30 päivää ilman riitaa

Olemme olleet nyt 30 päivää yhdessä käytännöllisesti katsoen koko ajan. F vietti yhden illan ystävättäriensä seurassa, mutta muuten olemme tehneet lähes kaiken yhdessä. Tottakai olemme puuhastelleet saaressa omiamme, mutta tämä kaikki on tapahtunut kuitenkin muutaman kymmenen neliön sisällä. 

Ja kyllä. Olemme selvinneet ilman yhtään riitaa. Kaksi tapausta ovat olleet kuitenkin hyvin lähellä ajautumista riidaksi: keissit nimeltä matto ja katto. Niistä lisää myöhemmin. Luimme kesän alussa Hesarista jutun, missä käytiin läpi karmaisevia tarinoita asioista, mistä pariskunnat tappelevat lomillaan. Sieltä löytyvät raha, liiallinen alkoholin käyttö, epärealistiset odotukset yhteisestä ajasta ja niin edelleen.

Olemme päätyneet siihen, että yksi keskeinen syy leppoisaan yhteiseloomme on se, että emme missään olosuhteissa sorru pitämään toisen pienintäkään panosta yhteisen onnen eteen itsestäänselvyytenä. F riemuitsee joka aamu T:n keittämästä kahvista ja sanoo sen ääneen! Tosiasia on se, että T:n kahvin keittäminen ei varsinaisesti ole mikään ”issue” yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen, mutta me pidämme sitä sellaisena. Sama pätee toisin päin: T jaksaa ihastella F:n valokuvia, menuita ja kattauksia kerta toisensa perään. Koemme olevamme etuoikeutettuja että saamme olla yhdessä. 

Mutta sitten ne tapaukset matto ja katto.  F oli sitä mieltä että tarvitsemme pienen kaupunkipyrähdyksen kaiken saaristolaiselämän keskelle ja olimmekin jo varanneet hotellin Tampereelta. Tarkoitus oli että ajamme Hämeenkyröstä Tampereelle ja vietämme päivän siellä. Hotelliyön hinta oli T:n mielestä pöyristyttävä, mutta hän ajatteli rouvan tarvitsevan sen. Yön yli nukuttuamme F kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin. Olohuone huusi uutta mattoa ja Tampere-reissun hinnalla sellainen voisi irrota. Hotelli siis peruttiin ja pariskunta lähti matto-ostoksille. Mattoliikkeessä ilmeni melkoinen ristiriita mattoon sijoitettavan summan suruudesta. F näki miten T:n ilme kiristyi summista puhuttaessa. Otimme kotisovitukseen yhden maton, joka oli jo lähtökohtaisesti F:n mielestä järisyttävä kompromissi, mutta saisimmepahan nähdä miltä koko ja tyyli näyttivät. No ei ollut hyvä, mutta selvisi että pienempi koko riittäisi ja tyyli toimii. Ei muuta kuin takaisin mattoliikkeeseen, missä itse asiassa olimme katselleet yhtä mattoa, jossa oli kiva kesäalennus päällä. Mutta jonka kuvittelimme olevan liian pieni. Emme kumpikaan kimpaantuneet koko prosessin aikana, vaikka oli selvää että lähestyimme mattoasiaa hyvin eri lähtöasetelmista. Ostimme siis maton joka oli molempien mielestä todella onnistunut. Laatu, materiaali ja ulkonäkö vastasivat F:n toiveita ja näiden lisäksi T oli valmis maksamaan alennetun hinnan.  Pientä kireyttä oli siis ilmassa koko ajan kun ajelimme edestakaisin kaupungista maalle mattorullien kanssa, mutta riidaksi asti homma ei päätynyt ja lopputulos oli aivan loistava. Prosessissa auttoi huomattavasti että tunnemme toisemme äärimmäisen hyvin. T on hyväksynyt sen,  että F on esteetikko, jonka on saatava kauniita asioita ympärilleen ja F on täysin tietoinen T:n halusta kuluttaa rahaa maltilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

