Juhlavat toukotyöt

Voi hyvä tavaton, miten nopeasti tämä toukokuu on vilahtanut silmistä! Ihana, ihana toukokuu. Kun samaan kuukauteen osuu saaristolaiselämän aloitus, lukuvuoden lopetus, puutarhan toukotyöt ja ylioppilasjuhlien järjestelyt niin voin kertoa, että tylsää hetkeä ei ole päässyt syntymään. Luonto ja sääolot ovat myös pitäneet huolta siitä, että olemme olleet hereillä kevään käänteiden kanssa.

Olemme Trubaduurin kanssa päässeet tänä keväänä yöpymään jo kaksi kertaa saaressa, mikä on tarkoittanut ehkä pientä suurpiirteisyyttä puutarhan ja juhlajärjestelyjen suhteen, mutta meille pientä palasta taivaasta. Olen aivan varma että onnistuneiden juhlien salaisuus on onnelliset ja rennot juhlatunnelman luojat, eivätkä rikkaruohottomat kukkapenkit.

Onneksi perheemme esikoinen, jonka ylioppilasjuhlia muutaman päivän päästä juhlimme, on innokas leipuri, tuleva ammattikokki ja kaikin puolin etevä juhlien järjestäjä. Lisäksi äitini on ollut valtavana apuna.  Trubaduuri ja minä olemme niin ikään hitsautuneet taitavaksi juhlajärjestelijäkaksikoksi vuosien varrella. Juhlien järjestäminen on kivaa, kunhan ymmärtää pitää fokuksen olennaisissa asioissa; rennossa fiiliksessä, hyvässä ruuassa, sopivassa määrissä kuplivaa, viihtyisissä juhlatiloissa ja rempseässä juhlatunnelmassa.

Vaikka rennolla meiningillä juhlia järjestämmekin, niin olemme saaneet luotua pihaamme mukavan oleskelualueen, mikä sieltä on tähän asti lähes tyystin puuttunut. Ainoat uudet hankinnat ovat olleet kesäkukat, verhojen painot ja punainen auringonvarjo. Toivottavasti sade pysyy lauantaina poissa ja vieraamme pääsevät hengailemaan myös ulkosalla.

Esikoiseni kirjoitti ylioppilaaksi samasta lukiosta kuin minä 26 vuotta sitten ja on sanomattakin selvää, että juhlat ovat paluuta myös omaan nuoruuteen. Silloin pitäjämme opinahjossa oli tapana, että lukion kakkosluokkalaiset lauloivat tuoreille ylioppilaille Anu Kaipaisen ja Kaj Chydeniuksen Nuoruustangon. Traditio on jossain vaiheessa hiipunut, mutta minulle ylioppilasjuhliin  kuuluu ehdottomasti Nuoruustangon sanat ja sävelet:

Lämpöni lempeni annan

Kaunis on nuoruutein
Näät suven ruusut kannan
Itseni yksin tein

Ei ole muuta antaa
Kuin tämä nuoruutein
Sulle sen tahdon kantaa
En ota itsellein

Muuta en koskaan tahdo
Kuin sinun olla vaan
Elämä ympärilläin
Kaikkoaa kokonaan

Huominen päivä ei meitä
Vaaranna varjollaan
Kun sinun saan vain olla
Täysin ja kokonaan

Voih.

F

Pyry_yo_1.jpg

Mikä meni väärin?

Toukokuun alkupuolella tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä kun näimme toisemme ensimmäisen kerran – ja rakastuimme. Kokemus oli todella hurja ja kaksi ihmistä meni kertakaikkiaan sekaisin toisistaan. Emme nukkuneet kunnolla, emme halunneet lähteä toistemme luota ja naimme kuin kanit.

Ympärillä olevat ihmiset veikkailivat (hyvää hyvyyttään, tietenkin) rakastumisen tunteen kestoa: parissa vuodessa tunteet hiipuvat, ehkä viisi vuotta, 15 vuotta on ihan maksimi….

