Vakaa aikomukseni oli hurauttaa Oulun kautta Itä-Lappiin ja aloitella vuoden 2017 ensimmäiset päivät katselemalla maailmaa tunturin laelta. Toisin kävi. Pakkasennusteet näyttivät juuri itäiseen Lappiin miltei 40 asteen pakkaslukemia ja totesin, että tämän rouvan taitaa olla viisaampi pysyä poissa niiltä leveysasteilta. Olin kuitenkin sopinut visiitistäni erään ystäväni ja hänen perheensä luokse Haukiputaalle ja päätin toteuttaa pienen roadtripini sinne. Ajelin hiljakseeen pitikin rantatietä, kuuntelin Yle Areenasta Jari Sarasvuon juttuja, ajattelin paljon, pysähdyin Vaasassa sushilla ja saavuin Ouluun illansuussa. Ystäväni perheineen odotti minua lihapatojen äärellä ja jatkoimme juttuja pitkälti yli puolen yön. Olimme viimeksi tavanneet nenätysten kahdeksan vuotta sitten ja siinä ehtii muuten tapahtua sitten kaikenlaista. Toivottavasti saamme ensi kesäna heidät vastavierailulle Satakuntaan.
Isäntäperheeni arki oli alkamassa ja heille oli myös tulossa Ranskan sukulaisia kylään, joten aamupäivällä kiitin heitä vieraanvaraisuudesta (olisin ilman muuta saanut yösijan myös toiseksi yöksi) ja varasin itselleni hyvin nopean harkinnan jälkeen huoneen Hotelli Lasaretistä, Oulusta. Matkani yksi tavoite oli myös saada olla aivan yksin ajatuksineni ja viihtyisä hotelli on siihen mitä mainioin paikka. Seuraavaksi suuntasin kamerani kanssa meren rantaan. Pakkaslukemat olivat aamupäivällä hyvin maltilliset, mutta pureva tuuli raikasti sopivasti kuvauksia. Meri on kyllä aina meri – jäätyneenä ja lumen peitossakin kertakaikkisen täydellinen.
Pienen googlailun jälkeen suuntasin myöhäiselle lounaalle Ravintola Puistolaan, missä taisin syödä elämäni parhaan risoton. Ja mikä miljöö! Vaaleanpunainen jugendrakennus oli juuri sitä, mitä sieluni kaipasi. Oulu on monella tavalla viehättävä kaupunki ja tein vielä pienen kävelylenkin Kauppahalliin ja makasiinien luo.
Kävelylenkin jälkeen sielu huusi taidetta ja suuntasin Oulun taidemuseoon, missä oli mm. Rut Brykin töitä. Minua vähän harmittikin, etten ennättänyt nähdä näyttelyä Emmassa, joten oli kiva nähdä töitä täällä…
En tiedä, mutta minulla on jotenkin hyvä tutina vuoden 2017 suhteen. Maailmalla myllertää ja sen takia onkin erityisen tärkeää löytää sisäistä rauhaa ja harmoniaa. Vaaleanpunainen väri kuulemma rauhoittaa…
F
Kuulostipa kivalta irtiotolta. Minä tuuletan ajatuksiani tuossa lähimetsässä ja T-huoneellani KonMari seuranani. Hyvää tammikuuta! Tuija
TykkääTykkää
Kiitos samoin, Tuija! Mä luulen että ajatusten tuulettaminen on se olennaisin juttu! Ja sen voi tehdä niin monella eri tavalla! ❤
TykkääTykkää