Onnea onkimassa

Rauhallinen ja leppoisa viikonloppu rupeaa olemaan takana ja viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti Solsidan-elokuva. Meitä nauratti ihan tolkuttomasti ja kyyneleetkin valuivat – sekä liikutuksesta että riemusta.

Olemme molemmat Solsidan-sarjan faneja ja meiltä löytyy useampikin tuotantokausi dvd:einä ja olemme kikattaneet kaikki jaksot läpi. Jo pelkästään sarjan tunnari saa hymyilemään. Leffa toimi erinomaisesti, ja onneksi tunnusmusiikkiakaan ei oltu vaihdettu valkokangasversioon

Joissakin arvosteluissa luki että leffa vaatii sarjan tuntemista toimiakseen, mutta uskoaksemme naurut irtoaa myös sellaiselle joille Anna, Alex, Mickan, Fredde, Anette, Ove ja muut eivät ole entuudestaan tuttuja. Solsidan-leffa teki tavanomaisesta viikonlopusta suorastaan hohdokkaan. Vahva suositus siis.

F&T

Loving Vincent ja haikailua Amsterdamiin

Syksy on elokuvien ja kirjojen kulta-aikaa. Eilinen leffa vedeltiin kotisohvalta, mutta tänään pukeuduin Amsterdamista ostamaani Van Gogh -hameeseen ja suuntasimme elokuviin katsomaan Loving Vincent oikein valkokankaalta. Tätä edelsi aamukahvit elokuvan soundtrackin soidessa.

Elokuvan visuaalisuus ja musiikki olivat kaunista ja hyvin rentouttavaa katseltavaa ja kuunneltavaa (niin rentouttavaa että rouvalta lurpsahtivat silmät kiinni muutaman kerran).  Ja onhan se ihan mieletöntä millaista työtä sadat ihmiset ovat tehneet tämän filmin eteen! Pelkästään piirtämässä/maalaamassa oli noin 100 taiteiljaa. Vahva suositus siis leffalle meiltä molemmilta.

Van Goghin elämäntarina oli  minulle melko tuttu, joten juoni oli oikeastaan sivuseikka. Pidän valtavasti Vincent Van Goghin maalauksista ja vierailu Van Gogh -museossa Amsterdamissa oli yksi muutaman vuoden takaisen reissuni kohokohdista. Amsterdamiin haluan ehdottomasti mennä uudelleen, mutta seuraavalla kerralla haluan kokea sen T:n kanssa.  Kaupungin ilmapiiri oli kertakaikkiaan ihastuttava.

F

Loving Vincent_5

Elokuvia syksyisiin parisuhdeiltoihin

Nautiskelimme edellisenä viikonloppuna sunnuntain aamukahvit hitaasti ja ryhdyimme keskustelemaan vaikuttavista elokuvista. Päädyimme tekemään 35 elokuvan listan niistä elokuvista, joista me molemmat olemme tykänneet. Suurimman osan niistä olemme myös nähneet yhdessä. Yritämme muutamalla virkkeellä valottaa miellyttävän leffakokemuksen syitä, mutta varsinaista krikiikkiä emme lähteneet  kirjoittamaan. Leffat eivät ole missään järjestyksessä, vaan isketty listaan satunnaisesti.

Lisäksi teimme TOP10-listan niistä leffoista, jotka ovat olleet elämyksiä itselle, mutta jotka eivät päätyneet yhteiselle listallemme. Nämä listat postaamme hieman myöhemmin.

Syksy ja pimenevät illat ovat oivallisia hetkiä leffoille – ehkä meidän suosikeistamme löytyy jokin myös teidän katsottavaksenne.

1. Koskemattomat (Intouchables 2011). Tämän mainion leffan näimme ihan valkokankaalta joululomalla 2012 ja pidimme siitä ihan valtavasti. Se nauratti, liikutti ja sai rouvan kiljahtelemaan ääneen, mikä tietenkin oli kovin epäsopivaa porilaisessa elokuvateatterissa. Sopii monenlaiseen mielentilaan

2. Pieniä, valkoisia valheita (Les petits mouchoirs, 2010). Jatketaan ranskalaisella leffalla. Elokuva kertoo keski-ikäisen kaveriporukan yhteisestä lomanvietosta onnistuen olemaan sekä aivan hulvaton että äärimmäisen koskettava.  F katsoi sen ensin itsekseen, mutta tykästyi leffaan niin paljon että se katselttiin myös yhdessä. T ihastui leffaan niin ikään. Elokuvan trubaduurikohtaus on kertakaikkiaan ihastuttava. Pakko laittaa se tähän. Tämän leffan myötä karisivat myös T:n ennakkoluulot ranskalaista nykyelokuvaa kohtaan.