No, sitten tapaus katto. Talomme matalan osan katolla on tikkaat, jotka ovat lahoamispisteessä ja niillä ei varsinaisesti ole mitään käyttöä. Ne ovat jääneet sinne rakennusajoilta. F mainitsi T:lle että tikkaat olisi varmaankin hyvä ottaa katolta alas. T oli samaa mieltä, mutta sitten hän sai yhtäkkiä päähänsä että asia on aivan valtava. Tikkaista jäisi varmaan reiät kattohuopiin ja niiden korjaaminen ei olisikaan mikään pikkujuttu. F:ää koko asia nauratti, mutta mustat pilvet kerääntyivät T:n pään päälle ja yhtäkkiä hän oli aivan varma että ainakin  puolet lappeen huopapaloista olisi uusittava. F ei lähtenyt yhtään mukaan T:n pirujen maalailuun vaan lupasi selvitellä asiaa. Asia selvisikin parhain päin muutamalla puhelinsoitolla. T:n mieli tekee välillä tepposia ja lasi ei ole puolityhjä tai puolitäysi. Se on täysin tyhjä. Jos F:llä lasi puolestaan läikkyy yli vähän väliä, niin T:n lasi puolestaan tyhjenee typötyhjäksi. Synkät ajatukset vievät miehen hetkeksi mennessään. Suhteemme alussa T:n masentuneet ajatukset ottivat vallan aina välillä, mutta hän on saanut ne hiljalleen hallintaansa. Nykyään mustat pilvet kiertävät meidät lähes tyystin, mutta hetkittäin (onneksi todella harvoin) ne nostavat päätään. Ja silloin F ei lähde niihin yhtään mukaan.

Meillä on vielä viikko yhteistä lomaa jäljellä – katsotaan miten meidän käy… Lupaamme raportoida jos käymme tukkanuottasille loman loppumetreillä.

F&T

Kulttuurimatka Hämeeseen

Saimme ystävältämme ja kollegaltani kutsun lähteä kuuntelemaan Sillanpää-oopperaa Hämeenkyröön – sekä seuraamaan (ja auttamaan) valokuvanäyttelyn pystytystä. Vastausta ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Kuukausi merellä oli tehnyt tehtävänsä ja halusin ihmisten ilmoille! Ja sitä paitsi emme olleet kumpikaan ennen käyneet Hämeenkyrössä.

Sillanpään syntymäkodin vierestä löytyy Myllykolun kesäteatteri, jonne on tänä kesänä valtavalla työllä tehty Nobel-palkitun F. E Sillanpään elämästä kertova ooppera. Nautimme esityksestä todella paljon. Valitettavasti esitykset ovat loppuun varatut, mutta Hämeenkyrön upeaan maalaismaisemaan kannattaa silti lähteä pistäytymään.

Kesäteatterin läheltä löytyy Maisemakahvila, joka on nimensä veroinen paikka. Kahvilasta avautuvat hulppeat näkymät hämäläiseen maalaismaisemaan ja järvelle. Kahvila on auki tänä kesänä 23.7.- 13.8.2017 välisen ajan joka päivä klo 14-19. Kahvin lisäksi talosta löytyy myös taidetta, muun muassa ystävämme Mikko Auerniityn valokuvataidetta, jossa piirtyy upeina kuvina F. E Sillanpään sielunmaisemaa. Mikon valokuvataidetta on nähtävissä myös Myllykolun kesäteatterin tiloissa sekä käsiohjelmassa. Olen päässyt seuraamaan Mikon Sillanpää-produktion kehittymistä lopullisiksi vedoksiksi ja näyttelyksi saakka – ja olen todella vaikuttunut. Frans Eemil Sillanpään suhdetta luontoon on nimetty erityiseksi, samaa voisin sanoa Mikko Auerniitystä.

