Maailman perintö

Ne jotka ovat seuranneet blogiamme muistavat ehkä missä kohtasimme T:n kanssa ensimmäisen kerran kasvotusten. Olimme puhelimessa sopineet, että näkisimme parkkipaikalla Vanhan Rauman kupeessa. Ihana ja idyllinen Vanha Rauma oli loistava valinta  ensimmäiseksi treffipaikaksi ja niiden treffien seuraukset olivat vähintäänkin kohtalokkaat. Sen lisäksi että Vanha Rauma on loistava treffipaikka, niin se on  myös yksi kuudesta Suomessa sijaitsevasta Unescon kulttuuriperintökohteesta. Näiden lisäksi Merenkurkun saaristo  kuuluu luonnonperintökohteisiin.

Aloitimme siis yhteisen matkamme maailmanperintökohteesta. Muutama vuosi sitten olimme sukuloimassa Itä-Suomessa T:n veljentyttären perheen luona ja he veivät meidät Verlan puuhiomoon ja  pahvitehtaaseen. Maailmanperintökohde numero kaksi oli tsekattu. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka.

Viime kesän Savonlinnan reissulta palatessamme päädyimme tsekkaamaan maailmanperintökohde numero kolmosen eli Petäjäveden kirkon, josta ottamani kuvat ovat kadonneet teille tietämättömille. Kirkko oli todella erikoinen ja kaunis.

Eilen vuorossa oli sitten kohde numero neljä. Voisiko olla parempaan kohdetta pyhäinpäivän tuntumaan kuin pronssikautinen kalmisto? Sammallahdenmäellä sijaitsee nelisenkymmentä erilaista hautaröykkiötä, joista vanhimmat ovat 3500 vuotta vanhoja. Alue on metsän keskellä kukkulan päällä ja siellä oli jännä tunnelma. Näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka, mutta pimeällä minua ei kyllä sinne saisi.

Ensi kesän päämääränä voisi ollakin sitten Suomenlinna. Olen käynyt siellä ystäväni kanssa, mutta yhteinen retki T:n kanssa on vielä tekemättä. Kuudes kulttuuriperintökohde onkin hieman haastavampi totettaa, sillä se vaatii pistäytymistä kuudella paikkakunnalla. Kysymyksessä on nimittäin ns. Struven ketjusta. Mittauspisteiden visuaalinen anti taitaa myös olla sen verran vaatimaton etten ainakaan ihan heti ole suunnittelemassa retkeä niiden äärelle. Mutta kuka tietää, ehkä me vielä päädymme Stuorrahanoaivin huipulle Enontekiöön?

Kaiken kaikkiaan maailmanperintökohteita on yli tuhat ympäri maailmaa, Euroopassa viitisensataa, joista eniten Italiassa, missä kohteita on kaiken kaikkiaan 51. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että tässähän ihan pakahtuu…

F

sammallahdenmaki_10

sammallahdenmaki

sammallahdenmaki_1

sammallahdenmaki_2

sammallahdenmaki_3

sammallahdenmaki_4

sammallahdenmaki_5

sammallahdenmaki_6

sammallahdenmaki_7

sammallahdenmaki_8

sammallahdenmaki_9

sammallahdenmaki_11

sammallahdenmaki_12

sammallahdenmaki_13

sammallahdenmaki_14

sammallahdenmaki_15

sammallahdenmaki_16

Mekin sanoimme:”Au revoir, Paris!”

Olemme tulleet siihen tulokseen, että kolme yötä ja neljä päivää on optimaalinen kaupunkiloman pituus. Siinä ehtii nähdä niin paljon kuin oikeastaan yhdellä kertaa jaksaa, mutta neljä päivää antavat myös tietynlaista väljyyttä olemiseen. Olemme siis ottaneet tavaksi näillä kaupunkireissuilla tilata  mennessä aamulento ja palatessa iltalento.

Tiistaina oli siis viimeinen päivämme Pariisissa. Koska emme voineet jättää matkatavaroitamme asuntoon seuraavien asukkaiden tielle, olimme pienen pulman edessä. Rautatieasemilta ovat tavarasäilytystilat kadonneet turvallisuusseikkojen vuoksi, mutta kapsäkkien raahaaminen ei tullut kuuloonkaan. T osoitti taas kerran loistavat tiedonhankintataitonsa ja löysi meille yksityisen matkanjärjestäfirman Blue Marble Travel, jonka palveluihin kuului myös tavaransäilytys kohtuuhinnalla.

