M niin kuin makuuhuone

Makuuhuoneemme sijaitsee olohuoneen tiiliseinän takana,  missä on myöskin vanhoista purkutiilistä muurattu seinä. Tiiliseinä on mielestäni ihan superkaunis ja  elävä. Ainoa haittapuoli siinä on, että emme malta ripustaa sille mitään.  Uskoisin että olohuoneessamme olisi enemmän taidetta, mutta koska muuta ehjää seinäpintaa ei ole, niin olohuoneessa on vain muutama taulu. Makuuhuoneessamme on  tyhjää seinää sitäkin enemmän, joka suorastaan huutaa taidetta. Prosessi on työn alla. Olemme jo tilanneet eräältä nuorelta taiteiljalta  sängyn yläpuolelle isohkon teoksen, mutta lisää mahtuisi. Valkoisen lipaston päällä on ystäväni maalaama taulu Aava-keijusta. Aava on muisto tyttärestäni, joka syntyi ennen aikojaan, eikä siis saanut elää vauvaksi asti. Ystäväni maalasi taulun pyynnöstäni ja käytti siinä apuna lapsuuden kuviani. Taulun tyttö ei kuitenkaan ole täysin näköiseni.  Itse asiassa nähdessäni sen ensimmäisen kerran huudahdin spontaanisti, että sehän on aivan edesmenneen isäni näköinen. Maalaus on minun Memento mori -tauluni. 

Ostin taannoin kirjan nimeltä Wabi sabi – Elä tässä hetkessä kotona, missä kerrotaan japanilaiseen estetiikkakäsitykseen perustuvasta sisustusfilofiasta/filosofiasta. Wabi-sabi kuvataan monesti epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaksi kauneudeksi sekä yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden ihannoimiseksi. Minusta on ihanaa että vaikka talomme on uudehko, niin se näyttää paikoin kulahtaneelta ja vanhalta. Makuuhuoneemme listat ovat edelleen irrallaan ja monet talon pinnoista ovat vähän niin ja näin. Ostan mielelläni kukkia ja minua ei haittaa, vaikka ne kuihtuvat. Elämisen jäljet saavat näkyä huonekaluissa ja pinnoissa. Liian sliipattua on tylsää. Olin siis aivan vakuuttunut että olen wabisabi, kunnes tulin kohtaan: tyhjiä pintoja ja selkeyttä.  Tajusin että olen wannabewabisabi. Tyhjät pinnat katoavat alta aikayksikön lehti- ja kirjapinojen alle. Vaatteet kerääntyvät vaaterekistä huolimatta tuoleille jne. Selkeyskin on vähän häilyvä käsite. Enkä taida kyllä olla kovin vaatimatonkaan.

Joka tapauksessa tykkään kovasti meidän makuuhuoneestamme. Siellä on uutta ja vanhaa, Ikeaa ja yksi design-lamppukin. Petaamme sänkymme jokaikinen aamu ja vaihdan usein liinavaatteet. Peilissä roikkuu äitini minulle lapsena ompelema punainen samettitakki ja sovitusnuket toimivat niin koru- kuin vaatetelineenäkin.

Punainen väri on minulle ihan mielettömän tärkeä ja se kulkee läpi vaatetuksen, sisustuksen ja kattauksen. Onneksi  T:kin tykkää punaisesta, muuten voisi ruveta ottamaan miestä päähän.

F

PS Olemme huomanneet hassun jutun yhteisissä nukkumajärjestelyissämme ihan sama missä nukumme. F nukkuu aina kauempana huoneen ovesta. Jos sänky on seinää vasten, niin aina seinän puolella. Emme ole koskaan sopineet asiasta, vaan näin vain tapahtuu – aina. Myös hotelleissa ja yökyläpaikoissa.

Syksyinen makuuhuone_1

Syksyinen makuuhuone_2

Syksyinen makuuhuone_10

Syksyinen makuuhuone_3

Syksyinen makuuhuone_4

Syksyinen makuuhuone_5

Syksyinen makuuhuone_6

Syksyinen makuuhuone_7


Syksyinen makuuhuone_9
Syksyinen makuuhuone_11

Syksyinen makuuhuone

Syksyinen makuuhuone_8

Kommentoi ihmeessä!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s