Nyt hirvittää!

Tammikuu hurahti valtavalla vauhdilla. Ensin elettiin kunnon pakkaset ja nyt luistellaan vesikeleissä. Ajan kuluminen tapahtuu tällä hetkellä voimakkaan tarkkailun alla. Päivien kuluminen tietää sitä, että T:n juhlat, opintovapaani aloittaminen, Rooman vaihtoni ja valokuvaajan ammattitutkinnon tutkintotilaisuus lähestyvät. Kevät ei ole tänä vuonna epämääräinen määrä päiviä ja viikonloppuja, vaan kalenterissa on monta isoa kiinnekohtaa joiden ympärille liittyy paljon pienempiä kuvioita. Hirvittää, jännittää, kutkuttaa ja riemastuttaa.

Yritän keskittyä olennaiseen. Juuri nyt pääfokus on töissä. Yritän saada siellä asiat hyvälle mallille, jotta sijaiseni on mahdollisimman helppo hypätä tilalleni ja luotsata kevätlukukausi loppuun. Sitten on vuorossa T:n juhlat järjestelyineen. Kun olemme saaneet juhlat juhlittua keskityn rakentamaan portfoliotani tutkintotilaisuutta varten, jota sitten täydennän Rooman kuvillani. Ja sitten matkustan kuukaudeksi Roomaan.

En ole ikinä ennen matkustanut yksin minnekään. Pelkästään ajatus saa mielen muljahtamaan ja vatsassa vääntämään. Kun vuosi vaihtui, niin tuntui että maaliskuun loppuun on matkaa vaikka miten paljon. Nyt on tammikuu eletty ja lähtö lähenee. Kohta minun pitää hyvästellä tammikuun lisäksi kaikki tuttu ja turvallinen kokonaiseksi kuukaudeksi ja aloittaa seikkailuni. Sanoin T:lle että hän ei saa nyt puhua minulle matkasta, varsinkaan mitään mikä lisäisi huoltani sen suhteen. Minua hirvittää ihan tarpeeksi muutenkin. 

F

   
   

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s