Jäähyväiset vuodelle 2016 – osa I

On aika jättää jäähyväiset vuodelle 2016. Olen istunut koko illan tietokoneella ja kahlannut vuoden aikana ottamiani kuvia ja muistellut kulunutta vuotta, joka on ollut meille molemmille vähintäänkin ikimuistoinen. Juhannukseen mennessä T oli ollut minikiertueella bändinsä kanssa ja olimme juhlineet isosti hänen 50-vuotissyntymäpäivänsä. Minä viimeistelin keväällä opintoni ja  vietin kuukauden Roomassa työssäoppimisjaksolla Villa Lantessa. Juhannuksen olimme Istanbulissa. Näiden suurten tapahtumien lisäksi vietimme monia hienoja hetkiä poikiemme, ystäviemme  ja sukulaistemme kanssa. Kevääseen ja kesään kuuluivat monet ihanat juhlat ja hetket.

No, onko meillä ollut murheita? On ja ei. Sosiaalisen median maailmaan ja varsinkin blogeihin kuuluvat tietynlainen asioiden kaunistelu. Siitä ei kuitenkaan ole tässä kysymys. Parisuhteemme voi hyvin ja poikien kasvettua monet asiat ovat muuttuneet helpommaksi. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan lähteväni  kuukaudeksi Italiaan. Maamme taloudellisista haasteista huolimatta olemme molemmat säilyttäneet työpaikkamme ja rakkautemme ei ole monista ennusteista huolimatta hiipunut vuosien varrella. Ensi vuonna vietämme viisivuotishääpäiväämme ja yhteisiä vuosia kertyy jo yhdeksän.

Minä kamppailen ylipainoni kanssa edelleen ja kerron heti jos saan siihen liittyvän problematiikan ratkaistua. Asiasta en ole hirveästi  pitänyt ääntä, vaikka ongelma on kohdallani iso ja rassaa myös suhdettamme. Tai lähinnä aiheuttaa ylimääräistä huolta – varsinkin tulevia vuosia ajatellen. Yritän ratkoa asian ennen kuin on liian myöhäistä.

Neljä teini-ikäistä poikaa ovat oma lisänsä tässä kolmen huushollin ja kahden kaupungin uusperhekarusellissä. Kaiken kaikkiaan olemme kuitenkin pärjänneet hormoni- ja aivomyrskyjen keskellä hyvin. Yhteys toisiimme on pysynyt hankalienkin asioiden keskellä.

Olemme monista asioista äärettömän kiitollisia. Ne asiat  näkyvät kuvissammekin. Tärkein ja suurin kiitollisuuden aiheuttaja ovat kuitenkin meille rakkaat ihmiset. He eivät aina kovin isosti näy kuvissa, joita julkaisen mutta he ovat kuitenkin ne tärkeimmät tässä maailmassa.

Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka teette tästä elämästä elämisen arvoista!

Video nro 1:sen  vuodestamme voit käydä katsomassa täällä: Vuosi 2016 – Osa I.

F

hullunapunaiseen_kollaasi

pekanjuhlat_kollaasi

rooma_kollaasi

Lemmenpesä

Kesämökki=lemmenpesä.

Hankkikaa sellainen jos vaan ikinä mahdollista. Sen voi vuokrata tai lainata ja fasiliteettien ei tarvitse olla kummoiset. Kesämökki tekee hyvää seksielämälle, parisuhteelle – ylipäätään ihmiselle.

Kati Tervo kirjoitti heinäkuun lopussa kolumnissaan Panemon Go aivan mahtavalla tavalla kesälemmestä muun muassa näin: ”Sitruunaperhoset lentelevät. Kesä on yhtä orgasmia. Luonto elää kiihkeästi ja me lataamme itseemme lämpöä kylmän talven varalle.

Luonnon seuraaminen käy esileikistä: värit, kukat, perhoset, lintuset. Puhumattakaan metsän tuoksusta ja järven (tai meren / bloggaajien huomautus) pinnan kuvajaisista. Luonto avaa aistit erotiikkaan. Se on itse se. Lämpö sulattaa ja tekee meistä rentoja. Näemme toisemme, viihdymme, nauramme, hymyilemme. Nyt ei tarvitse painaa töitä, vaan toisiamme. Oliko tuo alatyylisesti sanottu? Olkoon. Olet minun jäätelöni. Syön sinut.”