3. Kohtauksia eräästä avioliitosta (Scener ur ett äktenskap, 1973). Bergmanin upea luomus on alunperin tv-sarja, josta kirjoitimmekin tovi sitten klik, mutta siitä on olemassa myös elokuvaversio. Dialogi on viiltävää ja näytteleminen mestarillista.

4. – 7.  Pedro Aldomóvarin elokuvat ovat meidän molempien suosikkeja ja sielu suorastaan huutaa näkemään niitä säännöllisin väliajoin. Pedron leffat eivät jätä ketään kylmäksi ja ne on oikeastaan vain koettava itse. Jotkut tykkäävät, jotkut eivät voi sietää, mutta me rakastamme niitä! Muutaman leffan nostimme erityisesti listallemme, mutta huonoimmillaankin Aldomóvar on oikeastaan aika hyvä. Puhu hänelle (Hable con ella 2002), Huono kasvatus (La mala educación 2004), Volver (2006),  ja Iho, jossa elän  (La piel que habito 2011). Seuraavassa upea laulu Volver elokuvasta Volver.

8. Prinsessa Mononoke (Mononoke hime 1997)Studio Ghiblin ja Hayao Miyazaki ovat tehneet monta mestarillista animaatiota, mutta Prinsessa Mononoke on niistä ehkä yhtenäisin ja elokuvallisesti ansioikkain. Vaikuttava elokuva.

9. Avatar (2009)James Cameronin fantasia oli leffakankaalta ensimmäisenä kunnollisena 3D-kokemuksena aivan huikea. F kävi katsomassa sen viikon sisään kaksikin kertaa. Vaikea sanoa miten se toimii television ruudulta, mutta valkokankaalta nähtynä se oli kyllä upea kokemus.

10. Skyfall (2012)Kun perheessä on viisi miestä, niin Bondit ovat osa elokuvallista elämää. Skyfall on toiminut ehkä parhaiten kautta aikojen. Jotenkin siinä on kaikki kohdallaan ja onhan Adelen vetämä tunnari ihan mahtava!

11. Miekkailija (2016). Tykkäämme usein pienistä suurista elokuvista. Klaus Härön Miekkailija on juuri sellainen. Elokuvan tarina on yksinkertainen – samoin toteutus, mutta yksinkertaisuudessaan elokuvasta on tullutkin jotain enemmän. Nimittäin hyvä leffa.

12. Postia pappi Jaakobille (2009). Myöskin Klaus Härön ohjaus. Pieni suuri elokuva tämäkin. Ja kuvattu pitkälti meillä päin täällä Satakunnassa. Kaarina Hazard ja Heikki Nousiainen tekevät hienot roolityöt.

13. Piukat paikat (Some Like It Hot 1959). Jostain syystä kaivoimme suhteemme alkumetreillä elokuvan Piukat paikat käsiimme. Ja onhan se ihan hulvaton!

14. Bussipysäkki (Bus Stop 1956). Myös tätä elokuvaa tähdittää Marilyn Monroe ja pakko myöntää että kaikessa vanhanaikaisuudessaan kertakaikkisen viihdyttävä ja hauska leffa. Tämän leffan katseleminen osui myös suhteemme alkumetreille.

15. Tunnit (Hours 2002)Tätä elokuvaa emme ole katsoneet yhdessä, mutta molemmilla on jäänyt siitä hyvät fiilikset. Meryl Streep on roolissaan ihan sairaan hyvä ja niin myös Nicole Kidman ja Julianne Moore. Listallemme ei ole päätynyt mitenkään ihan hirveän montaa 2000-luvulla tehtyä amerikkalaiselokuvaa, mutta Tunnit täältä itseoikeutetusti löytyy.

