Syysloma jatkui hyvissä merkeissä. Pakkasimme lauantaina aamulla kimpsut ja kampsut, ja suuntasimme saaristoon. Sää oli todella lämmin ja tyyni. Syksyinen saaristo pani parastaan. Joimme vielä kahvit ulkosalla ja nautimme ruskasta. T helli minua huolehtimalla ruokakuvioista ja lämmittämällä saunan. Pulahdimme vielä kerran hyiseen veteen.
Olen katsellut näitä samoja maisemia jo 40 vuotta, mutta en koe kyllästyväni. Päinvastoin. Luonto muuttuu koko ajan ja maisemassa riittä tutkittavaa ja katseltavaa. Yritin tallentaa kameralla jotain ja loput painoin sisimpääni. Kesämökkimme on kyllä yksi parhaita stressin lievittäjiä. Vuorokausi raikkaassa meri-ilmassa ja olo alkoi kummasti helpottaa.
Juttelimme aamiaispöydässä, että tämä kesä on ollut oikeastaan paras mökkikesä yhteisen elämämme aikana. Ranta-aitta mahdollisti vieraiden kutsumisen ja jotenkin tuntui, että asiat ja ihmiset ovat löytäneet uomansa.
Olimme jo päättäneet nostaa veneen ylös ja lopettaa saaristolaiselämä tältä vuodelta. Hieman haikeina laitoimme mökin tänään aamulla talvikuntoon. Ehkä piipahdamme talvella, jos tulee kunnon talvi ja jäät kantavat. Jos ei, niin palaamme näihin maisemiin seuraavan kerran ensi vuoden toukokuussa…
F
