Vuosien suunnittelun jälkeen unelma toteutui: yö saaressa keskitalvella

Olen puhunut koko yhdessäolomme ajan siitä, miten me sitten joskus hiihdetään saareen ja ollaan mökillä  yötä. Ensin lapset olivat liian pieniä, sitten liian isoja mukaan otettavaksi, sitten ei ole ollut kunnon jäitä tai muuten vaan unelma hautautui muiden tekemisten alle. Mutta eilen se sitten tapahtui. Minullahan on ollut koko viikko hiihtolomaa ja Pekkakin otti perjantain vapaaksi, joten pääsimme matkaan jo aamulla.

Lainasimme veljeltäni ahkion johon saimme kätevästi kaikki varusteet yöllistä seikkailuamme varten: untuvapeitot, lämmintä vaatetta ja syötävää&juotavaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja kaikki tuttu oli kietoututunut valkoiseen lumipukuun saapuessamme meren rantaan. Hihkuimme riemusta noustessamme suksien päälle ja asetellessamme aurinkolasit silmillemme. Meren jää kestäisi tällä hetkellä mainiosti myös autoilun, mutta unelmaamme kuului ehdottomasti nimenomaan jään yli hiihtäminen. Hiihtomatkamme ei ollut pitkä ja sää oli aivan täydellinen, joten olimme aivan tohkeissamme saavuttuamme mökille. Ensitöiksemme yritimme saada lämpöä mökkiin: päätimme selviytyä sähköpattereilla, koska kylmän ja vanhan savupiipun kuumentaminen tuntui hieman uskaliaalta.

Kiertelimme tutut paikat mökillä ja teimme pienen kävelylenkin jäällä. Näimme muuten merikotkan lähempää kuin koskaan aikaisemmin ja nautimme saariston talven karusta kauneudesta. Kuuma glühwein ja bouillabaisse maistuivat pakkasen ja reippailun jälkeen taivaalliselta. Mökki ei vain tuntunut lämpenevän. Onneksi ranta-aitasta löytyi irtopatteri, jonka Pekka raahasi makuukamariimme tuomaan lisälämpöä. Virittelimme ikkunaan viltin ja pidimme oviverhon visusti kiinni. Illan suussa laitoimme ulos vielä nuotion ja paistoimme bratwurstit, jotka maistuivat niin hyviltä sämpylöiden välissä sinapilla höystettynä. Illalla joimme vielä kuumat rommikaakaot ja sujahdimme vilpoisaan petiin. Meitä nauratti kun halailimme ja yritimme lämmittää toisiamme kylmähkössä yösijassamme. Tässähän on ihan loistava parisuhdevinkki: jos läheisyyttä ei ole tarpeeksi, niin painukaa yhdessä jonnekin paikkaan, missä on ihan helvetin kylmä ja pitäkää sitten toisenne lämpimänä! Se ei nimittäin onnistu ilman läheisyyttä ja fyysistä kontaktia.

Toiset lähtivät hiihtolomaksi etelän lämpöön, toiset luksushotelleihin ja jotkut alpeille harrastamaan oikeaa extremeurheilua. Meidän pikainen wannabe-extrememökkireissumme toimi ihan samalla tavalla kuin kunnon irtiotot. Teimme yhdessä jotakin epätavallista, mistä pidimme kumpikin ja mitä on hauska muistella jälkikäteen…

Mutta  seuraavaksi on kyllä jonkin luksuksen vuoro!

Marjaana

Sinunkaupat – Marjaana ja Pekka tässä hei!

