Uudelleenrakastettu

Meidät on kutsuttu häihin Hankoon. Nuoren parin tietäen juhlat tulevat olemaan ihastuttavat – ja paikkahan on ihan mieletön. Aiomme viettää T:n kanssa Hangossa koko syyskuisen viikonlopun.

Tulevat häät saavat pohtimaan omia avioliittojani. Menin ensimmäisen kerran naimisiin 21 vuotta sitten aivan näihin samoihin aikoihin. Meidän häämme olivat todella hauskat, joita olen muistellut monia kertoja lämmöllä avioeromme jälkeenkin, varsinkin viime vuosina  kun aika on parantanut haavat ja me, tuo vuoden 1996, hääpari olemme löytäneet onnemme toisaalta. Tuosta liitosta syntyi kaksi mielettömän upeaa lasta, joista on kasvanut kaksi hienoa, nuorta, miestä, joten kaiken kaikkiaan näin jälkikäteen ajateltuna tuo avioliitto oli mahtava juttu.

Olemme myös tulleet siihen tulokseen T:n kanssa, että meidän liittomme ei olisi ollut mahdollinen oikeastaan yhtään aikaisemmin. Tuskin olisimme edes rakastuneet, jos olisimme tavanneet 10 tai 20 vuotta aiemmin. Eletty elämä on muokannut meistä monella tavalla erilaiset ihmiset. Se mitä olemme tänään, on toista kuin nuorempana. Ei huonompaa, tai parempaa – mutta erilaista.

Tavallaan tekisi mieli antaa neuvoja tuolle tuoreelle, nuorelle parille, mutta emme sitä tee, koska neuvot ovat hyödyttömiä. Jokaisen on tehtävä omat siirtonsa tässä elämässä ja aika usein jokin asia, joka näyttäytyy käsillä olevalla hetkellä tragedialta voikin muotoutua käsittämättömäksi onnenkantamoiseksi. Tai päinvastoin.

En tiedä lukeeko tuleva hääpari blogiamme, mutta lupaamme heille ja kaikille tuleville hääpareille, joita lähipiiriimme tulee kuulumaan, että jos he haluavat kysyä mitä tahansa parisuhteeseen, avioliittoon tai perhe-elämään liittyen, niin me raivaamme heille aikaa ja vastaamme kysymyksiin rehellisesti.  Se mitä meillä on, on kokemus ja perspektiivi. Ja ne ovat ihan huikeita asioita elämän mielettömyyksien keskellä.

Luin muuten äsken Esko Valtaojan kolumnin kirjojen rakastamisesta, jonka sisältö oli kaikin puolin mehukas ja olennainen, mutta minusta erityisen mieleenpainuva oli kohta: ”Huonekalut tai autot voivat olla käytettyjä, kirjat ja ihmiset eivät ikinä. Eihän rakas vaimonikaan ole käytetty, vaikka olikin eronnut rouva Wuori silloin kun tapasimme – sitäkin enemmän uudelleenrakastettu hän kyllä on.”

Tajusin olevani uudelleenrakastettu.

 

F

IMG_9258.JPG

 

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s