Hurmaavat häät – Inspiroidu menneistä vuosikymmenistä

Voi hyvä tavaton, miten kauniin ja inspiroivan hääkirjan ystäväni pukusuunnittelija Marjo Haapasalo joukkoineen on saanut aikaiseksi! Hurmaavat häät -kirja laittaa harmittamaan, että omat häät on tullut juhlittua ja seuraavan polven häitä joudutaan odottamaan vielä tovi. Rakastan juhlien järjestämistä, juhlimisesta puhumattakaan, joten kirjaan tartuin näistä realiteeteistä huolimatta innolla kun viikonloppuna sain sen vihdoin käsiini. Kirjan kuvat ovat ihastuttavaa katseltavaa. Vaikea uskoa, että kuvaustilanteet on luotu kirjaa varten, niin eläviltä ja hauskoilta kuvat näyttävät. Valokuvat kirjaan on ottanut Emilia Kallinen ja ne ovat todella vaikuttavia. Kuvien kautta välittyy upeasti eri vuosikymmenien henkeen luodut teemahäät, joissa vintagesta on tullut  osa humoristista, persoonallista ja kaunista tätä päivää. Ihan harmittaa, ettei meitä kutsuttu juhliin! Paitsi että Trubaduuuri olisi päässyt mukaan hippihäihin, jos kuvausaikataulut olisivat osuneet yksiin. Hurmaavat häät ovat inspiraation ja ihastuttavuuden lisäksi loistava opas häiden järjestämiseen. Toimittaja ja tietokirjailija Elina Teerijoki on kirjoittanut teemahäiden ympärille tekstit, joiden avulla järjestät häät kuin häät. Lisäksi kirjasta loytyy useita Marjon DIY-ohjeita, joita voi hyödyntää muissakin juhlissa kuin häissä.

Teatteri- ja tanssipukusuunnittelija Marjo Haapasalo on nainen myös minun hääpukuni takaa ja nyt kun seuraavaksi juhlimme T:n viisikymppisiä, niin oli selvää että käännyin taas Marjon puoleen. Siitä kuulette lisää myöhemmin… Hurmaavat häät -kirjan visuaalinen maailma kuvausjärjestelyineen ovat Marjon taikomia ja jokaisen esteetikon kannattaa vierailla hänen ateljeeompelimo-myymälä Boutique Minnessä Turun Kaskenmäessä. Itse pistäydyn Minnessä niin usein kuin vain mahdollista ja syöksähdän siellä aina rakastamani House of Eliott- sarjan fiiliksiin. Ihana paikka.

Hurmaavat häät löydät Facebookista ja kirjaa löytyy Minnen lisäksi ainakin kustantaja Schildts & Söderströmsin nettikaupasta.

F

Hurmaavat häät_5

Hurmaavat häät

Hurmaavat häät_1

Hurmaavat häät_2

Hurmaavat häät_3

Hurmaavat häät_4

Kirjamessut ja muuta mukavaa

”Varför Paris vi har ju Åbo?” Aina ei todellakaan tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaikka rehellisyyden nimissä haluan kokea myös Pariisin. Päädyimme siis viettämään viime viikonloppuna kunnon kaupunkilomaa toisessa kotipaikassamme. Ruokaa, rentoilua ja kulttuuriakin. Suunnitelmat hieman muuttuivat, mutta täyteläinen viikonloppu tuli joka tapauksssa elettyä. Mamista lähdimme messukeskukseen kirjamessuille, ja samalla tietysti tsekkasimme ruoka- ja viinimessujen osastot. Levymessuille ei rahkeemme enää riittäneet. Ja pakko myöntää, että Spotify on korvannut vinyylien ja cd:eiden soittamisen tyystin, vaikka soittopelit huushollista edelleen löytyvätkin.

Kirjamessujen tarjonta oli valtava. Messujen yhtenä teemana oli saamelaisuus, ja oli hauska nähdä saamelaisia puvuissaan. En voinut välttyä haikailemasta pohjoiseen… Ehkä sitten vuonna 2017 taas matkaamme Lappiin. Mielenkiintoisia kirjoja ja haastatteluja oli tarjolla joka paikassa. Onneksi T oli mukanani, joten en ihan villiintynyt kaiken kiinnostavan keskellä. Käteen jäi itse asiassa vain yksi kirja. Trubaduurin edesmennyt isä oli inkeriläinen ja  kansan kohtalo on tämän vuoksi kiinnostanut minua pitkään. Silmiin osui Sinikka Paavilaisen Kyynelvaunut ja se tarttui matkaan. Jotenkin tällä hetkellä isiemme kohtalot tuntuvat kovin ajankohtaisilta, ja tärkeiltä tiedostaa ja ymmärtää. Olemmehan molemmat pakolaisten lapsia. Oma isäni Karjalan evakko ja T:n isä inkeriläinen.

