Grande finale

Meillä oli leppoisa ja kiireetön kesä. Aloitimme yhteisen loman juhannuksena ja keskikesän myrskystä selvittyämme elimmekin sitten hellän, kauniin, pitkän ja kuuman kesäloman Luvian saaristossa tuttuun tapaan. Merivesi pysyi viileänä helteistä huolimatta ja jatkoimme märkäpukujen kiskomista yllemme avovesiuintia harrastaessamme.

Uintilenkkien ja lämpimien kesäpäivien aikana vahvistui tunne siitä, että blogiharrastuksemme saa nyt jäädä. Olemme kirjoittaneet rakkaudesta ja parisuhteesta ja vähän muustakin yli kolme vuotta ja sanottava tuntuu loppuneen. Parisuhteemme voi edelleen hyvin ja kymmenen yhteistä vuotta ovat hitsanneet meidät tiiviiksi tiimiksi.

Ajattelimme koota vielä tähän viimeiseen postaukseen ajatuksiamme niistä asioista, jotka ovat mielestämme saaneet meidät luomaan parisuhteen, missä on rakkautta, intohimoa ja molemmilla hyvä olla.

  • Yhteinen päämäärä. Sovimme yhdessä jo ennen avioliittoa, että molemmat sitoutuvat yhteiseen isoon päämäärään, joka meillä on pitää parisuhde intohimoisena ja rakkaudellisena loppuun saakka.
  • Rakkaudesta ja parisuhteessa olemisesta puhuminen. Puhumme edelleen tosi paljon millainen parisuhteemme on. Miltä se tuntuu? Onko jotain, minkä haluaisi muuttaa? Mikä on meidän tapamme olla yhdessä?
  • Rakkauden tunnustaminen sanoin ja teoin. Ei ole vielä kulunut päiväkään ilman ”mä rakastan sua” sanomista. Pienet, arkiset, rakkauden teot ovat osa rakkauselämäämme: kahvin keittäminen, aurinkorasvan levittäminen, pöydän kattaminen ja kipeän lihaksen hierominen ovat tekoja, joita teemme toisillemme. Sääntönä kuitenkin on, että mitään näistä ei pidä pitää saavutettuna etuna ja itsestäänselvyytenä.
  • Yhteiset arvot. Arvomme ovat melko yhtenevät, emmekä ole joutuneet käymään niistä kädenvääntöä. Niidenkin harvojen asioiden suhteen, joissa olemme hieman eri linjoilla, olemme säilyttäneet kunnioituksen toisen ajattelumaailmaa kohtaan.
  • Iso määrä erillisyyttä. Jokainen tarvitsee omaa aikaa ja erillisyyden tunnetta. Meillä tarve on molemmilla aika suuri ja kohdallamme se on järjestynyt näppärästi sen vuoksi että asumme arjen eri osoitteissa.
  • Yhteinen tekeminen. Erillisyyden vastapainoksi parisuhteemme on tarvinnut valtavan määrän yhdessä tekemistä. Käymme viikonloppuisin yhdessä kaupassa, pelaamme Scrabblea, luemme osittain samoja kirjoja, uimme, sienestämme, matkustamme ja harrastamme kulttuuria yhdessä. Katsomme joitakin samoja tv-ohjelmia – niin, ja olemme kirjoittaneet ja ylläpitäneet tätä blogia yhdessä.
  • 100 % tuki vanhemmuuteen. Kaikki lapsemme ovat miltei täysikäisiä ja päätimme jo suhteemme alkumetreillä, että jaamme vanhemmuuden uusperheessämme niin täysin kuin se on mahdollista. Tämä ei aina ole ollut aivan mutkatonta – varsinkaan muiden silmissä, mutta se on tehnyt meistä vahvoja ja johdonmukaisia vanhempia yhdessä. Tämä ei tietenkään tarkoita ettemme olisi tehneet virheitä, mutta vanhemmuus on ollut haasteista huolimatta meille yhteinen asia, missä olemme tukeneet toisiamme.
  • Suuteleminen. Suutelemme ja pussailemme paljon, koska se on vaan niin älyttömän kivaa.
  • Freijaaminen. Lanseerasimme blogissamme termin freijata, joka tarkoittaa yhdessä olemista seksuaalisesti virittyneinä. Suuteleminen on keskeinen osa freijaamista, mutta siihen liittyvät monet muutkin asiat. Joskus freijaaminen johtaa rakasteluun, mutta ei likimainkaan aina.
  • Rakasteleminen. Rakastelu on parisuhteemme liima ja se tekee ihmissuhteestamme erityislaatuisen.
  • Erilaiset temperamentit. Olemme monella tavalla luonteeltamme todella erilaiset, miltei toistemme vastakohdat. Olemme hyväksyneet toisen erilaisuuden ja emme vain hyväksyneet, vaan kunnioitamme toista yksilönä ja suorastaan riemuitsemme erilaisuudestamme. Temperamenttieromme pitää mielenkiintoa yllä ja lisää vetovoimaa toisiamme kohtaan.
  • Emme vittuile toisillemme. Tämänkin asian sovimme erikseen. Huomasimme että naljailulla ei pitkässä juoksussa saa mitään hyvää aikaiseksi ja päätimme lopettaa sen.