16. Kuka pelkää Virginia Woolfia (Who’s Afraid of Virginia Woolf? 1966). Jos Kohtauksia eräästä avioliitosta on huikea avioliittodraama viiltävine dialogeineen, niin on kyllä tämäkin. Elizabeth Taylor on aivan käsittämättömän roolissaan.

17. Kissa kuumalla katolla  (Cat on a Hot Tin Roof 1958). Myös tässä leffassa yhden päähenkilön roolin tekee Elizabeth Taylor. Elouvan koko casting on hieno ja tarinassa on kaikki klassikon ainekset. Kävimme viime keväänä katsomassa Turun kaupunginteatterin version ja vaikka se ihan ok olikin, niin ei kyllä vedä vertoja tälle 60-luvun elokuvaversiolle. Lue lisää teatteri-illastamme klik.

18. – 20. Millenium-trilogia. Miehet jotka vihaavat naisia (Män som hatar kvinnor 2009),  Tyttö joka leikki tulella (Flickan som lekte med elden 2009)  ja Pilvilinna joka romahti (Luftslottet som sprängdes 2009) Meiltä oli mennyt ohi Stieg Larssonin romaanit ja katsoimme elokuvat televisiosta vähän vahingossa ja elokuvasarja imaisi meidät täysin mukaansa. F fanittaa edesmennyttä Michael Nyqvistiä myös hänen muissa rooleissaan ja Noomi Rapace Lisbet Salanderina on vailla vertaa. Luimme trilogian vasta elokuvien jälkeen ja se toimi itse asiassa niin oikein hyvin.

21. Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind 2004). T katsoi tämän elokuvan hiukan ennen kuin tapasi F:n. F:n muutettua Savukoskelle puoleksi vuodeksi lähetti T leffan postissa pohjoiseen. T oli todella vaikuttunut tarinasta ja uskoo että ainakin osittain se vaikutti päätökseen tehdä parisuhteessa kaikki toisin kuin ennen.

22. Napapiirin sankarit I (2010) Huikean hauska kotimainen pläjäys, missä ollaan monella tavalla suomalaisuuden ytimessä. Harmittaa vain kun kohta kukaan ei enää muista, miten asiat menivät kun siirryttiin analogisista tv-lähetyksistä digitaalisiin – ja tästä syystä elokuvasta ei ehkä tule klassikkoa, vaikka muuten ainekset olisivat kasassa.

23. Lost in Translation (2003). Tämän Sofia Coppolan leffan näimme ennen kun tapasimme. Olemme molemmat olleet vaikuttuneita tämän elokuvan tunnelmasta, huumorista ja koskettavuudesta.

24. Marie Antoinette (2006)Kaivoimme tämän niin ikään Sofia Coppolan ohjauksen esiin viimeksi vähän ennen Pariisin reissuamme. Tuntui hauskalta kävellä Versaillesissa kun leffa oli tuoreessa muistissa. Elokuvan musiikki on täydellistä.

25. Walk the line (2005) Johnny Cashin ja Jude Carter Cashin rakaustarinan kertova elokuvan T lähetti myös F:lle Lappiin. Johnnyn ja Juden rakkaustarinan alkumetrit olivat melko lailla traagisemmat kuin meidän, mutta samistuimme silti tähän upeaan tarinaan. Ehkä sen vuoksi että myös Cashit löysivät rakkauden toisiinsa toisella kierroksella – aivan kuten mekin. Kerrottakoon tässä että Trubaduuri ei mitenkään erityisesti ole countryn ystävä  (oikeastaan kaikkea muuta), mutta tässä leffassa on paljon muutakin kuin musiikki.

26. Priscilla – Aavikon kuningatar (The Adventures of Priscilla the Queen of the Desert 1994).  Priscillan hahmokavalkadi ja huumori ovat aivan lyömätön yhdistelmä. Tämän leffan olemme kumpikin nähneet tahoillamme vuosia sitten. Nyt voisi olla aika ottaa uusintakierros.

27. (500) Days of Summer (2009) Parisuhteemme miespuolinen osapuoli ei todellakaan pidä romanttisista komedioista, mutta tämä leffa tekee poikkeuksen, mutta se ei olekaan perinteinen romanttinen komedia klassisista aineksistaan huolimatta.

