Sovinnon suudelma

Olemme pitäneet siitä kiinni että auringon ei anneta laskeutua kiukun tai surun ylle. Asioita ei jätetä selvittämättä, toiselle ei käännetä kylkeä ja anneta vaan olla. Emme usko, että ristiriidat, vaikeat asiat tai ongelmat katoavat itsestään. Ehei. Asioita ei padota odottamaan räjähdystä. Niin ei tapahtunut myöskään viime sunnuntaina. 

Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin tulee tiettyjä realiteettejä vastaan, kuten se että yhteinen aika loppuu. T lähti sunnuntaina Turkuun ja F jäi aika surkeana maalle. Ei ollut hyvä olo kummallakaan. Päätimme kuitenkin jo sunnuntaina  että T ajelee poikkeuksellisesti viikolla kotiin. Tuntui pahalta kun asiat jäivät kesken. Viikonloppuun tuntui olevan ikuisuus. Puhelimessa ei voi kuin puhua.

Tänään on siis se päivä. Juttelemme asiat vielä kerran läpi. Mietimme ja sovimme, mitä kumpikin asialle tekee, jotta emme ole hetken päästä samassa tilanteessa ja sitten me halaamme. Halaamme oikein kovasti. Tai taidamme kyllä halata ihan ensimmäiseksi. Niin ja suudella.  

 
F&T

  

Sinä voit loukata minua

Viikonloppu oli kaunis ja aurinkoinen. Meillä oli lauantaina ystäviä yökylässä saaressa. Ilta oli ihana. Juttelimme, saunoimme, söimme hyvin ja vietimme viinipäiväntasausta. Kaikesta huolimatta sunnuntai päättyi kyyneliin.

Joskus sitä sanoo asioita toiselle siten, että se loukkaa. Sanat osuvat johonkin heikkoon kohtaan ja satuttavat toista. Joskus ne sanotaan harkitsematta, joskus harkiten. Harvoin ne sanotaan tarkoituksellisesti loukkaavina.

Robert Cohenin Näyttelemisen mahti -kirjassa on draamaharjoitus, jossa kaksi ihmistä sanoo toisilleen vuoroperään: ”Sinä voit loukata minua.”  Tein harjoituksen aikoinaan draamakurssilla ja ole teettänyt sitä opiskelijoilleni teatteri-ilmaisun kurssilla. Harjoituksen tavoitteena on luoda ihmisten välille side ja ymmärrys inhimillisyydestä. Harjoituksessa ei anneta toiselle tai itselle lupaa loukata toista ihmistä. Siinä vain todetaan, että niin voi käydä. Silloin kun me ihmiset olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa, niin voi käydä. Se on inhimillistä, se on ymmärrettävää ja sitä tapahtuu koko ajan. Usein taustalla on tietämättömyyttä omasta tai toisen todellisesta mielentilasta, stressiä ja ajattelemattomuutta. Joskus ei tarvita sanoja, riittää että ei kuuntele, katseessa on väärä viesti tai vain syystä tai toisesta ohittaa toisen.

Sunnuntaina meillä loukattiin ja loukaannuttiin. Ei ilkeyksissä tai tarkoituksella. Mutta niin siinä vain kävi. Miten siitä sitten selvitään? Asia puhutaan läpikotaisin, kerrotaan toiselle mitä oikeasti tuntee ja ajattelee. Ei oleteta että kyllä toinen ymmärtää. Tai ajatella että kyllä ainakin pitäisi ymmärtää. Mykkäkoulu ei todellakaan ole ratkaisu, vaikka kuinka sanat meinaavat takertua kurkkuun ja hävettää, harmittaa ja itkettää. Niin ja sitten pyydetään ja annetaan anteeksi.

F

Ikävä Tommy Tabermannia

Viime viikolla kun hallitus luetteli suunnitelmiaan säästöistä ja kun somekin pursuaa epäilyjä, kyräilyä ja ikäviä juoruja, huomasin ikävöiväni Tommy Tabermannia. Vaikka olenkin opiskellut yliopistossa pääaineenani kotimainen kirjallisuus, en voi sanoa olevani suomalaisen runouden tai edes Tommy Tabermannin runouden suuri tuntija, tai edes kuluttaja, mutta maamme tarvitsee kaunosieluja. Naisia ja miehiä, jotka uskaltavat kritiikin ja halveksunnankin uhalla puhua elämästä, ihmisistä ja rakkaudesta kauniisti. 

Tabermannin lakialoite viikon mittaisesta rakkauslomasta alkoi tuntua siltä, mitä tämä kansa tarvitsisi juuri nyt. Edes oikeus siihen. Vaikka sitten palkattomasti. Edes kerran työuran aikana.
F

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/09/11/tommy-tabermann-runoraadissa

Pohjaton hellyydentarve

Ainakin itselläni on pohjaton tarve saada ja antaa rakkautta ja hellyyttä. Kummallista tuossa tarpeessa on, että se voi olla pitkäänkin piilossa. Niin pitkään ettei sitä edes tajua olevan olemassa. Mutta sitten kun kohdalle osuu ihminen, joka rakastaa ja antaa hellyyttä ehdoitta, tajuaa kuinka paljon sitä onkaan halunnut ja ihmettelee miten onkaan tullut toimeen ilman.