Päätimme viettää viimeisen päivän viidennessä osassa, missä siis sijaitsi myös Airbnb-asuntomme. Ihastuimme nimittäin idylliseen kaupunginosaan melkoisesti. Mutta koska Pompidou-keskus sijaitsi matkan varrella, kävimme katsastamassa myös sen. Ruma kuin mikä, sanon minä. Sisältö jäi toiseen kertaan ja palasimme viidenteen kaupunginosaan.

Hostimme oli suositellut kasvitieteellistä puutarhaa puistoineen ja sinne me suuntasimmekin. Tuntui ihastuttavalta sukeltaa syksyiseen puutarhaan ja rauhoittua hetkeksi.Trubaduurille oli iskenyt maanantaina kunnon nuha, mutta onneksi hän jaksoi ihan kivasti vielä viimeisenkin reissupäivän.

Olimme valinneet lounaspaikaksi La Table d`Orpheen, joka oli aivan loistava. Taisimme syödä elämämme parhaan jälkiruuan kyseisessä paikassa, eikä alku- ja pääruuassakaan ollut valittamista. Vahva suositus.

Kuvaaminenkin vähän hiipui viimeisenä päivänä ja muutenkin pieni väsymys painoi koko porukkaa. Tuntui hyvältä istahtaa illansuussa ensin junaan, sitten lentokoneeseen ja lopuksi vielä omaan autoon. Vuorokausi oli ennättänyt vaihtua keskiviikon puolelle kun saavuimme Turun kotiimme. ”Borta bra, men hemma bäst!” T meni keskiviikkona töihin, mutta minä jatkoin syysloman viettoa. Oli ihan mahtavaa keittää kahvit kotona Satakunnassa, lueskella Pariisista ostamiani lehtiä, antaa poikasille tuliaiset, laittaa takkaan tuli ja antaa ajatusten vaeltaa Pariisiin.

Olen lähes varma että me näemme vielä. Haluan nimittäin ainakin seuraaviin paikkoihin: Louis Vuitton -säätiön museoon, Abert Kahnin puutarhaan, päiväretkelle Monet´n puutarhaan ja tietysti Louvreen myös. Ylipäätään Pariisin kevät olisi ihana kokea. Siispä: ”Au revoir, Paris!”

 

F

pariisi_tiistai

pariisi_tiistai_1

pariisi_tiistai_2

pariisi_tiistai_3

pariisi_tiistai_4

pariisi_tiistai_5

pariisi_tiistai_6

pariisi_tiistai_7

pariisi_tiistai_8

pariisi_tiistai_9

pariisi_tiistai_10

pariisi_tiistai_11

pariisi_tiistai_12

pariisi_tiistai_13

pariisi_tiistai_14

pariisi_tiistai_15

pariisi_tiistai_16

pariisi_tiistai_17

pariisi_tiistai_18

pariisi_tiistai_19

pariisi_tiistai_20

pariisi_tiistai_21

pariisi_tiistai_22

pariisi_tiistai_23

pariisi_tiistai_24

pariisi_tiistai_25

pariisi_tiistai_26

pariisi_tiistai_27

pariisi_tiistai_28

pariisi_tiistai_29

pariisi_tiistai_30

Pillit pussiin

Meri kuohui myrskyn jäljiltä kun saavuimme lauantaina saareen, mutta taas kerran totesimme mökkimme sijaitsevan varsinaisessa suojasatamassa. Tuuli ei osunut rantaamme ja huokailimme tyytyväisinä. Kuukausi oli hurahtanut edellisestä kerrasta ja molemmilla oli ollut ikävä mansikkapaikkaamme. Syksy oli kääräissyt tutut rannat ruskan sävyihin ja pudonneita lehtiä oli kaikkialla. Tyytyväisyyden lisäksi haikeus hiipi sisimpään.

Illan pimetessä ja tähtitaivaan syttyessä kääriydyimme untuvapeittojen sisään ja istuimme nenänpäät kylminä ulkosalla ja kinastelimme siitä, missä tähtikuvio pikkukarhu sijaitsee. Kummallakaan ei ollut asiasta sen paremmin  tietoa kuin  ymmärrystäkään.  Annoimme Googlen olla.