Olemme kirjoittaneet blogiamme päivän yli kolme vuotta ja vietimme eilen ikimuistoisen hääpäivän ja blogin 3-vuotissynttärit Suomen Turussa. Aamulla nukuimme pitkään, iltapäivällä kumosimme pullon sampanjaa ja illan suussa lähdimme kaupungille. Ensin kävimme kiskaisemassa Anniskeluravintola Portissa GT:n aperitiiviksi ja sen jälkeen suuntasimme lempiravintolaamme Mamiin syömään paikan jumalaisen herkullisen menun: fenkolikeittoa tryffelivaahdolla, paras skagen ikinä, loistavaa ankanrintaa yllättävine höysteineen ja lopuksi vielä kotimaista chevreä ja jälkiruuaksi mustikkaa, valkosuklaata ja jukurttia. Kaksi ja puolituntisen oraalisen orgian jälkeen kaipasimme vielä hieman sielun ravintoa ja otimme pari askelta Aurajoen rannassa ja pujahdimme sisään Tiirikkalan ovesta.  Illan viihdyttäjänä oli The Rec  Quintet, joka hurmasi meidät musisoinnillaan.

Täydellinen ilta, jonka aikana teimme päätöksen, jonka olemme antaneet muhia tovin päissämme. Osallistuminen Radion Suomen Iltaan antoi alkusysäyksen ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Aiomme jatkossa kirjoittaa omilla etunimillämme. Silloin kun aloitimme kolme vuotta sitten tämän blogin, emme oikein tienneet mitä olemme tekemässä ja mitä tässä oikein tapahtuu. Jonkin verran nimimerkkien taakse meneminen liittyi myös siiviiliammatteihimme. Nyt on vettä virrannut tarpeeksi niin Aura- kuin Kokemäenjoessakin. Flirttimaisteri ja Trubaduuri pysyy edelleen blogimme nimenä, mutta vastedes teksteissä ovat me,  Marjaana ja Pekka.

 

 

Kosmoporilainen – kesädrinkki vailla vertaa

Kosmoporilainen on ehdoton kesädrinkkisuosikkimme, jonka kehitimme jo vuosia sitten, mutta lasten kasvettua rapaparperimehun keittäminen on jäänyt ja näin ollen drinkit ovat jääneet myös tekemättä. Kosmoporilaisen tärkein ainesosa on nimittäin mansikalla höystetty raparperimehu. Kuten drinkin nimikin kertoo – se on Trubaduurin kehittämä mukaelma tunnetusta Cosmopolitan-drinkistä.

Ennen juhannusta F sai hetkellisen toimeliaisuuden puuskan ja pisti kaikki puutarhan raparperit matalaksi ja iski ne mehumaijaan. Kaveriksi löytyi pakastimesta mansikoita viime kesältä ja saimme aikaiseksi pari litraa mahtavaa raparperimansikkamehua. Mehuun ei lisätä sokeria, eikä myöskään vettä.

Kosmoporilaisen ainesosat ovat: raparperimansikkamehua, tuoretta murskattua mansikkaa, jäitä, vodkaa, Triple sec -likööriä ja limemehua.

Ohje drinkin tekoon:

2,5 cl vodkaa

1,5 cl Triple sec -likööriä

3 cl raparperimansikkamehua

1 rkl mansikkasurvosta

1 cl limen mehua

Jäitä

Lopuksi drinkki sekoitetaan varovasti ja tarjoillaan coctaillasista. Mökkiolosuhteissa mikä tahansa lasi käy.

Raparperimansikkamehun keittämisen vaiva  kannattaa tämän drinkin eteen todellakin nähdä. Drinkki on nimittäin aivan sikahyvää! Se kannattaa ehdottomasti nauttia hyvässä seurassa! Kiitos Liisa&lapset mahtavasta seurasta! Teimme lapsivieraille oman version mansikkasurvoksesta, kuplavedestä, sokerista ja mansikkaraparperimehusta. Toimi kuulemma sekin.

F&T

Kosmoporilainen

Kosmoporilainen_1

Kosmoporilainen_2

Kosmoporilainen_3

Kosmoporilainen_4

Kosmoporilainen_5

Kosmoporilainen_6

Kosmoporilainen_7

Hei hoi hauki!

