Miksi on niin pahuksen vaikeaa olla hyvä ihminen?

Olen mielestäni valmis muutokseen. Olen ihan kohta 46-vuotias. Kypsässä iässä siis. Tunnen itseni. Tiedän mitkä ovat vahvuuteni ja heikkouteni ja osaan jopa huijata itseäni sopivalla tavalla. Tämä kyllä pätee valitettavasti suuntaan jos toiseen, mutta ajattelen että nykyään se toimisi nimenomaan siihen toiseen suuntaan. Olen nykyään malttavainen kuin mikä, ja tiedän että todellinen muutos ei synny vippaskonsteilla ja hetkessä. Kohta 5-kymppistä satakuntalaista opettajatarta ei ohjailla kuin mitä tahansa pikaliipparia. Rahtilaivakin on piece of cake verrattuna tähän naisen rotjakkeeseen. Hitaasti siis edetään, pienin askelin kohti parempaa minää. Tukijoukot ovat kunnossa: kannustava aviomies, jälkikasvu ja suku. Ystävätkin tsemppaavat. Monta pientä hyvää asiaa on jo kunnossa rouvan rutiineissa kohti säästäväisempää, hoikempaa ja ylipäätään parempaa elämää.

Mutta koko ajan tapahtuu pieniä juttuja jotka ovat selvästi minua vastaan. Onko tämä nyt sitä kuuluisaa vaihetta, missä kosmos koettelee? Niin kuin olen kertonut niin säännöllinen liikunta tuli elämääni uimisen muodossa jo alkusyksystä ja siitä on tullut osa viikkorutiinia yllättävän helposti. Pääsääntöisesti uimakertoja kertyy viikossa kaksi, mikä on mielestäni ihan hyvä määrä naisihmiselle, jonka on vaikea ylläpitää rutiineja, varsinkin liikuntaan liittyviä. Joululomalla latasin puhelimeeni myös pankkini rahanhallinta-appsin, mikä on osoittautunut oikein mainioksi ja silmiä avaavaksi työkaluksi. Vuoden alkaessa lisäsin viikko-ohjelmistooni kaksi aamulenkkiä Jari Sarasvuon kanssa. Maanantailenkki onnistuu kätevästi ilman erityisiä toimenpiteitä opetuksettoman päivän johdosta, mutta perjantain lenkki vaati herätyksen 05.45, mikä on turkaisen aikaisin, mutta olen niin koukkuuntunut Sarasvuon höpinöihin, että herätys lenkkeineen onnistui viime perjantaina yllättävän hyvin. Keskiviikkoisen Aamulenkki-podcastin kuuntelen sujuvasti aamutoimien aikana.

Lauantaina ystäväpariskuntamme saapui luoksemme ja vietimme oikein hauskan ja inspiroivan illan taiteellisten ja lahjakkaiden ihmisten kanssa. Rehellisyyden nimissä rouva olisi voinut juoda pikkasen vähemmän punaviiniä ja valvominen on kyllä yllättävän rankkaa nykyään, mutta yhtäkaikki maanantaina olin valmis kivan viikonlopun jäljiltä virkistyneenä lisäämään maltillisesti hyviä ja positiivisia asioita elämääni. Kävin aamulenkillä Jarin kanssa, jonka jälkeen saattelin reippaan poikani Poriin, mistä hän jatkoi hyvillä mielin suorittamaan asepalvelustaan. Tunsin valtavaa ylpeyttä esikoisestani ja hänen asenteestaan tulevaa kohtaan. Sydänalassa muljahti katsellessani nuorta miestä reppuineen ja tajusin yhden vaiheen elämästä päättyneen.

