Onneksi elämme digiaikaa, sillä filmiaika ja sen luoma  yrityksen ja erehdyksen tie olivat kalliit ja aikaa vievät ajat valokuvauksen opiskelulle. Olen etuoikeutettu, kun saan opetella tätä taitoa tässä ja nyt. Kunnioitukseni entisaikojen valokuvaajia ja heidän otoksiaan kohtaan on kasvanut valtavasti.

Meneillään on taas lähijakso valokuvauksen opintojen suhteen ja näyttötutkintoportfolio kasautuu pikkuhiljaa ja jokainen kommentti ja kritiikki omista kuvista ovat kallisarvoisia. Valokuvaaminen on vienyt minut mukanaan aivan täysin! Camera obscuran ajoista on otettu valtavia harppauksia, mutta kuvien voima ei ole todellakaan kadonnut. Päinvastoin.

Opiskeluihimme liittyi vapaaehtoinen dokumentaarisen kuvauksen tehtävä, jossa  minä lähdin tutkiskelemaan ympäröivää maailmaani Vincent Van Goghin inspiroimana. Amsterdamissa Vincent Van Goghin museossa koin nimittäin AHAA-elämyksen. Minusta on ihanaa tallentaa samoja asioita kuvillani kuin Vincent maalauksillaan.  Vincent Van Gogh oli nimittäin  mieltynyt vaatimattomiin aiheisiin: maisemiin, arkielämään, ihmisiin ja tavallisiin esineisiin.

Projektini ei todellakaan ole valmis ja kuvistani voi olla montaa mieltä, mutta Vincentin kautta olen ryhtynyt tarkastelemaan ympäristöäni uusin silmin… Ja se ei ole pöllömpi asia se. Alla muutama esimerkki.

F