Vietämme F:n kanssa pitkiä aikoja sängyssä pussailen ja halaillen. Kun näemme viikonloppuna, monesti hellyyden tarve on aluksi suurempi kuin seksin. Usein käykin niin että tankkaamme itsemme ensin hellyydellä ja vasta sitten halutkin heräävät. Seksi on siis ikäänkuin saumaton jatkumo hellittelylle. Ja seksin jälkeen voi taas helliä toista. Ja varmaan tätä kaikkea yhdessä voisi kutsua rakasteluksi.

T

Antamisesta ja saamisesta

Ystäväni kehui taannoin mukavaa ja reipasta aviomiestään ja pilke silmäkulmassa ja hymyssä suin nainen totesi, että hän taitaa antaa miehelleen. Ihailemani näyttelijä Sella Seela on kommentoinut mediassa  samaa aihepiiriä toteamalla, että naisten pitää antaa miehilleen tarpeeksi seksiä. Jostain osui myös silmiini teksti: ” Jos et sinä anna miehellesi, niin joku toinen antaa!”

Minusta seksin merkitystä onnellisessa parisuhteessa ei voi korostaa liikaa, mutta jokin tässä antamiskeskustelussa tökkii. Ehkä se on tuo asetelma: nainen antaa ja mies saa. Kun rakastelemme, en koskaan koe antavani tai saavani.  Kaikkea kivaa yleensä tapahtuu molemmille kun olemme yhdessä, keskitymme toisiimme ja hellimme toisiamme.  Antaminen ja saaminen liittyvät mielikuvissani myös kaupankäyntiin, jota välttelen parisuhteessa viimeiseen asti. 

Suuteleminen, helliminen, halailu, kosketteleminen ja rakastelu ovat ihaninta mitä tiedän ja jos siinä kaiken ihanan keskellä annetaan ja saadaan, niin hyvä. Rakastelu ei kaipaa subjektia. Predikaatti riittää.

F

Sienimaniaa

Meitä molempia vaivaa jonkin sortin sienihulluus. Voi sitä onnen tunnetta kun lauantaina pysähdyimme mökkimatkalla tuttuun metsäpaikkaan ja saimme kunnon saaliin kantarelleja ja orakkaita! Kuiva elokuu on tehnyt sienimaniaan hurahteneille ihmisille tepposet ja metsät kaikuvat tyhjyyttään. Ei tatteja.  Ei oikein mitään – ja sitten yhtäkkiä kantarellejä. Isoja ja komeita. Ja orakkaita myös. F juoksi tutun metsikön läpi, pidätteli kiljahduksia ja kiikutti sienet putsattavaksi T:lle. Työnjako meillä on aika selvä: kaikki tarkkuutta ja huolellisuutta vaativat tehtävät lankeavat yleensä T:lle. Kuten sienien putsaaminen. Ja niiden paistaminen.

Sienistä kannattaa haihduttaa ensin nesteet pois pannulla ja se on kärsivällisen ihmisen hommaa. Päästyämme mökille F hoiti sienisaaliin dokumentoinnin ja T niiden jatkojalostamisen ja pihvien paistamisen. F avasi viinipullon ja kattoi pöydän. Saumatonta yhteistyötä, jonka lopputulos oli täydellinen pihvi kera herkullisen kantarelliorakassoossin. Salaatinlehdet olivat lähinnä tuomassa väriä lautaselle. Ulvoimme ääneen. Niin hyvältä  kaikki maistui. Tuliaisviini sopi mainiosti kaveriksi. Makunautinto oli täydellinen.

F&T

Sienihulluus

Sienihulluus_1

Sienihulluus_2

Sienihulluus_3

Sienihulluus_4

Sienihulluus_5

Sienihulluus_6

Sienihulluus_7

Sienihulluus_8

Sienihulluus_9

Sienihulluus_10

Sienihulluus_11

Elämänvaihekumppani

Roman Schatz lanseerasi  2000-luvun alkupuoliskolla suomen kieleen uuden termin: elämänvaihekumppani, kirjassaan Rakasta minut (suomeksi) vuodelta 2006. F oli hieman aikaisemmin elänyt 19-vuotiaana aloittamansa suhteen loppumisen. Tässä suhteessa hän oli kasvanut aikuiseksi ja perustanut perheen. Sinkkuäidiksi hän jäi 30-vuotiaana. Termi elämänvaihekumppani kuulosti silloin lohdulliselta. T:n nuoruuden suhde kesti 10 vuotta. 34-vuotiaana hän meni naimisiin ja perusti perheen – avioliitto päättyi seitsemän vuoden jälkeen. Olemme siis toistemme elämänvaihekumppaneita.

