Seksikkään yöpaidan metsästys

Minulla on tarkat kriiteerit yöasun suhteen. En todellakaan halua sonnistautua nilkkoihin asti ulottuvaan raitayöpaitaan, missä kaula-aukko on niin tiukka että henki salpautuu. En myöskään ole flanellipyjamanaisia. Jotenkin tuntuu että öisen asun pitää joustaa. Mummomaiset erotiikan tappaja-asut ovat myös poissa laskuista. 

Trubaduuri tykkää yöasuista, joissa on pitsiä ja tissivako näkyy.  Minä taas haluan että yöpykuni on paitsi seksikäs, myös mukava. Koska minulle on siunaantunut isot tissit, mitkään olemattomat babydoll-viritykset eivät käy.

Aina silloin tällöin olen onnistunut löytämään suhteellisen kivoja yöpukuja, mutta yhtään ihan täydellistä tapausta ei ole silmiini osunut. Mistä siis löytyy seksikkäitä ja mukavia yöpaitoja xl-kokoiselle naiselle? Otan vinkkejä todella mielelläni vastaan.

F

Pour un flirt

Syntymäajankohta on mitä ilmeisimmin enne. Synnyin  päivälleen 45 vuotta sitten ja Suomen listahittiykkösenä soi silloin Michel Delpechin kappale Pour un flirt. Eikä siinä kaikki, vaan listan nelosena keikkui Daven versio samaisesta biisistä nimellä Flirtaten.

Suomenkielisessä  versiossa punastellaan flirttailun lomassa, mutta ymmärtääkseni ranskalaisessa versiossa ei samalla tavalla  olla häveliäitä, vaan suorastaan ehdotellaan peittojen heilutustalkoita.

Jos on nähnyt päivänvalon flirttibiisien soidessa, niin sitä saattaa löytää itsensä vuosikymmenien päästä kirjoittamasta seksistä, parisuhteesta ja flirttailemisen iloista. Niin se menee. Tsekkaa itse hittibiisit syntymäsi ajoilta: klik.

En lähde arvailemaan,  leffamaailman ykkösenä olleen Kummisedän merkitystä elämälleni, mutta merkityksetön tuo huikea elokuva ei totisesti ole ollut. Katsopa  itsekin syntymähetkesi The elokuva: klik.

 

F

 

Rukinlavan tilalle?

Olin töitteni puolesta jälleen kerran suosikkimuseossani, Emil Cedercreutzin museossa, Harjavallassa. Vein  sinne vieraani, jotka kokivat paikan maagisuuden ensimmäistä kertaa. Sitä on aina hienoa seurata vierestä. Turhaan en ole kehunut.

Emil Cerdercreutzin museon kansantieteellinen esineistö pitää sisällään komean kokoelman rukinlapoja, jotka olivat välttämättömiä agraariyhteiskunnassa. Suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa rukinlavoilla oli myös merkittävä asema kosio- ja kihlalahjana. Tämän vuoksi ne olivat erityisen kauniita ja koristeltuja –  täynnä taidokasta käsityötä ja taiteellista silmää.

Enää ei ole rukinlavoille käyttöä, mutta millä tänä päivänä hurmataan kiintymyksen ja rakkauden tunteiden kohde, kun kädentaitojen merkitys on monin paikoin häviämässä…?

Vai onko sittenkään? Usein saa lukea lehdistä miten suhteen etenemistä edesauttoi, loistava, itse valmistettu ateria.  Onko avokadopasta nykypäivän rukinlapa? Trubaduurin soittotaitto viimeisteli ehdottomasti minun tunteitani. Kädentaitoa sekin. Hänen tekemänsä ruokapöytä ranta-aitassamme saa minut joka kerta sen nähdessäni ihastelemaan mieheni taitavuutta. Pitäisiköhän minun opetella neulomaan villasukkia? Noin niin kuin hurmaamismielessä.

F

rukinlavat

rukinlavat_1

Hekumavinkki osa 2 – kutumusiikkia

Muistatteko miten John Cage Ally McBeal -sarjassa inspiroitui  poikkeuksetta  Barry Whitestä oli sitten kysymys työkuvioista tai sänkypuuhista?  Kuohuvasta ja kiharoista alkanut hekumavinkkisarjamme jatkuu ja tällä kertaa lähdetään pohtimaan musiikin merkitystä osana eroottista virittäytymistä. Silloinhan on tietysti kysymys kutumusiikista eli ”hempeästä taustamusiikista, lemmiskelymusiikista tai seksimusiikista”. Ja kuten urbaanin sanakirjan esimerkkilauseista voi päätellä kutumusiikin valinta ja käyttö eivät muuten ole ihan helppo juttu.

