F kirjoitti  taannoisesta viikonlopusta ja miten se päättyi kyyneliin. Hommaa vielä pahensi se, että en saanut suoraan sanottua mitä ajattelin vaan yritin pehmentää sanojani epäonnistuen siinä surkeasti. Myöhemmin sovimmekin että tästedes en liikaa mieti miten F reagoi sanomisiini.

Tämä tapani miettiä liikaa sanomisiani on jäänne edellisestä elämästäni, eikä sillä ole enää mitään käyttöä tässä parisuhteessa. F kuitenkin huomaa heti, jos minua vaivaa jokin asia. Myöskään häneltä ei jää huomaamatta, jos äänensävyni ja ruumiinkieleni ovat ristiriidassa sanojeni kanssa, kuten silloin viikonloppuna. Ja sehän satuttaa enemmän kuin suora puhe.

T