Saaristossa ollaan ja merellä tuulee vähintäänkin navakasti. Mutta meitä se ei haittaa sillä tuuli ei osu meidän rantaan, mutta sen verran puhaltaa, että hyttyset pysyvät poissa. Saavuimme saareen eilen kun olimme ensin saatelleet yhden pojista popjazzleirille. Toinen on riparilla ja kaksi opiskelee elämää kotitanhuvilla. Ihan mahtavaa että poikakvartettimme on kasvanut siihen ikään, että voimme jättää nuorison oleilemaan vaihtelevin kokoonpanoin eri osoitteeseeen, kuin missä me itse olemme. Ihanat nuoret miehet.
Olipa niin kiva rantautua saareen ja tajuta taas kerran, että tämä on kyllä ihan maailman paras paikka. Minullehan tämä on jo 41. kesä ja parastahan tässä kaikessa on se, että T jakaa tunteen kanssani. Hänelle tästä pikkuisesta mökistä on tullut lähes yhtä rakas kuin minulle.
Tulevana sunnuntaina juhlimme neljännen pojan rippijuhlia Turussa ja T:llä on ollut tapana laulaa jokaisen pojan juhlissa ”Nuoruus on seikkailu”. Niinpä T kaivoi eilen illalla kitaran ja vähän treenaili. Lauloipa hän siinä pari muutakin laulua. Jostain syystä minulle oli mennyt Katri Helenan versio kyseisestä biisistä ohi aikanaan kun taas Jari Sillanpään versio ensimmäiseltä Vain elämää -tuotantokaudelta kolahti. Itken lähes joka kerta kun T laulaa kyseisen biisin. Hassu nainen.
”Mitä silloin tapahtuukaan ensisuudelma kun ohi on
Epätoivo, eikä muukaan oli onni niin vaatimaton
Näin kun sanotaan mä miettiä saan
Nuoruus on seikkailu suunnaton
Kokeile vain, hämmästy vain sä maailmaa
Nuoruus on nousussa auringon
Uinailevan, salatuimman se paljastaa
Missä onkaan henkes siteet, missä voimasi todellinen
Mistä saatkaan mielipiteet, mistä tiedon ja kokemuksen
Näin kun kysytään mä miettimään jään
Nuoruus on seikkailu suunnaton
Kokeile vain, hämmästy vain sä maailmaa
Nuoruus on nousussa auringon
Uinailevan, salatuimman se paljastaa
Nuoruus on sadussa Tuhkimon
Peloista sen, toiveista sen se voimaa saa
Nuoruus on vaikeaa.”
F