Kiitos kaikille lukijoillemme – ja oikein rakkaudentäyteistä syksyä ja tulevia vuosia!

T. Marjaana ja Pekka

PS Jatkamme elämämme dokumentointia Instagram-tilillämme ja blogi jää Internettiin luettavaksi.

Rouvan kulttuuriviikot

Minulla on kesäloma, mutta Pekalla ei. Mutta se ei haittaa, sillä minulla on museokortti ja Suomi täynnä toinen toistaan kiinnostavampia kultuurikohteita. Ja onneksi pääsemme piipahtamaan pitkän viikonlopun verran myös Wienissä yhdessä Pekan ja hänen poikansa kanssa, kun teemme Poika Eurooppaan -hankkeemme viimeisen reissun, mistä lisää vähän myöhemmin. Mutta nyt siis hieman juttua rouvan kulttuuriviikoista, jotka alkoivat eilen Turusta ja päättyvät yhteisen loman alkamiseen juhannuksena en tiedä vielä minne.

Tulin eilen Turkuun kello yhdeksi, jotta pääsisin piipahtamaan Åbo Akademin omistuksessa olevaan Humanisticumiin, hulppeaan Dahlströmin palatsiin aivan Tuomiokirkon tuntumassa. Bongasin pienen mainoksen Instagramista aiheesta ja osallistuinkin sitten tietämättäni Åbo Akademi -kävelyyn. Olin kolean keskiviikon ainoa osallistuja ja opas pyöritti minua kahden tunnin ajan Piispankadun läheisyydessä ja vei minut Turun akateemisen maailman historiaan. Suunnitelmassani oli piipahtaa myös Ett hem -museossa, mutta olin kävelyn jälkeen niin nälkäinen että kotimuseokäynti siirtyi tälle päivälle. Lisäksi otin tämän päivän kohteeksi myös Luostarinmäen käsityöläismuseon, missä tyydyin vaeltelemaan kamerani kanssa vailla sen kummempaa suunnitelmaa tai tavoitetta. Ett hem -museossa sain opastuksen, joka avasi Jacobssonien maailmaa, kotia ja esineistöä. Ilman opastusta minulta olisi mennyt ohi yhden suosikkitaiteilijani Elin Danielsson-Gambogin upeat maalaukset.

Kahden päivän aikana monet nimet ja tapahtumat ovat vilistäneet ohitseni ja olen päässyt askeleen syvemmälle Turun kaupungin historiaan ja samalla tajuan miten vähän tiedän tästä ihanasta kaupungista,  jonka kanssa olen ollut kytköksissä jo yli 25 vuotta. Ensin opiskelijana ja sitten satunnaisena vierailijana ja nyt osa-aikaturkulaisena.