Tuo viisitoista vuotta taidettiin heittää hyvinkin sarkastisena arviona. Jokin meni kuitenkin vikaan, sillä rakastumisen tunne ei ole kadonnut näiden vuosien aikana. Alkuhuuma on tosin, luojan kiitos, hiipunut ja voimme nykyään nukkua toistemme läheisyydessä ja alkuaikojen kiivas rakastelutahtikin on tasoittunut. Mutta rakastumisen tunne ei ole kadonnut mihinkään. Sydänalassa läikähtää joka kerta kun näkee toisen muutaman päivän erossaolon jälkeen.

Olemme käsitelleet blogissamme yli kaksi vuotta erilaisia syitä siihen, miksi lähipiirimme virhearvioinnit eivät ole toteutuneet ja emme olekaan kyllästyneet toisiimme ja alkaneet vilkuilla ”sillä silmällä” muualle tai uppoutuneet töihimme ja harrastuksiimme. Syitä on siis lukuisia, mutta ei tämä kuulkaa mitään avaruustiedettä ole. Emme myöskään ole varustettu millään erityisillä ominaisuuksilla tai luonteenpiirteillä. Parisuhteemme ei myöskään ole muuttunut ystävyyssuhteeksi, vaikka olemmekin toistemme parhaat ystävät.   Onnellinen, intohimoinen ja pitkä parisuhde ovat mahdollisia!

Blogimaailman suuret rakkaustarinat ovat päätyneet eroon toinen toisensa jälkeen. Brad ja Joliekin erosivat. Ihmisen valtaa mediaa seuratessa kyyninen asenne rakkautta ja parisuhdetta kohtaan. Valhetta, valhetta kaikki on vaan ja jokainen rakkaustarina päättyy kuitenkin eroon ja riitoihin ennemmin tai myöhemmin. ”Höpöhöpö”, sanomme me ja käännämme katseemme toisiimme. Meillä alkoi juhlavuosi: kymmenes vuosi yhdessä ja viides avioliittovuosi. Niin siistiä.

Jokainen pariskunta tekee oman rakkaustarinansa sellaiseksi kuin haluaa. Konstit ovat monet, mutta rakkaus ja intohimo eivät kuole itsestään, ellei niitä tapa.

F&T

”Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen?”

Uuden puhelimeni (iPhone 7 plus) kameraominaisuudet ovat loistavat – myös etukamerassa. Selfiet ovat tätä nykyä siis hyvin piirtävää kuvaa ja ikä numeroina 45 vuotta. Olen huomannut itsessäni näiden tuoreiden kuvien kautta valtavan määrän ikääntymisen merkkejä. Rypyt ovat lisääntyneet ja juonteet syventyneet. Kuvissa on tutun näköinen nainen, mutta selvästi keski-ikäinen. Valehtelisin jos väittäisin, ettei se tunnu oudolta ja hämmentävältä. Mieli on kuitenkin monella tapaa sama kuin nuorena tyttönä.

Juttelimme viikonloppuna vanhenemisesta Trubaduurin kanssa. T sanoi etteivät minun ryppyni ja juonteeni haittaa häntä, onhan hänessäkin ikääntymisen merkkejä. Vanhenemista tapahtuu meissä molemmisssa koko ajan ja se on väistämätön tosiasia. Sille ei voi mitään – ja se on luonnollista. Niinpä. Huomaan silti tutkivani itseäni ja muita ikäisiäni. Vertailen ja tutkiskelen. Siunaan tupakoimattomuuttani ja hyviä geenejäni.  Onneksi olen myös ymmärtänyt olla kärventämättä ihoani auringossa. Myönnän olevani varsin turhamainen kasvojeni suhteen. Ihanaa että T suhtautuu niin viisaasti vanhenemiseeni. Itse en taida pystyä. Ainakaan koko ajan.