”Jos minä valitsen kutumusiikin, äijää ei paneta. Jos se valitsee minä juoksen kirkuen ulos huoneesta. Me harrastetaan kyllä seksiä ihan ilman musiikkia. Mites teillä? Nimimerkki: Ei mee putkeen.” (Lähde:https://www.urbaanisanakirja.com/word/kutumusiikki/)

Ihan parasta kutumusiikkia F:n mielestä on se kun T kaivaa kitaran esiin ja laulaa omasta vaatimattomasta repertuaaristaan biisin tai pari. Rouvan hengitys tasaantuu ja karkailevat ajatukset lakkaavat pomppimasta ja tilalle tulee vain keskittyminen käsillä olevaan hetkeen. Trubaduurin tuttu, matala ja pehmeä ääni imaisevat ja vievät mukanaan. Meillä onkin aivan loistava sopimus: T laulaa aina kun F pyytää. Ja aika usein se tapahtuukin.

Muiden esittämän musiikin kanssa onkin stten hankalampaa… F voisi kuunnella musiikkia rakastellessakin, mutta T ei siihen  pysty. Musiikki kuuluu meille nimenomaan siihen hetkeen kun ollaan yhdessä ja virittäydytään toiseen, yleensä siis perjantai-iltoihin. Tai sitten F kuuntelee itsekseen hänelle mieluisaa musiikkia ennen kuin T on kotona ja on musiikin innoittamana rento ja hyväntuulinen Trubaduurin kotiutuessa. T:n suhde musiikkiin on huomattavasti kompleksisempi kuin F:n. Flirttimaisteria eivät pienet epäpuhtaudet, vireongelmat tai tuotannolliset asiat haittaa – fiilis on tärkeintä. T on taas krantumpi ja parisuhteemme harvoista riidoista monet ovatkin liittyneet musiikkiin.

Meille parhaiten kutumusiikiksi on tuntunut toimivan  mm.  Buena Vista Social Club, jota kävimme viime kesänä hurmioituneina kuuntelemassa Pori Jazzeilla.  Mites muilla? Onko teillä Spotifyssä rakkaudella ja harkiten valittu kutumusiikkilista? Meillä ei ole – vielä.

 

F&T

PS Barry White ei kyllä toimisi meillä yhtään….

Tämä intohimoni hämärä kohde

Otsikko tulee Luis Buñuelin saman nimisestä elokuvasta, jossa päähenkilö tapailee erästä naista, jota elokuvassa näyttelee vuoronperään kaksi naista. Ratkaisu on Buñuelin mukaan käytännön sanelema ja alunperin roolissa  piti olla vain yksi näyttelijä. Mutta juuri tämän yksityiskohdan takia elokuva on jäänyt mieleeni, vaikka näin sen melkein 30 vuotta sitten.

En tiedä minkälaista muilla on, mutta itse näen vaimoni hyvin erilaisena ihmisenä riippuen tilanteesta tai omasta mielentilasta. Välillä hän näyttäytyy minulle melko arkisenakin kun taas joskus näen hänet maailman seksikkäimpänä olentona. Ja sitten kaikkea tältä väliltä. Hämmennyn itsekin välillä miten erilaisena toisen voi nähdä. Mutta olen huomannut myös, että asiaa voi jonkin verran hallita. Jos oma vaimo näyttää kovin arkiselta, voi miettiä kuinka etuoikeutettu on kun on tuollainen vaimo ja ruveta suukottelemaan ja halailemaan häntä. Ja eipä aikaakaan kun hän alkaakin näyttää seksipommilta…

F on kirjoittanut minun viidenkympin villityksestäni, ja hän on kyllä oikeassa siinä että olen jotenkin vielä enemmän villiintynyt hänestä. Pohdiskelin vähän mistä asia voisi johtua ja päädyin siihen tulokseen että alitajuisesti olen oivaltanut, että (loppu)elämä on aivan liian lyhyt halujen himmaamiseen. Eli aina kun haluttaa niin antautuu halun vietäväksi eikä mieti pitäisikö odottaa parempaa hetkeä. Se paras hetki on nyt.

 

T

PS Tällaisena näen välillä vaimoni: hiukan Photoshopattuna mutta aistikkaana…

Flirttimaisteri

Hekumavinkki osa I – kuohuvaa ja kiharoita

Eräs ystäväni laittoi minulle viikolla viestiä ja kertoi, että oli laittanut rullat hiuksiinsa ihan vaan omaksi ilokseen. Ihan mahtavaa. Mä vastasin, että se on hyvä merkki se. Pienestä pakastumisesta huolimatta kevättä on selvästi siis ilmassa…

Ja arvatkaa mitä?  Nyt mä istun tietokoneella rullat päässä ja skumppapullo jäähtyy terassilla. T ajelee kohtapuoliin kotiin ja häntä on vastaanottamassa ehtoinen emäntä kylmän kuohuvan ja pehmeiden kiharoiden kanssa. Nyt äkkiä kaikki höyryraudat, kihartimet ja piippausvekottimet esille! Vielä ehtii töräyttää tukkaan laineen tai pari. Itselle tulee hyvä fiilis ja yleensä se tuppaa näkymään myös yhdessäolossa ja makuukammarin puolella…

 

F

PS Tässä kohtaa jätän julkaisematta itsestäni kuvan paplarit päässä. Jättäkää tekin kuvittelematta.

