Terapiaa!!!

Tuoreessa Me naiset -lehdessä radiopersoona Kimmo Vehviläinen ja hänen Johanna-puolisonsa kertaavat parisuhteensa käänteitä, johon on liittynyt niin terapiakäyntejä kuin erojakin. Me emme ole T:n kanssa käyneet parisuhdeterapiassa – VIELÄ!

Isäni sairastui akuuttiin leukemiaan toukokuussa 1995 ja vietti kuolemaan johtaneen, kolme kuukautta kestäneen, sairautensa aikana kotona vaivaiset kolme päivää. Nuo kolme päivää olivat minulle, 23-vuotiaalle nuorelle naiselle, äärimmäisen merkitykselliset. 59-vuotias isäni kertoi noiden päivien aikana mm. vaikeasta  suhteestaan oman isäänsä, sodan käyneeseen evakkoon, joka ei ajan hengen mukaisesti säästellyt väkivaltaa kasvatustyössään, varsinkaan esikoisen eli isäni suhteen. Isäni kertoi myös olevansa kiitollinen onnellisesta ja rakkaudentäyteisestä avioliitostaan äitini kanssa ja meistä, kolmesta lapsestaan. Isäni totesi eläneensä hyvän elämän. Siinä vaiheessa olimme vielä toiveikkaita hoitojen suhteen ja olimme varmoja että isä selättää syövän. Päätin silloin, että tulee kuolema missä tahansa vaiheessa elämääni, haluan että pystyn sanomaan samoin (jos ennätän).

Isäni kertoi myös miten hän haki apua 1960-luvun lopulla psykologilta stressiinsä ja unettomuuteensa. Muistan miten  jo silloin ajattelin, että onpa isäni ollut aikanaan fiksu. Isäni jätti noiden päivien aikana monta henkistä perintöä ja yksi niistä oli se, että avun hakemisessa ei ole mitään hävettävää.  Oli kysymys sitten henkisestä tai fyysisestä ongelmasta. Erottuani lasteni isästä kävin epäsäännöllisen säännollisesti perheterapiassa tilanteiden mukaan. Kävin sittemmin myös hahmoterapiassa, vyöhyketerapiassa  ja hypnoosisssa. Olen kokeillut myös reiki- ja energiahoitoja. Jos lasten kanssa on ollut haasteita, emme ole epäröineet hakea ammattiauttajien apua. Kun tapasimme T:n kanssa hän lopetteli masennuslääkitystään, joten ammattiauttajan apua oli haettu myös siellä.

Samuli Edelmann sanoi  jossakin Vain elämää -jaksossa, että tosiystävät pysyvät rinnalla myös silloin kun itsellä menee hyvin! Olemme harkinneet terapiaan menoa kerran, suhteemme alkuvaiheessa. Olimme niin onnellisia, että meinasimme pakahtua tunteeseen. Halusimme puhua kaikille rakkaudestamme ja tunteistamme. Yllättävää kyllä kaikki eivät halunneet kuunnella. Harkitsimme puolivakavissamme menevämme terapeutin pakeille, jotta saamme vapaasti puhua onnen tunteistamme! Onneksi kuitenkin  kuuntelijoita löytyi myös lähipiiristämme.  Kiitos heille! Tosiystävät mitataan siis silloin kun itse on umpirakastunut ja sekaisin onnesta!

Mutta terapiasta vielä. Jos havaitsisimme parissuhteessamme jotakin ikävää oireilua, emme epäröisi hetkeäkään, vaan hakisimme ammattiauttajan apua pikimmiten!

”Terapia = lat. therapīa, kreik. θεραπεία, sananmukaisesti ”parantaminen”. (lähde: wikipedia)

F

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s