Kun sanat eivät tule helposti

Olen ammatiltani äidinkielen opettaja amiksessa. Rakastan työtäni. Työni on kuitenkin pientä taistelua sen tosiasian kanssa, että minä olen ihminen joka rakastaa sanoja. Rakastan niiden lukemista, sanomista ja niiden kirjoittamista. Opiskelin yliopistossa pääaineenani kotimainen kirjallisuus,  sivuaineinani olivat  suomen kieli ja puheviestintä. Suhteeni sanoihin on lämmin ja rakastava. Kun taas minun opiskelijoillani suhde sanoihin on välillä jotain aivan muuta. Jotkut jopa vihaavat sanoja. Niiden lukemista, sanomista ja varsinkin niiden kirjoittamista.

Suurin osa opiskelijoistani on noin 16-17-vuotiaita nuoria miehiä, joiden asenne äidinkieltä kohtaan on yleensä parhaimillaankin varsin välinpitämätön. Sanat tuntuvat vaikeilta ja turhilta. Lauseet ovat merkityksettömiä ja virkkeet – mitä ne ovat?

Tavoitteeni on tehdä työni hyvin. Haluan saada opiskelijani ymmärtämään sanojen voiman ja merkityksen. Erityisesti haluaisin että he oppisivat sanoittamaan tunteitaan. Että he oppisivat puhumaan siitä, mitä heidän sisällään tapahtuu.

Tällä viikolla on tapahtunut paljon asioita, joiden takia olen pohtinut missioni merkitystä erityisen paljon. Sain hommattua tekniikan alan opiskelijoilleni Sanat haltuun -räppityöpajan. Noin 70 nuorta kuunteli puolitoista tuntia kun kaksi miestä puhui silmät palaen sanoista, teksteistä, tulkinnasta – ja niiden merkityksestä yhteiskunnassa ja yksilötasolla. Kaikki tämä tapahtui räppitekstien ja laululyriikoiden avulla. Näin miten joidenkin sisällä liikahti.

Räppityöpajaa edelsi oppitunti, jota en unohda hetkeen. Sain luokkaani säkkituoleja ja olin raivannut turhat pulpetit pois tieltä. Minulla oli luokassa ryhmä, missä oli vajaa kaksikymmentä 16-vuotiasta poikaa. He olivat asettuneet säkkituoleihin ja sohville. Joku lojui lattialla. Odottelimme toimittaja Aleksis Salusjärveä ja muusikko Mikko Sarjasta Atomirotta-bändistä paikalle. Mitään uutta ei oikeastaan voinut aloittaa aikataulun takia.

Olin juuri saanut hommattua luokkaani muutaman kirjasarjan ja ajattelin, että pojat ehtisivät sopivasti lukea Muumit Rivieralla -sarjakuvan. Luokassa oli vähän levotonta ja keskittyminen kadoksissa. Hetken mielijohteesta sanoin, että voin lukea sarjakuvan heille ääneen. Se puolituntinen olisi pitänyt saada videolle. Opiskelijoista kuului vain sivujen kääntelyn ääntä, kun tarina eteni sitä lukiessani. Tove Janssonin sarjakuvien muumit olivat jotain aivan muuta mihin he olivat 1990-luvun animaatioiden äärellä tottuneet. Lukuhetkeä seurasi mielenkiintoinen keskustelu Muumipapan  viskin juomisesta ja muumien erilaisuudesta suhteessa animaatioihin. Kirjallisuusanalyysiä siis.

Sitten tuli  vielä Elisa Kulman Word-kampanjan video. Katsokaa itse:

Videon sanoma on äärimmäisen koskettava.

En tiedä olisimmeko Trubaduurin kanssa yhdessä ilman sitä tosiasiaa, että olemme molemmat kielellisiä ihmisiä. Ensimmäinen kontaktimmehan tapahtui  sanojen kautta. Iskin Trubaduurille virtuaalisesti silmää match.com -deittisivustolla  luettuani hänen profiilinsa samana päivänä kun olin sivustolla ensimmäistä kertaa elämässäni.  Hän luki vuorostaan minun profiilini ja kirjoitti minulle viestin vielä samaisena iltana. Kirjoittelimme pari viikkoa ennen kuin otimme yhteyden puhelimitse. Menimme suhteeseen sanat edellä. Tapasimme noin kuukauden kuluttua ensimmäisistä viesteistämme.

Koska muutin pohjoiseen parin kuukauden kuluttua kohtaamisestamme jatkoimme tutustumista sanojen kautta, puhuimme tuntikausia puhelimessa ja kirjoitimme toisillemme oikeita kirjeitä. Nuo kirjeet ovat käsittämättömän rakkaat ja palaamme niihin aina välillä.

Tämän blogin kirjoittaminen on tietysti osa parisuhteemme ylläpitämistä, keskustelemme myös joka arkipäivä puhelimessa  ja Trubaduuri on tehnyt tietoisen päätöksen: hän on mies, joka sekä puhuu että pussaa. Me luemme suhteellisen paljon ja keskustelemme lukemastamme. Sanat ovat monella tavalla keskiössä parisuhteessamme.

Kaikesta tästä huolimatta sanat meinaavat välillä takertua kurkkuun, mutta me saamme ne sieltä ulos – tavalla tai toisella. Voi kunpa saisivat opiskelijanikin…

 

F

PS Kuvat ovat Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttilan kirjasta Rakkauden Atlas ja Tommy Tabermannin Rakkaudella  -runokokokoelmasta – niin ja kirjeistämme vuodelta 2008.

Sanoista_10

Sanoista_12.jpg

Sanoista_6

Sanoista_5

Sanoista_4

Sanoista_3

Sanoista_2

Sanoista_11

Sanoista

 

 

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s