Olemme aika kranttuja television katsojia, mutta nyt on homma miltei karannut käsistä. Seuraamme nimittäin yhdessä peräti neljää tv-sarjaa. Onneksi nykyään on on demand -mahdollisuus eli katsomme usein ohjelmat netistä silloin kuin hyvältä tuntuu…
Silta-sarjan kolmas tuotantokausi on ehdottomasti pakko katsoa vieretysten kyhnyttäen, koska se vaan on niin jännittävä. Eli katsomme sen aina Areenasta viikon jäljessä. Pelkästään sarjan tunnari saa meidät liikkumaan lähemmäksi toisiamme.
Solsidan eli Onnea onkimassa kuuluu myös niihin sarjoihin, jotka on pakko katsoa samassa tilassa samaan aikaan. Koska se on niin hauska. Yhdessä kikattaminen tekee parisuhteelle hyvää! Anna on hahmoista meidän ehdoton suosikkimme! Solsidanin viides tuotantokausi alkoi juuri Yle Femmalla.
Downton Abbeyn katsomme yleensä silloin kun Yle sen lähettää eli tiistai-iltaisin, jolloin olemme eri osoitteissa. Jakson jälkeen otamme puhelun, jossa spekuloimme juonen käänteet tuoreeltaan. Leena Ojala tekee saman Hesarin verkkosivuilla. Kannattaa lukea!
Neljäs sarja johon olemme koukussa on brittiläinen Broadchurch. Ensimmäisen tuotantokauden katsoimme Netflixistä ja nyt liimaudumme screenin ääreen sunnuntai-iltaisin. Mainio sarja tämäkin.
T on aikaisemmin kirjoittanut, miten apaattinen television tuijottaminen tappaa intohimon. Sen voi lukea täältä. Toisaalta taas yhdessä tekeminen tai vaikkapa juuri saman telkkariohjelman katsominen liimaa ihmisiä yhteen. Lauantaitanssit ja Lotto yhdistivät taannoin koko Suomen kansan.
Taikasanat tässä hommassa taitavatkin olla tiedostaminen, valikoiminen ja jakaminen. Se että tykkäämme samoista ohjelmista sitoo meitä yhteen. Ohjelmista keskusteleminen on hauskaa ja rentouttavaa ajanvietetettä, ja joskus heittäydymme keskustelemaan sarjojen innoittamina myös omasta todellisuudestamme.Tajuamme kuitenkin, että televisiolle voi antaa vain pienen osan yhteistä aikaa tai muuten ei parisuhteessa hyvä heilu.
F&T