Koko potentiaali käyttöön rakkaudessa!

Mielestäni rakkauselämä on elämän osa-alueista se, joka kiinnostaa ihmistä kaikkein eniten, rakkaudesta myös puhutaan ja kirjoitetaan paljon.

Olen kuitenkin saanut kuulla joitakin kommentteja, joissa kehotetaan vaikenemaan rakkauselämästä. Hyvin monet, tututkin ihmiset, ohittavat blogimme, vaikka he varmasti tietävät että se on meille rakas ja tärkeä harrastus. Luullakseni se johtuu juuri blogimme aihepiiristä. Voin tietysti olla väärässä, mutta sellaisen vaikutelman olen saanut. Onneksi saamme kuitenkin myös positiivista palautetta ja kannustavia kommentteja, mikä tietenkin motivoi jatkamaan.

Olen lukenut, että ihminen alisuoriutuu herkimmin kolmella elämän osa-alueella: menestyksessä (tässä tapauksessa kyse on urasta ja vauraudesta), luovuudessa ja rakkaudessa. Tai ainakaan hän ei käytä kaikkea sitä potentiaalia, mikä hänellä olisi mahdollista. Allekirjoitan väitteen täysin. Rakkaus, menestys ja luovuus ovat kaikki kolme asioita, joihin liittyy valtava määrä tunteita, pelkoja, ennakkoluuloja ja kieroutuneita mielikuvia ja ajatuksia. Tyyliin varakkuus on vain osan etuoikeus ja se vaatii kultalusikkasuussa-lähtökohtaa ja luovuuskin (erityisesti jos puhutaan jo suoranaisesta taiteilijuudesta) on harvojen erityislahjakkuuksien heiniä. Rakkaus on asia joka ehkä kuuluu meille kaikille varallisuudesta ja asemasta huolimatta, mutta ainakaan se ei ole pitkäkestoista ja loppujen lopuksi aina joku käyttää jotakuta hyväkseen ja asiat menevät jossain vaiheessa persilleen eli missään tapauksessa ei kannata heittäytyä rakkauden vietäväksi.

Rakkaus on tunne, mutta se on myös ensisijaisesti tekoja. Rakkaus on myös valintaa ja sen avulla on mahdollisuus kohottaa oma elämänsä jollekin aivan uudelle tasolle. Se että olen uskaltanut nostaa rakkauselämän elämäni tärkeimmäksi osa-alueeksi on antanut niin paljon, että sitä on vaikea käsittää. En tiedä onko minulla kaikki mahdollinen potentiaali vielä käytössä, mutta ainakin olen pistänyt peliin kaiken sen minkä olen kyennyt. Olen valinnut olla Pekalle lempeä, hellä, kova, epäitsekäs, ystävällinen, kiitollinen, kiltti, avoin, terveen itsekäs, luotettava, luottavainen, avokätinen, läsnäoleva ja rakastava kumppani – ja olen saanut takaisin aivan järisyttävän paljon. Välillä on hirvittänyt ja aina ei ole ihan koko kapasiteetti ollut käytössä kaikilta osin, mutta missään vaiheessa en ole sortunut alisuoriutumaan ja ottanut hälläväliä-asennetta rakkauttamme ja parisuhdettamme kohtaan. Tämä on valinta, josta nautin päivittäin korkojen kera.

Marjaana

Rakkautta ilmassa – ja se tekee mieli huutaa koko maailmalle!!!

Jos jokin tämän parisuhdeblogin pitämisessä on erityisen mukavaa, niin se että minulle kerrotaan aika usein pienistäkin askelista rakkausrintamalla. Minä en nimittäin naura tai vähättele. Minä riemuitsen sydämeni kyllyydestä jokaisesta pienestäkin liikahduksesta rakkauden suuntaan. Joku on uskaltautunut nettitreffeille, joku toinen on löytänyt uutta vipinää vanhassa suhteessaan ja joku on taas tavannut ihmisen, johon tuntee vetoa… puhumattakaan siitä, kun sitten kolisee oikein kunnolla. Minä luen ja kuuntelen jokaisen viestin ja kertomuksen iho kananlihalla ja kerron niistä tohkeissani T:lle. Siellä täällä – kaiken pimeyden ja räntä- ja lumisateen keskellä on kuulkaa rakkautta ilmassa ja voi taivas, miten ihanaa se on!

