Rooman kodistani on Villa Lanteen noin 3, 5 kilometrin matka ja olen päättänyt kävellä tuon ”työmatkani” mahdollisimman usein ja mikäs täällä on kävellessä kun mihin tahansa päänsä kääntää, niin näkee jotakin käsittämättömän kaunista… Kisikka- tai juudaksenpuita täydessä kukassa, ikivanhoja kivimuureja joiden päältä ryöpsähtää sinisade tai jokin syvän vihreä köynnös. Suljettujen, ruostuneiden ja salaperäisten porttien takana on upeita puutarhoja ja hulppeita huviloita. Kaunista, vanhaa ja juuri oikealla tavalla ränsistynyttä.

Ainoa asia mikä täällä kaiken kauniin keskellä hieman sieppaa, niin on se tosiasia, että Rooma on suurkaupunki ja italialaiset tunnetusti rakastavat autoja. Joka paikka on siis täynnä tööttäileviä menopelejä.

Osa työmatkastani kulkee Via Aurelia Anticaa pitkin, mikä on kapea ikivanha tie, jonka molemmin puolin kohoavat upeat vahat kivimuurit. Kävelijöitä ei näy. Pyöräilijöistä puhumattakaan. Tekisi mieli huutaa ohi surautteleville Fiiateille: ”Menkää muaalle ja antakaa minun kävellä tätä ihanaa katua ihan rauhassa itsekseni!” Onneksi voin kulkea osan matkaa myös Villa Pamphiljissa, joka on Rooman suurin puisto. Niin kaunis ja niin rauhallinen.

Rakkaudella Roomasta,

F