Tänään kauppareissultamme jäi haaviin komeat haukifileet ja teimme jo pitkään suunnittelemiamme haukipullia. Tai oikeastaan pihvejä. T pyöräytti fileet sähköisen lihamyllyn kautta ruotoineen päivineen ja lisäsimme massan joukkoon yhden munan puoleen kiloon haukea sekä runsaasti tilliä, suolaa, valkopippuria, raastettua sitruunan kuorta ja  pari ruokalusikallista korppujauhoja ja ei muuta kuin gheen kanssa pannuun. Haukipihvien kaveriksi F teki kukkakaalipyreetä: kukkakaali  keitetään niukassa suolavedessä ja kypsästä kukkakaalista kaadetaan vedet pois. Kukkakaalin joukkoon lisätään nokare voita ja loraus kermaa. Lopuksi kukkakaali survaistaan muusiksi sauvasekoittimen kanssa.

Haukipihvien ja kukkakaalipyreen ohessa nautimme majoneesia ja kylmää rieslingiä. Aurinko kurkki pilvien takaa ja tuli jotenkin kesäinen olo. Kohta päästään taas saareen! Ihan täydellistä!

 

F&T

haukipihvit

haukipihvit_1

haukipihvit_2

 

Hääpäivä herkutellen

Virallisesti viides hääpäivämme oli jo perjantaina, mutta koska pojillani oli menossa potkijaisetpenkkaritjavanhojentanssit-juhlaviikot ja en halunnut missata niistä mitään, niin pääsimme juhlistamaan hääpäiväämme vasta lauantaina. Mutta hyvää kannatti odottaa. T odotti minua Turun kodissamme sampanja kylmässä kun pörhälsin aamupäivällä Satakunnasta kultani luo.

Trubaduuri oli varannut meille hyvissä ajoin pöydän turkulaisesta ravintola Karu Izakayasta. Olemme olleet paikassa aikaisemmin  Food and  fun -festivaalien aikana, jolloin herkuttelimme islantilaisen kokin loihtiman menun, ja kerran ystäviemme kanssa sushilla. Olimme kuulleet paljon kehuja Karun maistelumenusta ja olimme päättäneet nauttia sen hääpäivämme kunniaksi.

Ennen Karua kävimme juomassa aperitiiveiksi lasilliset kuubalaista rommia läheltämme löytyvästä kortteliravintola Kerttulin Kievarissa, joka on erikoistunut viskeihin ja rommeihin. Hauska pikkukapakka, missä on asiantunteva ja ystävällinen palvelu.

Mutta sitten itse asiaan eli Karun maistelumenuhun, joka koostuu keittiön valitsemista päivän raaka-aineista valmistetuista tarjoiltavista. Emme siis tienneet, mitä tulisimme syömään, mikä teki ravintolaillasta jännittävän ja elämyksellisen, varsinkin kun herkut olivat toinen toistaan parempia. Koko menussa oli vahva itämainen meininki, mutta mukana oli myös hawajilaisia makuja ja mukaan mahtuivat myös perinteiset nigirit ja sashimit.

Ruuat olivat aivan jumalattoman hyviä, palvelu rentoa ja ystävällistä. Nuori tarjoilijamies sydäntatskoineen oli asiantunteva ja mukava (kuten muukin henkilökunta). Hän ymmärsi myös hyvin haluni kuvata hänen sydäntatuointinsa, jotka riemastuttivat hääpäivän viettäjää suuresti. Karu on pieni ravintola, jonka selkeä sisustus on todella kaunis. Sinne kannattaa tulla kauempaakin syömään, sillä itse en ainkaan keksi mitä muuta olisin kaivannut täydelliseen ravintolailtaan. Menu on todella runsas ja vatsat piukeina kävelimme kotiin kahden tunnit herkuttelun jälkeen. Ai lähdimmekö jatkoille? No ei. Meillä oli muuta tekemistä.

F

haapaiva2017


haapaiva2017_1

haapaiva2017_2

haapaiva2017_3

haapaiva2017_4

haapaiva2017_5

haapaiva2017_6

haapaiva2017_7

haapaiva2017_8

haapaiva2017_9

haapaiva2017_10

haapaiva2017_11

haapaiva2017_12

haapaiva2017_13

haapaiva2017_14

haapaiva2017_15

haapaiva2017_16

haapaiva2017_17

Katkaise arki!