Muistan miten tuskallista se oli, kun teki mieli huutaa omaa rakastumisen kokemustaan ihan kaikille. Yritin varmaan pidätellä ja toimia kuten kulttuurissamme on tapana, mutta äärimmäisen heikoin tuloksin. Kerroin rakkaudestamme ihan kaikille, jotka hiukankin jaksoivat kuunnella, tai eivät ymmärtäneet paeta paikalta. Blogi syntyi varmasti osaksi myös siksi, että tarve ei ole kadonnut miltei kymmenen vuoden aikana mihinkään. Rakkaus ja intohimoinen parisuhde ovat sellainen voimavara, joka näkemykseni mukaan muuttaa oikeasti maailmaa – ja olisi perin outoa olla hiljaa tämmöisestä mullistavasta löydöksestä. Minun mielestäni. Onneksi Trubaduuri on kanssani samaa mieltä.

Tällä viikolla ei ole pelkästään amerikkalaislähtöinen rakkauden juhla, joka meillä ystävänpäivänä tunnetaan, vaan myös meidän hääpäivämme ja blogimme 3-vuotissynttärit. Aiomme siis vastaisuudessakin pitää meteliä rakkaudesta, sillä loppupeleissä vain siitä on kysymys.

All you need is love.

F

Siirappista ja imelää

Otsikon adjektiivit voisivat liittyä tietysti myös jouluruokiin, mutta ajattelin kyllä kirjoittaa siitä että intohimoisen parisuhteen kuuluukin olla siirappista ja imelää.

Kysyimme eräältä ystävältä, jonka tiesimme kuunneelleen THE radio-ohjelman että miltä se oli hänen mielestään kuulostanut. Herra vastasi positiivisen rakentavasti ja analyyttisesti, mutta totesi loppuun että olihan se vähän siirappista.

Ja hän oli täysin oikeassa. Meidän parisuhteemme on siirappista, mikä kuului myös radio-ohjelmasta, missä olimme haastateltavana. Joululomammekin oli varsinainen rakkausloma. Kyhnytimme toistemme kainalossa kuin kyyhkyset ikään ja suutelimme tuntitolkulla. Olemme todenneet että elämästämme tehtyä elokuvaa ei pystyisi kukaan katsomaan, niin sokerinen se olisi.

Mutta sellaista intohimoinen parisuhde on: siinä kosketetaan toista hellästi, himokkaasti ja kauniisti, ei ilkeillä, vaan kohdellaan toista kannustavasti, kunnioittavasti ja ihaillen. Yhdessäolo on intensiivistä ja mutkatonta, mutta inspiroivaa! Tämän kaltainen yhdessäolo vaatii mielestäni myös selkeää erillään oloa. Meillä se onnistuu helposti sen vuoksi että elämme arjen eri osoitteissa, mutta huomasimme ottavamme toisistamme etäisyyttä aina välillä myös loman aikana. Syventyminen kirjaan, tv-sarjaan tai valokuvaamiseen antoi vaadittavan erillisyyden tunteen, minkä jälkeen toisen kohtaaminen intohimoisesti taas onnistui.

Intohimon ruokkimiseen on myös muita konsteja kuin erillään olo. Kokeilimme loman aikana myös miniselibaattia. Sovimme siis yhdessä että pariin päivään intiimi yhdessäolomme ei mene loppuun asti. Tämä ihmiskoe ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta se oli kuin olisi kaatanut bensaa liekkeihin. Kannattaa kokeilla. Ihmisen mieli on merkillinen.

Ei yhdessäolomme tietenkään koko ajan ole intohimoa pursuavaa. Se on usein myös ihan tavallista. Me istumme ruokapöydässä ja syömme ja samalla päivittelemme maailmanmenoa tai tarkkailemme pihapuussa keikkuvaa mustarastasta. Joskus toinen puhuu jostakin asiasta, ja toinen ei kuuntele yhtään. Joskus äidymme myös valittamaan. Nalkuttamisen ja riitelyn olemme kuitenkin saaneet kitkettyä tästä ihmissuhteesta oikeastaan täysin pois, mutta välillä kyllä naljailemme toisillemme.

Pääsääntöisesti parisuhteemme on kuitenkin täynnä rakkautta ja intohimoa. Ja se ei todellakaan vaadi älyttömästi työtä ja vaivaa, mutta tiedostamista ja tietyllä tavalla toimimista kylläkin. Kun on elänyt näin jo kohta kymmenen vuotta, niin sitä on tullut ahneeksi. En todellakaan halua luopua saavutetuista eduista, vaan haluan nauttia makeasta elämästämme niin kauan kuin hengitän ja sydämeni lyö.