 

F

Hämeenkyrössä

Hämeenkyrössä_1

Hämeenkyrössä_2

Hämeenkyrössä_3

Hämeenkyrössä_4

Hämeenkyrössä_6

Hämeenkyrössä_7

Hämeenkyrössä_8

Hämeenkyrössä_9

Hämeenkyrössä_10

Hämeenkyrössä_11

Hämeenkyrössä_12

Hämeenkyrössä_13

Hämeenkyrössä_14

Hämeenkyrössä_15

Hämeenkyrössä_16

F.E.Sillanpää ooppera

F.E.Sillanpää ooppera

F.E.Sillanpää oopperaKolme alinta kuvaa Sillanpää-oopperasta: Mikko Auerniitty, (http://www.fesillanpaa.com/fi/pressikuvat/)

 

Luksusta mökkielämään

Me olemme nauttineet nyt reilun viikon ajan käsittämättömästä luksuksesta. Meillä on nimittäin ulkosuihku, josta tulee lämmintä vettä.

Vesiosuuskunnan myötä saimme veden tontille viime kesänä ja sähköt mökillämme on ollut jo pitkään. F esitti veden tulon myötä toiveen, jonka T sitten toteutti. Ensitöikseen T laittoi nettitilauksen menemään: lämmin vesi vaatii lämmittimen ja sellaiseksi T valitsi Lexxa pikavedenlämmittimen.  Sen jälkeen T kävi läpi kaiken mökiltämme löytyvän puutavaran ja rakensi niistä saunan portaiden viereen ”suihkukopin”. Näiden asioiden lisäksi piti tietysti hommata myös oikeanlaiset letkut, hanat ja liittimet, joista F on autuaan tietämätön.

Mutta nyt meillä on siis mitä trendikkäin ulkosuihku, joka tuntuu edelleenkin pieneltä ihmeeltä. Onko mitään parempaa, kun voi kipaista rakastelun jälkeen lämpöiseen suihkuun ja sieltä sitten untuvapeiton alle kullan kainaloon?

F&T

Ulkosuihku

Ulkosuihku_1

   

Ulkosuihku_2

Ulkosuihku_3

Ulkosuihku_4

Ulkosuihku_5

 

Suosikkikesäpastamme tuoreista tomaateista

Saaressa syödään simppelisti. Meidän suosikkipastamme on ollut jo kymmenkunta vuotta superyksinkertainen tomaattibasilikavalkosipulipasta, jonka ohjeen opin hyvältä ystävältäni Liisalta, joka taas sai reseptin Italiassa au pairina olleelta isosiskoltaan.

Pasta on loistava ruoka myös isommalle porukalle. Loihdin Villa Lanten terassille varsin onnistuneen dinnerin noin 15 hengelle tämän reseptin ansioista. Mutta pastaan tarvitaan paljon maukkaita ja hyviä tomaatteja – niin ja tietysti rakkautta – siksi tämä ei näillä leveysasteilla ole mikään talviruoka, vaikka rakkautta olisi miten paljon.

Ohje menee kutakuinkin näin. Keitä pennepastaa väkimäärästä riippuen. Me syömme T:n kanssa nälkäisinä noin 250 g kuivaa täysjyväpastaa. Pilko tomaatit lohkoiksi  siten että et käytä tomaatin keskustaa. Roomassa käytin luomutomaatteja, joissa kovahkoa sisusta ei ollut ja siellä käytin makeat ja mehukkaat tomaatit kokonaisina.  Kahden hengen satsiin laitan 6-8 tomaattia. Silppua iso nippu tuoretta basilikaa ja noin kolme valkosipulinkynttä. Laitan tomaattien päälle tässä vaiheessa suolaa ja mustapippuria. Sitten vielä reilusti  raastettua parmesania ja pecorinoa. Olen tykästynyt Lidlin Italiamo-tuotteiden juustoihin – ne toimivat mainiosti myös tässä reseptissä. Keitän pastan yleensä hieman alle pakkauksen keittoajan, sillä mikään ei ole niin kamalaa kuin ylikypsä pasta.

Sitten vain pastat isoon astiaan ja tomaatit perään. Tuoreet tomaatit kypsyvät kuumien pastojen seassa hieman ja niiden maku jalostuu ihanasti. Sitten vain basilika, tasokas oliiviöljy,  tuore valkosipulisilppu ja juustoraaste sekaan. Sekoitetaan kevyesti ja päälle vielä suolaa ja mustapippuria myllystä. Pastan voi tarjoilla lisukkeena esim. grillatulle lihalle, mutta periaatteessa pasta ei kaipaa muuta kuin kylmää valkkaria ja vaaleata leipää.

