Sinunkaupat – Marjaana ja Pekka tässä hei!

Olemme kirjoittaneet blogiamme päivän yli kolme vuotta ja vietimme eilen ikimuistoisen hääpäivän ja blogin 3-vuotissynttärit Suomen Turussa. Aamulla nukuimme pitkään, iltapäivällä kumosimme pullon sampanjaa ja illan suussa lähdimme kaupungille. Ensin kävimme kiskaisemassa Anniskeluravintola Portissa GT:n aperitiiviksi ja sen jälkeen suuntasimme lempiravintolaamme Mamiin syömään paikan jumalaisen herkullisen menun: fenkolikeittoa tryffelivaahdolla, paras skagen ikinä, loistavaa ankanrintaa yllättävine höysteineen ja lopuksi vielä kotimaista chevreä ja jälkiruuaksi mustikkaa, valkosuklaata ja jukurttia. Kaksi ja puolituntisen oraalisen orgian jälkeen kaipasimme vielä hieman sielun ravintoa ja otimme pari askelta Aurajoen rannassa ja pujahdimme sisään Tiirikkalan ovesta.  Illan viihdyttäjänä oli The Rec  Quintet, joka hurmasi meidät musisoinnillaan.

Täydellinen ilta, jonka aikana teimme päätöksen, jonka olemme antaneet muhia tovin päissämme. Osallistuminen Radion Suomen Iltaan antoi alkusysäyksen ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Aiomme jatkossa kirjoittaa omilla etunimillämme. Silloin kun aloitimme kolme vuotta sitten tämän blogin, emme oikein tienneet mitä olemme tekemässä ja mitä tässä oikein tapahtuu. Jonkin verran nimimerkkien taakse meneminen liittyi myös siiviiliammatteihimme. Nyt on vettä virrannut tarpeeksi niin Aura- kuin Kokemäenjoessakin. Flirttimaisteri ja Trubaduuri pysyy edelleen blogimme nimenä, mutta vastedes teksteissä ovat me,  Marjaana ja Pekka.

 

 

Arjesta juhlaa

Käsilläni on todella mielenkiintoinen matka itseeni ja ongelmakäyttäytymiseni ytimeen. Eräs kiinnostava oivallus on ollut se, että minulla on valtava tarve tehdä arjesta juhlaa. Minun on vaikea pitää rutiineja yllä, tylsistyn helposti ja haluan elämääni kohottavia asioita – ja paljon. Jokainen järkevä ihminen ymmmärtää, että jos haluaa että käynnissä on koko ajan jonkin sortin bileet ruokineen ja juomineen, niin painonhallinnan kanssa tässä on jonkinasteinen ristiriita. Minäkin alan pikkuhiljaa ymmärtää.

Tosiasia on että vuosikymmenten ajan jatkuneiden mässäilybileiden aika on lopullisesti ohi, jos meinaan saada painoni hallintaan. Minun on löydettävä arkeeni muita kohottavia asioita, joista saan juhlan tuntua arkeeni. Esitin nimittäin itselleni kysymyksen. Onko todella niin tärkeää, että arki tuntuu juhlalta? Ja vastaukseni oli, että on. Mielestäni elämä on liian lyhyt muuhun. Trubaduurihan tekee viikonlopuistani juhlaa pelkällä olemassaolollaan, mutta arjesta minun on selviydyttävä itsekseni.

Prosessi on vielä kesken, mutta olen jo tehnyt muutamia suunnitelmia ja ottanut askeleitakin siihen suuntaan, että elämäni olisi nautinnollista ja kohottavaa ilman  syöminkejä ja juominkeja. Minulla on onni puolellani. Rakastan nimittäin myös juhlien järjestämistä, en pelkästään juhlimista. Minusta on kivaa suunnitella tarjottavat ja juhlapukeutuminen sekä siivota ja koristella talo juhlia varten. Montako kertaa olen kertonut miten paljon rakastan leikkokukkia? Arkeni pääpaino tulee olemaan vastaisuudessa juhlien esivalmisteluissa. Laihduttaminen, painonpudotus ja -hallinta ovat sen vuoksi kohtuullisen ongelmallinen haaste, että syömistä ei voi lopettaa kokonaan, kuten esimerkiksi  voi tehdä tupakoinnin kanssa. On siis keksittävä keino, miten ruuan energian määrän saa vähennettyä reilusti suhteessa kulutukseen.

