Kolme tenoria 

Eilen illalla suuntasimme Justuksen kanssa erään ystäväni suosituksesta St. Paul’s Within the Walls churchiin kuuntelemaan kolmea tenoria. Sinne me kämysimme kirkon takaosaan halvimmille paikoille. Kipaisin hakemassa meille muovimukeihin proseccoa ja pian kirkkosali täyttyi komeasta laulusta. Ohjelmaan kuului myös balettia, mutta näimme satunnaisesti muutaman ojennetun käden ja balettitossun kärjen – joten se siitä. Mutta laulu oli komeaa kuunneltavaa.

Ohjelmisto koostui eri säveltäjien aarioista. Oli Verdiä, Puccinia, De Curtisia ja konsertin päätti tietysti Eduardo Di Capuan ’O Sole mio. Tai ei ihan. Encoren aikana balettitanssijat ja tenorit hakivat  yleisöstä ihmisiä kirkon eteen tanssimaan muun yleisön ollessa innoissaan kirkon penkeissä. Oikein viihdyttävä ja sopivan kevyt  puolitoistatuntinen.

Tenorit yllyttivät konsertin aikana yleisön mukaan myös yhteislauluun. Italia! Viiniä muovimukeista, klassisen laulun konsertti kirkossa, missä yleisö laulaa ja taputtaa mukana ja vielä tanssiikin. Yleisössä oli toki turistejakin, mutta myös paljon italialaisia. Kysymys ei siis ollut  turisteille suunnatusta pläjäyksestä, vaan italialaisten tavasta tehdä asioita. La dolce vita! Tähän voi tottua.

Rakkaudella Roomasta,

F


 

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s