Sunnuntai valkeni uskomattoman tyynenä, kauniina ja aurinkoisena. Pistimme aamupalan jälkeen hiljalleen mökin talvikuntoon ja jätimme jäähyväiset saaristolaiselämälle haikeina ja kiitollisina. Ensi keväänä palaamme!

 

F&T

mokkikauden-lopetus

mokkikauden-lopetus_1

mokkikauden-lopetus_2

mokkikauden-lopetus_3

mokkikauden-lopetus_4

mokkikauden-lopetus_5

mokkikauden-lopetus_6

mokkikauden-lopetus_7

mokkikauden-lopetus_8

mokkikauden-lopetus_9

mokkikauden-lopetus_10

mokkikauden-lopetus_11

mokkikauden-lopetus_12

mokkikauden-lopetus_13

mokkikauden-lopetus_14

mokkikauden-lopetus_15

mokkikauden-lopetus_16

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen viikonloppu, venetsialaiset, mökkikauden viralliset lopettajaiset ja muinaistulien yö. Kiirehdimme saareen jo perjantaina kovan tuulen varoituksen alta pois.

Lauantaina tuulet tuiversivat paikoin myrskylukemissa, mutta eivät osuneet meidän rantaamme. Aurinko lämmitti. Saaren suojista, puiden alta löytyi tatteja siihen malliin, ettei ikinä. Minä koristelin ruokapöytää ja ympäristöä auringonkukin ja pihlajanmarjoin.   Laseihin kaadoimme ensin kuohuvaa ja sitten taivaallisen hyvää punaviiniä. Amarone-pullo oli T:n 50-vuotissyntymäpäivälahja ja olimme säästelleet sitä erityiseen hetkeen. Venetsialaiset  tuntuivat sellaiselta ajankohdalta. En tiedä olenko ikinä juonut niin hyvää viiniä. Niin vivahteikaista, täyteläistä ja lämmintä. Emme vielä ole lopettamassa saaristolaiselämää, mutta tosiasia on että syksy saapuu ja sen myötä hiljalleen luopuminen mökkeilystä. Nautimme kuitenkin täysin siemauksin niin viinistä kuin verkkaisesta päivästä saaressa. Ystäväpariskuntamme perui tulonsa ja päädyimme viettämään elokuisen viikonlopun aivan kahdestaan. Ei hassumpaa.

Saunoimme ja uimme – tietysti. Hämärtyvässä illassa Trubaduuri kaivoi vielä kitaran ja minä sytytin kynttilöitä. Aivan erilaiset venetsialaiset kuin viime vuonna. Ja hyvä niin.

Taivas punertui illan suussa ja tuulikin tyyntyi. Trubaduuri heräsi puolen yön aikaan ilotulituksiin ja paukutteluun, mutta minä nukuin syvässä unessa aamuun saakka, joka sekin valkeni aurinkoisena ja kauniina.

F

Elokuu_venetsialaiset2016

Elokuu_venetsialaiset2016_1

Elokuu_venetsialaiset2016_2

Elokuu_venetsialaiset2016_3

Elokuu_venetsialaiset2016_4

Elokuu_venetsialaiset2016_5

Elokuu_venetsialaiset2016_6

Elokuu_venetsialaiset2016_7

Elokuu_venetsialaiset2016_8

Elokuu_venetsialaiset2016_9

Elokuu_venetsialaiset2016_10

Elokuu_venetsialaiset2016_11

Elokuu_venetsialaiset2016_12

Elokuu_venetsialaiset2016_13

Elokuu_venetsialaiset2016_14

Elokuu_venetsialaiset2016_15

Elokuu_venetsialaiset2016_16

Elokuu_venetsialaiset2016_17

Elokuu_venetsialaiset2016_18

Elokuu_venetsialaiset2016_19

Elokuu_venetsialaiset2016_20

 

Myrskyn jälkeen

Minulla on vielä vajaa viikko lomaa jäljellä ja lähdimme eilen ystävättäreni ja hänen tyttärensä kanssa vielä saareen. Ja voi millaisen näytelmän luontoäiti meille järjestikään. Näimme niin merikotkan kuin tutun kurkipariskunnankin. Joutsenperheen poikaset olivat jo isoja kuin mitkäkin. Iltataivas punertui pinkkiin ja tänään aamulla se vasta show alkoi. Ensin tuli vettä taivaan täydeltä, sitten jyrisi ja leimusi ja lopuksi rakeet pieksivät ranta-aitan kattoa, niin että tuntui että katto repeää.