Viini- ja ruokamessujen puolella oli myös paljon kiinnostavaa ja herkullista nähtävää, kokeiltavaa ja  maisteltavaa. Yritimme edetä osastolta osastolle maltilla, vaikka monet asiat vetivätkin puoleensa. Ostimme keraamisen raastimen, ja siitä on pakko kyllä kirjoittaa ihan oma postauksensa.

Turun kirjamessut ovat mielestäni onnistunut tapahtuma, ja siellä olisi voinut viettää parikin päivää kyllästymättä, mutta tyydyimme haahuilemaan paikalla kolmisen tuntia ja sitten olikin kiirehdittävä kotiin ennen seuraavaa settiä. Olimme menossa vielä illalla kuuntelemaan Finkinoon Verdin opperaa Trubaduuri, joka oli nähtävillä Metropolitan Operan live-esityksenä. Nyt ei mennytkään kaikki ihan suunnitelmien mukaan. Yhteydet The Met:iin olivat kököt ja ääni pätki. Luovutimme alkusoiton aikana ja saimme onneksi rahat takaisin. Oppera vaihtui lasillisiin samppanjaa Tårgetissa kynttilän valossa. Ei pöllömpää sekään.

F

Kirjamessut

Kirjamessut_1

Kirjamessut_2

Kirjamessut_3

Kirjamessut_4

Kirjamessut_5

Onnellinen loppu

Maaret Kallio ja Osmo Kontula ovat tehneet tutkimuksen pohjalta kirjan, jonka soisi päätyvän jokaisen luettavaksi. Happy End -kirja on julkaistu eilen ja tutkimuksen tavoite on ollut selvittää, mistä aineksista seksuaalisesti vireät pitkät liitot koostuvat.

Emme luonnollisestikaan ole kirjaa vielä lukeneet, mutta Helsingin Sanomien artikkelin pohjalta voimme vakuuttaa, että nyt ei ole kysymys turhasta nollatutkimuksesta, vaan tiedosta ja tuloksista, jotka ovat jokaisen hyödynnettävissä.

Hesarin artikkelin mukaan Kontula on todennut että, eroottisesti viriileissä parisuhteissa sen osapuolilla ”oli herkkyys aistia arjessakin eroottinen potentiaali ja usko siihen, että voi tapahtua jotakin jännittävää”. Niin totta!

Olemme itsekin kirjoittaneet monista Kallion ja Kontulan esille nostamista asioista. Se mikä teoksessa ja tutkimustuloksissa erityisesti ilahduttaa: se, että onnellisen ja intohimoisen parisuhteen rakentaminen ei oikeasti ole mahdotonta. Sen todistavat nämä parisataa tutkimukseen osallistunutta naista. Nyt voisi joku takertua siihen tosiasiaan, että miesnäkökulma puuttuu. Se on tietysti  hieman harmillista, mutta väitämme että jos parisuhteessa on hyvä meininki, niin kumpikin osapuoli kyllä tietää asian oikean laidan. Ja ehkä naisten on vain helpompi pukea kokemukset ja ajatukset sanoiksi. Paino sanalla ehkä. Meillä on myös niin, mutta asia voi olla hyvin toisinkin.

Me kirjoitamme tätä blogia yhdessä ja T on selvästi harvasanaisempi. Pelkästään hänen kirjoittamiaan tekstejä syntyy huomattavasti F:ää vähemmän, mutta luemme kaikki postaukset yhdessä ennen niiden julkaisemista. Ja kaikki tekstit, joiden allekirjottajina olemme molemmat, syntyvät tavalla tai toisella yhdessä.

Hyvän briiffin kirjaan saa muuten myös tsekkaamalla tekijöiden haastattelu Yle Aamusta.

Happy End vaikuttaa todella kiinnostavalta kirjalta ja aiomme varmasti lukea sen!

