koeaika menossa. Emme olleet luvanneet toisillemme mitään. Sopimukset tehtiin vasta myöhemmin.

Helpotus oli aivan valtava. Rakastan ja kunnioitan miestäni hänen suhtautumisensa takia jos mahdollista niin entistäkin enemmän. Olen varma että jotakin myös vapautui minussa. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta mielestäni kannattaa tunnustaa.  Jo silloinkin kun miettii pettämisen mahdollisuutta.

Petos ja valheellisuus ovat olleet pinnalla ajatuksissani kun sain viime viikolla tietää entisen opettajani syyllistyneen taidehuijauksiin. Pidin tästä opettajasta hyvin paljon ja tuntuu uskomattomalta että hän valitsi elämäänsä petoksen, jopa keskeiseksi elementiksi.

Jokainen meistä syyllistyy valkoisiin valheisiin tai siihen, että jättää asioita kertomatta. Mutta miksi? ” Valheellä on lyhyet jäljet”, sanotaan ja : ”Rehellisyys maan perii.”  Niinpä.

F

Perhe – perheempi – perhein

Suuruusioperheemme muotoutuminen on prosessi, joka on edelleen kesken ja tuskin valmiiksi tuleekaan. T:n ja minun avioliitto on tietyllä tavalla asia erikseen, ja sitten on perheemme. Neljä lastamme olivat ikähaitarilla 7-10 vuotta kun tapasimme ja nyt talo on täynnä teinejä. Kivoja sellaisia.

Perheemme on oikeastaan elävä orgaani, joka vaihtelee ja muuttuu monella tapaa koko ajan. On muuten ollut mielenkiintoista ja aika usein myös säälittävää ja hävettävää seurata julkisuudessa käytyä keskustelua siitä, mikä perhe on. Kenellä on oikeus perustaa perhe, kenen kanssa ja millä tapaa…?!? Välillä tuntuu uskomattomalta, että näitä keskusteluja käydään 2000-luvulla.

Meidän perheessä  määrittää perheen se, keneltä kysytään ja koska. Minä esittelen itseni aina niin, että minulla on neljä lasta, kaksi omaa ja kaksi bonusta. Yksi lapsistamme laskee useimmiten kaikki katraaseen mukaan, muilla vaihtelee tilanteen ja fiiliksen mukaan.

Meillä on ollut T:n kanssa muutamia kantavia ajatuksia ja konkreettisia tekoja, joilla me olemme pyörittäneet tätä perheeksi kutsumaamme härdelliä. Yksi tärkeimpiä lähtökohtia oli se, että me lupasimme toisillemme, että jonain päivänä rakastamme toistemme lapsia. Takarajaa tälle lupaukselle ei asetettu, vaan sovittiin että se vie sen ajan, minkä se vie.

Toinen tärkeä asia oli se, että päätimme että olemme tasavertaisia kasvattajia lapsillemme silloin kun olemme yhdessä.  Meillä on vain meidän lapsia, ei sinun tai minun. Tämä on ollut tietysti välillä haastavaa, mutta se on helpottunut asioita pitkässä juoksussa. Meillä on neljä lasta, joiden kasvatuksesta me päätämme silloin, kun olemme saman katon alla. Piste. Kolmas seikka oli se, että jos olemme jostain asiasta eri mieltä liittyen lasten kasvatukseen, niin selvitämme sen kahden kesken. Tiedän, että nämä ovat asioita, jotka vaihtelevat hyvin paljon perheittäin varsinkin jos kysymyksessä ei ole ns. ydinperhe. Olemme kokeneet, että tapamme on helpottanut meidän yhteiseloamme.

Neljäs ja ehkä perhedynamiikkamme kannalta keskeisin päätös oli, että emme yritä väkisin änkeä lapsiamme koko ajaksi saman katon alle, emmekä myöskään revi heitä juuriltaan. Palattuamme pohjoisesta päädyimme aika nopeasti siihen, että kumpikaan ei lähde etsimään uutta työpaikkaa, vaan elämme arjen erossa toisistamme. Näin lapset saavat pitää biologisen vanhempansa arjessa ilman jakamista ja temperamentiltaan hyvin erilaiset lapset eivät joudu olemaan napit vastakkain yhtenään.