Olen kaikesta kauniista ja kiinnostavasta aivan pyörryksissä. Menkää ihmiset museoihin – niissä on ihanaa!!!

Marjaana


Koko potentiaali käyttöön rakkaudessa!

Mielestäni rakkauselämä on elämän osa-alueista se, joka kiinnostaa ihmistä kaikkein eniten, rakkaudesta myös puhutaan ja kirjoitetaan paljon.

Olen kuitenkin saanut kuulla joitakin kommentteja, joissa kehotetaan vaikenemaan rakkauselämästä. Hyvin monet, tututkin ihmiset, ohittavat blogimme, vaikka he varmasti tietävät että se on meille rakas ja tärkeä harrastus. Luullakseni se johtuu juuri blogimme aihepiiristä. Voin tietysti olla väärässä, mutta sellaisen vaikutelman olen saanut. Onneksi saamme kuitenkin myös positiivista palautetta ja kannustavia kommentteja, mikä tietenkin motivoi jatkamaan.

Olen lukenut, että ihminen alisuoriutuu herkimmin kolmella elämän osa-alueella: menestyksessä (tässä tapauksessa kyse on urasta ja vauraudesta), luovuudessa ja rakkaudessa. Tai ainakaan hän ei käytä kaikkea sitä potentiaalia, mikä hänellä olisi mahdollista. Allekirjoitan väitteen täysin. Rakkaus, menestys ja luovuus ovat kaikki kolme asioita, joihin liittyy valtava määrä tunteita, pelkoja, ennakkoluuloja ja kieroutuneita mielikuvia ja ajatuksia. Tyyliin varakkuus on vain osan etuoikeus ja se vaatii kultalusikkasuussa-lähtökohtaa ja luovuuskin (erityisesti jos puhutaan jo suoranaisesta taiteilijuudesta) on harvojen erityislahjakkuuksien heiniä. Rakkaus on asia joka ehkä kuuluu meille kaikille varallisuudesta ja asemasta huolimatta, mutta ainakaan se ei ole pitkäkestoista ja loppujen lopuksi aina joku käyttää jotakuta hyväkseen ja asiat menevät jossain vaiheessa persilleen eli missään tapauksessa ei kannata heittäytyä rakkauden vietäväksi.

Rakkaus on tunne, mutta se on myös ensisijaisesti tekoja. Rakkaus on myös valintaa ja sen avulla on mahdollisuus kohottaa oma elämänsä jollekin aivan uudelle tasolle. Se että olen uskaltanut nostaa rakkauselämän elämäni tärkeimmäksi osa-alueeksi on antanut niin paljon, että sitä on vaikea käsittää. En tiedä onko minulla kaikki mahdollinen potentiaali vielä käytössä, mutta ainakin olen pistänyt peliin kaiken sen minkä olen kyennyt. Olen valinnut olla Pekalle lempeä, hellä, kova, epäitsekäs, ystävällinen, kiitollinen, kiltti, avoin, terveen itsekäs, luotettava, luottavainen, avokätinen, läsnäoleva ja rakastava kumppani – ja olen saanut takaisin aivan järisyttävän paljon. Välillä on hirvittänyt ja aina ei ole ihan koko kapasiteetti ollut käytössä kaikilta osin, mutta missään vaiheessa en ole sortunut alisuoriutumaan ja ottanut hälläväliä-asennetta rakkauttamme ja parisuhdettamme kohtaan. Tämä on valinta, josta nautin päivittäin korkojen kera.

Marjaana

Sinunkaupat – Marjaana ja Pekka tässä hei!