28. Kaunis mieli (A Beautiful Mind 2001). Elokuva on monella tavalla hieno ja vaikuttava, mutta kestää mielestämme vain yhden katselukerran, joten tuskin päätyy skriinille uudelleen, vaikka emme ole sitä nähneetkään yhdessä.

29. Billy Elliot (2000) Billy Elliot oli F:lle tuttu ja katsoimme sen taannoin telkkarista. Oikea hyvän mielen elokuva, mikä voisi olla hauska nähdä myös musikaaliversiona näyttämöllä.

30. Tyttö sinä ole tähti (2005) Emme ehkä ole ihan kohderyhmää, mutta onhan tämä ihan klassikko rakkauselokuva.

31. Vicky Cristina Barcelona (2008) Woody Allenilla on monta ihan mainioita elokuvaa, mutta jostain syystä listoillemme päätyi vain Vicky Cristina Barcelona.

32. Dressmaker (2015) Kun F oli huhtikuussa 2015 kuukauden Roomassa, niin bussien kyljet olivat täynnä upeita mainoskuvia Kate Winsletistä punaisessa puvussaan. Mainonnan uhrina F raahasi T.n elokuviin ja onneksi raahasi. Elokuva on kummallinen, kaunis ja hauska.

33. Les Miserables (2012) Olimme käyneet katsomassa Les Miserablesin Åbo Svenska Teaterissa ja hurmaantuneet siitä aivan totaalisesti. Elokuvaversion katsominen hieman arvelutti, mutta pidimme myös siitä aivan valtavasti. Elokuva vaatinee elokuvateatterin tai ainakin tasokkaan kotiteatterin äänentoistoineen. Trubaduurilla on muuten juuri parhaillaan luvussa  Victor Hugon Kurjat, mihin maailmankuulu musikaali tietysti perustuu. Kävimme myös katsomassa Tampereen teatterin suomenkieleisen version. Haaveilemme näkevämme musikaalin vielä kerran livenä jossain… ehkä Lontoossa tai Pariisissa.

34. Hail, Caesar (2016) Tämän elokuvan näimme myös valkokankaalta ja leffa olisi varmaankin mennyt sivu suun, ellei ystäväpariskuntamme olisi kutsunut meitä mukaansa. Cohenin veljesten tuotanto on vähintäänkin erikoinen ja esimerkiksi Fargo löytyisi tältä listalta jos tämä olisi vain Trubaduurin lista. F kuitenkin viehättyi  Cohenien Hail, Caesarista, joka on monella tavalla aivan hulvaton.

35. Aamiainen Tiffanylla (1961) Jostain syystä meiltä molemmilta oli tämä Audrey Hebrunin tähdittämä elokuva näkemättä ja katsoimme sen vasta aivan vähän aikaa sitten. Elokuvahan on aivan loistava! Hauska, älykäs ja valloittava.

Audrey

Otamme mielellämme hyviä elokuvasuosituksia vastaan ja samalla toivotamme rentouttavia hetkiä hyvien leffojen parissa!

F&T

Syyssonaatti

”Syyssonaatti (ruots. Höstsonaten) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1978. Se on pienimuotoinen kamarielokuva, joka kertoo kuuluisan pianistin (Ingrid Bergman) ja hänen laiminlyömänsä, nyt jo aikuisen tyttären (Liv Ullmann) kohtaamisesta. Syyssonaatti oli Ingmar ja Ingrid Bergmanin ainoa elokuvayhteistyö, ja Ingmar Bergman kirjoitti sen varta vasten Ingrid Bergmanin ja Liv Ullmannin näyteltäväksi.” (Lähde: Wikipedia)

Katsoin Syyssonaatin viime viikolla. Monella tapaa sykähdyttävä elokuva. Bergmanit ja Liv Ullmann loistavat – jälleen kerran. Ja miten upea Ingrid Bergman onkaan punaisessa puvussaan!

” Syyssonaatti Ooppera. Syksyllä 2017 sai ensi-iltansa Sebastian Fagerlundin säveltämä ooppera Höstsonaten, jonka libretto perustuu Bergmanin elokuvakäsikirjoitukseen. Kantaesityksessä Suomen Kansallisoopperassa lauloivat Anne Sofie von Otter ja Erika Sunnegårdh.” (Lähde: Wikipedia)

Katso ja kuuntele ooppera täältä. Niin mekin aiomme tehdä.