Viides ratkaiseva askel oli myös se, että päätimme olla hankkimatta yhteistä lasta.  Olin 36-vuotias  kun tapasimme eli ikäni puolesta se olisi ollut mahdollista. Olen myös ihan tavattoman lapsirakas ja yksi suurimmista henkilökohtaisista tragedioistani on ollut menettää tyttäreni 5. raskauskuulla. Kaikista näistä seikoista huolimatta päätimme, että kokonaisuuden kannalta on parasta, että lisää lapsia ei perheeseemme tule. Ja hyvä näin. Odottelen lastenlapsia ja paijailen muiden mukuloita.

Pääsääntöisesti elämämme on muotoutunut siten, että  joka toinen viikonloppu olemme kahdestaan. Ja joka toinen viikonloppu me olemme koko jengi kasassa ja arjen kumpikin viettää omien lastensa kanssa, sillä erotuksella että minun lapseni ovat kanssani viikolla lähes koko ajan, kun taas T puolittaa lasten arjen eksänsä kanssa. Lomat vietämme tietysti yhdessä vaihtelevin kokoonpanoin.

Vielä jossain vaiheessa meiltä kysyttiin, että koska muutamme yhteen…?!?  Kysymykset ovat hiipuneet vuosien varrella. Ihmiset ovat huomanneet, että näinkin voi elää. Ja mehän asumme yhdessä. Meillä on yhteinen asuntolaina ja yhteiset kodit. Mutta me emme asu saman katon alla koko ajan. Se on itse asiassa monella tavalla helpottavaa.

Rakastan perhettämme. Minusta  on ihanaa, että meitä on monta ja on ihanaa, että on aikaa olla vain me kaksi.

F

Erotus

Palataan taas hetkeksi parisuhteemme alkuaikoihin…. Kesä 2008 oli ihana. Saimme jopa järjestettyä vajaan viikon mittaisen pätkän, että pystyimme olemaan kahdestaan. Sen me vietimme suurimmaksi osaksi saaristossa, pikkuruisella mökillämme (tai silloin se vielä oli minun). Tapasimme aina kun se vain oli mahdollista ja sitten koitti elokuu ja minä lähdin. ”Mihin?”, kysyvät lukijat.

No, minäpä kerron. Minä lähdin Itä-Lappiin, Savukoskelle. Olen kahden Lapinkävijän jälkeläinen ja käynyt itsekin useampaan otteeseen Pohjois-Suomessa. Jostain käsittämättömästä syystä olin saanut päähäni, että minun pitää tehdä irtiotto elämästäni ja lähteä pohjoiseen. Tämän päähänpinttymän vuoksi olin kytännyt itselleni työpaikkaa Lapista koko alkuvuoden ja kaikki olikin asuntoa myöden järjestyksessä ennen kuin kirjauduin deittipalveluun. Niin ja sitten siis tapasin T:n ja rakastuimme. Ja minä lähdin poikasteni kanssa keskelle erämaata. Viideksi kuukaudeksi.

T:llä oli hieman sulattelemista kun ensin välimatkamme kasvoi  hänen ajattelemastaan 60 kilometristä 120 kilometriin –  ja sitten välimatka olikin jo 1000 kilometriä.

Päätimme että suhteemme kestäisi eron ja välimatkan. Päätimme kirjoittaa toisillemme oikeita kirjeitä. Päätimme käyttää hyödyksi välimatkan ja puhua asiat halki. Ja minä ajattelin, että jos se mies oikeasti rakastaa minua, niin kyllä hän tulee perässä. Niin kuin tulikin. Kaksi kertaa. Näimme toisemme kaiken kaikkiaan viiden kuukauden aikana kolmeen otteeseen muutaman päivän ajan.

Tai näimmehän toisemme –  melkein päivittäin, Skypen välityksellä. Siunattu nykyaika!