Minun on saatava muutos ruokailutottumuksiini ja koska olen päässyt ajatuksissani siihen tosiasiaan että haluan arkeni olevani jonkin sortin juhlaa, niin kaalikeittodieetti ei ole minun ratkaisuni. Syömiseni on muututtava mätöstä  à la carte -annosten kaltaisen ruuan nautiskeluksi. Aion siis panostaa arkiruuan suunnitteluun, raaka-aineisiin ja esillepanoon. Oletteko muuten huomanneet miten tajuttoman hyviä kotimaiset omenat ovat verrattuna tuontiomppuihin?

Pääpaino arjessani tulee kuitenkin olemaan muissa juhlajärjestelyissä. Voi vitsi. Olen ihan fiiliksissä oivalluksestani, joka ei varmastikaan ole uusi, mutta minulle se on tässä hetkessä tuore ja toivoa antava. Minusta ei saa tässä elämässä kurinalaista salikissaa, mutta minulla on mahdollisuus saada painoa alas, nautiskella arjestani ja parantaa elintapojani ja elämänlaatuani ihan huimasti.

F

Kotimaisia omenoita

Kotimaisia omenoita_1

Kotimaisia omenoita_2

Lahjaton joulu – taas kerran

Me emme anna toisillemme lahjoja. Ei koskaan. Ei edes jouluna – tai hääpäivänä. Tämä ei suinkaan johdu siitä että olisimme jotenkin äärimmäisen materiavastaisia ihmisiä. Kyllä meidän huusholliin tavaraa kulkeutuu  lahjattomuudesta huolimatta.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että yhden joululahjan ja muistaakseni yhden syntymäpäivälahjan saamisen jälkeen tajusin miten vastenmielistä puuhaa lahjojen hankkiminen, antaminen ja ennen kaikkea niiden saaminen Trubaduurille ovat. Vapautin hänet siis lahjojen antamisesta – ja samalla myös itseni.

Lahjat ovat yksi tapa huomioida toista ihmistä, mutta onneksi on myös muita tapoja. Vaikka T ei käärikään yhtään yllätystä minua varten, niin huomiota saan kyllä yllin kyllin. Ehkä tämän vuoksi lahjat ovat menettäneet parisuhteessamme merkityksensä.

Meillä on tapana hommata jouluksi jotain uutta kotiin – joskus teen hankinnan yksin ja joskus lähdemme ostoksille yhdessä. Ostokset tehdään yleensä joulun alla ja jouluaattona keskitymme hyvään ruokaan ja yhdessäoloon läheistemme kanssa.

Se että emme hanki toisillemme lahjoja on aiheuttanut välillä pientä kummastusta muissa, mutta tässäkin asiassa uskomme että yksilölliset ratkaisut ovat yksi parisuhteen kulmakivistä. Emme siis osta toisillemme lahjoja, vaikka se on monen mielestä perin outoa. Lahjaton elämä on meille hyvin luonnolllista.  Mutta se, että emme huomioisi toista on täysin poissuljettu vaihtoehto.

F

Isäni jalanjäljissä hyvään elämään

Isäni menehtyi vuonna 1995. Hän oli silloin 59 vuotta vanha. Minä taas 23 vuotta nuori. Isäni sairaus, akuutti leukemia, todettiin toukokuun lopulla omenapuiden ollessa täydessä kukassa ja hän sulki silmänsä viimeisen kerran elokuun 8. päivänä kun omenat olivat jo miltei kypsiä.

Koko sairautensa aikana hän vietti vain muutaman päivän kotona, muuten hän taisteli sairauttaan vastaan kiihkeästi Tyks:issä osastolla 5. Aivan meidän nykyisen Turun kotimme lähellä.  Muistan hänen kotona viettämistä päivistään erityisesti sen, miten hän totesi minulle, että jos tässä käy huonosti niin hän ei ole katkera: hän voi sanoa eläneensä hyvän elämän. Isäni sanoi että hänellä on ollut rakkaudentäyteinen avioliitto, ihana perhe ja mielenkiintoinen työ. Todennäköisesti isäni ei käyttänyt sanoja rakkaudentäyteinen ja ihana, mutta niitä hän tarkoitti.

