Eilen vietettiin Rooman syntymäpäivää. Täyteen tuli 2769 vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi kaupungin moniin museoihin on ilmainen sisäänpääsy parin päivän ajan ja Circus Maximuksella on joitain näytelmällisiä kulkueita ja esityksiä viikonloppuna. Minua kiinnosti kuitenkin  Rooman ruusupuutarha, joka avattiin niinikään kaupungin syntymäpäivän kunniaksi. Puutarhassa on 1100 erilaista ruusulajiketta. Ruusujen joukosta olisi pitänyt löytyä myös Urho Kekkosen nimikkoruusu, mutta valitettavasti se ei osunut silmiimme.

Puutarha on auki parin kuukauden ajan, sillä keskikesällä ruusut nuupahtavat kuumuudessa ja puutarha suljetaan. Lajikkeet kukkivat hyvin eri aikoina ja osa ruusuista oli eilen vielä nupuillaan, mutta puutarhasta löytyi useita huikean kauniita yksilöitä täydessä kukassa, osan kukinto oli taas jo lopuillaan.

Puutarha sijaistee Aventinus-kukkulan lähellä ja nelihenkinen seurueemme kiipesi myös sen laelle ihastelemaan Roomaa muustakin näkökulmasta kuin siitä, mikä levttäytyy Villa Lanten terassilta. Luonnollisesti kävimme myös kurkkimassa Maltan ritarikunnan päämajan portissa olevan avaimenreiästä löytyvän näkymän… Ehdottomasti kurkkaamisen arvoinen. Appelsiinipuutarha oli poikkeuksellisesti suljettu, mutta ehkä palaan sinne vielä ennen kuin lähden  – tai ehkä jätän sen seuraavaan kertaan…

Kukaan ei todellakaan ole luvannut minulle ruusutarhaa, mutta tämän kuukauden aikana olen saanut niin paljon, sen ruusutarhankin. Edessä on vielä neljä päivää tässä huikeassa kaupungissa. Olo on hieman sekava. Toisaalta olen aivan valmis lähtemään kotiin rakkaiden luo, ja toisaalta tuntuu että täällä on vielä niin paljon kaikkea koettavaa ja nähtävää.

Minulla on vahva tunne että tämä Rooman matkani ei ollut viimeinen.

Rakkaudella Roomasta,

F