Kulunut viikko on ollut työntäyteinen, mutta inspiroiva ja innostava. Moni asia on loksahtanut kohdilleen ja nautin tällä hetkellä työstäni ihan tavattoman paljon.  Ja silloin kun tapahtuu paljon kaikkea kivaa, niin alan käydä ylikierroksilla. Olemme monesti puhuneet T:n kanssa että rouvan päässä käy välillä sellainen surina, että sen voi melkein vieressä olija kuulla. Ajatuksia ja ideoita sinkoilee sinne tänne ja on vaikea rauhoittua olemaan tässä ja nyt.

Seksi, läheisyys, uni ja liikunta ovat loistavia keinoja rauhoittaa ja rentouttaa itsensä ja vaimentaa päässä alati poukkoilevaa mieltä. Niin ja viini&hyvä ruoka. Meidän viikonloppuun on kuulunut näitä kaikkia ja sunnuntain kääntyessä kohti iltaa, voin todeta että surina päässä on vaimentunut ja tunnen itseni tyyneksi ja levolliseksi. Vielä perjantai-illalla tilanne oli täysin toinen.

Juuri ennen kuin nukahdimme perjantaina sanoin T:lle että haluan huomenna skumppa-aamiaisen. Tämä ei suinkaan ole meillä tapana kuin korkeintaan joskus kesälomilla, mutta nyt piti jotenkin katkaista arki.

Ja kuohuviiniaamiaisen minä myös sain. Autuaan tietämättömänä kilpailumenestyksestä olin ottanut Alkosta pullon Lindauer Cuvee Bruta, joka oli pokannut itselleeen edullisten kuohuviinien sarjassa Vuoden viinit -kilpailun voiton jo neljännen kerran. Eikä suotta. Se on yksi ehdoton suosikkiskumppamme.

Kylmä kuohuva kera runsaan aamiaisen oli loistava aloitus lauantaille. Otimme koko päivän muutenkin kaikin puolin rennosti. Emme pistäneet nenäämme ulos koko päivänä, ja söimme hyvin. Nukuimme jopa päikkärit. Tuijotimme jonkin verran ruutua, lueskelimme, juttelimme ja nautiskelimme toisistamme. Parhautta, sanon minä.

Tänään aamulla  aamiainen oli jo huomattavasti  ”terveellisempi” ja lähdettyämme liikkeelle kävimme ensin yhdessä kaupassa, sitten uimassa  ja laitoimme  vielä yhdessä lounaankin. Ruuan jälkeen Trubaduuri tarttui kirjaan ja minä näppäimistöön. Vielä on luvassa ainakin yhteinen kahvihetki ja soittoa ja laulua by Trubaduuri.

Minusta tuntuu että alan olla valmis huomenna alkavaan arkeen.

Helmikuu on meidän perheessä monella tavalla jännittävä ja tapahtumarikas. Yhdellä pojista on penkkarit, toisella vanhojen päivän tanssit kolmonen ja nelonen saavuttavat 16 vuoden iän. Ja Trubaduurillekin kilahtaa mittariin 51 vuotta. Viides hääpäivämme osuu helmikuun puoliväliin  ja talvilomallekin on jo paljon kaikkea kivaa luvassa.

 

F

PS Helmikuun kalenterikuvassa suutelevat Eila Pehkonen ja Matti Oravisto elokuvassa ”Ihmiset suviyössä”. Paras seinäkalenteri ikinä.