Allekirjoitamme kuvauksen täysin. Trubaduuri kulki pitkin heinäkuuta ilman paitaa ja rouvalla tuppasivat alusvaatteet unohtumaan pois päältä. Veteen pulahdeltiin alastomana pitkin päivää ja pedit jäivät petaamatta ja suorastaan kutsuivat rakastelemaan. Kesämökki on täydellinen paikka erotiikkaan. Siellä keskitytään olennaiseen, otetaan rennosti ja ollaan toiselle läsnä. F:n mielestä lukeva mies on äärimmäisen seksikäs. T veteli tänä kesänä viisi romaania. F:llä riitti katseltavaa.

Jotenkin kesämökillä työnjako muodostuu himpun verran konservatiivisemmaksi kuin kotioloissa  – tai ainakin meillä. T kantaa puut ja vedet saunalle, ajaa venettä, katkoo heinikot, tappaa hyttyset ja muut ötökät. F huolehtii ruokapuolesta paitsi ei savusta kalaa. Eikä grillaa. Tiskaus hoidetaan yhdessä. Kärpäslätkän kanssa heiluvassa miehessä on myös jotain eroottista – ainakin F:n mielestä.

Olemme ruvenneet systemaattisesti suosittelemaan kesämökin hankintaa keski-ikäisille pariskuntaystävillemme, joilla semmoista ei ole. Olemme saaneet seurata muutaman ystävämme kohdalla  miten pikkuruinen mökki on  vaikuttanut pariskuntaan ällistyttävällä tavalla. Älkää siis erotko viidenkympin kynnyksellä olevat, vaan hankkikaa lemmenpesäksi kesämökki ja pankaa menemään!

 

F&T

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_1

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_2

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_3

Saaristolaisel+ñm+ñ+ñ_5

Merellä

Merellä_1

Merellä_2

Merellä_3

Merellä_4

 

Lämpöni, lempeni annan…

Olen jo jonkin aikaa ajatellut kirjoittavani tästä aiheesta, mutta kaikessa vapaamielisyydessäni seksistä kirjoittaminen ja puhuminen julkisesti eivät kuitenkaan ole edelleenkään kaikkein helpoin asia, vaikka koenkin että seksissä ja erotiikassa ei ole todellakaan mitään hävettävää.

Puhuimme viime viikonloppuna että meidän seksuaalisissa haluissamme on kyllä selvä ero. Meidän tapauksessa Trubaduuri vetää kyllä yleensä sen pitemmän korren. Välillä menee tietysti toisinkin päin ja ylipäätään molempien seksihaluissa on suurta vaihtelua, mutta noin niin kuin yleisesti ottaen mieheni haluaa himpun verran useammin ja erityisesti yhdyntää.

Onko tässä siis dilemman paikka?

Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että on ihan sikamakeeta että mieheni haluaa minua. Ja kun hän haluaa minua paljon, niin aina vaan hienompaa. Olemme yrittäneet aikaisemminkin valottaa käsitystämme tyydyttävästä ja intohimoisesta parisuhdeseksistä, johon laskemme kuuluvaksi oikeastaan koko yhteisen elämämme – siis myös penetraation. Ajatteluni pohjana on se, että olen aina imarreltu kun saan mieheltäni intiimiä huomiota. En oikeastaan tee suurta eroa mielessäni tuleeko mieheni huulet vai penis edellä. Suuteleminen on tietysti jonkin verran helpompaa tilanteessa kuin tilanteessa kun taas yhdyntä vaatii tietyt olosuhteet ja kahdenkeskisen ajan.

Trubaduuri onkin verrannut minua Aina valmis -kiukaaseen. En ole siis kieltäytynyt yhdynnästä koskaan koko suhteemme aikana. Enkä suudelmasta, enkä halauksesta, enkä mistään muustakaan…  Tämä johtuu tietysti myös siitä, että T lukee minua niin hyvin, että hän tajuaa myös ne hetket, jolloin helliminen on parasta seksiä.

Haluan korostaa, että en tarkoita sitä että naisen pitää suostua yhdyntään jos hän ei sitä itse halua. Siitä tässä ei ole kysymys. Minä nimittäin haluan. Minä haluan antaa lämpöni ja lempeni ihanalle miehelleni. Ja saada saman mieheltäni. Muodot, tekniikat, asennot, mallit ja tavat vaihtelevat ajasta, tilanteesta ja paikasta riippuen, mutta kaiken kaikkeaan kysymys on elämisestä intohimoisessa ja rakkaudentäyteisessä parisuhteessa.

