Kun tässä hiljattain olimme ulkona syömässä hääpäiväämme juhlistaaksemme, panimme vaimoni kanssa merkille kaksikin kertaa erään surullisen ilmiön. Nimittäin pariskunnan, jossa mies yritti pitää tunnelmaa yllä ja olla innostunut, kun taas nainen osoitti hyvin selkeästi olevansa tyytymätön tai ainakin välinpitämätön kaikkea kohtaan. Tuntui pahalta katsoa sitä, koska asetelma vaikutti niin epäreilulta.

Tilanne olisi voinut olla tietysti  toisinkin päin ja ruikuttajana olisi voinut mies.  Sukupuolisidonnaistahan nyrpeys ei ole. Mutta jos suhteesta halutaan tasa-arvoista, ei kummankaan osapuolen tulisi joutua kärsimään toisen kiittämättömyydestä ja nyrpeydestä. Voin vain kuvitella miltä toisesta tuntuu, jos toinen herkullisen aterian jälkeen ei sano muuta kuin: ”Pitäisi tilata taksi”. Ja senkin kyllästyneesti.

Taas kerran oli syytä kiitollisuuteen, koska vaimoni kanssa ei tule koskaan vastaavanlaisia tilanteita. Luulen että kyseisenä iltanakin tarjoilijat ja keittiöhenkilökuntakin olivat oikein tyytyväisiä, että me satuimme olemaan asiakkaina. Jos kerran on tyytyväinen, miksi sitä ei voisi sanoa ääneen? Sama pätee parisuhteeseenkin.

T