Lihava vai ihana?

Paksu vai kaunis? Rujo vai sievä? Plösö vai timmi? Viime aikoina mediassa ja somessa on pyörinyt kommentteja ja keskusteluja niin naisten rumuudesta kuin kehon epäkohdistakin. Mikä on kaunista ja mikä rumaa? Miksi ihmiset ovat niin kauneuden perään? Onko ulkonäöllä tosiaan niin paljon merkitystä?

Täytän muutaman päivän päästä 45 vuotta. Kasvoihin kertyy lisää juonteita pikkuhiljaa ja ylipainoahan minulla on ollut jo pitkään vaikka muille jakaa. En siis ole todellakaan keksinyt viisasten kiveä omaan painonhallintaani, mutta näistä elämän tosiasioista huolimatta eilisen uimareissun jälkeen totesin Trubaduurille, että en ole kehostani erityisen ylpeä, mutta en myöskään häpeä sitä enää. Sama pätee pro gradu -tutkielmaani, jonka tieteelliset arvot  eivät ole mittavat. En ole siitä erityisen ylpeä, mutta se antoi minulle maisterin paperit ja pätevyyden toimia ammatissani.

Viime viikolla olin fysioterapeutin pakeilla ja huomasin, että häpeä on kadonnut myös sen kaltaisista tilanteista. Fysioterapeutin pyytäessä riisutumaan, tein sen mitään kummempia ajattelematta. Ihanan vapauttavaa.

En ole ihan varma, johtuuko tämä eletyistä vuosista, joita ei ole ihan vähän vai siitä, että olen elänyt kohta yhdeksän vuotta parisuhteessa, missä olen kokenut tulevani täysin hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Todennäköisesti molemmista. Ja faktahan on se, että häpeä omasta kehosta ei ainakaan lisää ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, oli ylipainoa tai sitten ei.

Tänään aamulla kun kampesin Trubaduurin perässä pöydän ääreen juomaan hänen minulle keittämää kahvia, niin ensimmäiset sanat kuuluivat: ”Olet nätti.” Onko ihanampaa tapaa aloittaa maanantaiaamu kuin kuulla olevansa kaunis? Miksi? Sen takia että omasta älykkyydestäni olen kyllä kutakuinkin kartalla (myös vajaavaisuuksistani esim. loogisen päättelyn suhteen), mutta oman viehätysvoimani suhteen  olen välillä hyvinkin epävarma. Niin se vain on. Se, että olen kiloineni päivineni kumppanini mielestä kaunis, viehättävä ja haluttava on sellainen lahja, jonka soisin ihan jokaiselle.

Tämä teksti ei suinkaan ole puolustuspuheenvuoro ylipainolle. Ehei. Olen kiistattoman tietoinen sen negatiivisista vaikutuksista terveyteeni ja ulkonäkööni. Ja yritän edelleen saada ratkaistua asiaa minulle sopivalla tavalla. Olen vain aivan käsittämättömän onnellinen, että puolisoni mielestä olen ensisijaisesti ihana ja kaunis.

 

F

 

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s