Facebookissa monet ovat kokeilleet FaceApp-sovellusta, jonka avulla voi testata miltä itse voisi näyttää ikäihmisenä. Itselle aihe tuntuu muuttuvan konkretiaksi sen verran kovalla vauhdilla, ettei FaceAppin käyttö ole tullut mieleen. Ehkä pitäisi. Saattaisi mieli lakata temppuilemasta ja iän merkit ruveta tuntumaan luonnollisilta.

Olen muuten tässä vanhenemisasiassa varsin epälooginen ja monella tapaa hölmö. T:n rypyt ovat mielestäni kauniita ja karismaattisia ja enkä voisi kuvitellakaan vierelleni siloposkista pojannulikkaa. Olen itselleni huomattavasti ankarampi. Katselin myös tuoreessa Eeva-lehdessä upeita kuvia 65-vuotiaasta Efva Attlingista (entisestä huippumallista) ja huomasin vertailevani itseäni tähän kaunottareen, vaikka tiedän hyvin minkälaisen käsittelyn muotikuvat saavat tietokoneella ennen päätymistä lehteen. Itselläni ei myöskään ole minkäänlaista mallitaustaa. Ja sitä paitsi voipi olla että Efvan kasvot ovat saaneet osakseen muutakin kohottavaa kuin Niveaa.

Kai pohjimmiltaan on silti kysymys PMMP.n biisin sanoista ja otsikkoni kysymyksestä: ”Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen?”. Onneksi mieheni ymmärtää asian ja sen miten tärkeää rakkauden tunnustaminen uudelleen ja uudellen aina vaan on. Eilen aamulla kun vein hänet bussipysäkille, niin viimeiset sanat kuuluivat:” Mä rakastan sua.”

Ihanaa. Mä voin rupsahtaa rauhassa rakkaani puolesta. Vielä kun saisi oman päänsä ojennukseen tässä asiassa.

 

F

 

 

 

Kirja-arvostelu: Venuksen vuosi – second opinion

F antoi luettavakseni Heli Heinon Venuksen vuosi -kirjan, josta hän olikin jo tehnyt postauksen blogiimme. Ja hyvä kun antoi, sillä nautin kirjan lukemisesta todella paljon. Yhtäältä se on yhden (tai itse asiassa kahden) ihmisen matka omaan seksuaalisuutensa, mutta se kertoo myös oppimisesta tuntemaan sekä oma itsensä että kumppaninsa. Ja miten vähitellen voi muuttua arasta, varautuneesta ja alistuvasta ihmisestä siksi ihmiseksi joka todellisuudessa on. Heino pyrkii järkähtämättä totuudellisuuten ja saavuttaa sen myös vakuuttavasti, arjen huumoria unohtamatta.

Pidin erityisesti Heinon tavasta kirjoittaa samalla realismilla rakastelusta, omista tunteistaan, tuoreen parisuhteen kipuiluista, kuukautisista, hiivatulehduksista, keski-ikäisen ihmisen aamujäykkyydestä (en tarkoita aamuerektiota…), auton vaihtamisesta jne. Kaikille asioille annetaan juuri sen verran huomiota, mitä ne saavat todellisessakin elämässä. Varsinkin kirjan alussa päähuomio on seksuaalisessa heräämisessä, mikä on todella ymmärrettävää, itsekin olisin varsinkin suhteemme alussa halunnut kertoa koko maailmalle, kuinka ihanaa seksi voikaan olla. Tai itse asiassa siksihän me F:n kanssa tätä blogia pidetään… Emme ole kuitenkaan uskaltaneet mennä niin intiimiin kuvaukseen kuin Heino ja hänen miehensä. Iso hatunnosto heille rohkeudesta!