F

Parisuhde on erityinen suhde

Perjantaina Hesarissa oli Helena Liikanen-Rengerin kolumni, missä hän kuvaili muutaman ystävättärensä (toinen italialainen ja toinen ranskalainen) tapaa huolehtia parisuhteesta. Toinen naisista pukeutui huolitellusti korkokenkiin ja toinen järjesti erityisen kohtaamisen aviomiehen kotiinpaluun yhteyteen. Osassa kolumnin kommenteissa moinen käyttäytyminen tyrmätään kummallisena teatterina, vanhanaikaisia käyttäytymismalleja vahvistavana ja ulkonäköpaineita lisäävänä.

T kirjoitti myös äskettäin siitä miten pukeutumisella on merkitystä parisuhteen intohimon näkökulmasta, klik.

Jäimme miettimään asiaa kolumnin ja kommenttien pohjalta ja tulimme siihen tulokseen että pointti koko teksissä on kuitenkin se, että jos haluaa intohimon säilyvän parisuhteessa, niin siitä on tehtävä erityinen. Se mikä toimii toiselle, voi olla toiselle suorastaan järkyttävää. Meillä ei rouva kekkuloi korkokengissä ja mieskin vetää verkkarit jalkaan samantien kun saa ulko-oven kiinni perässään. Mutta koska mies sattuu olemaan heikkona vaimonsa antaviin kaula-aukkoihin, niin niihin hän useimmiten sonnustautuu kotioloissa ja juhliin lähdettäessä. Paitsi jos ei tunnu siltä. Joskus rouvan decolteesta ei näy vilaustakaan. Joskus T kaivaa kitaran käteen ja laulaa vaimonsa pyörryksiin. Joskus taas ei. Kysymys ei mielestämme ole teatterista tai toiselle asetetuista vaatimuksista, vaan halusta tehdä tästä ihmissuhteesta erityinen. Ja se että kohtaamme toisemme usein ensisijaisesti seksuaalisina olentoina tekee siitä sellaisen. Seksuaalisuus ja siihen liittyvä nautinto tekevät tästä suhteesta ainutlaatuisen, erityisen merkityksellisen ja voimaa antavan. Emme kumpikaan halua elää parisuhteessa, joka on ystävyyssuhteen kaltainen. Emme väitä etteikö näin voi tehdä, mutta se ei vain ole meidän juttumme.

Tässä ajassa elämisessä on mielestämme erityisen hienoa että olemme kohtuullisen vapaita toteuttamaan itseämme miten haluamme. Helena Liikanen-Renger ei mielestämme esitä vaatimuksia, vaan pikemminkin toteaa ja esittelee vaihtoehtoja. Meidän ystäväpiirissämme naiset pukeutuvat useimmiten maihareihin ja miehiäkään harvemmin nähdään mittatilauspuvuissa. Rakkauden tekoja kuitenkin tehdään puolin ja toisin, koska halutaan tehdä parisuhteesta erityinen. Joku pesee puolisonsa selän, toinen kantaa aamukahvin vuoteeseen, joku lukee runoja ja joku vetää ylleen lateksia. Parisuhde on erityinen suhde jos sen sellaiseksi tekee. Keinoja on varmasti yhtä monta kuin on parejakin. Ja kuka haluaa lähteä suhteesta jossa tuntee itsensä erityiseksi?

F&T

Parisuhde ulkonäkökulmasta

Meidän kaikkien keho näyttää juuri sellaiselta kuin se  on sillä hetkellä. Vaatteilla pystyy vaikutelmaa muuttamaan pahempaan tai parempaan suuntaan. Parisuhteessa väistämättä näkee kumppaniaan alasti,  ja harvemmalla meistä on klassisessa mielessä mikään täydellinen vartalo. Parisuhteen kuuluisikin olla ulkonäköpaineeton alue, jossa kummallakaan ei ole kumppanin eikä myöskään oman vartalon suhteen mitään ulkonäöllisiä vaatimuksia. Tarkoitan siis alastonta vartaloa. Itselläni on melkoisen vähän näkyviä lihaksia ja F:llä reilusti ylipainoa. Koska kummankaan keholle juuri tässä hetkessä ei voi tehdä mitään, hyväksymme ne sellaisena kuin ne ovat, mikä ei suinkaan tarkoita että niitä ei voisi muuttaa. Mutta muutoksen pitää tapahtua ilman paineita.