En enää muista milloin omassa päässäni vahvistui ajatus: milloin tahansa lähtö täältä tulee, haluan pystyväni sanomaan samoin – minulla on ollut hyvä elämä.

Tänään vein kynttilän isäni haudalle ja ajattelin, miten onnellinen hän olisikaan puolestani, miten paljon hän arvostaisi miestäni ja miten ylpeä hän olisikaan pojistamme. Hän olisi niin iloinen kun hän näkisi tyttärensä saaneen itselleen hyvän elämän. Ei täydellisen, mutta hyvän.

Todennäköisesti hän pudistaisi päätään monen tyttärensä kotkotuksen suhteen, mutta olisi kuitenkin myös salaa ylpeä minusta. 

Minulla on tapana muistella isääni erityisesti kesämökillämme, missä hänen spirittinsä on erityisen vahva, mutta isäinpäivä sai minun ajatukseni tänään häneen.

Taidanpa kuunnella seuraavaksi yhden isäni lempikappaleen ja samalla kiittää mielessäni häntä siitä, miten hienon pohjan elämäni ensimmäinen mies antoi minulle, ainoalle tyttärelleen.

F

”Olkoon tuuli myötäinen!”

”Olkoon tuuli myötäinen!”, huudahti Mira Haahti, kun lähdimme ihastuttavasta Tellinasta, missä piipahdimme sunnuntaina juuri ennen kotimatkaa ihastelemassa upeita maisemia merelle ja Miran hienoa taidetta. Niin kuulemma Hangossa on tapana sanoa. Minulle nousi iho kananlihalle. Täydellinen lopetus täydelliselle viikonlopulle.

Olen jo pitkään haaveillut että voisimme tehdä viikonloppuretken Hankoon ja kun saimme keväällä hääkutsun, niin asia oli sitä myötä selvä. Syyskuun alun viikonloppu ylistetyssä Hangossa olisi varmasti aivan mahtava. Ja sitä se todellakin oli.

Olemme ystävystyneet Hangon Annan kanssa muutama vuosi sitten Annan ja Tomin blogin kautta (minä olen syypää siihen että pariskunta raahautui Harjavaltaan, Emil Cedercreutzin taiteilijakotiin) ja nyt vietimme osan viikonlopusta nelistään. Pääsimme jopa Parkkosen studiolle yökylään. Juuri sinne, missä Stella ja Jarnokin viettivät Hanko-viikonloppunsa. Tunsimme itsemme erittäin erityisiksi.

Illallinen Makasiinissa, jatkot+Trubaduurin privakeikka studiolla, lattet&lohileivät Lillanista, ajelua ympäri Hankoa, surffareiden bongaamista, kävelyä rannoilla – ja hyviä keskusteluja tuoreiden ystävien kesken. Ja kaiken kauniin ihastelemista. Annalla on käsittämättömän taito luoda kauneutta ja tunnelmaa ympärilleen juuri oikealla rouheudella, ja Tomin upeat valokuvat säväyttävät. Vai mitä sanotte siitä, että studiossa pyöri Jean-Paul Belmondon tähdittämä leffa meidän saapuessamme sinne? Kynttilät ja lyhdyt valaisivat upeaa tilaa ja esille oli nostettu punakantisia kirjoja. Parkkosen upeista kuvista ei tahdo saada silmiään irti. Sohvapöydälle oli drinkkivärkit Napue Gin &tonicia varten, jotka nautiskelimme juuri ennen kuin kävelimme itäsatamasta kirkkoon.

Kun sunnuntaina makasimme Turun kodissa vatsat täynnä intialaista ruokaa totesimme olleemme kuin luksuslomalla ulkomailla.  Ihana isäntäpari. Ihanat häät. Ihana Hanko.