 

F

Vierihoitoa

Viime viikolla asioiden hoitaminen vaati Turun keikkaa keskellä viikkoa. Ajaa hurautin suoraan töista, nappasin T:n kyytiin, kävimme palaverissa ja vietimme arki-illan kahden kaupunkikodissamme. Se tiesi aikaista aamuheräämistä, mutta se oli pieni hinta siitä, että sai nukahtaa toisen kainaloon.

Miten mies voikin tuoksua niin ihanalta?

F

Viikonlopun teemana maukas ja terveellinen ruoka

Tuuli tuiversi sen verran rivakasti viikonloppuna että päädyimme jäämään viikonlopuksi kotiin. Siitä onkin tovi kun olemme viimeksi viettäneet viikonlopun poissa saaresta. Teinit olivat hajaantuneet toisille vanhemmilleen ja meillä oli aikaa tehdä mitä vain. No, mitä tekee keski-ikäinen pariskunta vapaalla? Ei mitään käsitystä muista, mutta me teimme kaikkea todella tavallista. Me siivosimme, sienestimmme, kävimme kaupassa, leikkasimme nurmikon, pesimme pyykkiä, laitoimme hyvää ruokaa, kävimme moikkaamassa kummityttöä, juttelimme, suunnittelimme T:n 50-vuotisjuhlia, pussailimme, halailimme ja pidimme muutenkin toista hyvänä.

Sieneen menimme lauantaina talon taakse ja sunnuntaina vähän kauemmas. Ensimmäistä kertaa lautaselle päätyivät hattivattien näköiset suomumustesienet nurmikolta. Loistava tuote. T, jonka vetovastuulla on siis  nyt viikonlopun ruuat, poimi sienet puhtaan valkoisina ja pisti oliiviöljyn, suolan ja parmesaanin kanssa uuniin. Toimi aivan loistavasti. Sienet kypsyivät uunissa noin 20 minuuttia, mutta vähempikin olisi ehkä riittänyt. Muuten sienisaalis jäi kyllä todella vaatimattomaksi.

T valmisti avustuksellani hyvähiilihydraattista perusruokaa koko viikonlopun ajan: salaattia, kasviksia, lihaa, kalaa, munaa ja kanaa. Tuntui todella hyvältä, kun toinen otti vastuun ruuan suunnittelusta ja aikataulutuksesta. Kyllä nämä kilot karisevat tästä!

F

Syyskuinen viikonloppu

Lauantaiaamun munakokkeli koristeltiin krassin kukin.

Syyskuinen viikonloppu_4

Parilalla paistettua entrecotea ja perussalaattia.

Syyskuinen viikonloppu_5

Suomumustesieniä nurmikolta.

Syyskuinen viikonloppu_6

Syyskuinen viikonloppu_9

Syyskuinen viikonloppu_10

Suomumustesienissä oli vähän parsamainen meininki.

Syyskuinen viikonloppu_17

Suomumustesienien kaverina kanaa ja salaattia kera caesarkastikkeen, jonka ohjeen T löysi Hella&houkutus -blogista.

Syyskuinen viikonloppu_11

Sunnuntain aloitti kylmäsavulohikatkarapuomeletti.

Syyskuinen viikonloppu_14

Ei löytynyt vielä suppilovahveroita vakipaikasta.

Syyskuinen viikonloppu_13

Sienisaldo tänään: kahdeksan kantarellia.

Syyskuinen viikonloppu_16

Kukkakaalikesäkurpitsahöystöä, muutama kantarelli ja lehtipihvi.

Syyskuinen viikonloppu_12

Metsä on hyvä paikka ihmiselle.



Syyskuinen viikonloppu_15

Jos ja kun toinen ei olekaan täydellinen

Ei meistä kukaan ole täydellinen. Teemme virheitä, arvioimme väärin asioita ja tilanteita, meillä on paheita ja välillä yksinkertaisesti käyttäydymme huonosti. Näinhän se menee. Täydellistä ihmistä ei olekaan.  Mutta. Mikä on oikea tapa suhtautua kumppaniin, joka toistuvasti lyö päätään seinään asian kanssa, joka sinun omasta mielestäsi olisi suhteellisen helposti ratkaistavissa? 

Meidän parisuhteessamme F:n ylipaino hiertää suhdetta epäsäännöllisen säännöllisesti. Kiloja on tippunut, mutta nyt homma on junnanut paikoillaan ja muutama kilo on tullut takaisinkin. Mikä on paras tapa toimia tällaisessa tilanteessa? Koska F myöntää asian ja haluaa vilpittömästi muuttua tässä suhteessa paremmaksi ihmiseksi, niin aivan alusta ei tarvitse lähteä. Jos toinen vaikka vetää säännöllisesti kännit ja terrorisoi parisuhdetta juopottelullaan ja ei edes myönnä asiaa, niin tilanne on jokseenkin toivoton. 

