Hankimme liput Versailles’n palatsiin jo ennen matkaamme ja valmistauduimme sen kokemiseen katsomalla kolmistaan  Sofia Coppolan mainion  Marie Antoinetten. Taas kerran. Lähdimme sunnuntaiaamulla junalla Versailles’n kaupunkiin, joka sijaitsee noin 20 km Pariisista lounaaseen.

 

Versailles’n palatsi rakennettiin  alun perin kuningas Ludvig XIII:n metsästyslinnaksi. Tämän seuraajan, Ludvig XIV:n eli Aurinkokuninkaan aikana  palatsia laajennettiin valtavasti ja samalla barokki tyylisuuntana hioitui huippuunsa. Kuningas muokkasi Versailles’n linnastaan loisteliaan barokkipalatsin, jossa  barokkiarkkitehtuuri saavutti kliimaksinsa. Versailles’n arkkitehtia Louis Le Vauta pidetään Ranskan hovibarokin luojana. Erinäisten kuolemantapausten johdosta seuraavaksi kuninkaaksi tuli Ludvig XV (edeltäjänsä pojanpoika), joka oli syntynyt Versailles’n palatsissa. Ludvig XV oli alkujaan kansan rakastama hallitsija, joka niin ikään ei peitellyt tunteitaan naisia kohtaan. Kuuluisimpia hänen rakastajiaan lienee Madame de Pompadour, jolle kuningas rakennutti mm. pienen palatsin, Petit Trianonin. Ludvig XV jätti myös kruunun pojanpojalleen, Ludvig XVI:lle, joka myöhemmin avioitui  Itävallan arkkiherttuattaren Marie-Antoinetten kanssa.

Kierrellessämme  palatsissa, puutarhassa ja puistossa yritin keskittyä nimenomaan Marie Antoinetten tarinaan – olihan se Coppolan elokuvan myötä tuoreimmin muistissa. Itse palatsi on aivan käsittämättömän upea. Yritin saalistaa kameran kanssa mielenkiintoisia yksityiskohtia, sillä kokonaiskuvan ymmärtäminen vaatii paikan päälle tulemista ja kaiken näkemistä. Linnan puutarha ei ollut enää kesäisessä loistossaan, mikä ei todellakaan haitannut. Päinvastoin. Syksyn värit tekivät puutarhasta ja puistosta ehkä helpommin lähestyttävän. Koko alue on kuulunut Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 1979. Itse olen saanut ensikosketuksen Versailles’n palatsiin Googlen Art Projectin kautta, mikä ei tietenkään korvaa livekokemusta, mutta antaa eväitä alueen hahmottamiseen. Myös näin jälkikäteen.

Puutarhan pensaiden sisään upotettujen kymmenien kaiuttimen kautta puutarhassa soi todella kaunis musiikki, joka teki puutarhan katselemisesta todella erityisen kokemuksen. Söimme eväät palatsin sivuportailla ja ihmettelimme kaikkea näkemäämme. Kävelimme palatsilta Petit Trianoniin, joka oli Marie Antoinettelle erityisen tärkeä paikka ja mielestäni koko kokonaisuuden yksi viehättävimmistä kohteista. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta, mutta katsoimme sen minkä jaksoimme. Puistossa voi myös pyöräillä tai vuokrata  vaikkapa golf-kärryt. Pieni juna kiertää myös puistossa, jonka kyytiin mekin hyppäsimme kierroksemme loppumetreillä.

Kokemuksena vertaisin Versailles’n palatsia Villa d´Èsten puutarhaan, Italiassa. Kaunista, suurta, mahtipontista, pakahduttavaa  – ja ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoista!

 

F