Yli 700 lukijaa!

Viidentenä hääpäivänämme 17. helmikuuta juhlimme myös blogiamme, joka täytti kokonaiset kaksi vuotta. Välillä olemme olleet valmiit  lyömään hanskat tiskiin, mutta sitten olemme huomanneet itse jatkavamme keskustelua parisuhteesta, rakkaudesta, seksistä, ihmisenä olemisesta, taiteista, matkustamisesta, hyvästä ruuasta jne. – ja sitten olemmekin päättäneet jatkaa myös niistä kirjoittamista ja niiden valokuvaamista.

Teemme postauksia täysin oman fiiliksen mukaan – ja silloin kun siltä tuntuu. Molemmat. Emme ole ottaneet blogista mitään stressiä, koska se on meille yhteinen harrastus. Mutta tottakai haaveilemme valtaisista lukijamääristä, ja erityisesti siitä että lukijamme saavat teksteistämme ja kuvistamme jotain itselleen. Ensisijaisesti kuitenkin pidämme blogia itsekkäistä syistä – jollain tavoin tuntuu mielekkäältä tallentaa omia ajatuksiaan ja kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Aina välillä palaamme myös omiin postauksiimme syystä tai toisesta.

Kulunut helmikuu on ollut kävijämäärien suhteen aika herkullinen. Tammikuussa yksittäisiä kävijöitä oli blogialustamme WordPressin laskurin mukaan n. 500  ja eilen ylitimme 700 vierailijan määrän. Se on aika paljon se.  Suosituin yksittäinen postaus helmikuussa oli Trubaduurin Roolien vankina seksissä  ja toiseksi suosituin Flirttimaisterin Entä jos rakkaus loppuu?

Blogiamme kommentoidaan varsin vähän ja se tuntuu  joskus vähän hassulta… Lukeeko tekstejämme kukaan? Ovatko ne aivan pöljiä? Mitä järkeä tässä on? Toisaalta se, että postauksia ei kommentoida vapauttaa meidät vastaamiselta. Ja siihen meillä ei ihan hirveästi oikeastaan olisi aikaa. Eli ehkä ihan hyvä näin.

Juuri nyt blogin kirjoittaminen tuntuu tosi mukavalta ja tekstejä syntyy helposti. Aina ei niin ole, mutta nautimme tästä tilanteesta ja toivomme, että lukijamme pysyvät vaihtelevasta julkaisutahdistamme huolimatta mukana.  Ja tietysti toivomme lisää lukijoita mukaan!

Rakkaudella,

F&T

petikollaasi - muokattu

 

Tom of Finland

Kävimme eilen katsomassa Dome Karukosken elokuvan Tom of Finland. Pidimme siitä molemmat. Elokuvan casting oli loistava, huumori herkullista, tarinankerronta ei-alleviivaavaa ja visuaalisuus onnistunutta. Koimme elokuvan ensisijaisesti taiteilijaelämänkertana, ja siinä lajissa tavattoman hyvänä.

Touko Laaksosen  alias Tom of Finlandin tarina on monella tavalla taruakin ihmeellisempi ja olemme tänään tutkineet tiiviisti hänen elämänkertaansa, joka on löytynyt Trubaduurin kirjahyllystä jo vuodesta 1992. Kaarinan poikia kumpikin.

Seksuaalisuus ja yhdenlainen gay-kulttuuri ovat osa elokuvaa, aivan kuten ne olivat osa Touko Laaksosen elämää. Jokainen ymmärtää että 1920-luvulla syntyneen homoseksuaalin tarina pitää sisällään myös traagisia asioita, mutta Laaksosen elämä ei todellakaan ollut tragedia. Ja se antaa uskoa myös tässä ajassa. Tasa-arvoinen avioliittolaki tulee voimaan ylihuomenna. Järjetöntähän se on, että vasta ylihuomenna, mutta onneksi sentään silloin.

Jokainen tulkitsee näkemäänsä ja kokemaansa omista lähtökohdistaan ja näemme  Touko Laaksosen ja Veli Mäkisen rakkaustarinassa samaa viestiä kuin Merete Mazzarella romaanissa Elämäntarkoitus, missä hän siteeraa brittifilosofi Terry Eagletonia. Eagletonin mukaan ihmisten ihanteellinen yhteiselämä on kuin jazzbändi, missä  jokainen soittaja ilmaisee itseään ja jättää samalla tilaa toisille. Yhtyeessä kaikki seuraavat valppaasti toisiaan, kuuntelevat toista kehittyäkseen  ja samalla myös kannustavat toisia entistä paremmiksi.  Individualismin  ja yhteisön hyvän välisestä dilemmasta ei synnykään konflikti, vaan monivivahteista harmoniaa. Jos me saisimme päättää niin eläisimme jazzyhtyeen kaltaisessa maailmassa ihan joka hetki kaikkialla maailmassa. Ja sellaisen maailman haluaisimme jättää lapsillemme.