 

F

Saaristossa2017_1

Saaristossa2017

Saaristossa

Saaristossa2017_2

Alla olevat kuvat Villa Lanten terassilta Roomasta. Kiitos kuvista, ihana Frida!

Villa Lante illallinen_1Villa Lante illallinen_17

Rakkauden kaupungissa

Monille rakkauden kaupunki on Pariisi, toisille Rooma. Molemmat kaupungit ovat ihania ja olemme niissä kumpaisessakin olleet yhdessä, mutta meidän todellinen rakkauden kaupunkimme on kuitenkin Rauma, sillä siellähän me tapasimme ensimmäisen kerran.

Tänään aamulla saaristossa oli melkoisen viileä ja Marja-mummin ja poikien mökkipiipahdus peruuntui. Rouvalla oli vähän tylsää ja hän kiemurteli aamulla T:n kainaloon ja ehdotti retkipäivää. Päätimme lähteä Raumalle. Pori on juuri nyt tupaten täynnä väkeä ja tajusimme että viime Rauman reissusta on jo aikaa. Saaresta pääsisi toki myös veneellä Raumalle, mutta kokemus, sääolot ja fiilis eivät ihan siivittäneet venematkaan ja sitä paitsi F halusi että piipahdamme Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseossa ja sinne pääsi kuitenkin kätevämmin autolla ja saimmepahan hoidettua samalla myös kauppareissun.

Hurautimme siis kasitietä pitkin Raumalle ja suuntasimme Teresia Lönnströmin kotiin. Siltä tosiaan tuntui kun käänsimme auton rautaportista sisään ja jätimme auton pihatien reunaan. Teresia Lönnström asui  talossa miehensä kuoltua (1943) sisarentyttärensä Elsen kanssa aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1986. Teresian testamentin turvin hänen kodistaan tehtiin kotimuseo ja Teresia ja Rafael Lönnstömin säätiö pyörittää kotimuseon lisäksi myös Lönnströmin taidemuseota.

Talo on valmistunut vuonna 1942 ja sen yhteyteen rakennettiin 1982 galleriarakennus Teresian hankkimia töitä varten.  Juurin nyt galleriasta löytyi Kesäisiä hetkiä -kooste hänen taidehankinnoistaan vuosilta 1984-86. Teresia Lönnstömin koti on näkemisen arvoinen monestakin syystä, mutta taiteen ja muun esineistön määrä on huikea. Suorastaan ylitsevuotavainen. Varsinaisia sisustusvinkkejä kotimuseosta on ehkä turha haalia, mutta joka tapauksessa se on hauska vierailukohde.

Museosta rynnistimme tietenkin Vanhaan Raumaan ja siellä Osteria de Filippoon, mikä valikoitui hetken googlailun jälkeen lounaspaikaksi – ja onneksi valikoitui. Söimme parhaat kylmäsavulohipitsat ikinä. Espressot ja jaettu tiramisu kruunasivat loistavan lounaan. Paikka oli kaikin puolin meidän makuumme: mainio ruoka, rento sisustus ja mutkaton palvelu. Kiertelimme jonkin aikaa Vanhan Rauman sisustusputiikkeja ja piipahdimme Vanhan Raatihuoneen Museon takana olevaan ihastuttavaan pikkupuutahaan, missä mm.  palavarakkaus oli täydessä kukassa… Tottakai. Rakkauden kaupungissa.

F&T

Raumalla

Raumalla_1

Raumalla_2

Anitra Lucanderin Romanttinen sommitelma vuodelta 1981. IHANA.

Raumalla_3

Raumalla_4

Raumalla_5

Raumalla_6

Raumalla_7

Raumalla_8

Raumalla_9

Raumalla_10

Raumalla_11

Raumalla_13

Raumalla_14

Teollisuusneuvos Teresia Lönnström. Liisa Tannerin muotokuva vuodelta 1965.