Palasin kotiin ja täyttelin tyytyväisenä Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirjaani, joka on yksi niistä positiivisista rutiineista, jotka olen saanut ujutettua elämääni jo viime syksynä. Kirja on todella inspiroiva ja ajatuksia herättävä. Laitoin vielä iltapäivällä ison pannullisen kaalipataa hautumaan ja hykertelin tyytyväisenä. Tilin saldokin näytti ihan mukavalta. Huomasin ajattelevani että tässä kuussa tilistä taitaa jäädä vähän säästöönkin, mikä olisi tosi kiva juttu. Varasimme perjantaina nimittäin lennot Wieniin ja löysimme myös superkivan airbnb -asunnon. Kesäkuun kaupunkilomakin on siis buukattu. Haaveilen myös keväisestä viikonlopusta Tukholmassa tai Budapestissä, ja Amsterdamiinkin olisi kiva lähteä. Myhäilin siis tyytyväisenä. Elämä on ihanaa. Olen todellakin valmis pysyvään elämäntapamuutokseen ja elämästäni tulee niin hyvää ja kaunista, että en edes ehkä kestä.

Tiistain työpäivä sujui myös kivasti. Join vettä työpäivän lomassa ja aamulla mukaan ottamani tuoreista mintusta ja sitruunasta tekemäni juoma oli ihanan virkistävää. Suorastaan tunsin aineenvaihduntani kiihtyvän. Työpäivän jälkeen huristelin suoraan uimahallille ja suoriuduin ripeästi pesutiloihin. Siellä huomasin että olin unohtanut pakata uimalasit. Kirosin huolimattomuuttani, ja mietin hetken mitä tehdä. En yksinkertaisesti pysty uimaan ilman laseja. Kiedoin pyyhkeen ympärilleni ja nappasin vielä villatakin ylleni. Uimalakki päässä ja paljain varpain kipitin uimahallin kassalle anelemaan uimalaseja lainaksi. En saanut, mutta minulle myytiin luotolla uudet uimalasit. Sinne katosi 20 euroa kuin tuhka tuuleen. Olin kuitenkin ylpeä etten antanut periksi, vaan pidin liikuntasuorituksestani kiinni.

Kotiin päästyäni söin hyvällä ruokahalulla kaalipataa ja tutkailin kirjastotiliäni sillä ajatuksella, että tässä on taitanut viikkoja kulua että olisi varmaan aika uusia lainoja. Olin seurannut joululomalla hyvin huonosti sähköpostiani ja huomasin myös tuoreen huomautuksen meilissäni. Yritin uusia lainat. Ei onnistunut. Ohjelma vilkutti punaisella lainauskieltoa. Ei auttanut kuin kerätä kassillinen kirjoja mukaan ja suunnata kirjastoon. Siellä odotti miltei 20 euron lasku, mistä siis oli seurannut lainauskielto. Olin onnistunut hävittämään tililtämme 40 euroa muutaman tunnin aikana periaatteessa ihan tyhmiin, omasta huolimattomuudestani johtuviin asioihin. Pikkasen sieppasi.

Sitten koitti tämä päivä. Heräilin reippain mielin ja kuuntelin Sarasvuon juttuja samalla kun pyöräytin itselleni mustikkaisen terveyspirtelön, mistä on tullut myös mukava arkiaamurutiini. Lähdin ajelemaan töihin kuulokkeet korvillani ja keskityin übermielenkiintoiseen sisältöön. Sitten räpsähti. Hetken kesti tajuta että kysymys oli valvontakamerasta ja mittari näytti noin 90 km/tunnissa. Olen melko varma että sakko rapsahti. Taas. Jatkoin lain rikkomista ja soitin samantien T:lle ja kerroin törppöilystäni. Todennäköisesti 170 euron sakko on tulossa kotitalouteemme. Hitto että ottaa päähän. Huolimattomuuteni on maksanut meille jo yli 200 euroa tällä viikolla ja tänään on vasta keskiviikko. Loppujen lopuksi kuulin itseni vielä tilaavani tänään lounaaksi opiskelijarvontolassa hampurilaisaterian bataattiranuineen terveellisen salaattipainotteisen aterian sijaan. Mihin mahtoi rouvalta kadota hyvähiilarinen ruokavalio maltillisine annoskokoineen – kysyn vaan? Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta raahauduin ystäväni kanssa zumbaan, mikä tuntuikin alkukankeudesta huolimatta oikein hyvältä. Älkää käsittäkö väärin. En minä valita. Minä vaan kysyn, miksi on niin pahuksen vaikeaa olla hyvä ihminen?

F

One comment

  1. Päivitysilmoitus: Eriparia | Flirttimaisteri & Trubaduuri

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s