Mielestäni osuva rakkauden määritelmä on se että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Se tarkoittaa myös ulkonäköä. Silti myös se, että miettii miten oman alastoman vartalonsa pukee on rakkauden teko kumppaniaan kohtaan. Tämä koskee siis kumpaakin osapuolta. Tietenkään koko ajan ei tarvitse pitää niitä kivoimman näköisiä, mutta ei välttämättä mukavimpia vaatteita. Mutta jos edes silloin tällöin ja vähän useammin kuin pelkästään juhliin mentäessä, niin se saattaa johtaa mukaviin seurauksiin… Ja jos ei itse tiedä miten sen tehdä, voi kysyä kumppaniltaan mikä häntä  miellyttäisi. F haluaisikin lanseerata Anna kumppanisi pukea sinut -kamppanjan.

Itse olin aivan hulluna F:ään koko viikonlopun ajan kun hänellä oli tiukka kietaisumekko ja huulipunaa perjantaina. Itsekin yritin miettiä päälleni jotain F:n mielestä kivaa, ja ilmeisesti onnistuinkin (hänen avustuksellaan) siinä. Ainakin tunsin oloni komeaksi 🙂 Perjantain illanvietto ulkona ystävien kanssa olikin siten samalla pitkä esileikki ennen loppuviikonloppua. Kannattaa siis luopua välillä mukavuudenhalusta omien vaatteiden suhteen jos haluaa pitää intohimon yllä.

T

Kollaasi

Mies ei osaa soittaa naistaan

Törmäsimme vasta nyt tähän Jari Sarasvuon monologiin Yle Areenassa rakastelemisesta. Se kannattaa ehdottomasti kuunnella vaikka ei Sarasvuon persoonasta olisikaan erityisen viehättynyt. Sarasvuo puhuu nimittäin erittäin suoraan seksistä ja heteroparisuhteesta. Sarasvuon puheen voi kuunnella vaikka yhdessä kumppanin kanssa pohjaksi ennen kuin alkaa keskustella oman parisuhteensa tilasta.

Emme allekirjoita ihan kaikkea sitä, mitä Sarasvuo sanoo, mutta hänen viestinsä on ylimaallisen tärkeä. Se, että mies osaa soittaa naistaan ja toisinpäin on aivan järjettömän olennainen osa onnellista ja intohimoista parisuhdetta.

F&T

Vaimoni tuntuu vieraalta – enkö siis enää rakastakaan häntä?

Postauksen otsikko saattaa kuvastaa monenkin parisuhteessa elävän hetkellisiä ajatuksia. Jos tuon tunteen ottaa liian tosissaan ja alkaa vahvistaa sitä, voi oikeasti käydä niin, että rakkaus lopulta hiipuu. Yksi pitkän rakkaussuhteen ”salaisuus” on että puolisoon pitää päättää rakastua ja ihastua aina uudelleen, jotta rakkaus ja intohimo pysyvät yllä.

Arkipäivien viettäminen eri osoitteissa aiheuttaa monta kertaa sen, että perjantaisin minulla on usein jonkinlainen vierauden tunne vaimoani kohtaan. Pusuttelemisella, juttelemisella ja freijaamisella tunne menee ohi useimmiten jo samana iltana tai viimeistään seuraavana päivänä. Aikaisemmin vähän huolestuin ajatuksistani, mutta nyt tiedän että tunne on ohimenevä, kunhan vain päätän hullaantua omaan kultaani kerta toisensa jälkeen.

T

Kuva: Sinebrychoffin taidemuseon pysyvästä näyttelystä.

Kuva otettu Sinerbrychoffin taidemuseon kokoelmasta.

Parisuhde ei ole kompromissi

Kun olimme radiossa ja julistimme että parisuhde ei ole kompromissi, toimittaja ihmetteli tätä suuresti. Sanoin että jos se ei tunnu kompromissilta, se ei sitä myöskään ole. Tätä pitänee vähän avata.

Eikö kompromissi ole sitä että luopuu jostakin ja saa jotain vastineeksi? Sehän kuulostaa kaupankäynniltä. Mutta parisuhteenhan ei pitäisi olla mitään kaupankäyntiä vaan pyrkimistä yhteiseen päämäärään, kumpikin omien kykyjensä ja vahvuuksiensa mukaan. Kun on yhteinen päämäärä, kumpikin kokee vain saavansa luopumatta silti mistään itselle tärkeästä.

Aloin oikein pohtia mistä olen joutunut luopumaan parisuhteen vuoksi. Ainakin olen luopunut yksinäisistä viikonlopuista. Ja tylsyydestä ja murehtimisesta. En ole kuitenkaan luopunut soittamisesta bändissä, työstäni, omasta ajastani ja muista itselleni tärkeistä asioista.