Mutta voi taivas, miten paljon me puhuimme. Puhuimme ja puhuimme ja puhuimme. Kaikkea ja kaikesta. Kävimme läpi siihen asti eletyn elämämme kaikkine suruine ja murheineen, kaikkine iloineen ja riemuineen. Ja kun ei enää jaksanut puhua, niin T lauloi minut uneen.

Me, lapseni ja minä, elimme eriskummallista elämäämme pohjoisen pikkukylässä porojen ja tuntureiden keskellä vajaan puolen vuoden ajan. Päivät kuluivat töissä ja koulussa, ja iltaisin ja viikonloppuisin totuttelimme pohjoiseen elämäntapaan ja tutustuimme ihaniin Lapin ihmisiin. Osallistuimme poroerotuksiin, vaelsimme tunturiin, kävimme Rovaniemen riennoissa, hiihdimme, pulkkailimme, potkukelkkailimme ja nautimme Lapin parhaasta myyntivaltista – hiljaisuudesta.

Ikävä ja kaipaus olivat kovia, mutta me selvisimme viidestä kuukaudesta. Pieni pala sydäntäni jäi pohjoiseen, mutta kun pestini siellä loppui tulin riemusta kiljuen takaisin etelään. Meidän oli aika rakentaa yhteinen elämämme T:n ja neljän lapsemme kanssa.

F

erotus

1. erilleen saattaminen, erottaminen. Poroerotus.

2. erillään t. eri asemassa pitäminen. Käyttää erotukseksi äidistään molempia ristimänimiä. Määräys koskee erotuksetta [= samalla tavoin, yhtä lailla] kaikkia.

3. vähennyslaskun tulos. Lukujen, pituuksien erotus.

4. Ovat yhdenveroisia, sillä erotuksella [ = erona se t. sillä erolla], että – –.

Lähde: Kielitoimiston sanakirja

Kemijoki 2

P1020323

P1020719

Ihana Pekka 2

P1020734

Poroerotus 5

Savukosken suora

Oi mikä ihana ilta!

Muutama päivä sitten avioliittoomme  täytti kolme vuotta. Menimme kihloihin vajaa vuosi tapaamisemme jälkeen (Onnin päivänä) ja oli heti myös selvää, että menisimme naimisiin. Ja mahdollisuus leskeneläkkeeseen ei ollut ainoa syy.

Halusimme juhlia rakkauttamme ystävien ja sukulaisten kanssa – halusimme yhteisen muiston. Halusimme että olemme toistemme lähimmät sukulaiset. Tämä oli erityisen tärkeää, koska asuimme eri paikkakunnilla. Ehkä halusimme julistaa myös maailmalle, että vaikka olemme eronneet – me olemme pariskunta ja oikea perhe!  Odotimme tarkoituksella useamman vuoden ennen kuin menimme naimisiin – halusimme antaa läheisille ihmisille aikaa sopeutua, erityisesti lapsille. Meillä oli hauskat häät. Parhaat meidän mielestämme. Hääväki myöhästyi iltajuhlista, koska eivät saaneet Porin Ässien pelin takia takseja. F:llä oli punainen mekko ja taivaalta satoi lunta niin, että maantiet menivät tukkoon.

Mutta takaisin nahkahääpäiväämme. Käymme aika harvoin ulkona juhlimassa, mutta eilinen oli poikkeus. F veti kajalia silmiin ja T kaivoi kauluspaidan kaapista. Suuntasimme Turun Kaskenmäen päälle entisen kalaravintola Kaskenahteen tiloissa sijaitsevaan Kaskis-ravintolaan, jonka Glorian ruoka ja viini -lehti valitsi vuoden 2014  ravintolaksi. Ravintola on pieni ja pelkistetty. Tekstiilit ovat turkulaisen suunnittelijapariskunnan Saana&Olli käsialaa. Ilmapiiri paikassa on rento. Kokit hiippailevat ravintolasalissa lippalakit päässä tarjoilemassa huolella valmistamiaan herkkuja ja kertomassa niiden raaka-aineista. Kokkien työskentelyä pääsee tarkkailemaan hauskalla tavalla  myös lasin takaa. Tarjoilijat näyttävät indierokkareilta ja osaavat asiansa (viinit). Palvelu oli nopeaa ja oli hauska kohdata illan aikana monta asiansa osavaa ammattilaista, jotka aivan selvästi ovat ylpeitä työpaikastaan ja ammattitaidostaan.  Yksi Kaskiksen omistajista, Erik Mansikka, valittiin muuten vuoden 2014 turkulaiseksi.