F:llä on siis tahtoa muuttua, mutta fokus asiaan katoaa hänellä helposti. Hän on mestari siirtämään kaiken tarmonsa ja energiansa johonkin muuhun paitsi laihduttamiseen, joka on hänelle hankalaa. T:lle terveellisesti syöminen on taas helppoa kuin mikä.

Motiivit F:n  painon pudotukseen ovat monet. T:tä surettaa erityisesti terveyteen liittyvät asiat, F on ylipainon suhteen eritoten turhamainen, mutta jaksaminen ja sairaudet mietityttävät tottakai  myös.

Tämän asian kanssa meillä siis kriiseiltiin viikonloppuna. Ja keskiviikon sovintosessiossa päädyimme seuraavaan: F kantaa vastuun teoistaan ja lakkaa selittämästä, T ottaa haltuun viikonloppujen ruokien suunnittelun ja tekemisen. F huolehtii arkisyömisestään ja pitää painonpudotuksen fokuksessa. Kumpikaan ei lakaise asiaa maton alle. T sanoo mielipiteensä, eikä liikaa mieti miten F reagoi.  

Katsotaan miten Äffän käy…?!?  

F&T 

 

Antamisesta ja saamisesta

Ystäväni kehui taannoin mukavaa ja reipasta aviomiestään ja pilke silmäkulmassa ja hymyssä suin nainen totesi, että hän taitaa antaa miehelleen. Ihailemani näyttelijä Sella Seela on kommentoinut mediassa  samaa aihepiiriä toteamalla, että naisten pitää antaa miehilleen tarpeeksi seksiä. Jostain osui myös silmiini teksti: ” Jos et sinä anna miehellesi, niin joku toinen antaa!”

Minusta seksin merkitystä onnellisessa parisuhteessa ei voi korostaa liikaa, mutta jokin tässä antamiskeskustelussa tökkii. Ehkä se on tuo asetelma: nainen antaa ja mies saa. Kun rakastelemme, en koskaan koe antavani tai saavani.  Kaikkea kivaa yleensä tapahtuu molemmille kun olemme yhdessä, keskitymme toisiimme ja hellimme toisiamme.  Antaminen ja saaminen liittyvät mielikuvissani myös kaupankäyntiin, jota välttelen parisuhteessa viimeiseen asti. 

Suuteleminen, helliminen, halailu, kosketteleminen ja rakastelu ovat ihaninta mitä tiedän ja jos siinä kaiken ihanan keskellä annetaan ja saadaan, niin hyvä. Rakastelu ei kaipaa subjektia. Predikaatti riittää.

F

Muuttuuko ihminen?

F kertoi taannoisessa postauksessaan minun kesyttäneeni hänet. Mutta minun tapauksessa kävi niin, että F pikemminkin villiinnytti minut. Entisessä elämässäni olin hyvin toisenlainen kuin nyt: minulla oli tosi lyhyeksi leikattu tukka, en voinut kuvitellakaan meneväni huvipuistolaitteisiin, luulin halujeni olevan melko vähäisiä, vältin kylmissä vesissä uimista, ajattelin asioita pelkästään käytännön kannalta, en tohtinut halata äitiäni, nauroin harvoin. Näin muutamia mainitakseni.

Nyt siis olen toisenlainen kuin silloin. Muuttiko F siis minut? Tuskin, sillä toista ihmistä on todella vaikeaa ellei mahdotonta muuttaa. Mutta F oli ensimmäinen ihminen joka näki kuka minä oikeasti olen. Ja hän auttoi tulemaan siksi joka olen. Toisaalta taas vaikka F olikin tavatessamme monella tavalla minua enemmän kartalla itsensä kanssa, hänessä oli tiettyä levottomuutta. Mutta näin F:n sellaisena kuin hän on ja toimin sen mukaan. Nyt hän on jopa muiden silmissä rauhoittunut.

Ihmistä ei siis oikein voi muuttaa mieleisekseen, mutta häntä voi auttaa löytämään itsensä. Ja jos parisuhteessa  molemmat pystyvät löytämään ja myös paljastamaan todellisen minänsä, ollaan pitkällä.

T

Me2008

Me kesällä 2008.

