Rukinlavan tilalle?

Olin töitteni puolesta jälleen kerran suosikkimuseossani, Emil Cedercreutzin museossa, Harjavallassa. Vein  sinne vieraani, jotka kokivat paikan maagisuuden ensimmäistä kertaa. Sitä on aina hienoa seurata vierestä. Turhaan en ole kehunut.

Emil Cerdercreutzin museon kansantieteellinen esineistö pitää sisällään komean kokoelman rukinlapoja, jotka olivat välttämättömiä agraariyhteiskunnassa. Suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa rukinlavoilla oli myös merkittävä asema kosio- ja kihlalahjana. Tämän vuoksi ne olivat erityisen kauniita ja koristeltuja –  täynnä taidokasta käsityötä ja taiteellista silmää.

Enää ei ole rukinlavoille käyttöä, mutta millä tänä päivänä hurmataan kiintymyksen ja rakkauden tunteiden kohde, kun kädentaitojen merkitys on monin paikoin häviämässä…?

Vai onko sittenkään? Usein saa lukea lehdistä miten suhteen etenemistä edesauttoi, loistava, itse valmistettu ateria.  Onko avokadopasta nykypäivän rukinlapa? Trubaduurin soittotaitto viimeisteli ehdottomasti minun tunteitani. Kädentaitoa sekin. Hänen tekemänsä ruokapöytä ranta-aitassamme saa minut joka kerta sen nähdessäni ihastelemaan mieheni taitavuutta. Pitäisiköhän minun opetella neulomaan villasukkia? Noin niin kuin hurmaamismielessä.

F

rukinlavat

rukinlavat_1

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s