Nautiskelimme kuuden ruokalajin Kaskis-menuun viineineen. Ja nyt puhutaan elämyksestä, joka hiveli niin silmää kuin makunystyröitäkin. Ruoka ja viinit muodostivat kokonaisuuksia, joita olisi vaikea ryhtyä kotikeittiössä loihtimaan. Ja se on ravintolassa käymisen pointti – meidän mielestämme.  Laitamme mielellämme hyvää kotiruokaa, mutta fine diningiin eivät taidot ja rahkeet riitä. Siitä on valmis silloin tällöin maksamaan – varsinkin kun saa rahoilleen vastinetta, kuten Kaskiksessa. Paikkaan kannattaa varata pöytä hyvissä ajoin (pari kuukautta) etukäteen, jos haluaa paikan viikonlopuksi. Kaskis on todella suosittu, eikä ihme! Pieni varoituksen sana, jos lähtee Kaskis-menun tielle. Annokset ovat kohtuullisen suuria ja niitä on lähes mahdoton jättää kesken. Naapuripöydän pariskunta voihki ennen jälkiruokaa, etteivät millään pysty enää. Tarjoilija kuitenkin puhui heidät ympäri maistamaan  ja hei – jälkiruoallehan on eri vatsa! Kaskiksesta ei todellakaan tarvitse lähteä Mantun grillin kautta eteenpäin.

hääpäiväkollaasi2015

Olimme jo hetken ajan valmiit antamaan periksi ja pyörimään Kaskenmäkeä alas taksiin ja kotiin, mutta raitis ulkoilma ja kaupungin valot saivat meidät jatkamaan.  Takaraivoon jäi myös Kaskiksen tarjoilijan kehoitus käydä tasoittamassa tilanne Tiirikkalassa Monte Cristo -kahvilla. Sinne siis. Tiirikkalan ovella portsari puhui meidät ympäri sisään pääsymaksusta huolimatta. Onneksi. Laulaja/lauluntekijä/pianisti Laura Airaksisella oli vielä setin toinen puolisko esittämättä.  Kaverinaan hänellä oli kontrabasisti, ja kahdestaan nämä lahjakkuudet loivat ihanan musiikillisen päätöksen illallemme. T osti vielä Lauran levynkin mukaan.  Laura Airaksisen kappale Jos katoaisit luikerteli ihon alle ja valui kyynelkanavia pitkin ulos.

F&T

Vaimoni on kaunis

Kun näin F:n ensimmäisen kerran, huomasin kyllä heti, että hänellä oli ylipainoa vähän enemmän kuin olin ajatellut. Siinä vaiheessa taisin ajatella enemmän sitä, mitä läheiseni sanovat tai ajattelevat, jos tästä tulee jotain pysyvämpää. Ja taisi myös käydä mielessä, että ylipaino voisi estää minua tuntemasta vetoa häneen. No, F:n ei tarvinnut kuin avata suunsa ja hymyillä, kun olin jo valmis pyyhkimään mielestäni pois kaiken ylimääräisen painolastin.

Tunne siitä että tästä naisesta täytyy pitää kiinni vain vahvistui päivän mittaan. Ja kun oltiin meren rannalla tajusin, että pidän F:ää todella kauniina ja haluttavana. Sanoinkin sen ääneen ajattelematta sen enempää, mikä ei ollut ollenkaan tyypillistä minulle…

En usko, että ylipaino on este intohimoiselle rakkaudelle. En olisi halunnut F:ää yhtään enempää tai vähempää ilman liikakiloja. Itse en rakastaessa ja rakastellessa mieti naiseni kiloja. Mutta jos hän murehtisi niitä koko ajan, saattaisin itsekin antaa niiden häiritä.