helmikuinen-viikonloppu

helmikuinen-viikonloppu_1

helmikuinen-viikonloppu_2

helmikuinen-viikonloppu_4

helmikuinen-viikonloppu_5

helmikuinen-viikonloppu_6

helmikuinen-viikonloppu_7

helmikuinen-viikonloppu_9

helmikuinen-viikonloppu_10

helmikuinen-viikonloppu_3

Helmikuinen viikonloppu_11.jpg

Aikuisviihdettä

Rouva oli viikonloppuna semmoisessa mielentilassa, että piti päästä vähän tuulettumaan. Perjantain pimetessä rouva laittoi uutukaisen, melko antavan kaula-aukon omaavan mekkonsa ylleen ja herra päätti olla välittämättä vaikka euroja paloi turhuuteen ja hekumaan. Koska olimme Turussa, niin oli varsin helppo heittäytyä kevytkenkäisiksi. Kävelimme ensin Pinellan baariin (siis sinne missä on samanlaiset valaisimet kuin meidän talomme eteishallissa) ja tilasimme Irish coffeet. Miten olin voinut unohtaa Irish coffeen? Se oli äitini ja isäni lempidrinkki. Kiitos, Satu, että tarjosit minulle kyseisen drinkin Oulun reissullani! Ja siemailessamme  kuumia juomiamme äidyin muistelemaan vanhempieni tapaa nauttia alkoholia yhdessä, maltilla ja nautiskellen. Alkoholin (ja monen muunkin asian) suhteen olen kasvanut pumpulissa.

Pinellasta siirryimme joen toiselle puolelle Tiirikkalaan ja rouvan oli saatava oikean baarimestarin tekemä  negroni. Trubaduurin sekoitukset ovat olleet kyllä erinomaiset, mutta havaitsin pientä puutetta huushollimme varustetasossa. Kaapeistamme uupuu Old fashioned -lasit, joten semmoisethan on ehdottomasti saatava. Niin ja semmoinen alkoholimitta.

Tiirikkalassa esiintyi mainio BaBossa-kokoonpano ja kallistelimme vielä prosecco-lasitkin. Huomasin mieheni katselevan tyytyväisenä decolteetani  ja minä olin pakahtua ylpeydestä kun huomasin muutaman naisen vilkuilevan Trubaduurin suuntaan.  Muutama paikalla ollut moukka, jotka sivistymättömästi elämöivät aivan orkesterin vierssä saivat oloni tuntumaan vielä paremmaksi. Olin niin ylpeä, komeasta ja fiksusta aviomiehestäni, jonka ei tulisi mieleenkään häiritä esiintyviä taiteilijoita.

Ennen puolta yötä kävelimme käsikynkkää valaistun  tuomiokirkon ohi kaupunkikotiimme. Tuulettuminen teki hyvää. Joskus on hyvä nähdä toinen hieman ulkopuolisin silmin.

Olin onnesta sekaisin kun päädyin illan päätteeksi mieheni syleilyyn  ja mellastamaan lakanoiden väliin ahtaaseen sänkyymme. Semmoista aikuisviihdettä tällä kertaa.

F

tiirikkalassa

tiirikkalassa_6

tiirikkalassa_5

tiirikkalassa_4

tiirikkalassa_3

tiirikkalassa_2

tiirikkalassa_1

Tiirikkalassa_8.jpg

Toven tahtiin

Perjantai  – ja viikonloppu ihan käsillä! Trubaduuri istuu bussissa ja on ihan tuotapikaa kotona. Tänään on tarkoitus vain olla. Pieni flunssa vaivaa meitä molempia ja silloin pitää ottaa iisisti.

Kipaisin hakemassa meille viinipullon. Tänään hyggeillään Toven tahtiin. Tove Janssonin freskot Juhlat kaupungilla ja Juhlat maalla, tai osia niistä, ovat päätyneet Suomi 100 -juhlavuoden juomien etiketteihin. Käväisin joulun alla HAM:issa katsastamassa alkuperäiset freskot ja rakastan niiden tunnelmaa.  Viini on siis valittu tälle illalle puhtaasti etiketin perusteella.

Voipi olla että myös meidän omat juhlat maalla -kuvion suunnittelu etenee tämän illan aikana. Rakastan perjantai-iltoja! Rakastan juhlia! Ja rakastan Tovea! Tuskin maltan odottaa että elokuva hänestä valmistuu….

 

F

punaviini_tove

punaviini_tove_1

tove_fresko

tove_fresko_1

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen viikonloppu, venetsialaiset, mökkikauden viralliset lopettajaiset ja muinaistulien yö. Kiirehdimme saareen jo perjantaina kovan tuulen varoituksen alta pois.

