Suuri kauneus

Olen ollut Suomessa nyt 11 päivää ja eilen Trubaduuri totesi, että nyt taidat olla kokonaan täällä. Se ei ole ihan koko totuus, mutta ymmärsin mitä hän tarkoitti. Edelleen ajatukset karkaavat Roomaan ja kaikkeen, mitä siellä neljän viikon aikana koin ja näin, mutta nyt rupean olemaan läsnä omassa elämässäni täällä. Elämäni poikkeaa opintovapaan takia normaalista arjestani, mutta olen  kuitenkin vahvasti täällä –  kaiken tutun keskellä.

Palattuani kotiin ensimmäisenä rupeamana oli laittaa tutkintoportfolioni valokuvaajan ammattitutkintoa varten kasaan. Tiesin etukäteen hyvissä ajoissa, että näin se menisi, mutta en ihan ymmärtänyt miten hankala olisi saada loppurutistus tehtyä: karsia kuvia, laittaa ne viimeisteltyyn kuntoon,  laatia kirjalliset osiot ja tehdä niistä kokonaisuus. Palautin portfolioni 1,5 tuntia ennen deadlineä ja olen henkisesti varautunut, että joudun sitä ehkä joltain osin vielä täydentämään. Sain kuin sainkin homman kuitenkin kasaan. Lopullinen arviointi on ensi keskiviikkona, jonka jälkeen on siis vielä aikaa tarvittaessa täydentää portfoliota. Jos kuitenkin kaikki sujuu hyvin, niin valmistun virallisesti kesäkuun alkupuoliskolla valokuvaajaksi.

Tutkintoportfoliohässäkän lisäksi hostasimme poikieni kanssa  viikon päivät myös saksalaista vaihto-opiskelijaa. Poikieni  yläkoulu ja lukio ovat todella aktiivisia kansainvälisyysasioissa ja viikon mittaisia vaihtoja on tapahtunut viime vuosina puolin ja toisin tiiviiseen tahtiin. Meillä on ollut viimeisen kolmen vuoden aikana kuusi opiskelijaa Ranskasta, Espanjasta ja Saksasta. Upeita nuoria kaikki.

Suomi on ottanut minut kyllä käsittämättömän lempeästi vastaan. Kelit ovat olleet olleet aivan mahtavat ja luonto on  suorastaan räjähtänyt vihreäksi muutamassa päivässä. Ja kukat! Ihana toukokuu. Huhtikuu Roomassa oli lämmin ja aurinkoinen ja ei tämä Suomen toukokuun alkukaan tunnu tänä vuonna muuta tarjoavan kuin aurinkoa ja lämpöä.

Jätin vaihto-opiskelijamme poikien hostattavaksi keskiviikkona ja suuntasin helatorstaiksi Turkuun T:n luo. Suuntasimme aurinkoisena vapaapäivänä Ruissaloon kävelylle.  Kaikkialla oli niin kaunista.  Valko-, sinivuokot ja scillat saavat minut joka kevät aivan sekaisin. Ruissalo on ihana paikka!

Rooma kulkee minun mukanani vahvasti varmasti vielä pitkään. Eilen illalla katsoimme elokuvan Suuri kauneus muutaman vuoden takaa ja hihkuin elokuvan ensi sekunneista lähtien riemusta. Ensimmäinen kohtaus on kuvattu Cianicolo-kukkulalla, mistä tuli minulle tuttuakin tutumpi paikka, sijaitseehan Villa Lante siellä. Suosittelen elokuvaa myös muille kuin Rooman kävijöille. Elokuva on kaunis ja jollakin tavoin merkityksellinen tarina ihmisenä olemisen kummallisuudesta. Olen onnellinen että näin elokuvan vasta nyt – koettuani Rooman.

F

PS Hyvää äitienpäivää!

Ruissalossa

Ruissalossa_1

Ruissalossa_2

Ruissalossa_4

Ruissalossa_5

Ruissalossa_6

Ruissalossa_7

Ruissalossa_8

Ruissalossa_9

Ruissalossa_10

Ruissalossa_11

 

 

 

 

 

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s