Varsinkin kirjan alussa minua nauratti ääneen kohdat, joissa päähenkilö on epävarma itsestään, mollaa itseään ja on varma, että kohta hänen kumppaninsa kyllästyy ja heivaa hänet. Vaimoni ihmetteli nauramistani ja aloin itsekin pohtia sitä. Tulin siihen tulokseen että jollakin tasolla päähenkilö muistutti epävarmuudessaan entistä minääni, jolle voin välillä nauraa hyväntahtoisesti.

Seksin kuvaaminen onnistuu Heinolta hämmästyttävän luontevasti, ainakin omasta mielestäni. F kertoi postauksessaan kirjallisuuspiirissä esiin tulleesta myötähäpeän ja vaivaantuneisuuden tunteesta. Itse en tunnistanut tuota tunnetta, ihmettelin vain miten joku saattoi onnistua kirjoittamaan seksistä kauniisti ja samalla realistisesti. Oli myös yllättävää huomata miten tutulta monikin asia tuntui. Tietysti eroavaisuuksiakin löytyi, mutta minusta homman juju onkin siinä että jokaisen pariskunnan kuuluukin rakentaa juuri heille sopiva tapa harrastaa seksiä. Olikin hauska lukea myös hiukan epäonnistuneista kokeiluista. Sekin tuntui tutulta. Miehenä minua myös ilahdutti kuinka moninaisena miehen seksuaalisuutta kuvataan kirjassa. Välillä puhisen kiukusta kun luen karkeasti yleistäviä kuvauksia miehen seksuaalisuudesta eri medioista.

Kahden ihmisen rakkaussuhteen kehittyminen kuvataan myös todella koskettavasti ja uskottavasti. Välillä tuli kyllä mieleen, että Liinan ja Leon (tai Helin ja Alin) olisi pitänyt lukea Tony Dunderfeltin Vetovoima ja rakkaus. Tai edes tämä meidän postaus (sitä ei tainnut kyllä silloin vielä olla…). Ehkä olisi muutama turha riita jäänyt silloin väliin. Mutta yksi riita oli kuin suoraan suhteemme alkuajoista. Se käsitteli vaatimusta pystyä tulkitsemaan toisen tunteita ilman sanoja ja ymmärtää hyvitellä omaa käyttäytymistään, vaikka ei ole voinut sille mitään. Kirjassa kylläkin vaatimuksen esittää mies.

Heli Heino on ollut paljon esillä kirjansa myötä. Hyvä niin, sillä kirjalle tulee huomattavasti enemmän painoarvoa: kirjoittaja tietää mistä puhuu. Vaatii kyllä aikamoista rohkeutta astua julkisuuteen, hatunnosto siitäkin. Toivottavasti vain ihmiset eivät takerru kirjan rakastelukohtauksiin ja unohda että kirja kertoo tosielämästä. Seksi näyttelee tärkeää ja isoa roolia elämässä. Harvemmin vain se saa niin ison osan tosielämän kuvauksissa mitä se tässä ansaitusti saa.

 

T

 

 

 

 

 

 

 

Kirja-arvostelu: Venuksen vuosi

Saimme blogiyhteistyönä luettavaksemme kirjan Venuksen vuosi.  Venuksen vuosi on fiktiivinen tarina Liinasta ja Leosta, keski-ikäisestä pariskunnasta, joka kohtaa toisensa sokkotreffeillä. Kirjailija Heli Heino ja hänen miesystävänsä Ali Helin ovat julkisuudessa kertoneet kirjan perustuvan vahvasti heidän omiin kokemuksiinsa.

Kirjan ytimenä on vaihdevuosiaan elävän keski-ikäisen naisen seksuaalinen herääminen. Venuksen vuosi oli myös F:n kirjallisuuspiirissä kuuden naisen ruodittavana.