”Sonaatti (< lat. sonare ’soida’) on eräs taidemusiikin teostyyppi. Se on alun perin tanssi, joka on vähitellen muokkaantunut soitinmusiikiksi ja lopulta moniosaiseksi teokseksi. Sonaatteja on sävelletty pääosin pianolle, viululle, sellolle sekä muutamille puhaltimille. Näistä soittimista piano on ainoa, jolle yleensä ei ole säestystä, mutta on olemassa myös kahdelle pianolle sävellettyjä sonaatteja. Orkesterille sävellettyjä sonaatteja kutsutaan sinfonioiksi, ja orkesterille ja solistisoittimelle sävellettyjä sonaatteja konsertoiksi. Klassisen kauden konserttojen ensimmäinen osa poikkeaa hiukan sonaattimuodosta. Sonaatteja on sävelletty lisäksi pienille yhtyeille, kuten pianotrioille ja jousikvarteteille.”  (Lähde: Wikipedia)

Meidän viikonlopun syyssonaatti:  oleilua takkatulen äärellä, kävelyä metsässä, kauden ensimmäiset suppikset, mööbleeramista, sisustamista, tukkintuneen viemärin aiheuttama härdelli, aamu-uinti uimahallissa, stressin purkaantumista, itkua, halailua, pussailua, iltapäiväkahvit ulkona ja syksyn värien ihastelemista.

 

F

Kohtauksia eräästä avioliitosta

Viikonloppuihimme on kuulunut useamman viikon ajan Ingmar Bergmanin tv-sarja Kohtauksia eräästä avioliitosta vuodelta 1973. Kirjastosta löytyi melkein iskemättömät dvd-levyt tästä kuusiosaisesta sarjasta. Kirjoitinkin jokin aika sitten, että ehkä me olemme valmiit katsomaan tämän Ingmar Bergmannin ohjaaman sarjan, jonka väitetään aiheuttaneen aikanaan Ruotsissa varsinaisen erobuumin.

Tv-sarja ei ole ihan kevyintä katsottavaa, mutta dialogi menee ihon alle. Liv Ullman on roolissaan häikäisevä ja Erland Josephson loistava. Kohtauksia eräästä avioliitosta on kestänyt aikaa yllättävän hyvin. Tottakai vaatetus ja lankapuhelin vievät ajatukset vuosikymmenten taakse, mutta sarjan viiltävä tapa tarkastella ihmissuhteiden kipupisteitä ei ole sidottu aikaan, paikkaan tai kieleen. Kohtauksia eräästä avioliitosta on intensiivisyytensä vuoksi poikkeuksellinen kokemus. Olimme todella vaikuttuneita molemmat – ja jaksot  toisensa perään antoivat paljon myös keskustelemisen aihetta.

Bergman ohjasi sarjalle itsenäisen jatko-osan, elokuvan Saraband vuonna 2003, 30 vuotta tv-sarjan jälkeen. Saraband jäi Ingmar Bergmanin viimeiseksi elokuvaksi. Katsoimme Sarabandin sarjan viimeisen jakson perään ja oli aika päräyttävää nähdä, mitä kolme vuosikymmentä olivat tehneet näyttelijöille. Itse elokuva jätti meidät kylmäksi, toisin kuin Kohtauksia eräästä avioliitosta.

Sarja vahvisti monia näkemyksiämme parisuhteen haavoittuvuudesta ja siitä miten helposti ihmissuhteissa voidaan lähteä sellaisille urille, mistä ei välttämättä ole enää paluuta. Bergmanin sarja ei tuomitse, pikemminkin toteaa. Vastuu tulkinnasta jää katsojalle, mikä on ihan hemmetin kiinnostavaa!

 
F

20120226-saraband

 

Rembrandtia ja rakkautta

Olemme molemmat intohimoisia Ylen dokumenttien katsojia. Erityisen kiinnostavia aiheita ovat henkilödokumentit, mutta myös rakkaus, taide, kulttuuri ja historia kiinnostavat. Ja erityisen kiinnostavia ovat dokkarit, jossa yhdistyvät nämä kaikki.