PS2 Äitini on kertonut tarinaa, että 1950- ja 60-luvulla kun papiljottien käyttö oli yleisempää, niin eräskin rouva istui aina  wc:ssä pesukoneen päällä niin kauan, että kiharat olivat valmiit. Aviomies ei koskaan nähnyt rouvaa niin epäesteettisessä tilassa kuin papiljotit päässä. Tavallaan ymmärrän.

Kuohuva kylmäksi

Tiedetään. Pakkanen paukkuu ja kaikki viettävät tipatonta tammikuuta. Mutta. Ostin niin supperkivan viinicoolerin Turku Design Now!  -ryhmän joulumyyjäisistä ennen joulua, että pakkohan siitä nyt on muutama rivi kirjoittaa ja pari kuvaa laittaa. Ostamani Magisson cooleri on mustaa terrakotta-savea, joka kastellaan ulkoa ja sisältä kylmällä vedellä, jonka jälkeen vesi tietysti kaadetaan pois. Veden sitten haihtuessa coolerista, se samalla viilentää juoman. Erityisen hauskaa on  kirjoitella liidulla coolerin mustaan savipintaan viestejä tarpeen mukaan.

Alla olevat kuvat otin ennen joulua edeltävänä perjantaina kun T oli matkalla kotiin.

F

PS Ostin joululoman kunniaksi ison kimpun neilikoita ja koska en osannut päättää, minkä värisiä, niin ostin kaikkia värejä mitä kukkakaupasta löytyi! Täydellisiä joukukukkia!

 

Cooleri

Cooleri_1

Cooleri_3

Cooleri_2

”Joo mä oon sun Jacques Cousteau…”

Minulla on muutama television luoma pinttymä liittyen miehen ulkoiseen olemukseen.  Sen verran olen aiheesta keskustellut ystävättärieni kanssa, etten ole ainoa. Kummityttöni äidin kanssa jaamme itse asiassa yhden seikan. 90-luvun lopulla televisiosta tuli ruotsalainen sarja nimeltä Saaristolaislääkäri. Ystäväni ja minä olemme täysin samaa mieltä  siitä, että merellä kulkeva mies, jolla on korkeakauluksinen harmaa villapaita ja sänki/parta ovat kertakaikkisen vastustamaton yhdistelmä! Sarja tuli muutama vuosi sitten Yleltä ja pakotin T:n katsomaan sarjan, jotta hän ymmärtäisi…

    

 
Ensimmäisenä jouluna nimittäin annoin T:lle korkeakauluksisen neuleen lahjaksi.  Juoksin koko Rovaniemen läpi sitä etsiessäni, sillä Lapissahan minä silloin  asuin ja ostin mielestäni likimain Johan Steen eli Saaristolaislääkäri-tyyppisen puseron. No okei, harmaata ei löytynyt ja pusero oli puuvillaa. Mutta korkeakaulus siinä oli ja fiilis oikea. Mutta T:pä ei oikein tullut lahjani kanssa sinuksi. Se oli liian valkoinen ja vähän väärän mallinen. Yhdessä tuumin me sitä aina välillä sovittelimme, mutta ei niin ei. Värjäsinkin puseron, mutta ei auttanut. Siitä tuli liian sininen. Hyväksyin kohtaloni. T ei käyttäisi koskaan saaristolaislääkärivillapaitaa – onneksi sentään muuten on hyvä mies, kiltti, komea ja hyvä sä….

Mutta T:pä ei unohtanut tarpeitani ja ennen viime pääsiäisen Lapin matkaa T marssi kauppaan ja osti itselleen juuri oikeanlaisen harmaan korkeakauluksisen villapaidan! Sydänalassani läikähtää erityisesti joka kerta kun käperryn villapaidan sisällä olevan miehen kainaloon.

Toisen pinttymän kanssa on mentävä hieman kauemmas televisiohistoriaan, nimittäin 70-luvulle Meren salaisuudet -dokumenttisarjaan ja sen päähahmoon tutkija Jacques-Yves Cousteauhon. Luulenpa että kaikki me 60- ja 70-luvulla syntyneet olemme viettäneet kyseisen sarjan äärellä lumoutuneina meren alaisesta maailmasta.  Jacques Cousteaun tunnusmerkkihän oli punainen pipo.

