Hulluna punaiseen

”Sininen vetää puoleensa, mutta punainen nappaa heti.” ”Ei värillä väliä, kunhan se on punainen.” Punainen on värinä sen kaltainen, että se ei jätä ketään kylmäksi, monelle se on ”punainen vaate”, jota ei voi sietää esimerkiksi vaatetuksessa tai sisustuksessa.

Minulle punaisen värin merkitys  tuntuu kasvavan koko ajan. Katselin eilen Inhimillinen tekijä -ohjelmaa, missä Kimmo Ohtonen puhui voimaeläimestään karhusta ja ymmärsin, että punaisella värillä on minulle vastaava merkitys. Alle kolmekymppisenä pukeuduin jonkin verran punaiseen ja mennessäni ensimmäisen kerran naimisiin 24-vuotiaana aiheutin pientä kohua maaseudulla sonnistautumalla pompidour-korkoisiin, punaisiin kenkiin valkoisen, muuten hyvin konservatiivisen, hääpukuni kanssa. Mutta esimerkiksi sisustuksessa suosin sinistä ja vihreää.

Erottuamme ensimmäisen aviomieheni kanssa olin  30-vuotias ja tilanteessa, missä käytännöllisesti katsoen kaikki siihen mennessä rakentamani hajosi hetkellisesti, tai ainakin minusta tuntui siltä. En muuttanutkaan ydinperheessä unelmieni omakotitaloon metsän keskelle, vaan ryhdyin rakentamaan uutta kotia kerrostalokolmioon pienten poikieni kanssa.

Kaikki oikeastaan alkoi pienen eteisen punaisesta korkkimatosta. Ainakin luulen niin. Muistan vieläkin sen tunteen, kun remontoin kolmiota ja päätin että haluan eteiseen syvän punaisen lattian. Kukaan ei estellyt ja punainen väri edusti minulle jollakin tavoin voimaa, itsenäisyyttä, vapautta ja pärjäämistä.

Punainen väri hiipi myös vaatetukseen ja pikkuhiljaa se tuntui ainoalta oikealta tehosteväriltä. Aloitettuani valokuvaamisen vakavammin, huomasin punaisen värin kiinnostavan koko ajan enemmän ja enemmän ja Instagram-tiliämme seuraavat eivät ole voineet huomaamatta, että punainen väri on miltei määrittävä elementti visuaalisuudessa siellä.

Onneksi Trubaduurilla ei ole mitään punaista väriä vastaan ja hän suhtautuu lempeän ymmärtäväisesti friikkiyteeni. Ja mennessämme naimisiin oli itsestään selvää, että tekisin sen punaisessa puvussa.

Tänään hain postista kirjan, missä punaista väriä käsitellään osana taidetta, ja sen historiaa. Kysymyksessä on Michel Pastoureaun Red – The history of colour. Kirja on lumoavan kaunis ja todella kiinnostava. En tiedä vielä mihin tämä intohimoni punaista väriä kohtaan johtaa, mutta koen sen merkityksen todella isoksi. Ehkä se antaa suunnan koko elämälle niin kuin karhu antoi Kimmo Ohtoselle. Ainakin punainen väri antaa minulle voimaa. Pukeudun punaiseen, koska minusta tuntuu siltä – minulla ei ole tarvetta pyydellä anteeksi olemassaoloani, vaikka en täytäkään tämän päivän kauneusihanteita. Punaiset esineet antavat minulle energiaa ja nautin punaisen värin esteettisyydestä aivan valtavasti.

 

F

PS Instagramissa voi seurata punatautiani hastagilla #hullunapunaiseen.

punainen_vari_9

punainen_vari_16

punainen_vari_12

punainen_vari_11

punainen_vari_13

punainen_vari_14

punainen_vari_15

punainen_vari_17

 

 

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s