Venuksen vuosi puhuu seksistä hyvin suoraan ja kiertelemättä. Rivo se ei kuitenkaan ole, mutta haastaa lukijansa jo alkumetreillä. Kirjallisuuspiirin kaikki lukijat myönsivät joutuneensa ensi alkuun kokemaan  jonkinlaista myötähäpeää ja vaivaantumisen tunnetta. Minä mukaan lukien. Jo Heinon käyttämä sanasto: pimppa, pimppu, pimpsukka, pimppi, pimparella jne. aiheutti lukupiiriläisissämme halun jättää kirja kesken. Mutta koska teos oli valittu kirjallisuuspiirimme käsiteltäväksi, jokainen jatkoi eteen päin. Ja hyvä niin.

Venuksen vuosi haastaa ajattelemaan omaa seksuaalisuuttaan ja itse koin kirjan hyvin inspiroivana. En niinkään kiihottavana, vaan nimenomaan innoittavana. Kirjaa voi  siis ehdottomasti lukea myös jonkinlaisena oppaana naisen (ja miehen) seksuaalisuuteen.

Koin myös samaistuvani kirjan henkilöihin vahvasti. Olenhan itsekin rakastunut tulisesti ja kokenut hyvin voimakkaan seksuaalisen yhteyden löytämisen riemun mieheni kanssa. Tarinan edetessä ilo kirjan päähenkilöiden puolesta valtaa mielen. Ihan mahtavaa, että he ovat löytäneet toisensa ja että heillä on niin hauskaa petipuuhissa. Tämä ei tarkoita sitä, että kirja olisi epärealistinen ylistyslaulu, vaan parisuhteen mutkia käsitellään myös. Mutta päällimäiseksi kirjasta jää mielikuva kahden aikuisen ihmisen halusta ja kyvystä nauttia seksistä ja toisistaan täysin siemauksin. Sitä eivät latista voimakkaat vaihdevuosioireet, erilaiset elämäntilanteet ja temperamentit, ikä, aikaisemmat ikävät kokemukset seksin saralla, jälkikasvu tai väärinkäsitykset.

Venuksen vuosi kuvaa yksinkertaisesti ihanaa seksiä. Kirja antaa myös osviittaa siihen että koskaan ei ole liian myöhäistä saada hyvä seksielämä. Kirjallisuuspiirimme jäsenet olivat yksimielisiä siitä, että Venuksen vuosi oli ehdottomasti lukemisen arvoinen. Jokainen käsittelee seksuaalisuutta omalla tavallaan, mutta tiettyjä lainalaisuuksia on olemassa.  Venuksen vuosi on tietysti yhden naisen (ja yhden miehen) näkemys asioista ja se mikä toimii tai on totta toiselle, ei välttämättä ole niin jokaisella. En minäkään ole saanut kymmenittäin orgasmeja yhden seksisession aikana, vaikka koen harrastaneeni tässä suhteessa aivan tajuttoman hyvää seksiä. Mutta toisaalta tieto siitä että se on hyvinkin mahdollista, on kiinnostavaa ja inspiroivaa.

Suosittelen siis oikein lämpimästi lukemaan Venuksen vuosi -kirjan ja heittäytymään sen innoittamana tutkimusmatkalle tai päivityskierrokselle omaan seksuaalisuuteensa. Trubaduuri on luvannut lukea kirjan myös, joten todennäköisesti saatte lukea myös hänen näkemyksistään.

Heli Heino on ollut paljon julkisuudessa kirjan myötä, tässä muutamia linkkejä, joihin kannattaa tutustua:

https://anna.fi/ihmiset/julkkikset/vaihdevuosi-iassa-seksuaalisen-heraamisen-kokenut-heli-heino-ensimmainen-orgasmini-suuren-hammastyksen-aihe

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/vaihdevuosiaan-elava-heli-vapautui-seksilukoista-jos-on-painostusta-aloitan-neliraajajarrutuksen-24313429/

http://www.hs.fi/elama/art-2000005109137.html

http://www.ruutu.fi/video/2921756

http://areena.yle.fi/1-3827249

 

F

Venuksenvuosi_2.jpg

Venuksenvuosi

Venuksenvuosi_1

Venuksenvuosi_3.jpg