Lauantaina tuulet tuiversivat paikoin myrskylukemissa, mutta eivät osuneet meidän rantaamme. Aurinko lämmitti. Saaren suojista, puiden alta löytyi tatteja siihen malliin, ettei ikinä. Minä koristelin ruokapöytää ja ympäristöä auringonkukin ja pihlajanmarjoin.   Laseihin kaadoimme ensin kuohuvaa ja sitten taivaallisen hyvää punaviiniä. Amarone-pullo oli T:n 50-vuotissyntymäpäivälahja ja olimme säästelleet sitä erityiseen hetkeen. Venetsialaiset  tuntuivat sellaiselta ajankohdalta. En tiedä olenko ikinä juonut niin hyvää viiniä. Niin vivahteikaista, täyteläistä ja lämmintä. Emme vielä ole lopettamassa saaristolaiselämää, mutta tosiasia on että syksy saapuu ja sen myötä hiljalleen luopuminen mökkeilystä. Nautimme kuitenkin täysin siemauksin niin viinistä kuin verkkaisesta päivästä saaressa. Ystäväpariskuntamme perui tulonsa ja päädyimme viettämään elokuisen viikonlopun aivan kahdestaan. Ei hassumpaa.

Saunoimme ja uimme – tietysti. Hämärtyvässä illassa Trubaduuri kaivoi vielä kitaran ja minä sytytin kynttilöitä. Aivan erilaiset venetsialaiset kuin viime vuonna. Ja hyvä niin.

Taivas punertui illan suussa ja tuulikin tyyntyi. Trubaduuri heräsi puolen yön aikaan ilotulituksiin ja paukutteluun, mutta minä nukuin syvässä unessa aamuun saakka, joka sekin valkeni aurinkoisena ja kauniina.

F

Elokuu_venetsialaiset2016

Elokuu_venetsialaiset2016_1

Elokuu_venetsialaiset2016_2

Elokuu_venetsialaiset2016_3

Elokuu_venetsialaiset2016_4

Elokuu_venetsialaiset2016_5

Elokuu_venetsialaiset2016_6

Elokuu_venetsialaiset2016_7

Elokuu_venetsialaiset2016_8

Elokuu_venetsialaiset2016_9

Elokuu_venetsialaiset2016_10

Elokuu_venetsialaiset2016_11

Elokuu_venetsialaiset2016_12

Elokuu_venetsialaiset2016_13

Elokuu_venetsialaiset2016_14

Elokuu_venetsialaiset2016_15

Elokuu_venetsialaiset2016_16

Elokuu_venetsialaiset2016_17

Elokuu_venetsialaiset2016_18

Elokuu_venetsialaiset2016_19

Elokuu_venetsialaiset2016_20

 

Kahvihetki

Toin Italian tuliaisina meille mutteripannun, jonka kanssa aamu kuin aamu saa pirtsakan alun, ja iltapäivä kuin iltapäivä täydellisen breikin. Kuljin bussilla kymmeniä kertoja erään liikkeen ohi lähellä Vatikaania, jonka näyteikkuna oli täynnä erivärisiä mutteripannuja ja päätin että siinä olisi loistava tuliainen. Trubaduurin ollessa luonani Roomassa vietimme yhden aamupäivän ensin jonottamassa Vatikaanimuseoon ja sitten sen taideaarteiden äärellä. Lopuksi piipahdimme vielä Pietarin kirkossa. Tullessamme ulos Vatikaanista pölähdimme  aivan tuon liikkeen eteen ja kiskoin mieheni mutteripannuostoksille. Monet vannovat alkuperäisen Bialettin pannujen nimiin, mutta minulle riitti että TopMoka-merkkinen pannumme on valmistettu Italiassa ja että se on punainen! Kahvinkeitto mutteripannulla on muuten yksi taiteenlaji ja tapoja taitaa olla yhtä monta kuin keittäjääkin – täällä mainio blogiteksti aiheesta.

Kahvi maistuu punaisella mutteripannulla keitettynä vielä pikkasen paremmalta kuin muuten, ja melkein yhtä hyvältä kuin Roomassa.

 

F

Kahvihetki

Kahvihetki_1