Korjausliike

Olen kirjoittanut ylipainostani ja kamppailustani kiloja vastaan aikaisemminkin klik, klik ja klik. Myös T on kirjoittanut suhteestaan ylipainooni ja ulkonäkööni klik. Toukokuussa ja kesän mittaan rytmi ja tarkkaavaisuus ruuan suhteen herpaantuivat ja muutama kilo on tullut takaisin. Nyt on siis ryhtiliikkeen aika. T täyttää  50 vuotta ensi helmikuussa ja olen luvannut itselleni ja miehelleni  näyttää silloin tyrmäävältä.

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta suunnitelmallisuudella ja vaivannäöllä se onnistuu. Nopeat hiilarit pois, viini minimiin ja tilalle paljon kasviksia ja proteiinia! Niin ja vettä. Liikunta on näpsäkkä lisä hommaan! Toivotan siis tervetulleeksi terveellisen ja tasapainoisen syksyn, joka pitää sisällään uintia, zumbaa ja ehkä myös kahvakuulaa. Päivittäiset neljä ateriaa, joissa on rutkasti kasviksia ja vaihtelevasti lihaa, kalaa, kanaa ja kasvisproteiinia olkoot myös elämässäni vastedes.

Nukkuminen ja stressi eivät niinkään ole minun ongelmiani, mutta tärkeitä juttuja painonpudotuksessa nekin. En koe stressaavani helposti, mutta reagoin moniin asioihin melko voimakkaasti. Erityisherkäksi en tunnistaudu, mutta epäoikeudenmukaisuus on asia, joka saa vereni kiehumaan. Ja sitähän tässä maailmassa riittää, joten meditaatio täytynee ottaa jossakin muodossa mukaan kuvioon. Varsinkin sitten kun meren meditatiiviset vaikutukset kaikkoavat syksyn tullen. Pyrimme jatkamaan mökkeilyä myöhään syksyyn tänä vuonna, mutta jossain vaiheessa saaristolaiselämä on auttamatta ohi ja tilalle tulee muita juttuja.

Mielikuvaharjoittelu ja tavoitteen terävöinti ovat välttämättömiä homman etenemisen kannalta. Visio on kirkastettava eli kaivettava vuosia sitten tehty unelmakartta vahvasti näkyville. Projekti on pahasti kesken!

Olkoon siis voima kanssani – ja kaikkien niiden kanssa, jotka saman asian kanssa kamppailevat!

F

  

Elämä – yhtä esileikkiä

Esileikki on hyväilyä, jonka tarkoituksena on valmistaa tulevaan yhdyntään. Esileikin jatkuessa kohti yhdyntää se yleensä tulee koko ajan intensiivisemmäksi ja yhä fyysisemmäksi.Hyväilyä voi harrastaa myös ilman aietta yhdynnästä. Tällöin siitä käytetään nimitystä petting (engl. hyväily).Esileikin tarkka määrittely on vaikeaa, sillä se mitä joku toinen pitää esileikkinä ei sitä toiselle välttämättä ole. Sitä ovat esimerkiksi suuteleminen, sukupuolielinten hiveleminen, sukupuolielinten nuoleminen ja muut erityistä ja seksuaalista mielihyvää tuottavat toiminnat. Esileikin muodot ja mieltymykset määräytyvät pitkälti yksilön ja ympäröivän kulttuurin mallien mukaan. Esileikistä johtuvan kiihottumisen seurauksena miehen sukupuolielimissä oleva paisuvaiskudos pumppautuu täyteen verta aiheuttaen erektion. Naisen emättimenseinämät kostuvat mahdollistaen miehen siittimen työntymisen emättimeen helpommin. (Lähde: wikipedia)

Entäpä jos koko elämä olisikin yhtä esileikkiä? Jos esileikki eli toisen hyvänä pitämInen olisikin koko yhdessäolon tarkoitus, päämäärä ja tavoite. Jos unohdettaisiin että seksi on jokinkinlainen kaava: esileikki+valmius=yhdyntä ja vaan oltaisiin yhdessä ja pidettäisiin toista hyvänä, tehtäisiin yhdessä kivoja asioita kuten esimerkiksi rakasteltaisiin, suudeltaisiin, juotaisiin yhdessä kahvit, katseltaisiin västäräkin touhuamista ja sitä, kun aallot lyö rantaan?

Seksistä tulisi tällöin rakkaudellisen elämän sivutuote. Voisi kuvitella että paineet katoaisivat ja stressi parisuhteen onnistumisesta, seksin määrästä ja mielikuvien toteuttamisesta lievenisivät ja tilalle tulisi onnellisuutta, sitoutuneisuutta ja tyydyttävää rakkauselämää.

Ei pöllömpi vaihtoehto, vai mitä?

F&T