Raekuuron jälkeen kämysin kamerani kanssa lämpimästä sängystä peittojen alta ja kuvasin rauhoittuvaa taivasta. Se kai tässä saaristolaiselämässä parasta onkin, että luonto kaikkine puolineen on niin lähellä.

F

Myrskyn jälkeen

Myrskyn jälkeen_1

Myrskyn jälkeen_2

Myrskyn jälkeen_3

Myrskyn jälkeen_4

Myrskyn jälkeen_5

Myrskyn jälkeen_6

Myrskyn jälkeen_7

Myrskyn jälkeen_8

Myrskyn jälkeen_9

Myrskyn jälkeen_10

Myrskyn jälkeen_11

Itä-Suomen tournée – osa III

Oleskelumme Savonlinnassa siis jatkui. Vietimme mahtavan lauantaipäivän Suurjärven rannalla. Upea paikka. Käsittämättömän ihanat rannat, puhdas vesi ja niin kaunis ilta-aurinko. Taisin vähän ihastua Järvi-Suomeen.

Kävimme myös metsästämässä kantarellejä ja tatteja.  Jokainen päivä alkoi aamu-uinnilla Saimaassa ja päättyi yöuintiin. Sunnuntaina päivällä kävimme syömässä lörtsyt lippakioskilla ja illalla palasimme Olavinlinnaan, Love Recordsin 50-vuotisjuhlakonserttiin, Lovea linnassa -konserttiin. 

Konsertin aloitti upea Aija Puurtinen, Savon oma tytär. Estradille marssivat myös Savonlinnassa aikanaan opiskellut Petri Tiili alias Pelle Miljoona, Dave Lindholm, Maarit, Pepe Willberg, Jukka Gustavson ja  Tuure Kilpeläinen.

Lovea Linnassa oli upea konsertti ja suurimman vaikutuksen esiintyjistä meihin molempiin teki, uskomatonta kyllä, Pepe Willberg.

Maanantaina kävimme vielä Savonlinnan torilla ja katsastamassa Jukka Rintalan näyttelyn Taito-Shopissa. Kuiskasin emäntämme korvaan hyvästellessämme:”Kyllä me tulemme ensi vuonnakin.”

F

Savon reissu_päivä_3_12

Savon reissu_päivä_3

Savon reissu_päivä_3_1

Savon reissu_päivä_3_2

Savon reissu_päivä_3_3

Savon reissu_päivä_3_4

Savon reissu_päivä_3_5

Savon reissu_päivä_3_6

Savon reissu_päivä_3_7

Savon reissu_päivä_3_8

Savon reissu_päivä_3_10

Savon reissu_päivä_3_11

Itä-Suomen tournée – osa II

Perjantai-illan ohjelma oli varsinainen syy reissuumme. Savonlinnan Oopperajuhlat ja Don Giovanni. Se että pääsimme ystäviemme myötä paikallisten vieraiksi teki ensivisiitistämme oopperajuhlille aivan käsittämättömän upean kokemuksen. Kiidimme veneellä Saimaata pitkin aivan Olavinlinnan lähettyville, nousimme kuin kuninkaalliset veneestä ja  siirryimme nauttimaan ennen illan esitystä loistavaa ruokaa. Isäntäväkemme oli varannut seurueellemme pöydän mainiosta Sarastrosta. Alkupaloiksi nautiskelimme T:n kanssa muikkuja ja pääruuaksi poron vasan maksaa. Täydellistä.

Sarastrosta oli lyhyt matka siirtyä kävellen Olavinlinnaan. Emme oikein tienneet T:n kanssa mitä odottaa. Eräs kollegani kuvaili Oopperajuhlien tunnelmaa luettuani minun ”sikamakeeta”-kommenttini näin: ”Tunnelmaa on vaikea kuvailla. Sikamakee on melko hyvä.  Itse pidän tunnelmaa täyteläisenä, mutta pirskahtelevana.” Olavinlinnan katettu sisäpiha oli ooppera- ja konserttipaikkana maaginen, yllättävä ja intiimi. En usko että unohdan koskaan sitä, miten Jaakko Ryhänen asteli näyttämölle valtavan puuoven avautuessa ja kajautti kumisevalla bassollaan soolonsa taustalla pimenevä suviyö.  Don Giovanni oli hyvä, paikoin huikea, hauska ja koskettava. Elämyksenä se oli ainutlaatuinen ja ikimuistoinen.