Vaikka en ole mistään luopunut, olen antanut kaiken ja saanut vielä enemmän, kuten eräässä laulussakin sanotaan. Olen saanut olla kohta kymmenen vuotta onnellinen ja tehdä myös vaimoni onnelliseksi. Tämä kaikki on ollut mahdollista, koska meillä on ollut päämääränä pitää suhteemme intohimoisena ja myös suhtautua siihen intohimoisesti.

T


 

 

 

 

 

 

Radiossa

Meillä oli todella  hauska ja jännittävä päivä eilen. Saimme kutsun Radio Suomen Iltaan Ylen Mediataloon suoraan lähetykseen keskustelemaan parisuhteesta ja hehkun säilyttämisestä parisuhteessa. Tietysti tartuimme mahdollisuuteen päästä keskustelemaan lempiaiheestamme. Ohjelman juonsi Paula Jokimies, joka oli aivan mahtava työssään ja teki meidän olomme rennoksi ja mukavaksi. Onneksi emme olleet ison asian äärellä kahdestaan, vaan kanssamme aiheesta olivat keskustelemassa Gia ja Miika Matkakuume-blogista.

Keskustelumme voi käydä kuuntelemassa Yle Areenasta!

F&T

 

Lomalla parisuhteessa

Taas on ehtinyt kulua melkoinen tovi kun viimeksi kirjoitin mitään (F on sentään postaillut ahkerasti). Tiedoksi kuitenkin että suhteessamme ei ole edelleenkään tapahtunut mitään dramaattista, vaikka laiska kirjoittaja olen ollutkin. Mutta, koska meillä F:n kanssa menee aina vaan loistavasti, on suoranainen velvollisuuteni välillä yrittää pohtia mistä se johtuu. Jos vaikka yksikin lukija saa näistä mietteistäni apua, niin tämä kannattaa.

Kesäloma on takana ilman yhtään riitaa. Olimme mökillä käytännössä yhdessä lähes viisi viikkoa yhteen menoon, yöt ja päivät. Tottakai kumpikin meistä teki välillä omia juttujaan, mutta välimatkaa oli enimmillään muutama metri. Loman aikana rupesin huvikseni bongaamaan tilanteita jotka olisivat voineet äityä riidaksi. Sellaisia sattui itse asiassa melkeinpä päivittäin. Saatoin kuvitella mielessäni miten riita olisi alkanut ja jatkunut. Välillä harrastimme tätä kuvitteluleikkiä yhdessäkin.

Temperamenttimme ovat hyvin erilaisia, joten hermot voisi mennä kummalla vaan monessa tilanteessa kun ollaan pitkään yhdessä. Miksi näin ei kuitenkaan käynyt? Luulenpa että kyseessä on niin yksinkertainen asia kuin rakkaus. Yksi olennaisimpia asioita rakkaudessa on, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Rakastava ihminen ei ole kriittinen rakkautensa kohteelle vaan rakastaa hänen ”vikojaankin”. Arvosteleva suhtautuminen on taas myrkkyä parisuhteelle, vaikka se tapahtuisikin vain omassa mielessä.

Miten sitten ylläpitää rakkautta ja toisen arvostamista? Yksi meidän keinoista on ”vierihoito”: ollaan toisissamme kiinni ja pussaillaan monta kertaa päivässä. Ja rakastelu. Oksitosiinia erittyy ja kiintymys pysyy ja lujittuu. Kumpikin meistä myös sanoo päivittäin ääneen rakastavansa toisiaan. Ja vielä niin että joka kerta pysähdymme sanomaan sen. Ei siis mikään ”I love you”, vaan ”Rakastan Sua”. Näin varmuus toisen rakkaudesta pysyy. Muista keinoista voi lukea tämän blogin aiemmista postauksista: esim. klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik, klik

Jopa niinä lomapäivinä kun F katsoi yhden Game of Thrones -tuotantokauden päivässä päästäkseen kanssani ajan tasalle, nautin siitä että pystyin mahdollistamaan hänelle moisen uppoutumisen. F oli aivan muissa maailmoissa mutta silloinkin ehdimme rakastella ja pitää kiintymystä yllä. Siksi minulle ei tuottanut mitään vaikeuksia keittää F:lle kahvia aamulla, tehdä ruokaa päivällä, keittää iltapäiväkahvit ja tehdä iltapalaa viitenä päivänä yhteen menoon. Tein sen silkasta rakkaudesta vaimooni.

 

T