Olemme kirjoittaneet blogiamme päivän yli kolme vuotta ja vietimme eilen ikimuistoisen hääpäivän ja blogin 3-vuotissynttärit Suomen Turussa. Aamulla nukuimme pitkään, iltapäivällä kumosimme pullon sampanjaa ja illan suussa lähdimme kaupungille. Ensin kävimme kiskaisemassa Anniskeluravintola Portissa GT:n aperitiiviksi ja sen jälkeen suuntasimme lempiravintolaamme Mamiin syömään paikan jumalaisen herkullisen menun: fenkolikeittoa tryffelivaahdolla, paras skagen ikinä, loistavaa ankanrintaa yllättävine höysteineen ja lopuksi vielä kotimaista chevreä ja jälkiruuaksi mustikkaa, valkosuklaata ja jukurttia. Kaksi ja puolituntisen oraalisen orgian jälkeen kaipasimme vielä hieman sielun ravintoa ja otimme pari askelta Aurajoen rannassa ja pujahdimme sisään Tiirikkalan ovesta.  Illan viihdyttäjänä oli The Rec  Quintet, joka hurmasi meidät musisoinnillaan.

Täydellinen ilta, jonka aikana teimme päätöksen, jonka olemme antaneet muhia tovin päissämme. Osallistuminen Radion Suomen Iltaan antoi alkusysäyksen ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Aiomme jatkossa kirjoittaa omilla etunimillämme. Silloin kun aloitimme kolme vuotta sitten tämän blogin, emme oikein tienneet mitä olemme tekemässä ja mitä tässä oikein tapahtuu. Jonkin verran nimimerkkien taakse meneminen liittyi myös siiviiliammatteihimme. Nyt on vettä virrannut tarpeeksi niin Aura- kuin Kokemäenjoessakin. Flirttimaisteri ja Trubaduuri pysyy edelleen blogimme nimenä, mutta vastedes teksteissä ovat me,  Marjaana ja Pekka.

 

 

Rakkautta ilmassa – ja se tekee mieli huutaa koko maailmalle!!!

Jos jokin tämän parisuhdeblogin pitämisessä on erityisen mukavaa, niin se että minulle kerrotaan aika usein pienistäkin askelista rakkausrintamalla. Minä en nimittäin naura tai vähättele. Minä riemuitsen sydämeni kyllyydestä jokaisesta pienestäkin liikahduksesta rakkauden suuntaan. Joku on uskaltautunut nettitreffeille, joku toinen on löytänyt uutta vipinää vanhassa suhteessaan ja joku on taas tavannut ihmisen, johon tuntee vetoa… puhumattakaan siitä, kun sitten kolisee oikein kunnolla. Minä luen ja kuuntelen jokaisen viestin ja kertomuksen iho kananlihalla ja kerron niistä tohkeissani T:lle. Siellä täällä – kaiken pimeyden ja räntä- ja lumisateen keskellä on kuulkaa rakkautta ilmassa ja voi taivas, miten ihanaa se on!

Muistan miten tuskallista se oli, kun teki mieli huutaa omaa rakastumisen kokemustaan ihan kaikille. Yritin varmaan pidätellä ja toimia kuten kulttuurissamme on tapana, mutta äärimmäisen heikoin tuloksin. Kerroin rakkaudestamme ihan kaikille, jotka hiukankin jaksoivat kuunnella, tai eivät ymmärtäneet paeta paikalta. Blogi syntyi varmasti osaksi myös siksi, että tarve ei ole kadonnut miltei kymmenen vuoden aikana mihinkään. Rakkaus ja intohimoinen parisuhde ovat sellainen voimavara, joka näkemykseni mukaan muuttaa oikeasti maailmaa – ja olisi perin outoa olla hiljaa tämmöisestä mullistavasta löydöksestä. Minun mielestäni. Onneksi Trubaduuri on kanssani samaa mieltä.

Tällä viikolla ei ole pelkästään amerikkalaislähtöinen rakkauden juhla, joka meillä ystävänpäivänä tunnetaan, vaan myös meidän hääpäivämme ja blogimme 3-vuotissynttärit. Aiomme siis vastaisuudessakin pitää meteliä rakkaudesta, sillä loppupeleissä vain siitä on kysymys.

All you need is love.