F&T

  

Kulttuurin nälkä

Päätimme jatkaa saaristolaiselämää tänä vuonna mahdollisimman pitkään, mutta vähän ryhdyin jo katsastamaan mitä kulttuuritarjontaa meille löytyisi tälle syksylle…

Varasin jo liput Porin teatterin Piaf-esitykseen lokakuun lopulle. Piaf on joka tavalla sykähdyttävä hahmo ja uskon että Maarit Lehtonen tekee Pariisiin varpuselle oikeutta olemuksellaan, lahjakkuudellaan ja laulajan taidoillaan. Tuskin maltan odottaa.

Rakastajat-teatterin Lainsuojattomat-festivaalikin on jo ensi viikolla. Ja Turun taidemuseon Jacques Henri Lartiguen valokuvanäyttely Riviera on enää vajaan kuukauden esillä.

Linnateatterin tarjonta vaikutti myös todella kiinnostavalta. Ja Turun kirjamessutkin on jo lokakuun alussa. Viime vierailustamme Espoon modernin taiteen museoon Emmaan on kulunut aivan liian pitkä aika. Emma on ehdottomasti suosikkitaidemuseoni, jonka näyttelyt ovat upeita. Olemme suuntaamassa kollegani kanssa syyskuussa Helsinkiin CampusSeminariin ja ajattelimme piipahtaa Ateneumissa katsastamassa Tarujen kansat -näyttelyn.

Niin paljon kaikkea kiinnostavaa tarjolla. Pitää vaan poimia herkut päältä.

F


Kuva: http://www.porinteatteri.fi

Parisuhdetentti

Olin lueskellut monta rakkauteen, parisuhteeseen ja seksiin liittyvää kirjaa pitkän sinkkuvaiheeni aikana ja päättänyt ottaa niistä opikseni. Muutamat kirjat osoittautuivat varsinaisiksi kultakimpaleiksi. Heti avioeroni jälkeen Bruce Fisherin Jälleenrakennus oli pitkään käsikirjani ja ohjenuorani – Fisherin oppeihin perustuvat eroseminaarit ovat myös monille aviokriisin eläneille tuttuja. Jos suhteessa ei enää ole mitään kannateltavaa, tai hyvin vähän – tai se on jo ohi – suosittelen lämpimästi Fisherin kirjaa.

Thomas Mooren Seksin sielu oli minulle mullistava teos. Moore on roomalaiskatolilainen filosofi ja psykoterapeutti, ja entinen munkki. Hänen kirjoituksensa seksin merkityksestä jokaisella elämän osa-alueelle saivat minut oivaltamaan, miten yksiulotteisesti ja yhdyntäkeskeisesti seksistä puhutaan. Kysymys on ihan jostain muusta. ”Puhumme seksistä yleensä täysin fyysisenä suorituksena, vaikka millään maailmassa ei ole enemmän sielua kuin seksillä”, aloittaa Moore. Suosittelen jatkamaan.

Sheree Conradin ja Michael Melburnin Seksiäly puolestaan haastoi ottamaan vastuun omasta ajattelustaan, historiastaan ja toimintatavoistaan. Kirjan testi pistää myös miettimään asioita monesta näkökulmasta. Oletko sinä seksiälykäs? Ehdottomasti lukemisen arvoinen opus.

Aivan suhteen alkumetreillä pistin myös T:n lukemaan kaikki edellä mainitut kirjat. En pitänyt tenttiä, vaikka mieli teki. Kirjojen pohjalta oli hyvä lähteä kuitenkin keskustelemaan asioista: millaisen suhteen kumpikin haluaa, mitä virheitä ei halua toistaa, mitkä asiat ovat kynnyskysymyksiä jne. Näiden keskustelujen myötä valoimme pohjan kumppanuudellemme. Kai sen voi tehdä myöhemminkin? Monen parisataa vuotta vanhan talon kivijalka on tuettu tai rekonstruoitu. Mikä estää rakentamasta pitkän suhteen perustan uudelleen?

Ja niinhän se on, että lukeminen kannattaa – aina.

F

PS 2000-luvun lopulla Seksiäly-kirja löytyi monen kirjakaupan alelaarista – valaistuneina ja vaikuttuneina ostimme niitä pois kuljeksimasta ja jaoimme auliisti ystäville ja sukulaisille… Ei ehkä aina ihan hyvä idea.

lukukuvakollaasi2