Peace and love.

F&T

PS Alla oleva kuva on Touko Laaksosen tulkinta Michelangelon Davidista. Kuva on  F. Valentine Hooven III:n Tom of Finland -elämänkerrasta.

Hulluna punaiseen

”Sininen vetää puoleensa, mutta punainen nappaa heti.” ”Ei värillä väliä, kunhan se on punainen.” Punainen on värinä sen kaltainen, että se ei jätä ketään kylmäksi, monelle se on ”punainen vaate”, jota ei voi sietää esimerkiksi vaatetuksessa tai sisustuksessa.

Minulle punaisen värin merkitys  tuntuu kasvavan koko ajan. Katselin eilen Inhimillinen tekijä -ohjelmaa, missä Kimmo Ohtonen puhui voimaeläimestään karhusta ja ymmärsin, että punaisella värillä on minulle vastaava merkitys. Alle kolmekymppisenä pukeuduin jonkin verran punaiseen ja mennessäni ensimmäisen kerran naimisiin 24-vuotiaana aiheutin pientä kohua maaseudulla sonnistautumalla pompidour-korkoisiin, punaisiin kenkiin valkoisen, muuten hyvin konservatiivisen, hääpukuni kanssa. Mutta esimerkiksi sisustuksessa suosin sinistä ja vihreää.

Erottuamme ensimmäisen aviomieheni kanssa olin  30-vuotias ja tilanteessa, missä käytännöllisesti katsoen kaikki siihen mennessä rakentamani hajosi hetkellisesti, tai ainakin minusta tuntui siltä. En muuttanutkaan ydinperheessä unelmieni omakotitaloon metsän keskelle, vaan ryhdyin rakentamaan uutta kotia kerrostalokolmioon pienten poikieni kanssa.

Kaikki oikeastaan alkoi pienen eteisen punaisesta korkkimatosta. Ainakin luulen niin. Muistan vieläkin sen tunteen, kun remontoin kolmiota ja päätin että haluan eteiseen syvän punaisen lattian. Kukaan ei estellyt ja punainen väri edusti minulle jollakin tavoin voimaa, itsenäisyyttä, vapautta ja pärjäämistä.

Punainen väri hiipi myös vaatetukseen ja pikkuhiljaa se tuntui ainoalta oikealta tehosteväriltä. Aloitettuani valokuvaamisen vakavammin, huomasin punaisen värin kiinnostavan koko ajan enemmän ja enemmän ja Instagram-tiliämme seuraavat eivät ole voineet huomaamatta, että punainen väri on miltei määrittävä elementti visuaalisuudessa siellä.

Onneksi Trubaduurilla ei ole mitään punaista väriä vastaan ja hän suhtautuu lempeän ymmärtäväisesti friikkiyteeni. Ja mennessämme naimisiin oli itsestään selvää, että tekisin sen punaisessa puvussa.

Tänään hain postista kirjan, missä punaista väriä käsitellään osana taidetta, ja sen historiaa. Kysymyksessä on Michel Pastoureaun Red – The history of colour. Kirja on lumoavan kaunis ja todella kiinnostava. En tiedä vielä mihin tämä intohimoni punaista väriä kohtaan johtaa, mutta koen sen merkityksen todella isoksi. Ehkä se antaa suunnan koko elämälle niin kuin karhu antoi Kimmo Ohtoselle. Ainakin punainen väri antaa minulle voimaa. Pukeudun punaiseen, koska minusta tuntuu siltä – minulla ei ole tarvetta pyydellä anteeksi olemassaoloani, vaikka en täytäkään tämän päivän kauneusihanteita. Punaiset esineet antavat minulle energiaa ja nautin punaisen värin esteettisyydestä aivan valtavasti.