Totta kai kilot ja terveys ovat yhteydessä toisiinsa, ja olenkin tukenut F:n jokaista laihdutusyritystä. Tämä kolmastoista kerta näyttää lupaavalta, mutta en rakasta tai halua F:ää yhtään enempää tai vähempää kuin aiemminkaan. Olen kuitenkin onnellinen hänen puolestaan.

Voi olla että kaikki eivät täysin ymmärrä mitä näen vaimossani, mutta en minäkään aina ymmärrä mitä joku toinen näkee puolisossaan. Mutta ei minun tarvitsekaan, sillä olen naimisissa F:n kanssa enkä kenenkään muun. Toisaalta olen kyllä ymmärtänyt, että en ole ainoa jonka mielestä hän on kaunis. Ei siis pidä pitää rakastaan itsestäänselvyytenä. Enkä kyllä pidäkään.

T

Treffit

Ensimmäiset treffit olivat Raumalla. Olimme sopineet näkevämme Vanhan Rauman kupeessa parkkipaikalla. Ja siellä me sitten kohtasimme – kaksi avioeron runtelemaa, kaksi kuopusta, kaksi rakkaudessa epävarmaa ihmistä, äiti ja isä –  ja meillä oli ensi hetkestä lähtien mukava ja helppo olla toistemme seurassa.

Kahden ihmisen välistä vetovoimaa on yritetty tutkia ja selvittää tieteellisesti mm. biologian näkökulmasta. Meille se on mysteeri. Miksi juuri me koimme toisiamme kohtaan niin voimakkaasti? Täysin käsittämätöntä ja selittämätöntä. Kokemus oli ja on kuitenkin todella väkevä – joka vetää nöyräksi ja kiitolliseksi ihan jokaisena päivänä yhä edelleen.

Parkkipaikalta jatkoimme etsimään meille suositeltua ravintolaa. Ravintolasta siirryimme kahville Rauman näköalavesitorniin. Ja sieltä meren rannalle. Ja sitten takaisin Vanhaan Raumaan. Ensimmäiset treffimme kestivät viisi tuntia ja ne tunnit hurahtivat hetkessä ohi. Ajoimme kumpikin koteihimme päät sekaisin ja ryhdyimme miettimään, mitä näille oloille ja tuntemuksille pitäisi tehdä….

Uskomme että aika moni on kokenut suhteen alussa tuon vetovoiman. Monilla se ja intohimo kuitenkin hiipuvat. Miksi näin käy? Tätä me olemme pohtineet paljon ja alusta alkaen miettineet keinoja kipinän sammumisen estämiseksi. Monet – jopa parisuhdeasiantuntijat – uskovat että intohimon väheneminen on väistämätöntä ja sen jälkeen on vain keksittävä keinot elää tyydyttävää elämää kumppaninsa kanssa. Tämän näkemyksen voisi hyväksyä, jos ihmiset harrastaisivat seksiä vain lapsenteon takia.

Uskallamme kuitenkin väittää, että lähes kaikki etsivät elämänkumppania mielessään mahdollisuus fyysiseen läheisyyteen ja seksiin. Onkin jokseenkin käsittämätöntä, että intohimosta luovutaan niin helposti. Selväähän on että seksihalut eivät katoa minnekään, ne vain piiloutuvat odottamaan sopivaa hetkeä ja kasvavat, kunnes lopulta räjähtävät esim. pettämisen muodossa.

Intohimon ja vetovoiman hiipuessa parisuhde alkaa tuntua vankilalta, vaikka sen pitäisi olla lepopaikka, jossa kerätä voimia töitä ja muita haasteita varten. Monesti miespuolinen tai naispuolinen kaveriporukka saattaa viettää aikaa keskenään ”jotta pääsee vähäksi aikaa eroon puolisostaan”. Emme ihan ymmärrä tätä, meillä kun on aina kauhea ikävä toistemme luo.

F&T

OLYMPUS DIGITAL CAMERA