F

Uusi vuosi tuo tullessaan uutta ja vanhaa

Vuosi vaihtui mukavasti ystäväperheen kestitettävänä ja heräsimme tänään aamulla uuteen vuoteen pirteinä ja tyytyväisinä. Kymmenen päivän loma on tehnyt meille molemmille hyvää. On ollut aikaa keskustella, tehdä suunnitelmia, pelata Scrabblea, hoitaa to do -lista tyhjäksi (omakotitalossa riittää aina kaikkea pientä puuhattavaa), rakastella, syödä hyvin, lueskella, tavata perhettä, ystäviä ja sukulaisia – ja ennen kaikkea vaan olla.

Minulla on hyvä tutina tämän vuoden suhteen. Aloitimme syksyllä säännölliset uimakeikat (kaksi kertaa viikossa) ja jatkamme niitä myös tänä vuonna. Tarkoitus on lisätä vielä kävely+jumppa (minulla) ja pyöräily (Trubaduuri) mukaan kuvioon. Tämän vuoden suunnitelmissa on luopua toisesta autosta, mikä pakottaa T:n kaivamaan fillarin naftaliinista ja jatkossa hoitamaan liikkumisen Turussa polkemalla tai kävellen. Terveellisemmät elintavat ovat fokuksessa siis myös meillä.

Yön aikana oli satanut lunta ja ulkona oli tavattoman kaunista. Kiskoimme aamupalan jälkeen ulkovaatteet yllemme ja teimme pienen kävelylenkin. Minä laitoin kuulokkeet korville ja kuuntelin Jari Sarasvuon Aamulenkki-podcastin kävellessämme. Trubaduuri sai nauttia hiljaisuudesta, minun keskittyessäni Jarin juttuihin. Tämän aamun yksi sisältö oli, että kaikki kokevat kipua, mutta kärsimys on valintaa. Olen niin samaa mieltä. Taidan hypätä Jarin mukaan aamulenkille toistekin.

Tämän vuoden suunnitelmista on lyöty liikunnan lisäämisen lisäksi lukkoon ainakin matka Wieniin keväällä, kesä saaressa ja monta hyvää kirjaa. Minulla on tarkoitus panostaa myös puutarhan laittamiseen ja onhan meillä myös ylioppilasjuhlat tulossa.Wienin lisäksi haluan tänä vuonna käydä monessa kotimaisessa kulttuurikohteessa – erityisesti haluan vierailla taiteilijakodeissa. Haluaisin käydä myös monen vuoden tauon jälkeen Tukholmassa. Ja sinne Amsterdamiinkin mieli halajaa. Katsotaan minne kaikkialle me oikeasti päädymme.

Blogin kirjoittamista aiomme jatkaa, sillä olemme edelleen sitä mieltä että onnellinen ja intohimoinen parisuhde on keskeinen hyvän elämän elementti. Pidämme blogia itsekkäistä syistä, mutta olemme ikionnellisia jos edes joku inspiroituu teksteistämme.

Trubaduuri lähtee huomenna aamulla Turkuun ja arki palaa hiljalleen elämäämme. Hyasintista ja joulukuusesta lähtee vielä vieno tuoksu. Esikoinen luopui ponnaristaan ja parrastaan armeijaa varten. Käsillämme on paljon lähtemista ja haikeutta, mutta myös jatkuvuutta ja iloa. Kyllä vuoden vaihtumisesssa jotakin taikaa on.

F

Kyltymättömät

Olemme molemmat ihan kyltymättömiä. Laskeskelimme viime viikonloppuna että varsinaiseen seksiin meiltä kului aikaa ehkä n. 30 minuuttia viikonlopun aikana. Seksillä tarkoitamme tilaa missä toisen tai molempien mieli on selvästi kiihottunut. Joskus nämä kiihottumisen tilat johtavat jommankumman tai molempien orgasmiin. Toistemme paijaamiseen, suukotteluun, halailuun ja hyvänä pitämiseen meiltä kului arviolta 3-4 tuntia. Hellittelemme toisiamme erityisesti viikonloppuaamuisin, mutta myös tietysti iltaisin ja ruokalevon yhteydessä.  