Yle Areenassa on juuri nyt näkyvissä muutaman päivän ajan yksi sellainen. Dokumentti käsittelee Rembrandtin myöhäisiä vaiheita ja se kannattaa ehdottomasti katsoa aivan loppuun, sillä siellä esitellään eräs Rembrandtin maalaus, jonka sanotaan olevan täydellinen rakkausmaalaus. Hesarin tilaajat voivat lukea Rembrandtin maalauksen voimasta sydänsuruihin täältä.

Rembrandt-dokkari ei lieventänyt yhtään kaipuutani Amsterdamiin ja seuraavalla keikalle laitan ehdottomasti Rembrandtin kotimuseon pakkonähdä-listalle.

 

F

the-jewish-bride.jpg

Rakkauden nälkä ja näytelty rakkaus

Työt veivät taas kerran Helsinkiin ja opiskelijoiden kanssa Suomen Valokuvataiteen museoon kohdistunut ekskursio tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua myös Hotelli- ja ravintolamuseoon sekä Teatterimuseoon, jotka sijaitsevat kätevästi samassa tilassa valokuvataiteen museon kanssa Kaapelitehtaalla.

Molemmat museot ovat mukana kahden muun museon kanssa hankkeessa, jonka teemana on Rakkauden tilat. Teatterimuseon ja Hotelli- ja ravintolamuseon lisäksi mukana hankkeessa ovat Lottamuseo ja Vantaan kaupunginmuseo. Kaikissa neljässä museossa käsitellään rakkautta eri näkökulmista. Hanke on osa Suomi100 -hankkeita.

Kävin tutustumassa ensin Rakkauden nälkä -näyttelyyn, missä tunnelma oli hieman nuhjuinen ja hämärä. Juuri niin kuin suomalaisissa yökerhoissa, silloin kun olen niissä viimeksi vieraillut. Näyttelyn ote oli rento ja väri: punainen. Jotkut osiot pistivät hymyilemään ja jotkut tuhahtamaan tuskastuneena. Onneksi suomalainen ravintolakulttuuri on kulkenut eteen päin ja monet asiat ovat historiaa – toisaalta elämme edelleen monissa asioissa takapajulassa. Muistan vielä lapsuudestani miten Lapin matkoilla ei pääsiäisen pyhinä todellakaan juotu ja juhlittu, tanssimisestakaan puhumattakaan. Rakkauden nälkä -näyttely oli monella tavalla mainio ja ajatuksia herättävä ja voin vain ihmtetellä miten en aikaisemmin ollut vieraillut Hotelli- ja ravintolamuseossa. Sisältöhän on mitä mainioin!

rakkauden-nalka_14

rakkauden-nalka

rakkauden-nalka_1

rakkauden-nalka_2

rakkauden-nalka_6

rakkauden-nalka_5

rakkauden-nalka_3

rakkauden-nalka_4

rakkauden-nalka_7

rakkauden-nalka_8

rakkauden-nalka_9

rakkauden-nalka_10

Rakkauden nälkä -näyttelyn jälkeen sukelsin aivan erilaisiin tunnelmiin Teatterimuseon Näytelty rakkaus -kokonaisuuteen. Istuin lumoutuneena katsomassa Teatterimuseon ja KAVI:n yhteistyönä toteutetun Rakkautta valkokankaalla -koosteen. Haitarilla soitettu musiikki kuulosti käsittämättömän kauniilta ja voi miten karismaattinen Tauno Palo onkaan! Lisäksi heittäydyin puvustusten, lavastusten ja kuvien maailmaan. Olisin voinut jäädä asumaan suureen näyttelytilaan, missä oli  kuvia upeine kullattuine kehyksineen erilaisista teatterirakkauksista ja hienoja (punaisia) pukuja erilaisista produktioista. Romeo ja Julia lienee näyttämöiden se The rakkaustarina ja sitä ei luonnollisestikaan oltu unohdettu.

Rakkautta voi käsitellä niin monesta näkökulmasta. Rakkauden tiloja -kokonaisuudet Hotelli- ja ravintolamuseossa ja Teatterimuseossa olivat monella tavalla herkulliset ja haluan nähdä myös muiden  museoiden versiot. Nyt on vihdoin museokorttikin hommattu!