 

F

PS Instagramissa voi seurata punatautiani hastagilla #hullunapunaiseen.

punainen_vari_9

punainen_vari_16

punainen_vari_12

punainen_vari_11

punainen_vari_13

punainen_vari_14

punainen_vari_15

punainen_vari_17

 

 

Hetkiä Helsingissä

Karistin tiistaina Turun pölyt jaloistani ja suuntasin Helsinkiin. Päätin tavata mahdollisimman monta ystävääni ja onnistuinkin siinä hyvin.

Ensimmäinen tapaaminen tapahtui heti saavuttuani Helsinkiin, paikkana kahvila La Torrefazione Aleksanterinkadulla. Viihtyisä ja rento italialaistyyppinen paikka, missä oli supperhyvää kahvia. Tutustuin Roomassa ollessani kahteen nuorukaiseen, ja välillemme syntyi ystävyys, joka siirtyi mukanamme Suomeen. On ollut ihanaa saada ystäviksi kaksi luovaa ja lahjakasta nuorta miestä, joiden elämäntilanteet ovat jotain ihan muuta kuin omani. Eri ikäisten ystävien omistaminen on jotain aivan käsittämättömän rikastuttavaa. Kahvihetki hurahti hetkessä ja lupasimme tavata taas jossain. Ehkä saan seuraavaksi houkuteltua nuorison Satakuntaan.

Ihanan energinen ystävättäreni pörhälsi suoraan uudesta työpaikastaan luokseni ja oli seuraavan kohtaamisen aika. Ystäväni vei minut syömään mainioon italialaiseen ravintolaan Il Trioon, missä päivitimme kuulumiset loistavan pastan ja pitsan äärellä. Olemme tunteneet teinitytöistä asti ja vaikka edellisestä tapaamisesta olisi kulunut vuosi, niin kuin tällä kertaa, niin tuntuu kuin jatkaisimme siitä mihin viimeksi olimme jääneet. On huikeaa että on ystäviä, jotka tuntevat sinut läpikotaisin vuosikymmenien ajalta. Yövyin ystäväni luona ja emme meinanneet malttaa mennä nukkumaan, sillä juttua olisi riittänyt vaikka miten pitkään… Toivottavasti seuraavaan tapaamiseen ei mene kokonaista vuotta.

Kolmannet treffit saimme sovittua Malmin kauppakeskukseen. Kiireinen ystäväni sai kuin saikin järjestymään aikaa minulle. Hän oli lähdössä Hämeenlinnaan luennoimaan, joten sovimme treffit paikkaan, mistä hän pääsi kätevästi matkaan. Meille jäi aikaa miltei kaksi tuntia. Ystäväni on läsnäolon mestari. Hälyinen kauppakeskus katosi ympäriltämme kun hörpimme isot lattet viihtyisässä Espresso Housen kahvilassa. Meidän tiemme kohtasivat 1990-luvun alkupuolella kotimaisen kirjallisuuden opintojen parissa ja Facebookin myötä ystvyytemme heräsi uudelleen. Meidän elämämme ovat  oikeastaan tyystin erilaiset, mikä jollain tavoin ehkä juuri vetää meitä puoleensa. Olen todella kiitollinen ystävyydestämme. Tapaamisemme jälkeen olin inspiroitunut  – tiedän että hänellä on sellainen vaikutus moniin ihmisiin.

Rautatieasemalta kävelin hotelliimme Glo Hotel Artiin. Kävin suihkussa, lueskelin kirjaa ja otin pienet päiväunetkin. Pukeuduin oopperailtaa varten ja menin odottamaan hotellin upeaan aulaan Trubaduuria. Päiväunieni aikana lumimyrsky oli vallanut Helsingin kadut ja aulaan saapui luminen ja märkä mies. Emme antaneet sään haitata. Veimme T:n tavarat huoneeseemme ja lähdimme lumen ja tuulen keskelle etsimään ruokapaikkaa. Lumi ja tuuli riepottelivat meitä ja koko kaupunkia. Meitä nauratti. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olemme saaneet kokea Helsingin tässä moodissa. T oli tsekannut valmiiksi Sushibar+Wine -ravintolan Fredalta, missä oli aivan loistavat sushit! Ehkä yhdet parhaista ikinä.

Illan ja viikon  ehdoton kohokohta oli Carmen Kansallisooperassa. Tarina ja ooppera olivat meille entuudestaan tutut Finnkinon MET-esityksistä, mutta kyllä livekokemus on aina ihan oma juttunsa. Sairastapaus hieman sekoitti esitystä, sillä Don Josén roolin esittäjä Daniel Johansson ei pystynyt itse laulamaan ja hänen paikkaajansa esitti laulut estradin sivusta. Mutta yllättävän vähän se haittasi.  Muuten Carmen oli juuri niin upea ja traaginen kuin sen kuuluukin olla.