F

 

Rokkia ja rosvopaistia

Elokuun ensimmäisen viikonlopun vietimme ystäviemme kanssa saaressa. Tapaamisemme keskeisenä sisältöinä olivat rokki ja rosvopaisti. Vettä satoi välillä kaatamalla, mutta se ei tahtia haitannut. Onneksi lauantaina taivas piti sen verran taukoa vetistelystä että me rouvat saimme privaatin minikeikan miehiltämme ranta-aitan terassilla.

Vesisateesta huolimatta rosvopaistin valmistus onnistui myös ja maan povessa pitkään hautunut herkku maistui taivaalliselta sateen rummuttaessa peltikattoon. Vaivannäkö tällä herkulla on melkoinen, mutta se kannattaa kyllä nähdä. Kaveriksi lihoille teimme hiilloksessa kypsytettyjä juureksia ja sipulia.

Yhteiseloon kuuluivat ruuanlaiton ja musiikin lisäksi myös vilkas keskustelu, hyvät juomat ja riemu ystävyydestä. Ihanaa, sanon minä.

F

Ystävät_saaressa

Ystävät_saaressa_1

Ystävät_saaressa_2

Ystävät_saaressa_3

Ystävät_saaressa_4

Ystävät_saaressa_5

Ystävät_saaressa_6

Ystävät_saaressa_7

Ystävät_saaressa_12

Ystävät_saaressa_8

Ystävät_saaressa_9

Ystävät_saaressa_10

Ystävät_saaressa_11

Ystävät_saaressa_13

 

Rakkaita vieraita

Sunnuntaina saimme vieraita. Maanantaina vaihdettiin vauhdissa. Toiset lähtivät, toiset tulivat. Saunottiin, höpöteltiin ja muisteltiin menneitä. Istuttiin meren äärellä ja katseltiin lintuja. Ensin paikalla oli sisko ja sen veli. Ja puolisomme tietenkin. Sitten rakkaat ystävät. T:n pojatkin piipahtivat. Grilli kuumeni ja valkoviini viilentyi. Punaviini ja viltit lämmittivät illalla. Hauskoja tarinoita kerrottiin ja välillä mentiin syvällisempiin. Ihmeteltiin omaa vanhenemista ja vertailtiin nuoruuttamme omien lastemme nuoruuteen. Pieni veneretkikin tehtiin veljeni kipparoimana ja ystäviemme kanssa illan pimetessä yöksi T tarttui kitaraan. Me muut kuuntelimme ja katselimme merta. Viini, meri ja laulu tuudittavat lopuksi syvään uneen. Täydellistä.

Nyt olemme jo toista päivää kahden ja on ihan mahtavaa käydä läpi ajatuksissaan yhteisiä hetkiä erityisten ihmisten seurassa…

F

Mökkiestetiikkaa_4

Mökkiestetiikkaa

Mökkiestetiikkaa_1

Mökkiestetiikkaa_2

Mökkiestetiikkaa_3

Mökkiestetiikkaa_5

Mökkiestetiikkaa_6

Kosmoporilainen – kesädrinkki vailla vertaa

Kosmoporilainen on ehdoton kesädrinkkisuosikkimme, jonka kehitimme jo vuosia sitten, mutta lasten kasvettua rapaparperimehun keittäminen on jäänyt ja näin ollen drinkit ovat jääneet myös tekemättä. Kosmoporilaisen tärkein ainesosa on nimittäin mansikalla höystetty raparperimehu. Kuten drinkin nimikin kertoo – se on Trubaduurin kehittämä mukaelma tunnetusta Cosmopolitan-drinkistä.

Ennen juhannusta F sai hetkellisen toimeliaisuuden puuskan ja pisti kaikki puutarhan raparperit matalaksi ja iski ne mehumaijaan. Kaveriksi löytyi pakastimesta mansikoita viime kesältä ja saimme aikaiseksi pari litraa mahtavaa raparperimansikkamehua. Mehuun ei lisätä sokeria, eikä myöskään vettä.

Kosmoporilaisen ainesosat ovat: raparperimansikkamehua, tuoretta murskattua mansikkaa, jäitä, vodkaa, Triple sec -likööriä ja limemehua.

