Syysloma alkoi mahtavissa merkeissä. Työpäivän päätteeksi pörhälsin matkalaukkuineni Turkuun, missä teimme viimeiset matkavalmistelut ja aamuyöstä jatkoimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, mistä lensimme Pariisiin. Projektimme Jälkikasvu vuoronperään Euroopan kaupunkiin oli edennyt sen kolmanteen osaan  ja lauantaiaamuna löysimme itsemme ihmeellisestä Pariisiista. Trubaduurille kaupunki oli tuttu kolmenkymmenen vuoden takaa hänen InterRail-matkaltaan, mutta meille kahdelle muulle visiitti oli ensimmäinen.

Charles de Gaullen lentokentältä siirryimme junaan, sieltä vaihdoimme metroon ja astuimme hetken kuluttua maan alta ulos keskelle auringonpaistetta ja mitä viehättävintä seutua. Sydänalassa muljahti. Pariisi on ihana!

Olimme varanneet Airbnb-asunnon viidennestä kaupunginosasta, mikä osoittautui nappivalinnaksi. Hostimme Elie oli ystävällinen ja joustava ja asunto kaikin puolin mainio. Saimme ensimmäiseksi vinkin hyvästä ravintolasta hostiltamme ja jätettyämme tavaramme asuntoon suuntasimme lounaalle Cave La Bourgogneen. Etanoita, ankanrintaa ja hyvää kahvia. Niillä oli hyvä aloittaa Pariisin vierailumme.

Vatsat täynnä lähdimme viilettämään pitkin Rue Mouffetardia, joka on ihastuttava pieni kauppakatu somine kojuineen ja jonne palasimme lähipäivien aikana useampaan kertaan. Ensimmäisen päivän kohteena oli kuitenkin Eiffel-torni, minne seurueen nuori mies ehdottomasti halusi päästä. Pariisin metroverkosto on kattava ja T osaa lukea sitä todella sujuvasti. Tästä huolimatta kävelykilometrejä tuli, niin kuin kaupunkilomalla kuuluukin. Metro vei meidät lähemmäs Eiffeliä, mutta päädyimme kuitenkin käydä katsastamassa ensin Champs-Elyséesin Riemukaarineen. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pienestä matkaväsymyksestä huolimatta jaksoimme nauttia näkemästämme ja kokemastamme. Pariisi ei turhaan ole saanut liikanimeä, cité d’amour, rakkauden kaupunki. Se on edelleen suosittu häämatkakohde ja rakkautta oli selvästikin ilmassa. Me noudatimme Pariisin toivetta olla lisäämättä siltojen painoa rakkauslukolla. Kaikki eivät tätä toivetta olleet noudattaneet ja sillan kaiteissa roikkui lukko jos toinenkin.

Auringon laskiessa seurueemme miesväki siirtyi jonottamaan Eiffeliin ja minä kuljin ensin kameran kanssa tornin lähituntumassa ja sitten siirryin ravintolaan juomaan loistavaa, ranskalaista, punaviiniä ja syömään hieman iltapalaa.

Trubaduuri kiipesi poikansa kanssa Eiffelin toiselle tasanteelle ja koki Pariisin hämärtyvässä illassa myös lintuperspektiivistä. Palasimme väsyneinä ja tyytyväisinä ”kotiin” ja menimme ajoissa nukkumaan, sillä sunnuntaina suuntasimme Versailles’n palatsiin.

F