Raumalla_15

Raumalla_25

Raumalla_26

Raumalla_27

Raumalla_28

Raumalla_29

Raumalla_30

Raumalla_31

Raumalla_32

Raumalla_33

Raumalla_35

Raumalla_36

Raumalla_37

Raumalla_24

Raumalla_23

Raumalla_21

Raumalla_16

Raumalla_17

Raumalla_18

Raumalla_19

Raumalla_20

Raumalla_22

 

Rakkaita vieraita

Sunnuntaina saimme vieraita. Maanantaina vaihdettiin vauhdissa. Toiset lähtivät, toiset tulivat. Saunottiin, höpöteltiin ja muisteltiin menneitä. Istuttiin meren äärellä ja katseltiin lintuja. Ensin paikalla oli sisko ja sen veli. Ja puolisomme tietenkin. Sitten rakkaat ystävät. T:n pojatkin piipahtivat. Grilli kuumeni ja valkoviini viilentyi. Punaviini ja viltit lämmittivät illalla. Hauskoja tarinoita kerrottiin ja välillä mentiin syvällisempiin. Ihmeteltiin omaa vanhenemista ja vertailtiin nuoruuttamme omien lastemme nuoruuteen. Pieni veneretkikin tehtiin veljeni kipparoimana ja ystäviemme kanssa illan pimetessä yöksi T tarttui kitaraan. Me muut kuuntelimme ja katselimme merta. Viini, meri ja laulu tuudittavat lopuksi syvään uneen. Täydellistä.

Nyt olemme jo toista päivää kahden ja on ihan mahtavaa käydä läpi ajatuksissaan yhteisiä hetkiä erityisten ihmisten seurassa…

F

Mökkiestetiikkaa_4

Mökkiestetiikkaa

Mökkiestetiikkaa_1

Mökkiestetiikkaa_2

Mökkiestetiikkaa_3

Mökkiestetiikkaa_5

Mökkiestetiikkaa_6

Soutelemassa ja suutelemassa

Tänään aamulla meri oli aivan tyyni ja aurinko paistoi ihanasti. Päätimme toteuttaa suunnittelemamme souturetken kotisaaremme ympäri. Mökkimme sijaitsee Luvian saariston isoimmassa saaressa ja matkan pituudeksi tuli noin 10 kilometriä. Pidimme pienen tankkaustauon löytämällämme kalliolla. Saaristo oli niin kaunis ja oli mahtavaa katsella omaa lähiympäristöään vähän eri vinkkelistä.

Soudimme kaiken kaikkiaan kolmisen tuntia vuoronperään.  Ja kyllä me kalliolla vähän suudeltiinkin…

F&T

img_0616

Souturetkellä

Souturetkellä_1

Souturetkellä_2

Souturetkellä_2_1

Souturetkellä_2_2

Souturetkellä_2_3

Souturetkellä_2_4

Souturetkellä_2_5

Souturetkellä_2_6

Souturetkellä_2_7

Souturetkellä_2_8

Souturetkellä_2_9

Souturetkellä_2_10

Souturetkellä_2_11

Souturetkellä_2_12

Souturetkellä_2_13

Souturetkellä_2_18

Souturetkellä_2_15

Souturetkellä_2_16

Souturetkellä_2_17

Sisustuskuvaukset

Olipa mainio päivä eilen! Saimme saareen vieraaksemme valokuvaaja Frida Steinerin, joka on monelle tuttu upeasta Visualaddict-blogistaan ja monista sisustuslehdistä. Tutustuimme toisiimme Rooman matkalla alkukesästä ja silloin syntyi idea, että Frida voisi tulla stailaamaan ja kuvaamaan ranta-aittamme. Frida on Porista kotoisin ja olemme 70-luvun alussa syntyneitä kumpikin: yhteisiä tuttuja löytyi vaikka millä mitalla ja hauska yhteensattuma oli myös se, että edesmennyt isäni oli tuttu Fridan isälle.