Oopperan jälkeen olimme täysin valmiit nukkumaan – onneksi hotellin sänky oli todella hyvä. Glo Hotel Artin aamiainen oli myös aivan loistava. Körottelimme aamulla bussilla Turkuun ja minä palasin Satakuntaan.  Lomaa on jäljellä vielä muutama päivä ja aion ottaa todella iisisti.
 
F

PS Ihanien ystävien tapaaminen oli niin inspiroivaa ja intensiivistä, että unohdin ottaa kuvia, mikä oli oikeastaan juuri sitä, mitä kaipasinkin. Muutama räpsy sentään Glo Hotel Artin aulasta T:tä odotellessa…

glohotelart

glohotelart_7

glohotelart_6

glohotelart_5

glohotelart_4

glohotelart_3

glohotelart_2

glohotelart_1

 

 

Ruualla rakastaja

Hei olen Marjaana, joka myös Flirttimaisterina tunnetaan. Olen ruualla rakastaja. Jostain luin joskus että ruokaa ja tunteita ei saa sekoittaa. No, minä sekoitan tunteet kaikkeen. Etenkin ruokaan.

T teki  eilen pitkän ja intensiivisen päivän töissä kun minä chillailin huolettomana kamerani kanssa turuilla ja toreilla. Ja hieman shoppailinkin.

Miten muulla voisin tasapainottaa tätä epätasapainoa kuin valmistamalla rakkaalleni maukkaan aterian?  Oli ehdottomasti pastan aika. Jotenkin spaghetti alla puttanesca eli ilotytön pasta tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta.

Ainekset:

500 g spagettia
kastike:
1 tlk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja (400g)
2 pientä sipulia
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 prk sardellifileitä
1 dl mustia kivellisiä oliiveja ( poista kivet ja halkaise oliivit)
2 rkl kapriksia
nippu persiljaa
1 tuore chili pieneksi silputtuna
neitsytoliiviöljyä

Ohje:

Pastavesi kiehumaan. Pannulle reilusti oliiviöljyä. Sipulit kuullotetaan ensin ja perään heitetään sardellifileet. Fileet oikeastaan katoavat sipulien ja oliiviöljyn joukkoon. Sitten vuorossa on valkosipuli, chilisilppu ja tomaatit. Seuraavaksi  on oliivien ja huuhdeltujen kapristen vuoro. Sekaan vielä reilusti persiljaa.  Annetaan hautua parikymmentä minuuttia, jonka aikana ehtii keittää spagetin. Lopuksi spagetti sekoitetaan kastikkeeseen ja päälle vielä persiljaa ja hyvää oliiviöljyä. Italialainen punaviini olisi sopinut komeasti kaveriksi. Nam ja maiskis.

 

F

ilotytonpastaa

ilotytonpastaa_1

ilotytonpastaa_2

ilotytonpastaa_3

Punahaukka liikenteessä

Trubaduuri lähti aamulla reippaasti töihin ja minä päätin lähteä kaupungille kuvailemaan… kaikkea punaista. Harmaa ja sateinen Turku oli mielenkiintoinen miljöö punaisen värin metsästykseen.

Uudet, punaiset, tennarit ja Red-lehti sentään hiukan lohduttivat punaisen nälkääni.

F

PS Kui Designin Local shop oli minulle uusi tuttavuus ja ehdottomasti pistäytymisen arvoinen.

turku-punahaukan-silmin

turku-punahaukan-silmin_1

turku-punahaukan-silmin_2

turku-punahaukan-silmin_3

turku-punahaukan-silmin_4

turku-punahaukan-silmin_5

turku-punahaukan-silmin_6

turku-punahaukan-silmin_7

turku-punahaukan-silmin_8

turku-punahaukan-silmin_9

turku-punahaukan-silmin_10

turku-punahaukan-silmin_11

turku-punahaukan-silmin_12

turku-punahaukan-silmin_13

turku-punahaukan-silmin_14

turku-punahaukan-silmin_15

turku-punahaukan-silmin_16

turku-punahaukan-silmin_17

turku-punahaukan-silmin_18

turku-punahaukan-silmin_19

turku-punahaukan-silmin_20

turku-punahaukan-silmin_21

turku-punahaukan-silmin_22

turku-punahaukan-silmin_23

turku-punahaukan-silmin_24

turku-punahaukan-silmin_25

turku-punahaukan-silmin_26

turku-punahaukan-silmin_27

 

Ei kolahtanut

Eilen kävimme Turun taidemuseossa Elina Brotheruksen valokuvanäyttelyssä. Teokset olivat vuosilta 1998-2015.