Perjantai-illat kyhnytämme  näin syksyn tullen sohvalla takkatulen ääressä, keskustelemme viikon tapahtumista ja silittelemme toisiamme. Suutelemme aina toisiamme illalla viimeiseksi, aamulla ensimmäiseiseksi, erotessamme ja kohdatessamme. Suukkoja ja hyväilyjä jaellaan puolin ja toisin myös vaikka kesken ruuan laiton. Emme myöskään kursaile hellyydenosoituksissa muiden ihmisten nähden.

Hellyys on niin olennainen osa suhdettamme, ettei sitä oikein osaa edes erotella. Itsestäänselvyytenä sitä emme kuitenkaan pidä. Emme tosiaan. Hellyyden osoittaminen rakkaalle on yksi niistä tietoisista päätöksistä, jotka teimme kun aloitimme tämän suhteen. Meillä ei siis paijaamisen kanssa nuukailla. Välillä meitä suorastaan naurattaa miten iso kummankin hellyyden tarve on… eli vielä ei ole  mitta tullut täyteen. Olemme hellyyden suhteen ihan kyltymättömiä.

F&T

Minä en… tai no, ehkä sittenkin

#metoo -kampanja on aivan loistava. Maailmanlaajuinen huomio tyttöjen ja naisten seksuaalisen häirinnän ja väkivallan nostamiseksi fokukseen ja toisaalta yksi askel siihen suuntaan, että sellainen vähenisi maailmasta.

Itse en voi osallistua kampanjaan, muuta kuin tukemalla ajatuksissani niitä, jotka ovat sellaista kokeneet. Monet heistä ovat hyviä ystäviäni.  

Minä nimittäin en ole kokenut seksuaalista häirintää – ainakaan sen perinteisessä mielessä. Minä en ole nähnyt itsensäpaljastajaa, minua ei ole kukaan kourinut ilman lupaani tai minulle ei ole kieltäytymiseni jälkeen ehdoteltu seksiä. Epätoivottuja iskuyrityksä toki on ollut. Asia lienee monen asian summa. Tuurilla on varmasti osuutta asiaan.

Olenko siis saanut kasvaa ja elää käsittämättömässä kuplassa oman sukupuoleni ja seksuaalisuuteni kanssa? En todellakaan. 

Monet naiset ja tytöt ovat pitäneet huolta siitä, että ulkonäköäni, muotojani ja seksuaalisuuttani on kommentoitu ikävästi, vähätelty tai ylikorostettu.  Tämä tapahtui tietysti silloin kuin olin teini-ikäinen ja nuori aikuinen. Tätiys  ja varmasti myös ylipaino suojelevat naista kanssaeläjien sopimattomilta kommenteilta ja seksuaaliselta häirinnältä.

En kirjoita tätä vähätelläkseni niljakkaiden miehien luontaantyöntävää käytöstä. Päin vastoin. Toisen ihmisen intimiteettisuojan yli hypitään monella tavalla. Ja sillä ei ole mitään merkitystä kuka, kenelle tai miten se tehdään. Myös monet pojat ja miehet joutuvat seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi. Se on aina tuomittavaa! 

F

”Jos kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet naiset kirjoittaisivat ’Minä myös’-viestin statuksekseen, ihmiset saattaisivat saada käsityksen tämän ongelman kokoluokasta.

Paneminen on todellakin yhteinen asia

White Trash Disease -blogin Nata kirjoitti kipakan postauksen siitä, miten hän kokee että ehkäisy ei ole yhdessä petipuuhiin rynnivän pariskunnan asia, vaan hommassa se jää usein naisen (bloggaajan näkemys) tai ainakin toisen fiilaajan vastuulle, niin taloudellisesti kuin fyysisestikin.