  
Siinäpä ne. Tämän rouvan fetissit: harmaa korkeakauluksinen villapusero ja punainen pipo merellä tai meren välittömässä läheisyydessä tsillailevan parrakaan miehen päällä. Kaikkien näiden vuosien jälkeen nuo kaikki ovat nyt minulla. Löysin nimittäin Hangosta T:lle punaisen pipon. Ihan täydellisen. 

Luin muuten netin keskustelupalstalta miten nuorison on ollut vaikea hahmottaa Kasmirin Vadelmavene-biisin sanoja: ”Joo mä on sun Jacques Cousteau…” Minun ei.

   

 

  
F

Amsterdam – osa I

Pakkasin kapsäkkini mahdollisimman kevyesti viime lauantaina ja lähdin hieman haikeana neljän päivän reissulle Damiin. Haikeana siksi että T jäi jatkamaan kesähuoneprojektia ja painamaan töitä kun rouva lähti rilluttelemaan ihanaan Amsterdamiin.

Haikeus katosi pian, sillä sunnuntai oli lämmin ja kaupunki aivan ihastuttava. Olin reissussa muutaman kollegan kanssa ja matkan tarkoituksena virkistäytyminen.  Ja minähän virkistyin. Sunnuntaina teimme pienen kanaaliristeilyn, jonka parasta antia upean kaupunkimiljöön katsastamisen lisäksi oli ihastella paikallisia veneidensä ja piknikeväidensä kanssa vetten päällä. Lämmin sunnuntai oli vetänyt väen vesille nautiskelemaan. Ja sen taidon amsterdamilaiset kyllä osaavat!

Hotellimme oli loistavalla paikalla ja meillä oli huikea näkymä ikkunastamme kanaalin ja kadun risteykseen. Läheltä löytyi ihastuttava viinikauppa, missä oli laitettu proseccoa kylmään juuri minua varten. Flirttaillakin siellä osattiin. Sunnuntai päättyi kylmän kuplivan kera melko aikaisin. Kaduilta kantautui iloisia ääniä ja huudahduksia, joihin oli helppo nukahtaa. Maanantai ja markkinat odottivat. Univelat oli nukuttava pois…

Ai niin. Paikalliseen tapaan syötiin lounaaksi voileipiä ja illalla sushia. Ruokakuvat jäivät ottamatta.

F

 

  

 

  

  

  

  

  

  

 

Mustasukkaisuudesta

Emme ole kumpikaan perusluonteeltamme kovinkaan mustasukkaisia, mutta ei tunne meille aivan vieraskaan ole. Olen kirjoittanut siitä, miten mielelläni flirttailen ja että T suhtautuu asiaan mutkattomasti ja hyväksyvästi.  T taas ei oikein hallitse flirttailua ja mielestäni hän ei juuri edes huomaa jos saa merkitseviä katseita muilta ihmisiltä. Usein minä huomaan ne.

Mutta muutaman kerran yhteiselomme aikana olemme kumpikin viehättyneet jostakusta henkilöstä. Mitä me olemme silloin tehneet? Olemme puhuneet siitä. Ja analysoineet. Myöntäneet asian, käsitelleet sitä ja jatkaneet meidän erityislaatuista suhdettamme.

Olimme yhdessä eräässä koulutuksessa vuosia sitten ja T silminnähden ihastui erääseen naiseen siellä. Huomasin asian ja mainitsin asiasta. T myönsi että hänestä nainen oli kaunis ja todella mukava. Olin itse asiassa hänen kanssaan samaa mieltä. Kertakaikkiaan ihastuttava henkilö.

Tunsin pientä mustasukkaisuutta – omistuksen halua, mutta en antanut sen sumentaa ajatuksiani tai muokata käyttäytymistäni. Luotan mieheeni ja ymmärrän, etten ole maailman ainoa ihminen, jota kohtaan hänellä on lämpimiä tunteita. Itse asiassa koulutuksen lopuksi kävin kertomassa tälle naiselle, että sekä mieheni että minä pidämme häntä erityislaatuisena ihmisenä. Ei ollut mitenkään helppoa toimia siten kun toimin. Nainen oli minua nuorempi, kauniimpi ja hoikempi. Mutta päätin, että tämä on tilaisuus, minkä voimme kääntää meidän kaikkien voitoksi. Voitte kuvitella miten tyytyväinen tämä henkilö oli kuultuaan kohteliaisuutemme.

Mustasukkaisuus on tunne, joka oikein vaalittuna antaa jopa tietynlaista potkua ja kipinää suhteeseen, mutta jos sen antaa rehottaa se voi olla hyvin tuhoavaa ja rumaa.  Terve ja hallittu mustasukkaisuus on mielestäni osoitus myös siitä, ettei sorru pitämään toisen rakkautta itsestäänselvyytenä.

F