Brotherus on ikätoverini ja yksi kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia valokuvataiteilijoita. Hän on omassa taiteessaan laittanut itsensä likoon varsin perinpohjaisesti. Joidenkin töiden maalauksellisuus ja miljöiden rosoisuus ja jylhyys viehättivät minua, mutta kokonaisuus jätti meidät molemmat kylmäksi. Aina ei kolahda.

 
F

turun-taidemuseo_brotherus

turun-taidemuseo_brotherus_1

Hääpäivä herkutellen

Virallisesti viides hääpäivämme oli jo perjantaina, mutta koska pojillani oli menossa potkijaisetpenkkaritjavanhojentanssit-juhlaviikot ja en halunnut missata niistä mitään, niin pääsimme juhlistamaan hääpäiväämme vasta lauantaina. Mutta hyvää kannatti odottaa. T odotti minua Turun kodissamme sampanja kylmässä kun pörhälsin aamupäivällä Satakunnasta kultani luo.

Trubaduuri oli varannut meille hyvissä ajoin pöydän turkulaisesta ravintola Karu Izakayasta. Olemme olleet paikassa aikaisemmin  Food and  fun -festivaalien aikana, jolloin herkuttelimme islantilaisen kokin loihtiman menun, ja kerran ystäviemme kanssa sushilla. Olimme kuulleet paljon kehuja Karun maistelumenusta ja olimme päättäneet nauttia sen hääpäivämme kunniaksi.

Ennen Karua kävimme juomassa aperitiiveiksi lasilliset kuubalaista rommia läheltämme löytyvästä kortteliravintola Kerttulin Kievarissa, joka on erikoistunut viskeihin ja rommeihin. Hauska pikkukapakka, missä on asiantunteva ja ystävällinen palvelu.

Mutta sitten itse asiaan eli Karun maistelumenuhun, joka koostuu keittiön valitsemista päivän raaka-aineista valmistetuista tarjoiltavista. Emme siis tienneet, mitä tulisimme syömään, mikä teki ravintolaillasta jännittävän ja elämyksellisen, varsinkin kun herkut olivat toinen toistaan parempia. Koko menussa oli vahva itämainen meininki, mutta mukana oli myös hawajilaisia makuja ja mukaan mahtuivat myös perinteiset nigirit ja sashimit.

Ruuat olivat aivan jumalattoman hyviä, palvelu rentoa ja ystävällistä. Nuori tarjoilijamies sydäntatskoineen oli asiantunteva ja mukava (kuten muukin henkilökunta). Hän ymmärsi myös hyvin haluni kuvata hänen sydäntatuointinsa, jotka riemastuttivat hääpäivän viettäjää suuresti. Karu on pieni ravintola, jonka selkeä sisustus on todella kaunis. Sinne kannattaa tulla kauempaakin syömään, sillä itse en ainkaan keksi mitä muuta olisin kaivannut täydelliseen ravintolailtaan. Menu on todella runsas ja vatsat piukeina kävelimme kotiin kahden tunnit herkuttelun jälkeen. Ai lähdimmekö jatkoille? No ei. Meillä oli muuta tekemistä.

F

haapaiva2017


haapaiva2017_1

haapaiva2017_2

haapaiva2017_3

haapaiva2017_4

haapaiva2017_5

haapaiva2017_6

haapaiva2017_7

haapaiva2017_8

haapaiva2017_9

haapaiva2017_10

haapaiva2017_11

haapaiva2017_12

haapaiva2017_13

haapaiva2017_14

haapaiva2017_15

haapaiva2017_16

haapaiva2017_17

Roolien vankina seksissä

Arvoin tässä että kirjoitanko miehestä roolien vankina vai seksistä. Päädyin sitten kirjoittamaan miehestä roolien vankina seksissä. Miehelle kun on annettu hyvin ahtaat raamit seksin suhteen (ainakin heteroseksissä), mikä on harmillista myös naisen kannalta. Jatkuvasti törmää erilaisiin kirjoituksiin naisen seksuaalisuuden kompleksisuudesta kun taas miehistä sanotaan vain, että he ovat aina valmiina, naisivat ympäriinsä jos voisivat, miehillä orgasmi lähtee jalkojen välistä kun taas naisella kaikki tapahtuu pään sisällä jne.

