Aurinko lämmitti sunnuntaina kovasta tuulesta huolimatta jo aivan ihanasti ja poltteet päästä merelle alkavat olla jo kovat. Vielä ei kuitenkaan ole ihan sen aika, joten on kehitettävä  mereen ja saaristolaiselämään liittyvä oheistoimintaa.

Satuin katsomaan vähän aikaa sitten Yle Areenasta dokumentin Daphnen vanavedessä  ja dokumentin innoittamana luin lisää Göran Schildtistä ja minun oli kauhukseni tunnustettava että olin aivan pihalla. Miten minulta oli voinut mennä ohi Göran Schildt, Kreikka, Daphne, Forum Marinum ja ihan kaikki? Kiljuin Trubaduurille, miksei hän ollut vienyt minua kaikkien näiden vuosien aikana Forum Marinumiin. Ja miksen ole koskaan syönyt  Ravintola Göranissa? Suomen Joutsenessa olemme vierailleet  kerran poikien ollessa pieniä, mutta Aurajoen rannassa oleva upea merikeskus oli mennyt minulta kertakaikkiaan ohi.

Tilanne korjattiin sunnuntaina. Silittelin haltioituneena Daphnen kylkeä, päätin tarttua ensi kesänä Göranin matkakertomuksiin, nuuhkin syvään tervan tuoksua ja hurmaannuin merellisten esineiden estetiikasta. Miten vanhat perämoottoritkin voivat olla niin kauniita – upeista, vanhoista puuveneistä puhumattakaan? Suosikkiesineikseni nousivat kuitenkin upeat naishahmoiset keulakuvat, jotka olivat jotenkin aivan järisyttävän kiehtovat. Entiseen Kruunun viljamakasiiniin ja KOY Linnanpuomin tiloihin rakennettu merikeskus on pelkästään rakennustensa näkökulmasta todella hieno. Nähtävää on aivan valtavasti. Kiersimme näyttelyt aikataulumme vuoksi tällä kertaa hyvin nopeasti ja päätin että seuraava visiittiini tapahtuu pikimmiten. Onneksi on museokortti.

Annoin Trubaduurille anteeksi hänen erheensä. Onhan mies kuitenkin nykyään yhtä hulluna mökkeilyyn ja saaristolaiselämään kuin minäkin ja lähtökohdathan eivät antaneet mitään merkkejä tällaiseen.

 

F