Ohje drinkin tekoon:

2,5 cl vodkaa

1,5 cl Triple sec -likööriä

3 cl raparperimansikkamehua

1 rkl mansikkasurvosta

1 cl limen mehua

Jäitä

Lopuksi drinkki sekoitetaan varovasti ja tarjoillaan coctaillasista. Mökkiolosuhteissa mikä tahansa lasi käy.

Raparperimansikkamehun keittämisen vaiva  kannattaa tämän drinkin eteen todellakin nähdä. Drinkki on nimittäin aivan sikahyvää! Se kannattaa ehdottomasti nauttia hyvässä seurassa! Kiitos Liisa&lapset mahtavasta seurasta! Teimme lapsivieraille oman version mansikkasurvoksesta, kuplavedestä, sokerista ja mansikkaraparperimehusta. Toimi kuulemma sekin.

F&T

Kosmoporilainen

Kosmoporilainen_1

Kosmoporilainen_2

Kosmoporilainen_3

Kosmoporilainen_4

Kosmoporilainen_5

Kosmoporilainen_6

Kosmoporilainen_7

Kesän aloitus

Ylioppilasjuhlat onnistuivat hienosti ja säät suorastaan suosivat meitä.  Juhlaväki istuskeli pitkään meidän hipahtavalla lounge-alueellamme ulkosalla ja puheensorina ei meinannut katketa edes T:n laulujen ajaksi. Ylioppilas nautti päivästään ja me muut hänen mukanaan. Yksi etappi nuoren miehen matkalla on takana ja on jännittävää seurata mihin kaikkialle hänen retkensä jatkuvat – todennäköisesti syksyllä ainakin Irlantiin.

Meille kesäkuun alku on aina eloa vähän eri sfääreissä. Trubaduuri jatkaa töitään juhannukseen saakka ja minun työni päättyvät koulujen myötä, paitsi että tänä vuonna teen työreissun Roomaan vielä ennen kesäkuun puoliväliä. Työmatkan sisältö kuitenkin poikkeaa sen verran isosti omasta opetustyöstä, ja koska kohteena on Rooma, niin lähinnä hihkun onnesta. Työryhmämme yöpyy Trasteveressä ja kipuaa päivittäin Gionicolo-kukkulan laelle Villa Lanteen. Luvassa on kuvaamista, kirjoittamista, materiaalien suunnittelua ja hankkeen eteenpäin viemistä. Ja kun kerran Italiassa ollaan – ”La dolce vita” on aina läsnä.

Toisaalta ihana elämä on myös täällä Satakunnan sydämessä. Kurkistelen päivittäin kaikkea mitä pihalla tapahtuu: kielot ovat aloittaneet kukinnan, samoin alppiruusut. Rastas on tehnyt halkopinon päälle pesän ja kaikkialla on ihan huikean vihreää. Kaadan itselleni lasin kylmää valkoviiniä, luen sanan sieltä, toisen täältä, mietin pakkaamista ja etenen asioissa kaikin puolin hitaasti. Eilinen sadepäivä meni yöpaidassa. Kesä on totisesti täällä!

 

F

 

Hetkiä Helsingissä

Karistin tiistaina Turun pölyt jaloistani ja suuntasin Helsinkiin. Päätin tavata mahdollisimman monta ystävääni ja onnistuinkin siinä hyvin.

Ensimmäinen tapaaminen tapahtui heti saavuttuani Helsinkiin, paikkana kahvila La Torrefazione Aleksanterinkadulla. Viihtyisä ja rento italialaistyyppinen paikka, missä oli supperhyvää kahvia. Tutustuin Roomassa ollessani kahteen nuorukaiseen, ja välillemme syntyi ystävyys, joka siirtyi mukanamme Suomeen. On ollut ihanaa saada ystäviksi kaksi luovaa ja lahjakasta nuorta miestä, joiden elämäntilanteet ovat jotain ihan muuta kuin omani. Eri ikäisten ystävien omistaminen on jotain aivan käsittämättömän rikastuttavaa. Kahvihetki hurahti hetkessä ja lupasimme tavata taas jossain. Ehkä saan seuraavaksi houkuteltua nuorison Satakuntaan.