Surullista on myös lukea Duodecimin terveyskirjastosta ennenaikaisen siemensyöksyn hoito-ohjeita, jotka lähtevät siitä että kyseessä on häiriötila. Ymmärrän toki, että se voi olla ongelma jos ehtii laueta ennen kuin on saanut housut pois jalasta, mutta ei vaikuta että tässä olisi siitä kysymys. Koko ennenaikaisen siemensyöksyn ajatus on oikeastaan absurdi, koska on ollut tiedossa jo vuosikymmeniä että reippaasti yli puolet naisista ei saa orgasmia yhdynnässä. Eli silloinhan ainoa ”hoitokeino” on että nainen teeskentelee orgasmia! Jos ymmärrettäisiin että sääntö ”naiset ensin makuhuoneessa” on mieletön, mikä helpotus se olisi sekä miehelle että naiselle. Sillä eihän penis ole ainoa ruumiinosa, jota mies voi käyttää seksissä. Ja jos hirveästi keskittyy laukeamisen pidättelemiseen voi itse orgasmi mennä sivu suun ja tapahtuukin vain pelkkä siemensyöksy, eikä sillä sitten enää ole väliä oliko se ennenaikainen vai ei.

Ylipäänsä kaikenlaiset säännöt petipuuhissa on haitallisia, sillä silloin sekä miehelle että naiselle asetetaan ennakkopaineita siitä millaista seksin kuuluisi olla. Miehille ja naisille on toitotettu että miehellä pitää olla kestävyyttä eikä hän saa laueta liian aikaisin (mitähän sekin tarkoittaa?), naisen orgasmi on eri asia kuin miehen jne. Ja sitten yritetään toteuttaa näitä ennakko-oletuksia. Ei ihme että sekä miehelle että naiselle tulee paineita sängyssä.

Vähän vaikea kirjoittaa seksistä oman kullan kanssa mutta sen voin sanoa että en oikeastaan huomaa suurta eroa meidän orgasmien voimakkuudessa tai kestossa. Ja joskus toinen on panettuneempi toista ja toisinpäin, mutta yleensä toinenkin innostuu kun vähän lämmittelee. Välillä F saa ensin ja välillä minä. Ja joskus vain toinen saa. Välillä toisella orgasmi kestää pidempään, välillä toisella. Olemme heittäneet säännöt ja roolit romukoppaan ja muokanneet seksimme meidän näköiseksi. Se on äärimmäisen vapauttavaa. Suosittelen.

T

 

 

Entä jos rakkaus loppuu?

Laitoin eilen monta kuvaa meistä someen. Minä ja hän. Me.  Suutelemassa. Hymyssä suin. Kuvallista todistusaineistoa rakkaudestamme. Miten uskallan? Jos kuitenkin rakkaus välillämme loppuu?  Niin on tapahtunut ennenkin. Niin minulle kuin muillekin.

Mitään erityisiä takeita rakkautemme kestämiselle ei ole. Paitsi lupauksemme ja tahtotilamme. Mutta on sitä luvattu ja tahdottu ennenkin.

Eikö olisi vähän noloa, jos niin kävisi…? Ensin hehkuttaisi onneaan ja rakkauttaan, ja sitten kävisikin, niin että toinen ottaisi ja lähtisi. On sitä lähdetty ennenkin.

Aina välillä edellä mainitun kaltaiset ajatukset saattavat pulpahtaa mieleen. Ja hyvä niin. Se pistää ajattelemaan ja toimimaan. Pidän rakkauttamme kaikkea muuta kuin itsestäänselvyytenä. Hämmästelen miltei päivittäin käsittämätöntä tuuriani.  ”Mitä mä olen tehnyt oikein kun olen saanut tuollaisen ihmisen rinnalleni?”

Näin viidennen hääpäivän kynnyksellä voin todeta, että ainakin olen uskaltanut rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan. En todellakaan ole pitänyt kynttilää vakan alla, vaan olen näyttänyt mitä tunnen ja mitä rakkautemme merkitsee minulle.

Jos meille jonakin päivänä tapahtuu jotain sellaista, että rakkautemme loppuu, niin silloin putoan korkealta. Mutta olen varma, että en tule koskaan katumaan sitä, että olen uskaltanut rakastaa. Näin täysillä ja kokonaan. 

F