Väliajalle meidät kiidätettin linnan sokkeloita pitkin ylätasanteelle, missä ei ollut pitkiä jonoja, mutta huikeat maisemat avautuivat ampuma-aukoista. Selkämeren saariston tytöllä oli nikottelemista Saimaan rannalla. Järvihän oli kuin meri. Mutta jollakin tavoin lempeämpi. Erilainen. Kaunis.

Oopperan päätyttyä seurasimme seuruettamme Savonlinnan Seurahuoneen yläkertaan nauttimaan päivän toiset muikut. Nam ja maiskis. Söimme Istanbulissa tuoreita sardiineja ja voin kertoa että Savon muikut peittoavat ne mennen tullen.

Alun perin meidän piti lähteä kotiin lauantaina, mutta isäntäväkemme sai meidät puhuttua ympäri ja jatkoimme oloamme Saimaan rannalla.

F

Savon reissu_päivä_2_1

Savon reissu_päivä_2_2

Savon reissu_päivä_2_3

Savon reissu_päivä_2_4

Savon reissu_päivä_2_5

Savon reissu_päivä_2_6

 

Savon reissu_päivä_2_8

 

 

Savon reissu_päivä_2_10

Savon reissu_päivä_2_11

Savon reissu_päivä_2_12

Savon reissu_päivä_2_13

Savon reissu_päivä_2_14

Savon reissu_päivä_2_16

Savon reissu_päivä_2_17

 

Kumpparit

Piipahdettiin taannoin alennusmyynneissä. Mitä jäi rouvalle käteen? No, punaiset kumpparit tietysti. Sienestys- ja marjastuskausi alkaa ihan kohta. Käytiin jo katsastamassa yksi kantarellipaikka, mutta mitään ei vielä näkynyt. Onneksi. Mustikatkin ovat kypsiä ihan kohta. Nyt pitää otta kaikki irti tästä ihanasta joutilaisuudesta.

F

Uudet kumisaappaat

Uudet kumisaappaat_1

Uudet kumisaappaat_2

Uudet kumisaappaat_3

Uudet kumisaappaat_4

Uudet kumisaappaat_5

Lautasella parsaa ja lasissa kuohuvaa

Nyt on parsa-aika. Unohtakaa niiden keittäminen ja tehkää niin kuin me ja heittäkää vihreät parsat muutamaksi minuutiksi kuumaan grilliin! Kaveriksi helppoakin helpompaa hollandaise-kastiketta, lohta ja kylmää kuohuvaa. Siinä oli meidän mökkilounaamme lauantaina.

Parsojen päästä kannattaa taittaa muutama sentti pois, mutta muuta ei niille tarvitsekaan tehdä. Helppo hollandaise-kastike syntyi hienosti kun noudatimme ohjeita säntillisesti, T hoiti tarkkuutta vaativan munien keltuaisten erottelun ja kirkastetun voin valutuksen F:n keskittyessä vatkaamaan pontevasti.

Kuohuvaksi T oli löytänyt pullon loistavaa cavaa, Villa Conchia, jonka etiketti sointui kauniisti mökkimme sisustukseen. Makasimme  ruuan jälkeen tuntitolkulla laiturilla merituulen tuivertaessa hiuksissa ja auringon lämmittäessä ihoamme. Lokkien haudonta on järjettömän mielenkiintoista  katseltavaa ja aivan mökkimme edustalla olevaan leppään oli tehnyt pesän myös räkättirastas. Edelliseltä kesältä tuttu pääskypariskunta ei ollut vielä saapunut, mutta eiköhän sekin vielä kotiin löydä. Saunasta kirmasimme kylmään veteen ja annoimme meriveden kiihdyttää verenkiertoamme. Kymmeneltä molempia rupesi nukuttamaan.

Ja joku ihmettelee miten saamme saaressa aikamme kulumaan?

 

F&T

Parsaa!

Parsaa!_1

Parsaa!_2

Parsaa!_3

Parsaa!_4

Parsaa!_5

Parsaa!_6

Parsaa!_7

Parsaa!_8

Parsaa!_9