Ihanan energinen ystävättäreni pörhälsi suoraan uudesta työpaikastaan luokseni ja oli seuraavan kohtaamisen aika. Ystäväni vei minut syömään mainioon italialaiseen ravintolaan Il Trioon, missä päivitimme kuulumiset loistavan pastan ja pitsan äärellä. Olemme tunteneet teinitytöistä asti ja vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut vuosi, niin kuin tällä kertaa, niin tuntuu kuin jatkaisimme siitä mihin viimeksi olimme jääneet. On huikeaa että on ystäviä, jotka tuntevat sinut läpikotaisin vuosikymmenien ajalta. Yövyin ystäväni luona ja emme meinanneet malttaa mennä nukkumaan, sillä juttua olisi riittänyt vaikka miten pitkään… Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei mene kokonaista vuotta.

Kolmannet treffit saimme sovittua Malmin kauppakeskukseen. Kiireinen ystäväni sai kuin saikin järjestymään aikaa minulle. Hän oli lähdössä Hämeenlinnaan luennoimaan, joten sovimme treffit paikkaan, mistä hän pääsi kätevästi matkaan. Meille jäi aikaa miltei kaksi tuntia. Ystäväni on läsnäolon mestari. Hälyinen kauppakeskus katosi ympäriltämme kun hörpimme isot lattet viihtyisässä Espresso Housen kahvilassa. Meidän tiemme kohtasivat 1990-luvun alkupuolella kotimaisen kirjallisuuden opintojen parissa ja Facebookin myötä ystvyytemme heräsi uudelleen. Meidän elämämme ovat  oikeastaan tyystin erilaiset, mikä jollain tavoin ehkä juuri vetää meitä puoleensa. Olen todella kiitollinen ystävyydestämme. Tapaamisemme jälkeen olin inspiroitunut  – tiedän että hänellä on sellainen vaikutus moniin ihmisiin.

Rautatieasemalta kävelin hotelliimme Glo Hotel Artiin. Kävin suihkussa, lueskelin kirjaa ja otin pienet päiväunetkin. Pukeuduin oopperailtaa varten ja menin odottamaan hotellin upeaan aulaan Trubaduuria. Päiväunieni aikana lumimyrsky oli vallanut Helsingin kadut ja aulaan saapui luminen ja märkä mies. Emme antaneet sään haitata. Veimme T:n tavarat huoneeseemme ja lähdimme lumen ja tuulen keskelle etsimään ruokapaikkaa. Lumi ja tuuli riepottelivat meitä ja koko kaupunkia. Meitä nauratti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olemme saaneet kokea Helsingin tässä moodissa. T oli tsekannut valmiiksi Sushibar+Wine -ravintolan Fredalta, missä oli aivan loistavat sushit! Ehkä yhdet parhaista ikinä.

Illan ja viikon  ehdoton kohokohta oli Carmen Kansallisooperassa. Tarina ja ooppera olivat meille entuudestaan tutut Finnkinon MET-esityksistä, mutta kyllä livekokemus on aina ihan oma juttunsa. Sairastapaus hieman sekoitti esitystä, sillä Don Josén roolin esittäjä Daniel Johansson ei pystynyt itse laulamaan ja hänen paikkaajansa esitti laulut estradin sivusta. Mutta yllättävän vähän se haittasi.  Muuten Carmen oli juuri niin upea ja traaginen kuin sen kuuluukin olla.

Oopperan jälkeen olimme täysin valmiit nukkumaan – onneksi hotellin sänky oli todella hyvä. Glo Hotel Artin aamiainen oli myös aivan loistava. Körottelimme aamulla bussilla Turkuun ja minä palasin Satakuntaan.  Lomaa on jäljellä vielä muutama päivä ja aion ottaa todella iisisti.
 
F

PS Ihanien ystävien tapaaminen oli niin inspiroivaa ja intensiivistä, että unohdin ottaa kuvia, mikä oli oikeastaan juuri sitä, mitä kaipasinkin. Muutama räpsy sentään Glo Hotel Artin aulasta T:tä odotellessa…

glohotelart

glohotelart_7

glohotelart_6

glohotelart_5

glohotelart_4

glohotelart_3

glohotelart_2

glohotelart_1