Tämä intohimoni hämärä kohde

Otsikko tulee Luis Buñuelin saman nimisestä elokuvasta, jossa päähenkilö tapailee erästä naista, jota elokuvassa näyttelee vuoronperään kaksi naista. Ratkaisu on Buñuelin mukaan käytännön sanelema ja alunperin roolissa  piti olla vain yksi näyttelijä. Mutta juuri tämän yksityiskohdan takia elokuva on jäänyt mieleeni, vaikka näin sen melkein 30 vuotta sitten.

En tiedä minkälaista muilla on, mutta itse näen vaimoni hyvin erilaisena ihmisenä riippuen tilanteesta tai omasta mielentilasta. Välillä hän näyttäytyy minulle melko arkisenakin kun taas joskus näen hänet maailman seksikkäimpänä olentona. Ja sitten kaikkea tältä väliltä. Hämmennyn itsekin välillä miten erilaisena toisen voi nähdä. Mutta olen huomannut myös, että asiaa voi jonkin verran hallita. Jos oma vaimo näyttää kovin arkiselta, voi miettiä kuinka etuoikeutettu on kun on tuollainen vaimo ja ruveta suukottelemaan ja halailemaan häntä. Ja eipä aikaakaan kun hän alkaakin näyttää seksipommilta…

F on kirjoittanut minun viidenkympin villityksestäni, ja hän on kyllä oikeassa siinä että olen jotenkin vielä enemmän villiintynyt hänestä. Pohdiskelin vähän mistä asia voisi johtua ja päädyin siihen tulokseen että alitajuisesti olen oivaltanut, että (loppu)elämä on aivan liian lyhyt halujen himmaamiseen. Eli aina kun haluttaa niin antautuu halun vietäväksi eikä mieti pitäisikö odottaa parempaa hetkeä. Se paras hetki on nyt.

 

T

PS Tällaisena näen välillä vaimoni: hiukan Photoshopattuna mutta aistikkaana…

Flirttimaisteri

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s