Maaseudun rauhassa

Kirjoittelimme taannoin stressistäni ja siitä, miten sain puhallettua pelin poikki syysloman aikana. Nyt voin jatkaa aiheesta hyvillä mielin, sillä sain kuin sainkin elämän tasapainotettua siten, että nyt asiat ovat suhteellisen hyvin. Olen luonteeltani impulsiivinen ja helposti innostuva. Vesilasini ei todellakaan ole puoli tyhjä tai puoli täysi. Minun vesilasini on lähes aina täynnä piripintaa myöden ja läikkyy helposti yli. Maailma on täynnä niin paljon kiinnostavaa nähtävää ja koettavaa. Niin monta kirjaa on lukematta, niin monta näyttelyä näkemättä, niin monta maata ja kaupunkia kokematta. Työtkin pyrin tekemään hyvin ja sydämellä. Suosikkiboggaajani Kirjatoukka kirjoitti tästä aiheesta ja jäin miettimään omaa suhdettani kiireeseen, stressiin ja maailman tarjoamiin mahdollisuuksiin, niin ja siihen tasapainoon.

Minut on pelastanut lapset, maaseutu, sukuni ja Trubaduuri. En usko että olisin koskaan saanut maisterin papereita ulos yliopistosta ilman poikiani, ja äitiäni. Opiskeluelämän vapaus olisi kohdallani kääntynyt totaalisesti minua vastaan. Mummi lykki vauvaani pitkin Turun yliopiston campusta sillä aikaa, kun minä istuin graduseminaarissa. Esikoinen oli vilkas 1-vuotias kun minä väänsin graduni kakkosen kölliessä kohdussa. Äitini huolehti vilkkaasta pellavapäästä, kun minä hakkasin näppäimistöä ja laskin päiviä laskettuun aikaan. Asuimme jo silloin maalla.

Lapset ja maaseutu ryhdittivät elämääni, joka oli lipsahtanut opiskeluaikana Turussa vähintäänkin boheemiksi. Työskentelin legendaarisessa Appelsiini-ravintolassa ja kaupungin houkutukset, mielenkiintoiset ihmiset ja tapahtumat olivat koko ajan ulottuvillani. Tätä elämää jatkui nelisen vuotta, jonka jälkeen palasin 24-vuotiaana juurilleni isäni kuoltua. Onneksi.

Kotipaikkani on keskellä satakuntalaisia peltoaukeita ja nykyinen kotini sijaitsee aivan lapsuudenkotini lähellä. Pitäjästä löytyy sisällöllisesti loistava kirjasto ja juuri sopivan kokoinen kauppa. Muitakin palveluita on ihan riittävästi minun tarpeisiini. Mutta mikä parasta. Virikkeitä ei ole liikaa. Pystyn rauhoittamaan vapaa-ajan hienosti ilman suurempia paineita. Nyt opiskelut ovat hieman keinuttaneet venettä, mutta pääsääntöiseti elämä maaseudun rauhassa on minulle juuri sopivaa. Olen elänyt myös aktiivisen järjestöihmiselämänvaiheen nuoruudessani ja sitten vielä toisen mokoman lasten ollessa pieniä. Onneksi parannuin myös tästä taudista. Olen kieltäytynyt systemaattisesti kaikista tarjouksista liittyen politiikkaan tai muuhun järjestötoimintaan.

Meillä on suhteellisen tiivis suku, jonka tarjoama turvaverkosto on ollut aivan käsittämätön apu erityisesti ruuhkavuosinani, mutta myös edelleen. Minulla on tapana soittaa lähes minkä tahansa haasteen edessä joko äidilleni tai kahdelle isoveljelleni. En tiedä onko vielä mikään ongelma jäänyt selvittämättä. He asuvat kaikki kanssani tässä samassa pitäjässä. Rakastan heitä.

Trubaduuri saapui elämääni reilu seitsemän vuottas sitten ja otti haltuun maalaisen elämänmenoni. Kävimme läpi myös muut mahdollisuudet, mutta minun repiminen maalta olisi ollut katastrofaalinen valinta. T maadoitti minut lopullisesti juurilleni ja on kasvattanu itse omat hennot juurensa samaan maahan. Turussa ja muissa kaupungeissa on ihana käydä, mutta tällaisella psyykkeellä varustetun ihmisen olisi vielä vaikeampaa pitää tasapainoa yllä kaupunkien sykkeessä.

F

Pellon pielessä Pellon pielessä_1

Pellon pielessä_2


Pellon pielessä_4

2 comments

  1. kirjatoukkajaherrakamera · marraskuu 12, 2015

    Ah, pulssi ihan laski jutustasi ja kuvistasi ❤ Mutta: Sanoin kerran mutsille, että menen töihin johonkin pieneen maitokauppaan kassalle enkä häröile mitään muuta. Musti sanoi, että menisi viikko, niin olisin laittamassa kauppaa uuteen uskoon, säätämässä valikoimaa ja sisustusta, suunnittelemassa mainontaa, markkinointia ja ikkunateippauksia sekä järjestämässä "Häppeninkejä". Luulen, että minua ei edes maalaismaisema pysäytä, se mielenrauha on saatava kumpuamaan sisältä, niin että se toimii vaikka keskellä Manhattania. Ehkä seuraavassa elämässä 🙂

    Tykkää

    • Nimetön · marraskuu 12, 2015

      Hih. Juu ei tämä tasapainoilu ja mielenrauhan saavuttaminen mikään helppo juttu ole. Tärkeintä kai olisi, että tiedostaisi tarpeeksi ajoissa, koska on läikkynyt yli liian pitkään. Joskus se onnistuu, mutta ei todellakaan aina. Ei edes täällä landella. ❤️

      Voimia ja energiaa Kirjatoukka kaikkiin mahtaviin projekteihisi!

      Tykkää

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s