F

naytelty-rakkaus

naytelty-rakkaus_1

naytelty-rakkaus_2

naytelty-rakkaus_3

naytelty-rakkaus_17

naytelty-rakkaus_18

naytelty-rakkaus_19

naytelty-rakkaus_20

naytelty-rakkaus_4

naytelty-rakkaus_5

naytelty-rakkaus_6

naytelty-rakkaus_7

naytelty-rakkaus_8

naytelty-rakkaus_9

naytelty-rakkaus_10

naytelty-rakkaus_15

naytelty-rakkaus_14

Dokkari rakkaudesta, elämästä, kuolemasta ja kirjoittamisesta

Joko olet katsonut Yle Areenasta loistavan dokkarin supperkiinnostavasta kirjailijapariskunnasta Maj Sjöwallista ja Per Wahlööstä? Jos et, niin katso ihmeessä! Pariskunta loi yhdessä käsittämättömän Beck-hahmon rikostarinoineen ja oikeastaan antoi alkusysäyksen koko Nordic Noir -genrelle. Heidän rakkaustarinansa on ehdottomasti myös tutustumisen arvoinen.

Katsoimme dokkarin joulun alla ja vinkkasimmekin siitä FB-sivuillamme. Trubaduurilla on nyt dokkarin innoittamana hyvää vauhtia menossa kymmenenosainen Beck-romaanisarja – ja  1960-luvulla kirjoitettu  Sjöwall&Wahlöö-tuotanto toimii edelleen.

F&T

PS Ja F on puolestaan täysin hurahtanut asetelmien kuvaamiseen…

sjowall_wahloo

Toven tahtiin

Perjantai  – ja viikonloppu ihan käsillä! Trubaduuri istuu bussissa ja on ihan tuotapikaa kotona. Tänään on tarkoitus vain olla. Pieni flunssa vaivaa meitä molempia ja silloin pitää ottaa iisisti.

Kipaisin hakemassa meille viinipullon. Tänään hyggeillään Toven tahtiin. Tove Janssonin freskot Juhlat kaupungilla ja Juhlat maalla, tai osia niistä, ovat päätyneet Suomi 100 -juhlavuoden juomien etiketteihin. Käväisin joulun alla HAM:issa katsastamassa alkuperäiset freskot ja rakastan niiden tunnelmaa.  Viini on siis valittu tälle illalle puhtaasti etiketin perusteella.

Voipi olla että myös meidän omat juhlat maalla -kuvion suunnittelu etenee tämän illan aikana. Rakastan perjantai-iltoja! Rakastan juhlia! Ja rakastan Tovea! Tuskin maltan odottaa että elokuva hänestä valmistuu….

 

F

punaviini_tove

punaviini_tove_1

tove_fresko

tove_fresko_1

Bergmanien lumoissa

Jostain syystä kesällä 2009, kun suhteemme oli vielä kovin tuore hurahdin hetkellisesti Ingmar Bergmanin elokuviin. Minulta oli miltei koko tuotanto siinä vaiheessa näkemättä ja Trubaduurin innoittamana katselin useamman leffan itsekseni ja muuutaman katsoimme myös yhdessä. Muistaakseni ainakin Kuiskauksia ja huutoja. Jokin niissä vetosi silloin. Vastarakastuneina jätimme kuitenkin Kohtauksia eräästä avioliitosta tietoisesti katsomatta ja sitten Bergman unohtuikin.

Joulun alla löysimme Yle Areenasta sarjan Bergmanin videot, missä elokuvantekijät pohtivat elämän peruskysymyksiä mestariohjaajan vhs-kokoelman äärellä.  Valitettavasti sarja ei ole enää nähtävissä Areenassa, mutta  Bergmanin elämään voi kurkistaa nyt myös hänen tyttärensä Linn Ullmanin tuoreen romaanin Rauhattomat kautta. Ahmaisin kirjan parissa päivässä ja pidin siitä poikkeuksellisen paljon.

Luulen että olemme valmiit katsomaan myös Kohtauksia eräästä avioliitosta.

Bergmaneista puhuttaessa vielä vinkkaus todella mielenkiintoiseen  Nimeni on Ingrid -dokumenttiin huikeasta näyttelijästä Ingrid Bergmanista, jonka elämän tarina on monella tavalla todella kiinnostava ja ajatuksia herättävä, ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

 

F

bergman