Ihmisten elinikä on pidentynyt, perhemallit ovat vapautuneet ja varsinkin naisten taloudellinen riippumattomuus on aivan toista kuin viime vuosituhannen ensimmäisillä vuosikymmenillä ja sen jälkeenkin. Nämä ja monet muut asiat mahdollistavat elämänvaihekumppanuuden. Käytämme sanaa mahdollistavat, sillä jos olisimme eläneet toisenlaisessa todellisuussa vuonna 2008 me emme ehkä nyt olisi yhdessä.

Olemme puhuneet paljon myös siitä, mitä sitten jos toiselle tapahtuu jotain ennen aikojaan ja hän kuolee. Silloin toisella on vielä paljon elämätöntä elämää jäljellä. F on vannottanut T:tä lupamaan että jos jäljelle jäävä on T, niin hänen on ehdottomasti tehtävä vielä yksi nainen onnelliseksi. F on todennut että sellaisessa elämäntilanteessa hän  keskittyy mahdolliseen mummoiluun ja harkitsee ottavansa miespuolisen kulttuuri- ja matkustelukaverin itselleen, jos sellainen sattuu kohdalle tulemaan.

Me kuitenkin toivomme että tämä elämä, tämä vaihe ja erityisesti, että tämä kumppani kestävät, pysyvät ja ovat pitkään juuri näin.

F&T

  

Perjantai-illan menu: Reposaari ja Merry Monk

Perjantai oli taas käsillä ja päätimme lähteä ajelulle meren rantaan. Tällä kertaa maanteitse ja määränpäänä Porin Reposaari eli Räpsöö. Olimme kuulleet paljon kehuja sinne rantautuneesta gastropubista Merry Monkista. Sinne siis. Kesäkausi oli selvästi ohi ja viehättävä tiilinen rantamakasiini oli lähes tyhjillään, mutta sepä ei meitä haitannut. Miljöö, ruoka ja palvelu olivat kohdillaan.

T pisteli poskeensa haukipurilaisen ja minä fish&chipsit. Minun annokseni päihitti maullaan Lontoolaisessa pubissa syömäni version eli maukkaiden fish&chipsien takia  ei enää tarvitse poistua Länsi-Suomesta minnekään. Ranskikset saivat kyytipojaksi mallasviinietikkaa, joka toimi mainiosti rapeiden perunoiden kanssa. Pubin sisustus on rento ja konstailematon ja ruoka hyvää. Ja sitä oli paljon. Ei puhettakaan että olisi pystynyt kiskomaan porkkanakakkua jälkiruuaksi, vaikka mieli teki. Toivottavasti paikka pysyy. Verraton mesta.

Syötyämme kävimme kävelemässä ja katselemassa vuoden 2008 loma-asuntomessujen nykytilaa ja toteamassa, että alueessa oli jotain surullista… Useampi talo oli myynnissä  klik, klik ja tiivisti rakennetut huvilat nököttivät aitojen sisällä jotenkin eristyneinä ja ruminakin. Toisaalta katselimme taloja raitin puolelta eli emme päässeet kurkistamaan niitä meren puolelta. Alueelta on hulppeat näkymät merelle  ja Reposaari on ainutlaatuinen ympäristö. Messuilta jääneissä kelluvissa huviloissa on sen sijaan jotain jännää. Pidin niistä jo messujen aikana. Jäimme kuitenkin miettimään, että onkohan tuollaiset messut ihan hyvä idea? Huomasin kaipaavani piskuista hirsitönöämme.

F

Reposaari14

Reposaari_1

Reposaari_2

Reposaari_3

Reposaari_4

Reposaari_5

Reposaari_6

Reposaari_7

Reposaari_8

Reposaari_9

Reposaari_10


Reposaari_12

Reposaari_13

Syksyyn virittäytymistä

Syyskuu alkoi ja syksy ryhtyi saman tien tekemään tuloaan. Päätin alkaa virittäytyä syksyn tuloon laittamalla lempiarkiruokaani, kaalipataa ja siivoamalla huushollin perusteellisesti. Merivedelle ja mäntysuovalle tuoksuvat matot ovat odottaneet läjässä, että väki lopettaa paljain varpain juoksemisen ja että minä tartun höyrypesuriin. Oli ihanaa levittää matot vastapestyille lattioille ja nuuhkaista yhtä lempituoksuistani. Kynttilöitäkin olen jo alkanut kaivamaan esille.

Kaalipadan tein tällä kertaa savoijinkaalista. Sekaan  heiti naudan jauhelihaa, punasipulia, valkosipulia, porkkanoita, mustapippuria, suolaa ja pienen lorauksen siirappia. Pari tuntia hautuivat pienellä lämmölla liedellä kannen alla. Kaalipata on ihanaa!

Takkaan laitoin tulen myös ja istahdin hetkeksi ihastelemaan siistiä ja hyvältä tuoksuvaa kotia. Energiat olivat totisesti kohdillaan. Ja huomenna on taas perjantai.

F

Arki_syyskuu

Arki_syyskuu_1

Arki_syyskuu_3

Arki_syyskuu_4

Arki_syyskuu_5

Arki_syyskuu_7

Arki_syyskuu_6