Meillä on vähän samankaltainen näkemys asiasta perstuntumalla sanoen. Toivoisimme todella, että asenteet olisivat muuttuneet  ja ehkäisy olisi asia, joka otettaisiin reilusti esiin ja siitä kannettaisiin yhdessä vastuuta.

Olemme muutaman kerran jonkin ehkäisyjutun luettuamme olleet varsin tuohtuneita vallalla olevista asenteista.  Kun esimerkiksi puhutaan keski-ikäisten ihmisten ehkäisystä, niin saattaa olla, että koko jutussa ei edes mainita miehen sterilisaatiota vaihtoehtona, vaikka se lienee kaikista järkevin keino silloin kun ikää on tarpeeksi ja lapsiluku on täynnä.

Kun me laitoimme hynttyyt yhteen kymmenisen vuotta sitten ja pääsimme siihen pisteeseen perhesuunnittelussa (tämä tapahtui varsin pian), että yksimielisesti päätimme olla hankkimatta yhteisiä lapsia, Trubaduuri ilmoittautui vasektomiajonoon. Jonotellessa meni melkein 1,5 vuotta, mikä on ihan älyttömän pitkä aika, mutta näin tämä julkisen terveydenhoidon piirissä tällä hetkellä menee. Kysymys kun ei ole kiireellisestä asiasta. Toki sterilisaation voi tehdä myös yksityisellä puolella.

Sterilisaatio on miehelle huomattavasti helpompi operaatio kuin naiselle ja näin ollen oli selvää, että tartuimme tähän vaihtoehtoon. Emme ole katuneet.

T koki vasektomian hyvin helppona operaationa josta kokonaan toipuminen kesti vain parisen viikkoa. Silloinkin oikeastaan ainoa rajoitus oli että rakastellessa piti ottaa vähän rauhallisemmin.

Ja koska paneminen on meille yhteinen asia, F käyttää edelleen hormonikierukkaa vasektomiasta huolimatta. On ihanaa kun jokainen päivä on varmasti varma päivä!

Lisää sterilisaatiosta voi lukea mm. täältä.

F&T


 

Juhannusjuhlista saariston arkeen

Juhannuksena se sitten alkoi. Meidän yhteinen kesämme saaressa. Kolme neljästä teinipojastamme vietti juhannuksen kanssamme, mutta nyt olemme kahden. Juhannus sujui perinteiseen tapaan: saunoimme, söimme hyvin ja aattona veneilimme ystäviemme saareen, missä juhannusjuhlat jatkuivat höpöttelyn, savusaunan, grillailun ja paljuilun merkeissä. Kokkokin sytytettiin rantaan. Ilta oli tyyni ja kaunis. Edes hyttyset eivät häirinneet saariston täydellistä kauneutta. Kameraa en viitsinyt edes kaivaa esille.

Jäätyämme kahden juhannuksen jälkeen T toteutti ensitöikseen pitkään suunnittelemansa lavitsan pieneen makuukammariimme. Saimme viime kesänä T:n työkaverilta uudehkon 160 cm leveän patjan, jonka kanssa nukuimme viime kesän lattialla. Sitä edeltänyt 120 cm leveä runkopatja päätyi ranta-aittaan poikien ja vieraiden käyttöön. Keski-ikäisten ihmisten ei kuitenkaan ole tarkoitettu kämyävän aamuisin lattialta ylös, joten jonkilainen sänky meidän oli saatava.

Makuukammarimme on todella pieni ja kiinteä lavitsa tuntui hyvältä vaihtoehdolta sängyksi sinne. Siivoaminen on pienessä ja pimeässä tilassa hankalaa ja nyt ei tarvitse edes yrittää ujuttaa rättiä sängyn alle. T teki lavitsasta melko korkean ja siitä syntyi hauskasti hieman kajuuttamainen fiilis, mikä sopii tänne merelle mainiosti.

Makuukammarista syntyi ihan täydellinen lemmenpesä meille, missä on myös aivan jumalattoman hyvä nukkua.

F