Haimme Fridan aamupäivällä rannasta ja siellä hän odotti meitä kameroineen ja kukkapuskineen. Aamuvirkku kun on, hän oli jo ehtinyt kuvailla vaikka mitä. Matka saareen taittui kovassa aallokkossa ja tuulessa, mutta vieraamme tuntui vain nauttivan pienestä höykytyksestä ja merituulesta.

Olin kerännyt mökiltämme kaikenlaista tavaraa, joita voisi käyttää kuvauksissa ja nauroinkin Fridalle että stailaaminen on kuin nukkekotileikkiä, mutta vähän isommassa koossa. Oli hauska seurata Fridan työskentelyä ja auttaa häntä parhaani mukaan. Olen itsekin yrittänyt kuvata aittaamme, mutta ammattitaitoni ei aivan ole riittänyt, sillä sisustuskuvaaminen on ihan oma taiteenlajinsa – stailaamisesta puhumattakaan.

Trubaduuri vetäytyi touhuamaan omiaan kun me kaksi mietimme esineiden ja kukkien sijoittelua ja kuvakulmia. Frida työskentelee freelance-kuvaajana joten kuvien ja jutun julkaisupaikkaa ei tiedä vielä, mutta kerron sen heti kunhan asia selviää…

Trubaduuri ja minä pääsimme myös loppumetreillä kuviin, kun Frida otti vielä meistä mahdollisesti juttuun liitettävät henkilökuvat. Yllättäen T:llä on kitara kädessään ja norjalainen villapaita yllään ja minä posetan mustissani.

Kiitos Frida vielä kerran vierailusta! Tuskin maltan odottaa lopullista juttua kuvineen. Fridan blogista voi lukea hänen ajatuksiaan visiitistään meille: klik.

F

 

 

Unelmaelämää saaristossa

Tämä pikkuruinen mökki on ollut perheellämme  yli 40 vuotta, mutta koskaan ennen  en ole varsinaisesti asunut kesää täällä. Tänne on tultu niin usein kuin mahdollista muutamaksi päiväksi kerrallaan, mutta sitten onkin palattu syystä tai toisesta kotiin. Päätimme T:n kanssa alkuvuodesta, että tänä kesänä muuttaisimme oikeasti saareen. Olemme nukkuneet yhden yön kotona, mutta muuten olemme olleet saaressa jo kohta kaksi viikkoa. Mökkimme on mielestäni varusteltu kohtuullisen hyvin: onhan meillä sähköt ja tontille tulee kunnan vesi. Mikään luksushuvila tämä ei kuitenkaan ole ja emme sitä myöskään halua. Mökkiaskareet ikään kuin kuuluvat tähän touhuun, mihin olemme ihan hurahtaneita.

Teemme yksinkertaista ruokaa, aloitamme aamun pulahduksella meressä ja tarkkailemme luontoa. Tiesittekö että joutsenäiti voi ottaa poikasen reppuselkään?  T on nikkaroinut jo vaikka mitä ja minä olen vähän heilutellut maalisutia. Olemme lukeneet myös aika paljon ja vain olleet. Viihdymme käsittämättömän hyvin kaksistaan, mutta on myös ihana saada vieraita. Ehkä kun kelit tästä lämpenevät niin vieraiden määrä lisääntyy…

Katselin vähän aikaa sitten Yle Areenasta dokkarit  Lammholmin edesmenneestä Dorasta. Ymmärrän täysin Doran kaipuun saarelleen. Saaristolaiselämässä on jotakin maagista. Me emme todellakaan kuvittele olevamme oikeita saaristolaisia, mutta se että saamme kokea edes pienen siivun tätä elämäntapaa on jo ihan mieletön onni ja etuoikeus. Tämä ei todellakaan ole viimeinen kesämme saaressa. Tämä kesä on alku uudelle elämänvaiheelle.

 

F

PS Instagramiamme kannatta seurata. Siellä paljon kaikkea lisää saaristolaiselämästämme,

Saaristossa2017_12.jpg


Saaristossa2017_3

Saaristossa2017_4

Saaristossa2017_5

Saaristossa2017_6

Saaristossa2017_7

Saaristossa2017_8

Saaristossa2017_9

Saaristossa2017_10

Saaristossa2017_11